Etusivu
Lyyli
Kotijoukot
Kuulumisia
Muistoissa
Linkit
Vieraskirja
KUULUMISIA 2009
» Kuulumisia 2006
» Kuulumisia 2007
» Kuulumisia 2008
» Kuulumisia 2009
21.12.2009
Kortin mukaisesti...
_______________________________________________________________________
12.12.2009
Lyyli on toipunut kohdunpoistosta mainiosti. Kaiken kaikkiaan olen leikkaukseen hyvin tyytyväinen; minkäänlaisia itkukonsertteja ei edes ensimmäisinä toipilasöinä kuultu ja muutenkin palautuminen oli tosi nopeaa. Nyt kuukauden päivät toivuttuaan olemme jo palanneet normaaliin elämään ja lenkilläkin saa jo liikkua vapaana. Lyylin kohdalla tuli riistavietistä johtuen vähän tarvittavaa kauemmin (?) pitäydyttyä pelkässä hihnalenkkeilyssä...
Suurin muutos huushollissa tällä hetkellä koskee Ansaa, eli se lähti viikko sitten tutustumaan uuteen kotiin. Kaikki on sujunut tosi hienosti ja jo viikon perusteella tuntuisi siltä, että oikea ihminen ja koira ovat kohdanneet toisensa. Susannalle vielä kerran kiitokset olemassaolostaan ja toivottavasti yhteiselo Ansan kanssa jatkuu pitkään ja kenties tuottaa hedelmää harrastusrintamallakin ;).
Kauan ei ilman toista koiraa tarvinut olla, kun eilen saimme iloksemme hoitoon oman perheen nartun juoksuaikaa evakkoon lähteneen amstaffipoika Marskin. Siinäpä vasta leppoisa heppu, jonka touhuja katsellessa saa kyllä olla hymyssä suin kaiken aikaa! Lyylin kanssa tulevat erinomaisesti juttuun, joten mikäs tässä pari viikkoa tällaista kokoonpanoa katsellessa!
Lyyli, Marski ja yhteinen intressi.
_______________________________________________________________________
10.11.2009
Lyylin kohtu poistettiin eilen ja onnekseni voin todeta leikkauksen sujuneen oikein hyvin. Hieman tavallista enemmän oli kuulemma tihkuttanut verta, johtuen siitä että kohtua on jo kertaalleen sektion muodossa pentujen yhteydessä roplattu.
Leikkaussalista Lyyli käveli omin avuin ulos ja autoonkin olisi varmaan hypännyt (...), ellemme olisi olleet vieressä varmistamassa, ettei moiseen akrobatiaan ole vielä syytä ryhtyä. Kotimatkan se matkusti rauhallisena sikaosastolla huopaan käärittynä. Kotona laitoin sille sairaspedin patterin viereen (leikkauksen jälkeen voivat olla kylmissään/ horkassa, joten lämmintä olla pittää). En viitsinyt käyttää sen omaa paksua koiranpetiä, vaan ajattelin että parempi lienee isommalle alalle levittäytyvä vanha päiväpeitto muutamaan kertaan taiteltuna - mahtuu siinä sitten kunnolla oikaisemaan, jos ei kauhean kippurassa vielä kärsi pötkötellä - ja tietysti pään alle lisukkeeksi tyyny, kuinkas muutes ;).
Hyvin peti kelpasi, ja kun vielä peittelin potilaan huovan alle, loikoili se pedissään koko illan hyvin tyytyväisenä. Muutaman kerran piti vähän itkeskellä, mutta en tiedä kuinka paljon kyseessä oli varsinainen kivusta johtuva valitus, vaiko ihan vaan tokkurasta aiheutuva olotila. Kipulääkettähän Lyyli sai luonnollisesti jo eläinlääkärissä, joten veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Vierihoito kuitenkin auttoi ja Lyyli rauhoittui pian, kun parkkeerasin itseni sen viereen ja hetken aikaa silittelin. Illalla se kävi jo suht reippaasti pissillä, tosin siinä kohtaa oli vähän takapuolessa "asettelemista" - kipeä varmaan.
