"Pitää varmaan hoitaa muodollisuudet pois alta. Kuulustella vähän. Vääristä vastauksista en tykkää."

Nimi: Keefe
Ikä: 2 vuotta
Sukupuoli: Uros
Laji/rotu: Susi
Lauma: Edera

Ulkonäkö: Keefe on jonkin verran keskivertosutta pienikokoisempi sään huidellessa siinä seitsemänkymmenen senttimetrin tienoilla. Se ei ole kovin raskasrakenteinen nuorukainen jalkojen ollessa melko pitkät ja ohuehkot. Se on hoikka ja suhteellisen hyväkuntoinen, muttei kuitenkaan järin vahva. Lihasmassaa on korvaamassa uroksen taipuisuus ja notkeus.
Keefen turkki on rakenteeltaan melko kankeaa, eikä karva ole kovin pitkää. Turkin pääväri on valkoinen. Punaruskeaa löytyy kaulasta ja kasvoilta maskin muodossa, myös korvansisustat ovat väritykseltään ruskeat. Mustaa karvaa on rinnassa, vatsassa, hännässä, varpaissa sekä korvien kärjissä. Myös takareiden sisäsivut ja takamus ovat mustat. Vatsassa väri tekee kehon molemmin puolin kahden kyljille nousevien perättäisen kolmioden muotoisen kuvioinnin. Harmaata Keefellä on takajaloissaan sukkien muodossa. Sinistäkin löytyy molemmissa lavoissa esiintyvien kahden (eli yhteensä neljän) päällekkäisen raidan muodossa.
Otsallaan Keefe kantaa ilmavaa otsaharjaksen tynkää. Silmät ovat hivenen vinot ja vihreät.

Keefe tulee kantamaan mukanaan myös aseita. Isänsä ja äitinsä esimerkkiä seuraten se tutustuu heittoaseiden ihmeelliseen maailmaan, ja hankkii itselleen teräksestä valmistetun heittoveitsen, jonka ripustusrinkulan ympärille on kieputettu mustaa nauhaa. Asettaan susi säilyttää vasemmassa etujalassaan olevassa tummanruskeassa nahkaisessa tupessa.

Luonne: Keefe pitää huolen, ettei keneltäkään jäisi epäselväksi, kenelle se on sukua. Ederan alfan jälkikasvun tittelillä on hyvä ylpeillä, ja itseään uros pitää varsin suuressa arvossa. Sillä on myös vähän turhan suuret luulot itsestään. Se uskoo selviävänsä leikiten pahoistakin paikoista viiltävän älynsä ja ylivertaisten taistelutaitojensa ansiosta, joten muiden olisi syytä kunnioittaa sitä. Todellisuus on kuitenkin astetta karumpi. Suuria sanoja ja varmuutta kyllä riittää toisillekin jaettavaksi, mutta älypuoli jää lähinnä keskinkertaiseen. Keefe ei ole aivan fiksuin otus, mutta ei se tyhmäkään ole. Se on pikemminkin hätiköivä, eikä aina jaksa ajatella asioita loppuun asti, mikä saattaakin helposti johtaa ongelmiin.
Keefe on varsinainen miespuolinen draamakuningatar. Se tekee kärpäsestä härkäsen ja osoittaa tunteitaan liioitellen, erityisesti pettymystään. Mikäli jokin asia ei mene Keefen toivomalla tavalla, uros tekee kyllä asian selväksi pitämällä kovaa meteliä ja murjottamalla. Se on oikukas ja ailahtelevainen, ja yrittää käytöksellään pyrkiä huomion keskipisteeksi. Keefe ei pidä siitä, että sitä kohtaan ollaan välinpitämättömiä. Huomiota saadakseen susi änkee miltei rasittavasti kaikkien seuraan eikä lähde kulumallakaan tiehensä, jos katsoo muiden suhtautuvan siihen tarpeeksi kiinnostuneesti. Penseämpi suhtautuminen taas saa uroksen tuhahtelemaan mielenosoituksellisesti ja pian katoamaan paikalta.

Seurankipeänä otuksena Keefe inhoaa yksin jäämistä, ellei yksinäisyys ole tapahtunut suden omilla ehdoilla. Ilman seuraa jäädessään uros tuntee itsensä kovin mitättömäksi ja hylätyksi, vaikka onhan sillä aina seuranaan ylivertainen itsensä. Kenellekään ei voi kuitenkaan lesoilla hienoilla sukulaisuussuhteillaan ja perimällään. Toisten kanssa ystävystyminen ei ole valkoturkkisen suurimpia vahvuuksia, mutta kyllä se silti yrittää kaapia ympärilleen edes jonkinlaisia tukijoita, jotta ei aivan kammoamaansa yksinäisyyteen jäisi. Vihersilmä on päälle päätteeksi vielä varsin omistushaluinen otus. Läheiset ja tuttavat ovat sen omaisuutta, eikä hukkasen omaisuuteen sovi kajota tai sitä haukkua.
Perimä on tosiaankin hukalle melko tärkeä asia. Se on ylpeä ollessaan täysiverinen susi, ja pitää koirasusia alempiarvoisina otuksina, joita kohtaan voi hyvinkin käyttäytyä epäkohteliaasti. Myös koirat ovat Keefen mielestä aika kuraa susien rinnalla.
Omasta ulkonäöstään Keefe pitää kohtuullista huolta, eikä tahdo esiintyä muiden seurassa turkki kovin likaisena tai märkänä. Myös muiden ulkomuotoon susi kiinnittää huomiota, eikä pidä likaturkkisia resupekkoja kovin suuressa arvossa, vaikkei tuntojaan suoraan päin näköä sanokaan. Äänensävyllään se kyllä viestii olevansa tyytymätön näkemäänsä. Niin naaraisiin kuin uroksiinkin Keefe suhtautuu neutraalisti, kumpikin sukupuoli saa siltä samanlaista kohtelua. Johonkuhun vetoa tuntiessaan Keefe voisi kuitenkin tehdä lähes mitä tahansa saadakseen kohteelta kaipaamansa huomion ja hyväksynnän.

