Sailan yksityiset

Spacegoat P

tamma Spacegoat P
Ruotsalainen puoliverinen, 165cm
synt. 29.11.2016, 12v
VH17-043-0008

Estepainotus
Helppo B ,140cm

Omistaja Saila VRL-05775
Kasvattaja Hans Kessel

Spaissi on virtuaalihevonen!


Kuviin lupa yksinoikeudella, kopiointi edottomasti kielletty!


Palkittu 08.05.2017 RHLA:n tilaisuudessa Superion Grade palkinnolla prosentein 82,222 %
6½+10+9½+7½+6½+10+10+6½+7½

30.08.2017 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkittu ERJ-I palkinnolla pistein 103p !


Spaissin osto

Spaissin ostotarinan voisi löytää hevosen ostajan käsikirjasta niiltä sivuilta missä kerrotaan kuinka hevosta ei tulisi ehdottomasti hankkia. Olen hakannut itsekin päätäni seinään, kuinka typerä olinkaan. Lopputulos on monella mittapuulla uskomaton, mutta en ehkä tekisi samaa temppua toista kertaa.

Kaikki alkoi talliporukan yhteisestä reissusta Tornioon, tai no oikeastaan Haaparanta oli matkan the juttu. Kun pakollinen ostosreissu Ruotsin puolelle oli tehty, oli aika heittää vapaalle. Ja vapaalle tosiaan heitin, juhlajuomaa tuona surullisen kuuluisana iltana kului niin suuri määrä, että muistikuvat ovat enemmän kuin hatarat. Ei niitä oikeastaan ole lainkaan. Kun aamulla heräsin hotellihuoneesta, oli silmässä mustelma ja otsassa kuhmu. En vielä arvannutkaan, että eilisen illan päätösten takia, tulisin olemaan jatkossakin enemmän tai vähemmän runnottu. Jo siinä vaiheessa alkoi morkkis hieman salakavalasti hiipiä päälle, mutta pahin oli vielä edessä. Kun hevosenhoitajani Jaana heräsi, hän alkoi hiljalleen kerrata illan kulkua ja totuus iski päin kasvojani.

Olimme illalla paikallisessa kapakassa törmänneet ruotsalaiseen Hanssiin. Kun puheemme oli suuntautunut hevosiin, kertoi Hans kasvattavansa rajan toisella puolelle pienimuotoisesti puoliverisiä. Ei kuulemma mitään suurta ja upeaa, lähinnä harrasteratsuiksi olivat nämä tapaukset päätyneet. Olin kovaan ääneen uhonnut, että tekisin Hanssin hevosesta kisaratsun, jos sellaisen joskus omistaisin. Hans oli kertonut seitsemän vuotiaasta tammasta, joka oli jäänyt käsiin hieman häjyn luonteensa takia. Ja mitä tekee tämä tyttö. Tarjoaa naurettavan alhaisen summan puoliverisestä hevosesta, näkemättä koko tapausta. Hans ei ollut ottanut tarjoustani vitsillä, vaan oli heittänyt vastapallon ja lopulta olimme päätyneet 1700 euron summaan, mikä oli lyöty lukkoon melkoisissa sooseissa.

Tarinan kuultuani, ahdistus iski vielä kovemmin päin kasvojani. Mitä herran jestas tekisin hevosella, joka oli jo seitsemän vuotias, pahansisuinen ja luultavasti ainut mihin siitä olisi, olisi pihakoriste. Olin kuitenkin liian ylpeä myöntämään, että ylilyönti oli tapahtunut ja lujaa, joten soitin Hanssille, joka jo odotti että menisin tamman hakemaan. Näkemättä koko hevosta, soittelin parille tutulle, saisinko koppia lainaksi ja pian jo huristelimme Ruotsin puolella koppi perässä. Perillä meitä odotti piirtopäinen, rautias tamma. Se tästä vielä puuttui, kirosin mielessäni. Älä koskaan osta rautiasta tammaa, hulluja ovat, oli joku joskus paasannut. Spaissi otti meidät luimistellen vastaan ja väläytteli hampaitaan kaltereihin uhkaavasti. Paperitöitä oli tavallista enemmän, näin rajan ylitse tuotavassa hevosessa, mutta niistäkin selvittiin. Suurin urakka oli taikoa suuri, vastusteleva tamma koppiin. Oli kuulemma kerran matkustanut. Alkoi erittäin hikinen ja tärisyttävä, neljänsadan kilometrin matka kohti kotia. Ja tällä hikoilulla tarkoitan lähinnä matkassa olleita ihmisiä, jotka kohmelossaan kouristelivat.