Yö menikin sitten tosi rauhallisesti, laitoin Lyylille pedin meidän sängyn viereen (normaalisti nukkuu olohuoneessa). Se nukkui lähes koko yön, ihan pari kertaa kuulin hiljaiset itkut. Olin pukenut sille vanhasta T-paidasta suojan leikkaushaavan päälle, mutta kuten arvata saattaa, paita oli puolittain riisuttu yön pimeinä tunteina. Siis keskellä yötä uusi T-paidan riepu kehiin vähän paremmin kiinnitettynä ja sitten nukuttiinkin hyvin koko porukka aamuun asti. Kauluria en raaski pitää, paitsi jos tuo jää yksin kotiin - on se niin reppana sen kanssa, ei edes osaa kunnolla maata, vaan pää pystyssä kenottaa ressukka. Siis toivottavasti pääosin pärjättäisiin paitaviritysten kanssa ja kauluri jääköön vain pakon sanelemissa tilanteissa käytettäväksi.
Aamuyöstä Lyyli kävi jo pariin otteeseen itsekseen juomassa ja kertaalleen käytin sitä yöllä pissalla. Aamulla vierestä nousi oikein iloinen koira, joka heilutti vimmatusti häntäänsä :). Tarpeillaan se on känynt reippaasti, mutta isomman hädän pusaaminen tekee selvästi vähän kipeää :/
No, eiköhän toipuminen tästä nyt hyvin käynnisty, haava-alue ainakin on tosi siistin näköinen, eikä vuoda yhtään vaikka eläinlääkäri sanoikin sen olevan aivan mahdollista ensimmäisten päivien aikana. Tikkien poistoon suunnistamme parin viikon päästä ja sen jälkeen saamme toivottavasti nauttia huolettomista päivistä vielä monien vuosien ajan :) !
Potilas leikkauksen jälkeen kotona vällyihin käärittynä.
_______________________________________________________________________
28.10.2009
Unohtuipa tuossa edellisten kuulumisten yhteydessä kertoa Ansan hammaslääkärireissusta, joten otetaanpa vahinko takaisin. Ansallahan oli siis ikäisekseen kummastuttava määrä hammaskiveä legoissa ja suuvärkistä kantautuva tuoksu rupesi jo olemaan sitä tasoa, että takuuvarmasti herätti yölläkin sikeästä unesta, jos nappula sattui tulemaan aivan sängyn viereen nukkuvaa emäntää morjestamaan.
Lokakuun 14. suunnistimme sitten eläinlääkärin pakeille toiveissa raikas Pepsodent-hymy - ja ennen kaikkea hengitys. Paikalle saavuttuamme Ansaa vähän tutisutti, koskapa odotushuone oli tupaten täynnä ihmistä, koiraa ja kissaa. Pääsimme onneksi suoraan toimenpidehuoneeseen, jossa Ansa jopa uskalsi suht reippaasti moikata eläinlääkäriä hetkeä aiemmin kokemistaan ylimääräisistä sydämentykytyksistä huolimatta. Hieman rauhoitusainetta takamukseen ja pihalle raukeaa olotilaa odottelemaan. Kauanhan siinä ei nokka tuhissutkaan, kun neiti päätettiin kiikuttaa takaisin sisälle ennen totaaliuuvahtamista.
Itse toimenpide oli nopea ja kylläpä hampaista tuli hienot! Ientulehdusta oli hieman, mutta ei onneksi siinä määrin, että antibioottikuuria olisi tarvinut alkaa popsimaan. Kotiinviemisiksi saatiin suuhuuhdetta viikon ajaksi (sen tarkoituksena hoitaa suuta tämän hieman verenvuotoakin aiheuttaneen toimenpiteen jälkeen) sekä kananmakuista hammastahnaa! Pikkuinen Tikru-aiheinen hammasharja kotoa jo löytyikin ;). Suun löyhkä hävisi sen siliän tien, vaikka eläinlääkäri varoittikin, että toimenpiteen jälkeen suu voi muutaman päivän haista entistä pahemmalle, ennen kuin se kunnolla paranee. Suunhoitoa Ansa on kotona antanut tehdä kohtaloonsa alistuen, muistaen kyllä muljautella silmiään anovasti suuhuuhdetta ikeniin pumpulitukolla leviteltäessä. Hampaidenpesu sen sijaan on osoittautunut varsin mukavaksi touhuksi ja pieni kieli käy kaiken aikaa hammastahnan suuhun joutuessa.
