Sailan yksityiset

Tarragon W

ori Tarragon W
Suomalainen puoliverinen, 169cm
synt. 04.02.2017
VH17-031-0486

Koulupainotus
Vaativa A, 60cm

Omistaja Saila VRL-05775

Taavi on virtuaalihevonen!


© Kuviin lupa yksinoikeudella, kopiointi kielletty!



Pala historiaa

Kesän luultavasti ainut aurinkoinen päivä oli saanut minutkin juhlatuulelle, joten suuntasimme heti aamulla mieheni kanssa parinsadan kilometrin päähän tapahtumaan, missä tämän hetken puhutuimmat hevoset kilpailivat kaikissa lajeissa. Lisäksi näiden jo menestyneiden konkareiden joukossa oli toinen toistaan upeampia varsoja, jotka myytäisiin illan tullen huutokaupassa. Paha paikka ihmiselle, jonka hevosluku oli melkein täynnä mutta silti uusia hevosia olisi kiva aina haalia talliin.

Kisapäivä oli onnistunut ja hevoset kiilsivät auringossa. Jossain välissä olin napannut kaljateltassa parit siiderit, mutta eihän se koskaan vaikuttanut päätöksen tekooni, ajattelin. Niinpä pienessä sievässä kiiruhdimme kehän laidalle juuri ennen huutokaupan alkua. En juurikaan hörpiskelyltäni ollut kerinnyt tutustumaan myytäviin varsoihin, joten ajattelin jo tässä kohdassa että täältä ei mukaan onneksi mitään lähtisi. Halpa reissu, jos anniskeluun uponneita satasia ei laskettaisi. Huutokauppa alkoi ja ensin esiteltiin tammat. Kaikki olivat omasta mielestäni jotenkin turhan tylsiä, eikä yksikään saanut aikaan vilunväristyksiä. Ainoan mielenkiintoisen hevosen hinta pompsahti niin korkealle, etten ikinä olisi voinut semmoista summaa pulittaa. Pienen tauon jälkeen kehään alkoi valua toinen toistaan hienompaa oria. Parivuotiaat varsat liihottivat kentällä kuin mitkäkin maailmanvalloittajat ja olin valmis ostamaan jokaisen itselleni. Maltoin kuitenkin mieleni hyvin, hintojen ollessa taas aivan liian suolaiset.

Luulin koko shown jo loppuneen ja olinkin noussut penkiltäni ja valmis lähtemään kotiin. Kovaääninen kuitenkin ilmoitti, että vielä yksi varsa olisi. Päätäni särki tässä vaiheessa jo aivan liikaa, joko auringonpiston tai orastavan laskuhumalan vuoksi. Istuin kuitenkin takaisin penkkiin ja ajattelin, että katsotaan nyt vielä tämä. Pian porttien luota alkoi kuulua ryminää, kun vuosikas varsa peruutettiin kentälle. Se jähmettyi kuin tatti paikoilleen ja silmät suurena katseli yleisöä. Kun kovaääninen taas kerran kajahti, ori oli valmis. Se nousi pystyyn ja riuhtaisi itsensä irti vanhan miehen otteesta. Seuraavat viisi minuuttia seurattiinkin sitten epätoivoisia yrityksiä saada tämä rautias orivarsa kiinni, sen kirmaillessa pukkilaukkaa ympäri areenaa. Pian varsa oli taas taluttajansa hoivissa ja kovaäänisestä melkein kuiskattiin oriin tiedot. Todettiin myös, että ori osasi olla itsepäinen, mutta suku oli ihan kohtalainen. Yksikään käsi yleisössä ei tarjousten kohdalla noussut. Katselin hetken ympärilleni, halusin vain pois. Niinpä nostin käteni pystyyn ja huusin päättäväisenä kaksi. Kaksi tonnia. Tunnistin mieheni kasvoilta katseen, minkä olin nähnyt ennenkin hevosia ostaessani. Hullu, mitä sun päässäs liikkuu, et oo tosissas - katse. Meklari oli hiljaa. Ja lisää hiljaa. Lopulta hän myönsi, ettei muita tarjouksia näköjään tule ja ori olisi myytävä pilkkahintaan. Näin Tarragon W löysi tiensä meille!