Luonne

Spaissin vastaanotto kotona oli hieman kaksijakoinen. Nuoret tytöt näkivät tammassa jotain satumaista, mieheni lähinnä hukkaan heitetyt rahat ja edessä siintävät makaroni-illalliset. Yritin selittää, että halpahan se oli, mutta tosiasiassa tiesin, että olisi summan paremminkin voinut käyttää. Spaissi kotiutui nopeasti. Se aiheutti käytöksellään satoja mustelmia, muutamat murtuneet luut, sekä paljon irronneita, harmaita hiuksia pitkin tallin käytävää. Olin kuitenkin päättänyt ottaa härkää sarvista kiinni ja toteuttaa uhkaukseni Hanssille, vaikka siinä menisi koko loppuelämä. Alkuun Spaissi piti kaikkia ja kaikkea vihollisenaan. Se seisoa nökötti karsinan viimeisessä kulmassa, korvat luimussa valmiina iskemään hampaansa kiinni kaikkeen liikkuvaan, kuin pahempikin kyykäärme. Aloitin tamman kanssa ihan alusta, ensin hiottiin kuntoon hoitotoimenpiteissä käyttäytyminen, sitten hitaasti siirryttiin ratsun juttuihin. Voin sanoa, että nykyään kun katson tammaa, voin olla ihan kohtuullisen ylpeä itsestäni. Se ei vieläkään ole maailman kiltein kultamussukka, mutta sain siitä koulittua yhden luottoratsuistani, joka hyppää vaikka harmaan kiven yli.

Alun vaikeuksien jälkeen Spaissi oppi viimein olemaan kunnolla hoitotoimenpiteissä. Tai edes sietämään sitä ja ihmisten häsellystä. Tamma seisoo nykyään käytävällä kuin tatti ja jos jokin sitä ei miellytä, se osoittaa mieltään lähinnä luimimalla. Vaikean koulutuksen jälkeen saimme näykkimisen ja potkimisen kitkettyä täysin pois. Spaissi kuitenkin huomaa heti, jos hoitaja jännittää sen kanssa touhuamista yhtään ja silloin on piru irti, jos tamma pääsee niskan päälle. Vain tallin kokeneimmat käsittelevät Spaissia, ettei vaaratilanteita syntyisi. Varustaessa Spaissi ottaa kuolaimet kiltisti suuhun, eikä satulavyön kiristäminenkään tuota ongelmia. Luulen, että Spaissi salaa kuitenkin nauttii saamastaan huomiosta, mutta on sen verran kovanaama, ettei sitä tahdo näyttää. Taluttaessa Spaissi on alusta saakka ollut helppo tapaus. Se seuraa ihmistä kiltisti vierellä, ei säiky tai yritä ryöstää. Tamma tarhataan toisen tamman kanssa ja se silmin nähden nauttii hevosseurasta. Spaissin voi tarhata lankoihinkin huoletta, sillä ei luojan kiitos ole tarvetta karkailla.

Kun Spaissia lastattiin ensimmäistä kertaa, olin varma että viimeistään tämä katkaisisi kisaurasta haaveilemiselta siivet ihan juuresta saakka. Olin kuitenkin väärässä, onneksi. Heti Spaissin kotiuduttua soitin hevosten kouluttajalle, joku sanoisi että hevoskuiskaaja. Nainen tuli käymään meillä muutaman kerran, opetti sekä minulle, että Spaissille alkeet lastauksesta ja Spaissille sen, että ihmiseen voi luottaa, eikä koppi syö pieniä poniparkoja mitkä sinne tungetaan. Olin tyrmistynyt tuloksista, en voinut edes kuvitella että tämä voisi käydä niin helposti ja vaivattomasti. Nykyään Spaissi kuitenkin tulee kävellen perässä koppiin ja matkustaa rauhassa, luultavasti siksi että sieltä löytyy aina syötävää ja määränpäässä tapahtuu jotain kivaa. Sama nainen, joka auttoi Spaissin kuljetusongelmassa, oli mukana Spaissin ensimmäisessä kengityksessä. Tamma nostaa jalkansa siististi, mutta nyppii niitä pois tiuhaan tahtiin ja saattaa hermostua liiasta roikkumisesta. Tätä tapaa emme valitettavasti saaneet kokonaa kytkettyä pois, mutta nykyään Spaissi jaksaa pitää jalkojaan ylhäällä hieman kauemmin, kuin ensimmäisellä kerralla, eikä rauhoitukselle ole vielä kertaakaan ollut tarvetta.

Maailmanluokan kilparatsu, niillä sanoilla vakuuttelin Hanssia sinä surullisen kuuluisana iltana. Ensimmäisen selkään kiipeämisen jälkeen itkin, seuraavalla kerralla vollotin vielä lujempaa. Alku oli todellinen katastrofi kaikin puolin, minä mursin pari luuta, tallityttö mursi sormen ja mieheltäni meni olkapää sijoiltaan. Alku oli jopa vaarallinen, joka ikisellä mittapuulla mitä maailmasta löytyy. Jos en olisi itsepäinen ja omistaisi sitä kuuluisaa suomalaista sisua, olisi Spaissi ollut jo monta kertaa pakastimen täytteenä. Jälleen kerran, turvauduin naiseen, joka auttoi minut ja Spaissin yli koppiongelmasta. Jälleen kerran vuodatin ilon kyyneleitä samalle naiselle, joka melkeinpä teki ihmeen. Alussa Spaissi pukitteli joka kerta, kun sen selkään joku nousi. Se nousi pystyyn, teki mitä tahansa saadakseen ratsastajan alas selästään. Lopulta selvisi, että tammalla oli kipuja selässä ja että se suoraansanoen pelkäsi selkään kiipeävää ratsastajaa. Kun selän lihaksisto oli paranneltu ja tammaa sinä aikana totuteltu mitä ihmeellisimmillä esineillä selän päällä oleviin asioihin, palaset loksahtelivat paikoilleen. Juoksutin sitä pitkään ensin liinassa, jonka jälkeen aloitimme ihan selkäännoususta saakka harjoittelun alusta. Ja kappas, vuoden päästä minulla oli allani valmis ratsu, joka ei vähästä hätkähdä!