Seuraava eläinlääkärireissu ottaa tapahtuakseen 9.11., kun Lyyli suuntaa vihdoin ja viimein kohdunpoistoon. Sen edellinen juoksu kesällä kesti kokonaiset v i i s i viikkoa, joten ihan näin amatöörin aivoillakin järkeiltynä jonkinasteista mummoutumista lienee sen hormonitoiminnassa tapahtuneen. Kun ikääkin on jo 5,5 vuotta, tuntuu parhaalta vaihtoehdolta leikkauttaa se nyt, eikä enää odotella mahdollisia kohtutulehduksia.
Loppuun vielä kauan sitten lupailemani tuore kuva Ansasta. Kuten kuvasta näkyy, karvanlähtö on juuri loppunut ja neiti todellisessa bikinikunnossa. Eipä se tosin koskaan kovin pitkällä puuhkaturkilla ole varustettu - käytännöllistä!
Ansa 27.10.2009.
_______________________________________________________________________
22.10.2009
HUH HUH!
Sainpahan itseäni niskasta kiinni ja kappas, mopohan lähti tunnetusti hanskasta. Siispä tässä hieman uusittu ulkoasu koko sivustolle! Päivitettävää olisi vielä siellä täällä vaikka kuinka, mutta pakko kai osata jatkaa joku toinen päivä.
Kuulumisia on jos jonkinmoisia, mutta aloitettakoon vaikkapa Kotkan Koiraystäväin Seuran vuosittain järjestämästä Speedrace-kilpailusta. Ansa oli juoksukisojen aikana viihdyttämässä "mummia ja vaaria" mökillä, joten tällä kertaa meidän perheen edustus jäi vain Lyylin varaan. Ihan huonosti ei kuitenkaan mennyt, sillä Lyyli pinkoi noin kahdeksankymmenen koiran joukosta viidenneksi. Ekybelgit kävivät joukkueineen taas pokkaamassa palkintoa vähän joka luokasta, kaikki tulokset löytyvät täältä.
Lyyli vauhdissa.
Muuten on koirien kanssa nautittu täällä "maaseudun rauhassa"; lenkkeilty ja oltu vaan. Satunnaisesti on käyty ottamassa tottista ihan huvin vuoksi ja vähemmän vakavamielisesti - kyllä näitä epeleitä voi tätä nykyä tituleerata täysipäiväisiksi koti- ja seurakoiriksi. Hakuryhmää kun meillä ei edelleenkään ole ja jälkikärpänen se vaan ei ota purrakseen. Agilityä voisi olla kiva kokeilla pitkästä aikaa, kenties ensi vuoden puolella sitten..?
Noin muuten elämä meillä päin kulkee opiskelujen ja työnteon välillä. Saimme mielenkiintoisen mahdollisuuden päästä yhdessä työskentelemään lastensuojelupuolen hommissa ja täytyy sanoa että koko perheen voimin puuhastelu ei ole yhtään pöllömpää! Kun kaiken kukkuraksi mukana saa keikkua myös nelijalkainen kaveri, ei järjestelyä voi moittia! Yksikössä puhun tässä kohtaa siksi, että Ansan tutisevien punttien kanssa jätämme tällaiset tilanteet suosiolla väliin ja töissä kulkee mukana vain Lyyli. Se onkin sitten todellinen lasten suosikki; milloin makaillaan kainalokkain lattialla, milloin leikitään pallonpiilotusta pihalla. On muuten mainio arjen aktiviteetti koiralle! Lapset jaksavat kiikuttaa palloa piiloon tolkuttomat kerrat, puhumattakaan jokaista onnistunutta löytöä seuraavasta hämmästelystä: "Miten se voi olla noin viisas!? Se löytää kaikki piilot heti! Vaikka kuinka yrittää piilottaa lehtien alle!!" :). Kyllähän tuota touhua katsellessa silmä lepää, ei voi muuta sanoa.
Ja tällaisia sisustuksellisia juttuja on meidän "peräkammariin" ilmestynyt. Jos onni on myötä, saavat nallekaverukset Paavo ja Jaska seuraa alkuvuodesta ;).
_______________________________________________________________________
8.6.2009
Huhheijakkaa, onpahan taas sattunut ja tapahtunut. Onneksi ei ketään sentään sanan varsinaisessa merkityksessä...
