"Pitää varmaan hoitaa muodollisuudet pois alta. Kuulustella vähän. Vääristä vastauksista en tykkää."
Nimi: Keefe
Ulkonäkö: Keefe on jonkin verran keskivertosutta pienikokoisempi sään huidellessa siinä seitsemänkymmenen senttimetrin tienoilla. Se ei ole kovin raskasrakenteinen nuorukainen jalkojen ollessa melko pitkät ja ohuehkot. Se on hoikka ja suhteellisen hyväkuntoinen, muttei kuitenkaan järin vahva. Lihasmassaa on korvaamassa uroksen taipuisuus ja notkeus.
Keefe tulee kantamaan mukanaan myös aseita. Isänsä ja äitinsä esimerkkiä seuraten se tutustuu heittoaseiden ihmeelliseen maailmaan, ja hankkii itselleen teräksestä valmistetun heittoveitsen, jonka ripustusrinkulan ympärille on kieputettu mustaa nauhaa. Asettaan susi säilyttää vasemmassa etujalassaan olevassa tummanruskeassa nahkaisessa tupessa.
Luonne: Keefe pitää huolen, ettei keneltäkään jäisi epäselväksi, kenelle se on sukua. Ederan alfan jälkikasvun tittelillä on hyvä ylpeillä, ja itseään uros pitää varsin suuressa arvossa. Sillä on myös vähän turhan suuret luulot itsestään. Se uskoo selviävänsä leikiten pahoistakin paikoista viiltävän älynsä ja ylivertaisten taistelutaitojensa ansiosta, joten muiden olisi syytä kunnioittaa sitä. Todellisuus on kuitenkin astetta karumpi. Suuria sanoja ja varmuutta kyllä riittää toisillekin jaettavaksi, mutta älypuoli jää lähinnä keskinkertaiseen. Keefe ei ole aivan fiksuin otus, mutta ei se tyhmäkään ole. Se on pikemminkin hätiköivä, eikä aina jaksa ajatella asioita loppuun asti, mikä saattaakin helposti johtaa ongelmiin.
Seurankipeänä otuksena Keefe inhoaa yksin jäämistä, ellei yksinäisyys ole tapahtunut suden omilla ehdoilla. Ilman seuraa jäädessään uros tuntee itsensä kovin mitättömäksi ja hylätyksi, vaikka onhan sillä aina seuranaan ylivertainen itsensä. Kenellekään ei voi kuitenkaan lesoilla hienoilla sukulaisuussuhteillaan ja perimällään. Toisten kanssa ystävystyminen ei ole valkoturkkisen suurimpia vahvuuksia, mutta kyllä se silti yrittää kaapia ympärilleen edes jonkinlaisia tukijoita, jotta ei aivan kammoamaansa yksinäisyyteen jäisi. Vihersilmä on päälle päätteeksi vielä varsin omistushaluinen otus. Läheiset ja tuttavat ovat sen omaisuutta, eikä hukkasen omaisuuteen sovi kajota tai sitä haukkua.
Tappelu ei ole urokselle absurdi ja vieras käsite. Se on saanut suvun tavan mukaan koulutusta niin taisteluihin kuin aseenkäsittelyynkin, eikä niiden perusteella aivan turha otus olekaan, vaikka sanoja ja pullistelua tuntuukin joskus riittävän enemmän kuin tekoja. Keefe provosoituu helposti, ja aloittaa kyllä nujakan kyllin ärsyyntyessään. Yleensä se pitää tappelua helpompana tapana selvittää asioita kuin pitkäpiimäisiä keskusteluja, joissa asioiden vatvomiseen tuhlaantuisi turhaan aikaa. Uros käyttelee tappeluissa mieluummin aseitaan kuin pelkkää raakaa voimaa, mutta kyllä se niin sanotusti paljain tassuinkin kamppailee jos niikseen tulee. Häviäminen tai tasapeli esimerkiksi voimien loppuessa ei tule kysymykseenkään, tärkeintä on voitto, vaikka suden oman terveyden kustannuksella. Tappelun ärsykkeeksi riittävät halveksunnat sutta itseään tai sen läheisiä kohtaan.
Menneisyys: Keefe syntyi Ederaan Susiklaanilaiseksi sisarustensa kera Azallacille ja Zephyrille. Pentuajat vietettiin Ederan kartanon huomissa, koska klaanilaisiahan siinä oltiin ja johtajasukuun kuuluttiin. Elo oli kovin jännittävää neljän sisaruksen ja lauman väen pyöriessä ympärillä.
Keefe ottikin vakavasti itsenäistymisen, ja kerran kylässä vartioidessaan se näki puolikuulaisen tunkeilijan nimeltä Lovrenc. Lovrenc julisti olevansa isterintapporeissulla, mutta Keefe pisti stopin hankkeille heti alkuunsa. Sen onnistui heittoveitsellään lamauttaa puolikuulainen liikkumattomaksi, ja käyttikin uhrinsa avuttomuuden hetket julmasti hyväkseen. Lopulta susi päästi käsittelyn jäljiltä heikosti liikkuvan tunkeilijan menemään.
------
Suhteet
------
Pelaaja: Maya (notyou.duh[asdat]gmail.com)
------
Lisätietoa
Galleria
Fanart
------
Pelatut pelit
------
Kopiointi EHDOTTOMASTI kielletty, tai puraisen. Räyh.
|