- 150608 viimeiset ERJ'n sijoitukset saavutettu, Lenni lopetti kisaamisen.

Lenni tuli luokseni joulukuussa 2007, sen ollessa vasta 4 -vuotias. Tällöin se oli vielä hyvin villi, ja melkein voisi sanoa, että kuriton. Sen löytäminen oli rakkautta ensi silmäyksellä, mutta ennen tätä silmäystä oli takana monien myynti-ilmoituksien selailun ja koeratsastuksen urakka. Kaipasin itselleni nimittäin jälleen omaa suomenhevosta, sillä taustalta minulta löytyy monen vuoden kokemus. Erityisesti mieleeni oli jäänyt eräs oma estepainotteinen kasvattini, Kuusotilas MÅ, jonka kaltaista hurmuria alitajuisesti etsin nytkin. Noh, kiertelin eri talleilla myynti-ilmoituksien perässä, mutta sitä oikeaa hevosta ei vaan löytynyt. Sitten löysin netistä ilmoituksen, jossa kaupattiin nuorta komeaa estelupausta, tosin melko haastavaa sellaista. Ensin en jaksanut edes soittaa omistajalle, sillä juuri tuolloin ei nuoret itsepäiset pojat kiinnostaneet laisinkaan. Sitten huomasinkin, että kasvattaja olikin vanha tuttavani suomenhevospiireistä, joten pakkasin saman tien kamani ja ajoin suoraan paikanpäälle. Saavuttuani paikalle oli siellä erään nuoren, pörröpäisen orin esittely meneillään. Tuohan on aivan kuin minun Soukkani! Kävelin aidan laidalle ihailemaan tuota ylvästä ja itsevarmaa olentoa ja yhä enemmän näin siinä Soukan piirteitä. Samanlainen jukuripää ja pörröharja. Sitten Pirkko jo huomasikin minut ja tuli luokseni. Hän kertoi minulle hieman orista ja vaikka olin aivan varma, niin se ei ikävä kyllä ollut mitään sukua Soukalleni. Orin hyppytyyli ja päättäväisyys tekivät minuun vaikutuksen ja hetkessä mielialani muuttui, ja olin valmis ottamaan itselleni uuden projektin. Onneksi alkuperäiset katsojat eivät nähneet Lennissä samanlaista lupausta mitä minä näin ja lähtivät, joten pääsin pian itse kiipeämään sen selkään. Raaka se oli kuin mikä, mutta ikäisekseen todella miellyttävä. Ei siinä kauaa jääty rupattelemaan, sillä tiesin, että todella haluan tämän ja katuisin myöhemmin ja pahasti jos en sitä nyt ottaisi. Kaupat sovittiin saman tien ja viikon kuluttua majoitinkin sen jo siskoni talliin. Koulutuksemme tempo oli uskomaton, sillä Lenni oli todella nopea oppimaan.

Lenni on erittäin eloisa ja jokseenkin hieman haastavakin pikkumies. Se on luonteeltaan tyypillinen suomalainen mies; macho, huono kuuntelemaan ja ahne. Jotta sen huomion saisi itselleen, tulee olla jo melkoisen nokkela. Lenniä tuntuu kiinnostavan jopa maasta löytyvät lantapallerot enemmän kuin yhteistyö esim. kavioita puhdistaessa. Hoitajalta vaaditaankin jo aikamoista voimaa kun kavioita puhdistetaan, sillä Lenni ei viitsi yhtään avittaa asiassa. Hoidettaessa se näykkii jatkuvasti takinreunasta ja on jatkuvasti hössöttämässä, huutaa jokaiselle ohikulkevalle ja jyrää vaikka yli jos hoitaja sattuu sen tulilinjalle. Tämän vuoksi Lenni puhdistuukin kaikista kivuttovimmin tallin käytävällä, molemmilta puolilta sidottuna. Tammojen, ja miksi ei vaikka ruunienkin perään se huutaa joka kerta kun sellainen sattuu sen näkökentälle. Kisapaikalla onkin hoitajan hermot koetuksilla jos lähipiirissä liikuskelee paljon tyttöjä. Välillä Lenniltä tuntuu menevän todellisuuden taju ihan täysin jos tamma kävelee sen ohi. Tarhassa ollessaan Lenni on oma eloisa itsensä ja tarkkailee ympäristöä kuin haukka. Se antaa itsensä todella kiltisti kiinni ja useinmiten tulee luokse huudettaessa. Lenni on oikea pikkuporsas ruuan suhteen. Kun ruokakärryjen ääni kuuluu, olisi Lenni mieluiten ensimmisenä jonossa ja se yrittääkin kaikin tavoin kiinnittää huomion itseensä. Kun ruuat vihdoin ilmestyvät sen nenän eteen seuraa ihana hiljaisuus joka jatkuu niin kauan kunnes viimeinenkin heinänkorsi on popsittu.

Lenniä parhaiten kuvaava sana on ikiliikkuja. Ratsastettaessa se on pirun energinen ja tätä energiaa riittäisi varmasti loputtomiin jos vain ratsastajan kunto kestäisi. Se tykkää kovasti ratsunhommista ja ihan pihisee intoa joka kerta kun sitä satuloidaan. Selkään nousuun onkin oma tekniikka, sillä tämä herra ei malta pysyä sekuntiakaan paikoillaan. Lenni on kyllä kaikin puolin todella miellyttävä ratsastaa ja vaikka se meneekin lujaa ei sillä ole tapana ryöstäytyä käsistä. Varsinkin esteillä Lenni on täysin elementissään. Sille ei mikään este tunnu olevan liian suuri haaste ja jarrut puuttuvat siltä täysin. Lenni hyppää varmasti ja arvioiden ja vaikka arviot vähä pettäisikin hyppää se silti. Tai jos ei hypätä niin mennään sitten läpi. Voisi siis sanoa, ettei mikään este ole sille liian korkea, jos ei ponnu riitä yli niin mennään sitten ali. Kouluratsastus tuntuu olevan Lennille turhan yksipuolista ja se tylsistyy helposti. Sillä on kyllä ihan mukavat liikkeet ja osaa kulkea näyttävästi, mutta ei se siltikään koulukiemuroista nauti. Maastossa Lenni on pomminvarma eikä se taatusti heiluttaisi korvaansakaan vaikka meteoriitti tippuisi metrin päähän. Maastoilu onkin jotakin mitä tämä mies rakastaa yli kaiken. Se loikkaa jokaisen mahdollisen kannon ja kiven yli ja rakastaa pitkiä laukkasuoria joissa voi irrotella. Joskus Lenni innostuu niin paljon, että räväyttää muutaman ilopukin ja ne eivät yleensä ole pienimmästä päästä.