Ensimmäisenä kerrottakoon, että olemme jälleen muuttaneet! Toiseksi kerrottakoon, että tällä kertaa toivottavasti toiseksi viimeiseen osoitteeseemme - tästä häivytään enää omakotitaloon. Tosiaan tuo edellinen muutto siitä myymästämme kerrostaloluukusta oli sellainen "pakko saada jostain katto pään päälle" ja koko ajan etsimme mukavampaa asuntoa. Nyt se sitten löytyi ja tässä sitä taas ihmetellään muuttolaatikoiden keskellä. Keittiön ikkunasta avautuu peltomaisema, jonka kruunaa se tosiseikka, että silmänlumeesta ei ole kyse, vaan pellonlaidasta lähtee hulppeat lenkkimaastot ja metsää niin pitkälle kuin jaksaa kävellä. Keskustaan on matkaa sen verran, että voimme onnellisina todeta vihdoin asuvamme semi-landella, ihanaa!
Koirat ovat ottaneet muuton lunkisti, tosin kokemusta niilläkin on tästä rumbasta siinä määrin, että voisi sanoa kuuluvaan perusarkeen! Ne nauttivat täydellä sydämellä pelto- ja metsämaisemista ja täytyy sanoa että kyllä sitä touhua katsellessa lepää emännänkin silmä - selästä ja käsivarsista puhumattakaan, kun ei tarvitse hihnalenkkejä enää entisessä määrin harrastaa! Pari päivää sitten heitettiin aamusella kuuden kilometrin lenkki, jonka aikana koirat olivat kytkettyinä reilun puoli kilometriä..!
Vielä odottaa muutama muuttolaatikko purkamista ja sen jälkeen pitäisi käydä kaappien ja komeroiden kimppuun. Sitä kun taas vauhdilla muutettiin, niin tuntuu joka paikka pursuavan vähemmän järjesteltyä roinaa, joka sujuvan arjen takaamiseksi pitäisi saada toiselle tolalle mitä pikimmiten. Onneksi tässä on lomaa pari viikkoa, joten ehtii hyvin laittaa paikat kuntoon ja vähän pihalla kukkien parissakin näpertää.
Lyylin kanssa pyörähdimme Ekybelgien kevätleirillä menneenä viikonloppuna ja voin sanoa, että kyllä oli kiva hakuilla vuoden tauon jälkeen! Treenien osalta ensimmäinen päivä meni Lyylillä sujuvasti ylimääräisen energian aiheuttaman keskittymishäiriön ja muistinmenetyksen merkeissä. Se oli niin kuutamolla, kuin vain hakua rakastava koira voi vuoden päivät taukoiltuaan olla. Onneksi seuraavana päivänä sekä muisti että keskittymiskyky olivat palanneet ja Lyyli tekikin erinomaisen mallikelpoisia suorituksia. Kun vielä jostain löytyisi hakuryhmä tälle kaudelle, niin päästäisiin taas kunnolla treenaamaan... Ansa oli leirin ajan "mummin ja vaarin" mukana mökillä ja olikin toimittanut mökkikoiran virkaa paremmin kuin hyvin. Juhannuksena lähdemmekin sitten koko porukka Päijät-Hämeen suunnille nauttimaan mökkielämästä.
Leirillä sattui hyväksi onneksemme hakua treenailemaan myös kameran kanssa naimisissa oleva Heljä, joka ikuistikin monta hienoa otosta Lyylin suorituksista. Alla yksi ja albumissa lisää, suurkiitos kuvista Heljä :) ! Vielä kun saisi oman kuvausinspiraation kaivettua esiin, niin saisi Ansastakin uusia otoksia kaiken kansan ihmeteltäväksi. Sitä odotellessa, aurinkoista kesää kaikille :) !
Lyyli virka-asussaan.
_______________________________________________________________________
10.5.2009
Kuva kertokoon...
Uimamaisterit Unto, Ansa ja Lyyli:
_______________________________________________________________________
7.5.2009
Hengissä ollaan, vaikka hiljaiseloa onkin vietetty suorastaan hävytön ajanjakso!
Lähinnä kevät on mennyt töiden ja opintojen parissa suhatessa; itse olen ollut harjoittelussa ja suoraan sen jälkeen ilokseni työllistynyt sijaisena. Janne taas on huhkinut iltaopiskelun lisäksi niin ikään harjoittelussa, joten vapaa-aikaa tulee vietettyä useimmiten ihan muualla kuin tietokoneen ääressä!