Nykypäivänä ei siis uskoisi, että hevonen oli aikoinaan vaarallinen ratsastettava. Spaissi kulkee omalla moottorillaan eteenpäin, omaa hyvät askellajit ja kohtalaisen työmotivaation. Se ei anna mitään ilmaiseksi, ei siedä suuria virheitä, eikä ronskeja apuja. Mutta ei sen tarvikaan, se tekee työnsä ja minä omani ja näin saadaan aikaan hyviä kisatuloksia! Spaissi on herkkä suustaan, joten ehdottomasti kevyt käsi on tamman kanssa pakollinen. Se ei siedä edes takaisin heiluvaa, epätasaista ohjastuntumaa vaan vaatii melkeinpä liikkumattomuutta, että se tekee työnsä kympin tarkkuudella. Tamma onkin opettanut minulle tasaisen käden käytön aivan uudella tavalla. Spaissilla on hieman pompottava ravi ja suuri laukka, eikä se liikkeidensä puolesta ole mikään loistava kouluratsu. Spaissista ei tullut mitään maailmanluokan kouluratsua, mutta esteillä tamman kyvyt huomattiin jo hankalina aikoina. Spaissi rakasti jo silloin irtohyppäämistä ja pomppi kuin kenguru kujan läpi, ilman ajamista tai kehottamista. Vielä tänäkin päivänä Spaissi on loistava esteratsu, se nauttii siitä koko sydämellään ja sen ilmeestä näkee, kuinka tyytyväinen se on puhtaan radan jälkeen. Spaissi imee esteelle voimaakkaasti. Tamma hyppää välillä jopa huonoista paikoista, joten pudotuksilta ei kuitenkaan aina vältytä. Spaissi ei ole esteillä aivan yhtä tarkka ratsastajan käsistä, kuin sileällä. Repimistä se ei kuitenkaan siedä, eihän kenenkään tarvitse. Spaissi kulkee omalla moottorilla, mutta kuuntelee pidätteitä eikä ryöstä. Ilopukit kuitenkin kuuluvat asiaan, nykyään ne jaksavat jo naurattaa, kun tamma ei tee sitä ratsastajan suistamiseksi.

Maastossa Spaissi on kuin kotonaan. Maastoilu kuuluukin meidän treenikuvioon todella tiiviisti, koska Spaissista selvästi näkee, että se nauttii siitä koko sydämellään. Kisapaikalla Spaissi on samanlainen, kuin kotona hoitotilanteissa. Se ei kiipeä hoitajansa syliin pusuja jaellen, vaan pitäytyy mielummin omissa oloissaan. Tämän takia yritämme aina löytää rauhallisimman paikan, missä varustaa Spaissi, etteivät uteliaat silmäparit tulisi tammaa hirveästi härkkimään. Kisasuorituksiltaan Spaissi on usein tasainen. Sen kanssa on ilo kilpailla.

Vaikka Spaissista ei tullut maailman kuulua tähteä, mitä Hanssille aikoinani niin kovasti lupailin, tuli siitä silti Hansin menestynein kasvatti. Vaikka Spaissin ostotilanne ja seuraavat kuukaudet sen kanssa olivat painajaismaisia, tuli siitä silti kohtuullisen hyvä hevonen. Vaikka manasin Spaissin alimpaan manalaan ensimmäisten kuukausien aikana, tuli siitä silti yksi rakkaimmista hevosistani, enkä jälkeenpäin vaihtaisi päivääkään pois yhteisestä taipaleestamme. Spaissi on opettanut minulle paljon sekä hevosmiestaidoista, että ratsastuksesta, vaikka luulin osaavani jo kaiken.


Sukutaulu & -selvitys

Isä: Garanio Y
swb
Ii: Sky Afterwar
swb
Iii: Celest Monark
kwpn
Iie: Silvarde
swb
Ie: Gerdarda
swb
Iei: Gyrfalcon
hann
Iee: Giselle K
hann
Emä: Subliminal P
swb
Ei: Temptation Y
kwpn
Eii: Try Not xx
xx
Eie: Sadness
hann
Ee: Andriassa
swb
Eei: Super Select
swb
Eee: Average
fwb

isä: Spaissin isä, Garanio Y on rautias, suuri ori. 175cm korkealla Garaniolla on suuret merkit, päässään läsi ja jaloissaan sukat. Garanio asustaa ruotsalaisella oriasemalla. Oriin omistaja kuvaa sitä reaktiiviseksi, hieman hankalaksi mutta kuitenkin kyvykkääksi estehevoseksi. Garanio onkin kerännyt mainetta Suomea myöden ja sitä on käytetty myös fwb jalostukseen runsaasti. Garanio on kilpaillut nuorempana kansainvälisellä tasolla, aina 150cm asti. Orin kilpaura kuitenkin lakkasi nopeasti, kun sen kyvyt huomattiin ja se haluttiin siirtää siitoskäyttöön. Garaniolla onkin varsoja ympäri pohjoismaita. Se periyttää jälkeläisilleen hyppykapasiteettia, sekä hieman kyseenalaista luonnetta.