Luonne

Tarragon W. Taavi. Arka pieni ori, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään vaan lähinnä pelkää sitä kärpästä. Ori joka ei käännä juurikaan katseita upeudellaan, se on minunkin mielestä hieman tylsän näköinen. Taavin kanssa elämästä ei tule kuitenkaan tylsää niin kauan kun sangot käytävillä jatkavat paikkansa vaihtoa ja pihan autot parkkeerataan aina toisinaan eri järjestykseen. Taavi on vähän sellainen miksi kaiken pitää aina muuttua- tyyppi. Parasta olisi jos kaikki noudattaisi aina samaa kaavaa ja mikään universumissa ei koskaan muuttuisi. Mutta Taavi osaa kuitenkin jokseenkin elää asian kanssa ja sen stressiä lievitelläänkin kaiken maailman yrteillä ja poppaskonsteilla.

Hoitaessa Taavi on helpoin sitoa kiinni karsinaan. Sielä se ei juurikaan hötkyile vaan pystyy rentoutumaan. Ori on erittäin ihmisläheinen ja nauttii tuntitolkulla jatkuvista rapsutuksista. Taavin ehdoton suosikki on varmasti hierojan käynnit, niihin se nukahtaa joka kerta pystyyn. Kyllä se normaalista harjauksestakin nauttii, kunhan sitä vain jatkuu kauan! Taavi on siisti asuja, se ei turhia kolistele tai huutele. Tarhassaan se on yleensä yksin ja hiljaa. Tammatkaan eivät saa sen päätä hirveän sekaisin. Taluttaessa Taavin kanssa tulee kuitenkin noudattaa varovaisuutta. Vaikka oria yritettiin kouluttaa, ei pystyyn hyppäämistä säikähtäessä saatu koskaan kitkettyä kokonaan. Niinpä Taavi saattaa ponnahtaa kahdelle jalalle aina toisinaan, kun uusi auto on ajettu pihaan tai heinäpaali vaihtanut paikkaansa.

Niinkuin jo mainitsin, on hieroja Taavin lempivieras. Pitkällä jonon perältä löytyvätkin sitten eläinlääkäri ja kengittäjä. Taavi rauhoitetaan aina raspaukseen ja välillä myös kenkien jalkaan laitto tuottaa sen verran hikipisaroita, että rauhoitus tulee tarpeeseen. Taavia vain jännittää niin kovasti kilinä ja kalina, mikä siitä touhusta lähtee. Varustaessa Taavi seisoo kiltisti paikoillaan, kunhan hoitaja muistaa olla rauhallinen. Satulan paiskaaminen selkään saa orin heti varautuneeksi, kiire ei siis saa Taavin kanssa olla.

Ratsuna Taavin säikky luonne ei jää mihinkään, mutta sitä pystyy hallita. Taavi ei ole ensikertalaisen ratsu. Ori on pitkästi yhden ihmisen hevonen ja uusi ratsastaja saa sen aina hämilleen ja varautuneeksi. Olemme siis tulleet tulokseen, että sillä ratsastan vain minä. Taavilla on luonnostaan lennokkaat liikkeet. Sen kanssa kuitnekin on tehtävä huolellisesti alkuverryttelyt, että sen saa kunnolla rennoksi ja keskittymään. Kouluratsuna Taavi onkin melko mutkiton tapaus, eikä sen epäluuloinen luonne vaikuta oriin työskentelyyn juurikaan. Taavilla voi myös hypätä, mutta vain erittäin kokenut kuski. Ori kyttää esteitä, hyppää aina kaukaa ja korkealta ja välillä kieltäytyy menemästä lainkaan. Esteet eivät todellakaan ole sen pala kakkua, joten hyppely on jätetty lähinnä yhden esteen ylittämiseksi silloin tällöin. Erikoisesteistä on turha tämän hevosen kanssa edes haaveilla! Maastossa Taavi tarvitsee aina kaverin mukaan, muuten sen mielikuvitus tekee sille tepposet ja ratsastaja joutuu helposti kävellä kotimatkan, Taavin kiitäessä pedot kannoillaan kotia kohti.

