Jotain minusta

Keira saapui elämääni syksyllä 2004. Keiran on kasvattanut Tuija Miettinen, kennel Malozi.

Keira on luonteeltaan rauhallinen ja oikein ihmisrakas tapaus. Keira rakastaa antaa suukkoja ja haleja loputtomiin sekä tutuille että joskus myös vähän vieraammillekin. Kotioloissa Keira on tyytyväinen, kun vain on ruokaa, ja lämmin pehmeä paikka missä nukkua. Ruoka onkin yksi asia, jota Keira suuresti arvostaa. Motivointi käy helposti, kun vain kantaa mukanaan tarpeeksi hyviä herkkuja. Toisin kuin sisällä, löytyy neidistä ulkoiltaessa virtaa aivan riittämiin. Keira on ollut melko helppo koira alusta saakka, pahemmilta tuhoilta on vältytty.

Keira on pennusta saakka liikkunut mukanani käytännössä joka paikassa. Kuljemme välimatkat pääasiassa yleisillä kulkuneuvoilla, joten junat ja bussit ovat tulleet tutuiksi. Keira osaa ottaa rennosti vieraissakin paikoissa, kuten näyttelypaikoilla. Se ei turhista stressaa.

Harrastuksia olemme Keiran kanssa kokeilleet laidasta laitaan. Maastojuoksu tuntui aluksi olevan se Keiran juttu, mutta ehkä Keira ajatteli, ettei muovipussin riekaleen perässä juokseminen loppuen lopuksi olekaan niin järkevää, kun on tarjolla oikeatakin riistaa. Hakua treenasimme muutaman kauden. Keira osoittautui oikein eteväksi nenän käyttäjäksi, mutta suurin palkka ja päämäärä nenän käytölle olivat ne maalimieheltä löytyvät makkarat. Näyttelyissä olemme käyneet jonkin verran, vuonna 2006 Keirasta tuli Suomen muotovalio. Tottelevaisuutta treenailemme tällä hetkellä ihan omaksi iloksi kotioloissa. Keira nauttii pitkistä lenkeistä luonnon helmassa ja sohvalla löhöilystä, aivan kuin omistajansa.

Keira on osoittautunut kaikin puolin juuri minulle sopivaksi koiraksi. Rhodesiankoira rotuna on vienyt minut mukanaan. Kiitos Tuijalle tästä unelmien tytöstä!