Ii: Spaissin isänisä on hieman harvinaisempi ori, Sky Afterwar. Ruunikko, 170cm korkea ori teki keskinkertaisen uran kansallisella tasolla kilpaillen, mutta ei koskaan saavuttanut suurempia arvopalkintoja. Se asusteli pienellä kilpatallilla, missä sitä pidettiin tallin silmäteränä ja ainoana mahdollisuutena nostaa konkurssi kypsä talli takaisin jaloilleen. Kun Sky ei kuitenkaan yltänyt maineeseen ja mammonaan, käytettiin sitä muutaman kerran jalostukseen, jonka jälkeen talli teki konkurssin. Sky on poikansa ansiosta tuttu nimi sukutauluissa, mutta sen oma jälkeläismäärä jäi vain kolmeen.
Iii: Celest Monark ei esittelyjä kaipaa. Hollanninpuoliverinen, läsipäinen musta ori teki aikoinaan historiankirjoihinkin tallennetun kilpauran ja sitä pidetään monessa mielessä aikansa parhaana esteratsuna. Hollannissa vaikuttanut ori kilpaili maan parhaiden ratsastajien kanssa, ennen siitoskäyttöön siirtymistä. Monarki hyppäsi 150cm helposti, eikä olisi ollut häpeä kouluradoillakaan. Oria on käytetty runsaasti jalostukseen, jopa niin paljon että jotkut välttelevät oriin nimeä sukujen suppeuden takia.

Iie: Silvarde omaa perinteisen siitostamman tarinan. 165cm korkea, ruunikko tamma loukkaantui jo varhaisessa vaiheessa, eikä siitä enää ollut esteradoille, kuten oli suunniteltu. Tamman myynti-ilmoitus keräsikin monet halvan hevosen perässä juoksevat, mutta onneksi sen kasvattaja osasi valita joukosta maineikkaan kuuluisan siittolan, missä Silvarde asui koko ikänsä. Tamma sai yhteensä viisi jälkeläistä ja eli aina 27-vuotiaaksi saakka. Se periyttää jälkeläisilleen ruunikkoa väriä, sekä hyvää luonnetta

Ie: Gerdardasta odotettiin suuria jo ennen sen syntymää. Sen sukutaulu komeili toinen toistaan menestyksekkäimpiä hevosia. Gerdarda oli 174cm korkea, rautias ruotsinpuoliverinen. Ja koska Gerdardan ura oli suunniteltu jo ennen sen syntymää, oli sen elämä kuin käsikirjoituksesta. Tamma sisäänratsastettiin nuorena ja se oli jo nelivuotiskaudellaan täydessä tikissä. Sen kilpaura oli kaikinpuolin onnistunut ja se hyppäsi monet arvokisat ympäri maan. Tamma siirtyi siitoskäyttöön 14-vuotiaana, jota ennen se oli tehnyt yhden varsan. Yhteensä Gerdarda sai kolme varsaa ja sitä arvostetaan edelleen sukutauluissa.
Iei: Ei ole varmaan yllätys, mistä Gerdardan odotukset kumpusivat. Sen isä Gyrfalcon on hyvä sukuinen, musta esteori, jota kaikki pienistä tytöistä lähtien ihailivat kilpaa. Ori teki loistavan uran ensin esteratsuna, sen jälkeen siitoksessa. Gyrfalcon periytti kaikille jälkeläisilleen loistavat lahjat esteille, sekä moitteetonta luonnetta. Sen kanssa tuli toimeen kuka tahansa. Gyrfalcon on paljon siitokseen käytetty ori, mutta edelleen käyttöhevosissa sen nimeä sukutaulussa ihaillaan. Ori oli 174cm korkea.

Iee: Gerdarda tosiaan sai hyvät lähtökohdat elämäänsä. Giselle K:n maine kantautui kauas, aina eteläisiin Euroopan maihin saakka. Tamma teki loistavan uran kouluratsuna. Ruunikko tamma oli hyväluontoinen ja se palkittiin monesti myös rakenteensa ansiosta. Vaikka Giselle oli kouluratsu, sen siirrettyä siitokseen sitä käytettiin usein myös esteoreilla. Tamma omasi nimittäin myös kykyjä esteillä ja sen toivottiin periyttävän liikkeitään varsoilleen, että saataisiin aikaan kompakteja paketteja.