Kisapaikalla Taavia jännittää edelleen kovaäänisestä kaikuva selostajan ääni. Ori ei kuitenkaan enää reagoi siihen niin voimakkaasti, kuin varsana. Rauhallisesta selostajasta ori ei piittaa enää lähes lainkaan, mutta jos pöntöstä huutelee joku hiemankin nopeatempoisempi ja kovaäänisempi, saa Taavia hetken rauhoitella. Sillä pidetäänkin kisapaikalla pumpulit korvissa aina verryttelyn alkuun saakka. Usein myös toivotaan, ettei yleisöstä annettaisi aplodeja suorituksen jälkeen. Muuten Taavi sitten onkin ihan kelpo kisakaveri. Se menee koppiin kiltisti ja matkustaakin suht rauhallisesti. Tammoille se ei juurikaan huutele ja radalla se yleensä keskittyy ratsastajaan, eikä haahuile kentän laidoille.


Suku & jälkeläiset

Isä: Tactic Tilirim
fwb, 170cm
Ii: Treasure
fwb, 165cm
Iii: Ingore
Iie: Arwaers
Ie: Enjoy Trip
fwb, 169cm
Iei: Trippin
Iee: Enjoy Life
Emä: Rem Y Rag
fwb, 165cm
Ei: Raggae Joy
xx, 167cm
Eii: Thunder
Eie: Last Feel
Ee: Tromb
fwb, 165cm
Eei: Escobar
Eee: Larissa

s. 00.00.0000 sh-o/t Hevosen nimi saavutukset ja palkinnot Omistaja

Kisakalenteri

VSN10.10.2017 Vinkavuo puoliveritammatRCH taffel

KRJ alaisia sijoituksia 11/60 joista 0 KRJ-Cup sijoituksia
11.08.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 1/30
17.08.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 1/30
01.09.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 2/30
09.10.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 3/30
10.10.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 5/30
05.11.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 5/30
17.10.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 5/40
18.10.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 2/40
20.10.2017 / KRJ Kutsu / VaA / 5/25
21.10.2017 / KRJ Kutsu / VaA / 4/25

26.10.2017 / KRJ Kutsu / VaA / 5/25
01.11.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 4/30
01.11.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 5/30
02.11.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 2/30
02.11.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 4/30
03.11.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 1/30
06.11.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 4/30
07.11.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 3/30
10.11.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 5/30
13.11.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 3/30

17.11.2017 / KRJ Kutsu / VaB / 5/30


Valmennukset & Päiväkirja

10.10.2017 - Päiväkirjamerkintä
Seisoin verannalla katsellen, kun vesi satoi maahan saakka sellaisella voimalla, että korvissa jo tuntui. Lähdin kuitenkin reippaasti kävelemään kohti tallia, olin ilmoittautunut valmennukseen Tyrrin kanssa ja pian pitäisi jo lähteä.

Tallissa tein nopeasti huomion, että ori oli vielä ulkona. Olin itse ollut aamutallin aikaan niin lujasti kiinni toimistossa, että tallitytöt olivat hoitaneet hevoseni ulos. Nappasin riimunnarun käteeni ja lähdin hakemaan hevosta ulkoa. Porteilla seisahduin ja suuni loksahti järkytyksestä. Kuka perkele orin oli laittanut ulos, ilman loimea! Litimärkä, mudassa pyörinyt hevonen ravasi luokseni melkoista vauhtia ja oli silminnähden onnellinen päästessään sisälle. Talutin Tyrrin suoraan pesukarsinaan ja soitin valmentajalleni, ettei tänään millään kerkeäisi, hevonenkin kuolisi luultavasti keuhkokuumeeseen.