Koirille kuuluu muuten hyvää, mutta Lyyli odottelee kuumeisesti pääsyä fysioterapeutin pakeille. Viime käsittelystä onkin jo vuoden päivät (!) ja sen kyllä huomaa; tyyppi on jälleen nuollut molempiin etujalkoihin karvattomat ja punoittavat läntit :(. Onneksi hyväksi havaittua helpotusta tilanteeseen on luvassa parin viikon päästä.
Ansalle ei kummoisempia kuulu. Sen kohdalla pelkäsin jo pahempaakin tassuvaivaa tuossa lumien sulettua, kun anturat alkoivat aukeilla lenkillä. Onneksi vaiva liittyi mitä ilmeisimmin vain hiekoitushiekan määrään asfalttiteillä ja nyt kevään kunnolla alettua vaiva on hävinnyt sitä myöten, kun pyörätiet on lakaistu. Huh!
Alkukeväästä huushollissamme raivosi vatsatauti, jolta minä ja Ansa onneksi vältyimme. Lyylin pötsi riemastui naudanmahasta, jota se antaumuksella rouskutteli nappuloiden höysteenä vaivaisena yhtenä iltana. Seuraavana yönä sitten juostiinkin ulkona tunnin välein ja jatkuipa vaiva vielä tuskien yön jälkeenkin. On muuten kätevää, kun on niin viisas koira, että voi yön pimeydessä vain avata luhtitalon toisesta kerroksesta oven ja laskea koiran ulos. Koira suunnistaa oikeaoppisesti talon vieressä olevan metsäpläntin siimekseen kyykylle ja tarpeet tehtyään porhaltaa portaat ylös kaidetta vasten nuokkuvaa emäntää katsomaan ja siitä sisälle. Niin juu, tästä tapauksesta mielenkiintoisen tosiaan teki se, että Lyylin pyllistellessä pihalla, tarkasteli Janne samaan aikaan vatsalaukkunsa sisältöä vessanpöntössä. Pariin otteeseen tuli siinä hötäkässä mietittyä, että toivottavasti ei ihan pian uusiudu tämä rattoisa yöllinen perhetapatuma.
Toukokuun viimeisenä viikonloppuna suunnistamme Lyylin kanssa Ekybelgien kevätleirille hakuilemaan, kivaa yli vuoden tauon jälkeen! Saas nähdä millaisilla kierroksilla neitokainen käy ja muistaako emäntäkään touhusta enää mitään...
Mutta nyt pidemmittä puheitta nukkumaan, pitkä päivä takana: 8-16 koulua ja sieltä suorinta tietä iltavuoroon töihin (ja nyt kello näyttää puolta yhtätoista, koirat vielä iltapissittämättä ja ruokkimatta, omista iltatoimista puhumattakaan)... Mutta ihana että töitä riittää ja vieläpä huisin kivassa paikassa, huisin kivaa työtä :) !
_______________________________________________________________________
17.2.2009
Kirottu karvanlähtö!
Mistä tuota tavaraa riittää keskellä helmikuuta? Juoksutkin oli jo lokakuussa, joten voisiko muka olla hormonaalista..? Minkähän ikäisenä viimeiset pentukarvanrippeet irtoavat? Kaikin puolin Ansa on kuitenkin pirteä ja turkki kiiltää. Se ei rapsuttele itseään, ruoka maistuu ja se mitä menee sisään, tulee myös ulos oikein nätissä paketissa. Siis lieneekö sittenkään mitään sen vakavampaa?
Oli miten oli, imuri laulakoon.
_______________________________________________________________________
11.2.2009
Muutto on saatu jälleen kerran kunnialla hoidettua, tosin onhan tätä viimeisen vuoden aikana rutkasti harjoiteltukin... Enää varaston tyhjennys vanhalla asunnolla ja sen jälkeen ei tarvitsekaan niille kulmille eksyä enää... Ikinä?!?
Koirat ovat sopeutuneet uuteen kotiin hienosti, eivätkä edes intoudu naapurin mäyräkoiran haukkukonserttiin, jonka näin vapaapäiviä viettäessämme olemme iloksemme saaneet huomata aamuseitsemästä asti olevan J A T K U V A A . On muuten yllättävän vaikea miettiä, miten ottaisi näin viikon tuttavuuden (lue: kahden pihalla tapahtuneen tervehtimisen) jälkeen uuden naapurin kanssa puheeksi heidän hermoja raastavan rakkinsa halukkuuden testailla äänivarantojaan sitruunapannan kanssa?!? Tai kenties toisessa osoitteessa!?!