emä: Jos Spaissin isän puolen suku oli parempi kuin hyvä, on emän puoli aivan ihmeellistä räpellystä ja kummallisia jalostusvalintoja täynnä. Spaissin emä, Subliminal P tunnettiin hevosmiesten keskuudessa hirviönä. Olihan tämä rautias, läsipäinen tamma melkoinen näky, kävellessään kahdella jalalla tarhaan ja viskoessaan ratsastajia selästään kuin räsynukkeja. Tamma omasi kuitenkin loistavat hyppääjän lahjat, joten sitä päätettiin kamalasta luonteesta huolimatta käyttää jalostukseen, tosin vain yhden varsan verran. Minal asui koko ikänsä Hans Kesselin omistuksessa ja valmennuksessa, mutta Spaissin jälkeen mies onneksi huomasi, ettei tammasta olisi jalostukseen. Minal vietti kisauran jälkeisen elämänsä lähinnä seuralaisena.
Ei: Temptation Y oli vaikuttava näky. Ori oli sysimusta, mutta sen otsaa koristi piirto ja jaloissa oli sukat. Korkeutta ja rakennettakaan ei mustalta hollanninpuoliveriselta puuttunut, vaan se oli vaikuttavat 176cm korkea. Temptation kilpaili uransa aikana monet kilpailut kansainvälisellä tasolla saakka, mutta orin omistaja piti kisauran päätyttyä oriin itsellään, eikä sitä suuremmin käytetty jalostukseen sen eläkepäivillä. Huhut kertoivat, että Temptationin omistaja oli hieman omalaatuinen persoona, jonka takia ihmiset eivät tahtoneet omistajan kanssa asioida astutus asioissa.
Eii: Try Not xx, surullisen kuuluisa täysiveriori, joka teki uraa sekä laukkaratsuna, risuesteillä että vanhoilla päivillään vielä kenttäratsuna. Try Not ei ollut erityisen hyvä missään ja se kiersikin omistajalta omistajalle. Viimeinen oriin omistaja päätti käyttää oria yhden kerran jalostukseen ja varsin onnistuneesti, sillä Temptation Y oli erittäin menestynyt varsa. Valitettavasti toista kertaa ei tullut, kun Try Not kuoli traagisesti maastoesteillä, katkaisten niskansa. Ori oli ruunikko, 169cm korkea.

Eee: Sadness oli musta hannover tamma. Sen ura alkoi nuorena ensin ratsastuksen opettajan hevosena, josta se siirtyi tuntikäyttöön. Se oli kuitenkin liian hyvä tuntiratsuksi, joten nuori, 16-vuotias tyttö osti sen itselleen. Sadnessin kisaura rajoittuu lähinnä aluetason kaltaisiin kilpailuihin, mutta sen suku oli loistelias. Kun sen omistaja lähti lääkikseen, liisattiin Sadness samalla paikkakunnalla olevaan siittolaan, missä alkunsa sai Temptation Y sekä pari muuta varsaa. Sadness kuoli 22 vuotiaana, ollen nuoren tytön omistuksessa koko ikänsä

Ee: Andriassasta ei ole dokumentoituna juuri lainkaan kisatuloksia, mutta Temptation Y:n omistaja, sekä rekisteri kertoi tammasta seuraavaa: Andriassa oli 165cm korkea, rautias tamma. Sen luonne tai suku ei ollut kaksinen, mutta sen omistaja oli ostanut sen harrasteratsuksi. Andriassa kuitenkin päätyi siitoskäyttöön, noviisin omistajan aloitellessa omaa pientä siittolaa ja hevosen kasvatusta. Tamma astutettiinkin kahdesti, ensimmäisenä sai alkunsa Subliminal P ja toiseksi Kontharo P. Andriassan omistajan kasvatus jäi näihin kahteen varsaan ja Andriassakin myytiin vielä vanhalla iällä muualle, mutta kukaan ei tiedä millaisiin oloihin.
Eei: Super Select, rautias, läsipäinen orii. Super Select tosin ruunattiin kuusi vuotiaana, koska orin käytös oriina oli aivan mahdotonta. Se sai aikaan kaaosta missä ikinä olikin. Ruunauksella ei ollut mitään ihmeellistä vaikutusta oriin kotikäyttäytymiseen, mutta ruunauksen jälkeen Super Select toimi ratsuna paremmin, kuin ennen ruunausta. Se tekikin keskinkertaisen uran kansallisen tason esteratsastuksessa. Super Selectistä jäi vain yksi varsa. Ori oli 165cm korkea

Eee: Averagen juuret johtavatkin Suomen maalle, Tornioon. Tamma myytiin tosin sieltä jo nuorena Ruotsin puolelle, jossa se asui samassa tallissa Super Selectin kanssa. Averagen suku oli ihan hyvä, mutta tamma itse oli hieman keskinkertainen. Se ei liiemmin loistanut esteillä, eikä koulussakaan. Muutamien seurakisojen jälkeen se astutettiin oman tallin oriilla. Ruunikko, 165cm korkea tamma kuoli vain vuosi varsan syntymän jälkeen ähkyyn.

Jälkeläiset

1.s. 23.03.2017 fwb-t. Stargazer Sy Ei vielä meriittejä Omistaja: Saila
2.s. 14.05.2017 fwb-o. Spacegod Sy Ei vielä meriittejä Omistaja: Romilly
3.s. 24.07.2017 fwb-o. Scapegoat Sy 31 estesijoitusta Omistaja: Seppäjärven Talli

Kisakalenteri

Spaissin tavoitteena on kilpailla 60 ERJ-sijoitusta, sekä mahdollisimman monta ERJ-Cup sijaa
Tällä hetkellä sijoituksia kasassa 60, joista ERJ-Cup sijoja 2