Aloin valuttaa lämmintä vettä Tyrrin päälle ja samalla hinkkasin sitä shampoolla. Kihisin sisäisesti, mutta jouduin nielemään kiukkuni, kukaan ei olisi kuulemassa raivoamistani. Kun Tyrri oli vaahdotettu ja huuhdeltu, aloin paketoida oria vilttikasan alle. Ensin fleeceloimi, sitten toinen. Kaulakappaleellisia molemmat. Talutin oriin karsinaansa ja annoin sille aimo annoksen heinää ja lämmintä melassivettä. Tyrri näytti tyytyväiseltä kohtaloonsa, aivan kuin olisi tiennyt, että vältti juuri tunnin kouluvalmennuksen. Lähdin itse vaihtamaan kuivia vaatteita päälleni, äskeinen hevosen pesu oli nimittäin kastellut minut litimäräksi.

08.07.2017 - Päiväkirjamerkintä
Olin hoitanut kaikki päivän askareet kiitettävästi, vaikka näin kesälaidun aikana niitä oli puolet vähemmän kuin talvisin. Piipahdin vielä toimistossa, missä mieheni laskeskeli budjettia naama mutrulla todeten jälleen että hevoskantamme vain kasvaa, mutta tulomme eivät. "Odota nyt, että saadaan tuo uusi ori kisakentille ja siitoskäyttöön, kyllä se rahaa tuo", totesin varmana. Mieheni mutisi jotain edellisistä oreista, jotka tälläkin hetkellä mättivät vain ruokaa laitumessa ja pennin hyrrääkään ne eivät taloon olleet tuoneet kisaurien loputtua. Mutta tämä uusi olisi jonkinlainen murros, siitä olin melkein varma.

Jätin mieheni toimistoon mutisemaan omiaan ja lähdin tallin puolelle. Nappasin satunnaisen lojumaan jääneen harjan käytävältä ja suuntasin askeleeni kohti orien laidunlohkoille vievää polkua. Muistelin, kuinka viikko sitten olin taistellut Taavin kanssa samaisella polulla. Se oli ollut kovasti sitä mieltä, ettei tämä olisi lainkaan hyvä idea, astua pimeälle metsäpolulle kohti tuntematonta. Laitumelle päästyäni kaikki viisi oria nostivat päätään hetkeksi syömisen lomassa, mutta jatkoivat pian. Sujahdin aitalankojen välistä Taavin laitumelle ja huhuilin oria. Se näytti onnelliselta ja tuli luokseni melko rivakasti. Tarkistin sen voinnin ja totesin, että paarmojen iskua suurempaa ei orissa ollut. Harjasin sen kauttaaltaan. Taavi nautti rapsuttavasta harjasta, taisivat paarman puremat hieman kutista.

Kun Taavi oli harjattu, sujahdin aitojen alta pois. Tarkistin kaikki langat, sekä hevosten vesitilanteen. Huomenna pitäisi jo taas tuoda uutta vettä, vaikka juuri aamulla olin kaikkien ammeet pessyt ja täyttänyt raikkaalla vedellä. Rapsuttelin hetken suomenhevosoriani ja lähdin sitten kohti tallia. Taavi jäi portillensa hirnumaan, aivan kuin ilmoittaakseen että hän jäi. Päätin, että huomenna ottaisin kaikki oriit aamulla lepäämään talliin päiväksi, sen verran väsyneen oloista porukkaa laitumella oli.

Ulkoasu © Sakkura 2017   /   Kuva © Simone.Com (CC BY-NC 2.0)   /   Taustakuva © Subtle Patterns

Tämä hevonen on virtuaalihevonen