Onneksi on iloisempiakin uutisia. Lyylillä ja erityisesti Ansalla on uusi ystävä. Tämä pieni kiharakarvainen nappula on nimeltään Unto, ja nassi edustaa espanjanvesikoirien jaloa sukua. Ikää ukkelilla on vasta hieman yli luovutusiän, mutta tosi reipas tapaus on kyseessä. Ansan kanssa taapero on käynyt leikkimässä jo usemman kerran ja moikannut siinä sivussa Lyyliäkin. Lyyliä Unto ei voisi vähempää kiinnostaa, siinä missä Ansa on aivan haltioissaan omantasoisestaan seurasta, hah. Kunhan Unto vähän kasvattelee töppösiään, en usko meidän emäntien pysyvän kaksikon perässä.
Takaa-ajot käynnissä ja Unto jokseenkin söpönä.
Ja tärkeimpänä: minulla ON KUIN ONKIN kaksi lippua Madonnan konserttiin elokuulle, vaikka mielessäni parit vähemmän painokelpoiset sanat jouduinkin maanantaiaamuna R-kioskilla pilettejä jonottaessani Lippupisteen järjestelmälle lausumaan! Jätkäsaari here we come!
Ja takaisin kukkaruukusta asiaan; tässä vielä toinen kuva tuoreista kaveruksista. Niin juu, ja muistinpa vihdoin lisätä pari uutta linkkiäkin, jotka ovat sivuille olleet menossa "ensi kerralla" varmaan yli puoli vuotta. Mistä saisi lisämuistia omaan päähän?
Hurja meininki.
_______________________________________________________________________
28.1.2009
Hiljaista pitelee kotisivuilla, vaikka tosielämässä säpinää riittää.
Tärkeimpänä ajankohtaisuutena mainittakoon muutto, joka ottaa tapahtuakseen parin viikon sisällä! Huhtikuussa nykyisen asunnon ostaessamme tiesimme kyllä ratkaisun olevan vain tilapäinen, mutta niin siinä sitten kävi, että tuo tilapäisyys osoittautui todella lyhyeksi ;). Ennen kaikkea myyntipäätökseemme on vaikuttanut se tosiseikka, ettemme ole kovin hyvin nykyisessä asuinpaikassa viihtyneet ja kun vielä hieman yllättäen meistä molemmista tuli opiskelijoita, on huomattavasti huolettomampaa asustella tovi ihan vain vuokralla. Maailmalla vellovan taloustilanteen huomioiden saamme kyllä olla todella tyytyväisiä siitä, että asuntomme myytiin noin kuukaudessa ja se tosiaan meni kaupaksi heti ensimmäiselle katsojalle! (Pieni pintaremontti siis todella kannattaa!)
Pikaisen laskutoimituksen perusteella tämä on järjestyksessään kolmas muuttomme puolentoista vuoden sisään, joten kaiken olettaisi sujuvan suoranaisella rutiinilla… Uuden kodin etuja ovat meikäläisen näkökulmasta ennen kaikkea huikean paljon paremmat lenkkeilymaastot nykyiseen urbaanimiljööseen verrattuna. Kenties sydäntäriipivimmäksi on täällä nykyisessä paikassa osoittautunut se, että voidakseen laskea koirat edes hetkeksi irti pikkuriikkiselle puistoalueelle tai onnettomalle metsäpläntille jonkun siviilikyttälenkkeilijän tarkkaan valvoman pururadan laitaan, saa täällä tosiaan kävellä kilometritolkulla. Lisäksi ulkoilu edellä mainituilla alueilla tarkoittaa emännän varustamista haukansilmillä ympärillä pörräävien muiden ulkoilijoiden, koirien, rusakoiden ja fasaanien varalta ja – uskokaa tai älkää – tämä totisesti vie parhaan terän koirien kanssa lenkkeilyn autuudesta. Toki autolla pääsisi metsään, mutta siihen ei meillä kyllä ole päivittäin varaa, eikä pahemmin aikaakaan.