17.04.2017 / ERJ Kutsu / 120cm / 2/30
19.04.2017 / ERJ Kutsu / 120cm / 5/30
23.04.2017 / ERJ Kutsu / 120cm / 4/30
27.04.2017 / ERJ Kutsu / 120cm / 1/30
28.04.2017 / ERJ Kutsu / 120cm / 3/30
08.05.2017 / ERJ Kutsu / 120cm / 1/30
13.05.2017 / ERJ Kutsu / 120cm / 2/30
18.05.2017 / ERJ Kutsu / 120cm / 5/30
21.05.2017 / ERJ Kutsu / 120cm / 4/30
23.05.2017 / ERJ Kutsu / 120cm / 3/30

24.05.2017 / ERJ Kutsu / 120cm / 3/30
28.05.2017 / ERJ Kutsu / 120cm / 3/30
10.04.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 2/8
09.04.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 3/14
21.04.2017 / ERJ Kutsu / 90cm / 5/30
25.04.2017 / ERJ Kutsu / 90cm / 1/30
20.04.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 1/30
21.04.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 5/30
23.04.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 1/30
24.04.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 3/30

24.04.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 5/30
27.04.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 3/30
09.05.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 1/30
12.05.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 1/30
14.05.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 2/30
16.05.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 4/30
17.05.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 2/30
15.05.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 2/22
16.05.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 2/22
17.05.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 4/22

02.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 3/30
03.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 1/30
09.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 4/30
10.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 3/30
11.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 1/30
17.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 2/30
18.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 4/30
18.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 2/30
23.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 2/30
25.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 4/30

25.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 2/30
26.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 2/30
27.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 3/30
01.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 4/30
02.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 3/30
03.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 5/30
05.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 5/30
07.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 1/30
17.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 2/30
20.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 5/30

21.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 3/30
26.08.2017 / ERJ Kutsu / 130cm / 4/30
27.08.2017 / ERJ Kutsu / 130cm / 3/30
29.08.2017 / ERJ Kutsu / 130cm / 3/30
24.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 5/30
27.06.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 1/30
11.05.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 4/30
14.05.2017 / ERJ Kutsu / 140cm / 5/30
31.05.2017 / ERJ-Cup Kutsu / 140cm / 2/74
30.06.2017 / ERJ-Cup Kutsu / 140cm / 6/68


Valmennukset & Päiväkirja

17.07.2017 - Estevalmennus kirj. omistaja
Rautias tamma ravasi ympyrällä, viskellen päätään välillä mielenosoituksellisesti. Spaissi oli saapunut valmennukseen Sailan kanssa ja tarkoitus oli kerrata kisauransa päättäneen tamman kanssa peruasioita, Cuppeja ja laatuarvosteluja silmällä pitäen. Valmennus olisi siis melko peruskauraa.

Aloitin valmennuksen muutamalla verryttelyhypyllä, jotka Spaissi suoritti kunnialla. Vanhan kilpahevosen kyvyt eivät olleet karanneet mihinkään ja se pomppi esteiden yli suorastaan nauttien niistä. Saila teki myös hyvää työtä verryttelyhyppyjen aikana. Olin kasannut pienen radan ja käskin ratsukon suorittaa. Spaissi tuli ensimmäiselle esteelle hyvin, mutta toiselle esteelle Saila unohti laskea välin ja ponnistuspaikka tuli huonosta kohdasta. Tamma kuitenkin selvitti esteen ja matka jatkui. Saila oppi virheestään ja loput välit tultiin oppikirjojen mukaisesti, eikä Spaissin laukan säätely tuottanut ratsastajalleen minkäänlaista päänvaivaa, se tuli kuin selkäytimestä. Toistimme radan muutamaan kertaan ja paneuduimme ongelmakohtiin, mitä ei juurikaan ollut. Kiitin ratsukkoa valmennuksesta ja annoin vinkkejä laatuarvosteluun, sekä muutaman muun neuvon.

03.05.2017 - Estevalmennus / valmentajana VRL-14529
Spaissi käveli rauhallisesti uraa pitkin. Kevyiden tuulenvireiden mukana kantautuneet äänet saivat tamman valppaaksi, mutta Saila sai pidettyä sen hanskassa. “Okei, voitte alkaa ravailemaan”, aloitin. "Sen jälkeen ala tulemaan tätä sarjaa ympyrällä, aluksi ravissa. Nyt on sen verran tuulista ja jännittävää hevoselle, että katsotaan, miten nöyrästi se ylipäätänsä kuuntelee sua." Saila nyökkäsi itsevarma ilme kasvoillaan ja siirsi Spaissin pienellä pohjeavulla raviin. Tamman askellajit olivat lennokkaat sekä tahdikkaat, ratsukko näytti hyvin yhteistyökykyiseltä, vaikka Spaissi kuikuilikin ympärilleen hiukan jännittyneenä. Saila teki muutamia ravivoltteja ja otti pyynnöstäni kierroksen reippaampaa laukkaa, jonka jälkeen ratsu oli hyvin hereillä. Välistä ratsukko sai kävellä viitisen minuuttia ansaitusti, jonka jälkeen alettiin tulemaan sarjaa ympyrällä. Aluksi sarja koostui kolmesta vinoesteestä, mutta kun se meni hyvin ja Spaissi taipui näppärästi, kohotin ne puolimetrisiksi ristikoiksi, jotka annoin mennä laukassa. Spaissi oli melko energisen näköinen, mutta Saila onnistui pitämään hevosen kätevästi hallinnassa. Se jopa taipui ympyrällä, vaikka se näyttikin alussa hiukan kovakylkiseltä ja jäykältä myös niskastaan. Kun ensimmäinen tehtävä oli menty molempiin suuntiin onnistuneesti (paria huonosta tiestä johtunutta kieltoa lukuunottamatta), oli välikäyntien sekä uuden tehtävän selostamisen vuoro. “Mä oon siis pystyttänyt tähän pitkän sivun uran sisäpuolelle 100 senttisistä esteistä koostuvan kolmoissarjan. Saatte pian tulla sitä, ole vain tarkkana, ettet tee tiestä liian tiukkaa. Nyt ei olla uusintaradalla, ennemmin siistiä ratsastusta mittaamassa”, naurahdin. Saila hörppäsi vettä, antoi ratsunsa kävellä vielä hetken ja aloitti sitten tehtävän. Ensimmäisellä kerralla tie jäi hiukan lyhyeksi ja Spaissi pysähtyi aivan esteen juureen, mutta onneksi ratsukko otti opikseen kantapään sekä vuohisen kautta, ja suorittivat seuraavalla yrityksellä tehtävän moitteetta. Siihen olikin hyvä lopettaa.