Tappelu ei ole urokselle absurdi ja vieras käsite. Se on saanut suvun tavan mukaan koulutusta niin taisteluihin kuin aseenkäsittelyynkin, eikä niiden perusteella aivan turha otus olekaan, vaikka sanoja ja pullistelua tuntuukin joskus riittävän enemmän kuin tekoja. Keefe provosoituu helposti, ja aloittaa kyllä nujakan kyllin ärsyyntyessään. Yleensä se pitää tappelua helpompana tapana selvittää asioita kuin pitkäpiimäisiä keskusteluja, joissa asioiden vatvomiseen tuhlaantuisi turhaan aikaa. Uros käyttelee tappeluissa mieluummin aseitaan kuin pelkkää raakaa voimaa, mutta kyllä se niin sanotusti paljain tassuinkin kamppailee jos niikseen tulee. Häviäminen tai tasapeli esimerkiksi voimien loppuessa ei tule kysymykseenkään, tärkeintä on voitto, vaikka suden oman terveyden kustannuksella. Tappelun ärsykkeeksi riittävät halveksunnat sutta itseään tai sen läheisiä kohtaan.

Menneisyys: Keefe syntyi Ederaan Susiklaanilaiseksi sisarustensa kera Azallacille ja Zephyrille. Pentuajat vietettiin Ederan kartanon huomissa, koska klaanilaisiahan siinä oltiin ja johtajasukuun kuuluttiin. Elo oli kovin jännittävää neljän sisaruksen ja lauman väen pyöriessä ympärillä.
Pentuparvea koulutettiin perinteisesti klaanin tavoille käytöskoulua ja taistelutaitoja myöten. Keefen molemmat vanhemmat ovat heittoase-eksperttejä, ja nämä alkoivat kouluttaa nuorta jälkikasvuaan juuri heittoaseiden saralla. Keefe valitsi aseekseen yksinkertaisen heittoveitsen, ja koulutusjakson jälkeen oppi käyttämään sitä mallikkaasti. Vartiokaartiin kuuluvan Isterin tavatessaan Keefe innostui kovasti tämän jutuista.
Nuorten susiklaanilaisten tullessa yhden vuoden ikään järjestivät näiden vanhemmat juhlat tapahtuman kunniaksi. Juhliin osallistui perheen lisäksi muutama ederalainenkin, ja merkittävää osaa tapahtumassa näytteli myös alkoholi. Tämän aikuistumisriitin jälkeen sisarparvi pääsi itsenäisen elämän makuun.

Keefe ottikin vakavasti itsenäistymisen, ja kerran kylässä vartioidessaan se näki puolikuulaisen tunkeilijan nimeltä Lovrenc. Lovrenc julisti olevansa isterintapporeissulla, mutta Keefe pisti stopin hankkeille heti alkuunsa. Sen onnistui heittoveitsellään lamauttaa puolikuulainen liikkumattomaksi, ja käyttikin uhrinsa avuttomuuden hetket julmasti hyväkseen. Lopulta susi päästi käsittelyn jäljiltä heikosti liikkuvan tunkeilijan menemään.
Djalan alueille hipsiessään Keefe tapasi ladolla Víctima Danza -nimisen djalalaissuden, jonka sai vakuutetuksi Ederan paremmuudesta. Kaksikon tie johti tästä Ederan maille.

------

Suhteet
Tutut/tavatut:
Ister, Reiketsukan Heishi, Mikaru, Pihka, Lovrenc
Toverit: Víctima Danza
Vanhemmat: Zephyr (isä), Azallac (emo)
Sisarukset: Fleshey, Rayen, Serafi, Zenith

------

Pelaaja: Maya (notyou.duh[asdat]gmail.com)
Pelipaikka: Andriaana

------

Lisätietoa
- Keefe hyväksyttiin speleihin 2.9.2009.

Galleria

Fanart



------

Pelatut pelit
Aseenkantolupa viidelle - Perhepeli
Konvektiivista sadetta - Ister
Ensituntuma - Perhepeli vol. 2
Huominen on aina tulevaisuutta - perhe + Reiketsukan Heishi, Pihka, Mikaru
Taistelu ihrasta - Lovrenc
Sunny Day ~ - Víctima Danza
Vieläkin aurinkoista - Víctima Danza
Ihan kiintoisaa - Mikaru
Äiti angstaa - Azallac

Takaisin ylös

------

Kopiointi EHDOTTOMASTI kielletty, tai puraisen. Räyh.