Koirille ei kuulu ihmeempiä; Lyyli kiemurtelee toista viikkoa juoksupöksyissään ja Ansa hyörii mukana menossa tavalliseen tapaansa. Eilen kävelimme porukalla Mustiin&Mirriin valjasostoksille tarkoituksena ostaa molemmille hännänheiluttajille samanlaiset rensselit. Mikä siinä onkin, että myymälässä asiointi on aina se lenkin hikisin osuus? Pelkkä ovesta sisään pääseminen aiheuttaa sormikramppeja ja uhkaavia kaatumistilanteita, puhumattakaan myymälän käytäville kätevästi sijoiteltujen lelu- ja herkkuämpäreiden ilmeisestä vaarasta joutua haistelun ja maistelun kohteiksi. Kuin sokerina pohjalla myymälässä on usein toinenkin nelijalkainen asiakas, joten kaaoksen aineita on enemmän kuin tarpeeksi. Kuin ihmeen kaupalla suoriudumme kuitenkin yleensä kunnialla näistä visiiteistä, näin myös eilen. Onneksi valjasteline sijaitsi myymälän rauhallisemmalla puolella ja saimme näin ollen rauhassa mallailla sopivan kokoisia vermeitä. Ensin oli vuorossa Ansa, jolta koko rumba tuntui sujuvan kuin vanhalta tekijältä. Lyylin olin käskenyt siksi aikaa maahan, vaan kuinka ollakaan sain jälleen todistaa sen ryömimistaitoja, kun hetken päästä selkäni takana pilkotti enää hännänpää ja muu kroppa kurotteli maasta käsin nuuhkimaan hyllyillä pursuavaa leluvalikoimaa. Molemmille löytyi sopiva koko heti ensi yrittämällä ja pääsimme siirtymään kassalle päin. Siellä piti Lyylin vielä pikaisesti napata avonaisesta herkkunappulaämpäristä pienet maistiaiset samalla kun Ansa tunnusteli toisella puolellamme nököttävän lelulaarin antimia. Kyllä joskus hävettää! Yritin siinä kaivaa repusta lompakkoa ja käskin koirat istumaan. Vaan mitä tekevät nämä hyvin kouluttamani yksilöt? Katselevat meikäläistä hölmistyneinä, häntiään heilutellen, täysin ulapalla äsken kuulemansa sanan merkityksestä. Kolmannella kerralla taisi mennä jakeluun ja sain maksun hoidettua. Vielä tuulikaapissa nopea kuonontyöntö jokaiseen tavarakoriin ja olimme ulkona. Valjaita testasimme heti kotimatkalla ja voin sanoa että hyvät olivat! Antoivat kivasti liikkumatilaa kropan etuosalle ja nämä pikku veturini toden totta ovat asiantuntijoita siinä suhteessa. Kyseessä ovat siis Hurtan Y-valjaat. Lyylin kaapista löytyy jo ennestään Arka-Haokin Y-valjaat sekä huskyvaljaat, jotka niin ikään ovat kelpopelejä. Noita Arka-Haokeja olen pitänyt sekä lenkillä että hakutreeneissä ja huskuvaljaita vetovyön kanssa lenkkeillessä silloin, kun omat koivet vielä antoivat myöden. Kyllähän tämä välineurheilusta menee juu ;).
_______________________________________________________________________
5.1.2009
Korkattakoon vuoden 2009 kuulumiset lyhyesti. Kuvia keittiöremontin vaiheista löytyy vihdoin albumista, sinne siis.
Lisää kuulumisia kirjoittelen, kunhan lomailultani ehdin... Täytyy ottaa kaikki irti näistä parista viikosta; sen jälkeen alkaakin meidän perheessä armoton opiskelijaelämä tyhjine kukkaroineen kaikkineen. Meikäläisen lisäksi kun kouluelämään palaa myös Janne, joka paneutuu mielenterveys- ja päihdetyön saloihin. Saas nähdä millaiseksi elämä muotoutuu meillä aikuisopiskelijoilla, kun toisella on viikon aikana lähiopetusta neljänä iltana, toisella kahtena päivänä ja tämän lisäksi jotain työtäkin olisi suotavaa tehdä. No, jos vaikka öisin sitten vaihdellaan kuulumiset!
» Kuulumisia 2006
» Kuulumisia 2007
» Kuulumisia 2008
» Kuulumisia 2009
_______________________________________________________________________