10.04.2017 - Estevalmennus / valmentajana Eenu
Tänään lähdin valmentamaan Sailan punarautiasta ruotsinpuoliveritammaa nimeltä Spaissi. Olin kuullut tammasta varsin sekalaisia huhuja, toiset väittivät, että se kelpaa lähinnä pakastimen täytteeksi ja toisten mielestä se oli mitä hienoin työmyyrä. No, tänään se nähtäisiin. Ilma oli mukavan keväinen kun kurvasin pienen ratsastuskoulun maneesin pihaan. Olimme sopineet Sailan kanssa pitävämme valmennuksen siellä, koska kummankaan tontilta ei omaa maneesia löytynyt. Tällaisella säällä olisi toki voinut ulkonakin olla, mutta kun nyt oli mesta jo varattukin niin mitä sitä enää muuttamaan.

Olin paikalla jo ennen ratsukkoa ja pyörittelin päässäni tulevan valmennuksen kulkua. Hyvin pian kuitenkin alkoi kuulua tuttu ja turvallinen trailerin kolina ja Saila saapui ratsastuskoulun pihaan. Tervehdin nuorta naista ja jäin innolla odottamaan, että minkälaisen shown tuo tamma järjestää päästyään pois trailerista. Pikkulinnut olivat juorunneet, että se olisi aiheuttanut kotiutuessaan murtumia ja sijoiltaan menneitä olkapäitä. Hartaasti toki toivoin, että tänään moisilta vältyttäisiin ja tamma näyttäisi sen satuponimaisen puolensa. Ainakin alun osalta pelkoni osoittautui turhaksi, sillä trailerista tuli ulos varsin uteliaalta vaikuttava tamma, joka kuitenkin heti vieraita huomattuaan alkoi pörhistelemään kuin mikäkin ori konsanaan. Nopeasti uuden paikan hajut ja äänet veivät kuitenkin tamman huomion ja Saila antoi sen rauhallisesti vähän katsella ympärilleen ennen kuin laittoi sille varusteet päälle. Ainakin toistaiseksi kaikki ovat hengissä, ihan positiivista sekin.

Sailan noustessa selkään tamma yritti livahtaa nopeasti alta pois, mutta nuori nainen taisi olla tottunut jo tuollaisiin tempauksiin eikä vähästä hätkähtänyt. Sailan taivutellessa Spaissia ja tehdessä ympyröitä kävin hakemassa puomeja ja laitoin niitä maahan, jotta Saila voisi alkuverkata niitä apuna käyttäen. Spaissilla näytti olevan paljon virtaa ja se oli hieman malttamaton, tamman mielestä tuollaiset tylsät alkuverryttelyt taitavatkin vaikuttaa ihan turhalta ajanhukalta. Lopulta kun Saila oli jonkin aikaa tehnyt maapuomeja niin pystytin pari matalaa pystyä pitkälle suoralle. Puoliveritamma ei meinannut pysyä pöksyissään kun vihdoinkin päästiin hyppäämään, sen koko olemuksesta näki, että esteiden hyppääminen on sille enemmän kuin mieleistä. Tuollaista intohimoa onkin ilo katsella ja ratsukon yhteistyö näyttä päällisin puolin hyvin saumattomalta. Vaikka toki ratsastajan kädet ovat hieman kovilla tamman pursuessa energiaa joka suuntaan ja sen jokainen lihas oli valmiina räjähtävään lähtöön heti kun vain lupa annetaan.

Lämmittelyesteet sujuivat ratsukolta ilman ongelmia ja päätimme aloittaa itse valmennusosion. Muutama innokas tallityttö tuli seuraamaan valmennustamme ja päätinkin laittaa heidät hieman töitä tekemään ja kokoamaan pienen radan mukavan valoisaan maneesiin. Saila meni tamman kanssa sillä aikaa kevyttä laukkaa kun kasasimme esteitä ja vihdoin Spaissin alkaessa näyttää jo myrtsiä naamaa sileällä menemisen suhteen saimme radan valmiiksi. Esteet olivat noin metrissä ja siellä oli perus pystyjen ja oksereiden lisäksi myös yksi sarjaeste sekä varastosta löytämämme jonkinlaista muuria muistuttava este. Sarjaesteeltä muurille oli todella tiukka käännös, mutta muuten linjat olivat melko loivia ja helppoja ratsastaa jos ratsukko vain yhtään on hereillä esteiden jälkeen.

Saila pysäytti ensin rautiaan tammansa, kokosi sen uudelleen ja antoi kevyet laukka-avut. Ensimmäiselle pystylle ratsukko kiihdytti hirveää vauhtia ja tamma ponkaisi hirveällä ilmavaralla esteen yli ratsastajan myötäyksen tullessa hieman myöhässä. Kauhistelin, että näinköhän tämä menee ihan päättömäksi läpilaukkaamiseksi. Saila kuitenkin ryhdistäytyi todella innoissaan olevan tamman selässä ja seuraavalle okserille mentiinkin vähän hiljaisemmassa ja hallitummassa vauhdissa. Tällä kertaa myötääminenkin tuli justiinsa eikä melkein oikeaan aikaan ja ratsukko liiti komeasti esteen yli. Seuraavaksi olisi vuorossa kirkkaan värinen pystyeste. Tamma hieman epäröi esteen räväkkää väriä, mutta ratsastajan antaessa lisää vauhtia jäi epäröinti niille sijoilleen ja ratsukko hyppäsi komeasti tämänkin esteen yli. Seuraava käännös meni ratsukolta hieman pitkäksi ja lähestyminen seuraavalle okserille ei tullut täydellisestä kulmasta mutta tamma hyppäsi kuitenkin taitavasti tuonkin esteen ylitse ilman minkäänlaisia ongelmia. Seuraavaksi oli vuorossa sarjaeste. Ratsukko suoritti sen kieltämättä hieman rimaa hipoen, mutta kuitenkin puhtaasti ja sitä seuraava tiukka käännös meni ihan kelvollisesti. Muuri näytti hieman pelottavan Spaissia, mutta taas kerran ratsastaja tunsi ratsunsa ja sai rohkaistua sen helposti pelottavan esteen ylitse. Ja sitten vielä viimeinen pystyeste ja ratsukko oli maalissa puhtaalla suorituksella! Ei mikään turha ratsukko.

Saila halusi kokeilla sarjan vielä uudestaan ja näin tehtiin. Sen jälkeen hypättiin tamman mielestä hieman pelottavia muuria ja räikeän väristä pystyä vielä muutaman kerran kunnes annoin ratsastajalle luvan tehdä loppuverryttelyt. Fiilikseni olivat positiivisesti vaikuttuneet, tuo hevonenhan oli varsin pätevä ja todella intohimoinen esteratsu! Ehdottomasti tulisin mielelläni joskus uudelleenkin valmentamaan tuota ruotsinpuoliveritammaa.

27.03.2017 - Estevalmennus
Kova treeni oli tuottanut tulosta. Monen kuukauden verta, hikeä ja itkua taipale alkoi olla ohitse ja olin ilmoittanut Spaissin ensimmäisiin kilpailuihin. Niinpä ilmoittauduin vielä estevalmennukseenkin, että olisi kuviot kohdilleen just, eikä melkein, kun ensimmäinen kisapäivä koittaisi!

Vieraalle maneesille saavuttuamme olin hieman epäluuloinen. Käyttäytyisikö Spaissi kuten kisahevosen kuuluisi vai järjestäisikö se vuosisadan shown ja löytäisin itseni taas kerran sairaalasta hakemasta kipsiä. Tamma kuitenkin yllätti iloisesti heti perillä ollessamme. Luimistellen se otti varusteet niskaansa ja lähdimme kopilta maneesiin, missä valmentaja meitä jo odotti. Aloitimme alkuverryttelyn ravissa ja Spaissi liikkui hyvän tuntuisena eteenpäin. Kun hevonen oli vertynyt, siirryttiin laukkapuomeille pääty-ympyrälle. Spaissi oli todella vireässä tilassa ja ensimmäiset puomit ylitettiinkin loikkaamalla niiden yli komeasti. Pian tamma kuitenkin tasaantui ja puomisuorituksista tuli ihan kiitettäviä. Valmentaja oli kasannut kentälle kolme estettä, joita hyppäisimme ensin yksitellen ja sen jälkeen harjoittelisimme hieman suhteutettuja välejä. Spaissi hyppäsi jokaisella kerralla hyvin, tosin pari kertaa ajoin sen liian pohjaan ja hypyistä tuli omalaatuisia. Pudotuksia ei kuitenkaan tullut. Suhteutetuilla väleillä vaadittiinkin jo enemmän keskittymistä ratsastajalta ja hevoselta. Spaissi kuitenkin kuunteli apujani hyvin, eikä meillä ollut kuin pari tiukkaa paikkaa, joista puomit tulivatkin sitten alas.

Olin todella tyytyväinen ensimmäiseen valmennukseemme ja valmentajakin kehui hevosta. Olimme valmiita ensimmäisiin kilpailuihimme.

Ulkoasu © Sakkura 2017   /   Kuva © Simone.Com (CC BY-NC 2.0)   /   Taustakuva © Subtle Patterns

Tämä hevonen on virtuaalihevonen

1