Arvostelen (joskus, ehkä) joitakin näkemiäni leffoja. Ja kyllä, lupaan parantaa tapojani. Tästä lähin arvostelen ainakin joka toisen, en joka viidettätoista. Lupaan. Käsi sydämellä.
päivitetty 7.8.08
Vaikka en yleensä ole kovin kiinnostunut supersankaritarinoista, uusin Batman oli pakko käydä katsomassa. Batman Begins oli nimittäin niin loistava elokuva, että jatko-osan oli pystyttävä lähes mahdollisuuksiin päihittääkseen sen. Valitettavasti tätä ihmettä ei tapahtunut, mutta Yön ritari on silti mielenkiintoista katsottavaa.
Edelleen pyydän kääntymään Wikipedian puoleen, jos juoniselvitystä tahdotte. Siellä se on selitetty hyvin perusteellisesti.
Leffan parasta antia ei tarvitse kauaa miettiä: Heath Ledgerin esittämä Jokeri. Ihailtavaa on ensinnäkin Ledgerin muuntautumiskyky (jota valitettavan usealta näyttelijältä puuttuu). Jos vertaa Brokeback Mountainin karua ja vähäsanaista cowboyta hulluun Jokeriin, voisi jo puhua ammattitaidosta. Erittäin surullista on se, että Ledger kuoli hiljattain. Onneksi hän jätti silloisille ja uusille faneilleen Jokerin hahmon parempana kuin se on koskaan ennen ollut. Myös käsikirjoittajaa täytyy kehua. Jokerin jokainen ele ja sana todistaa hahmon mielipuolisuutta ja samalla kirkasta älyä. En usko, että pitäisi erikseen mainita (vaikka niin juuri teen), että Jokeri on lempihahmoni niin tässä elokuvassa kuin kaikissa mahdollisissa pätkissä.
Batmanin rooli on tällä kertaa erittäin plääh. Vaikka Christopher Bale on välillä todella hyvännäköinen, en jaksa käsittää Batman-puvun aiheuttamaa äänen kähistymistä, koska en muista, että Batman Beginsissä sellaista olisi tapahtunut. (Muistan tietenkin väärin. Aika kultaa muistot, hei siitä on jo kolme vuotta.) Muutenkin Batman jäi sivuosaan Jokerin ja Harvey Dentin varjoon (btw, se Dentin naaman toinen puolisko oli mielestäni aika huonosti tehty. :<)
Kuitenkin, leffa oli oikein mukava pätkä, mutta jos Jokeria ei olisi, filmin teko olisi ollut turhaa. Edelleenkin tohdin väittää, että Batman Begins on parempi. (ON! ON! ON!!!)
3/5, lisätty 7.8.08
(kuva osoitteesta http://trylobyte.files.wordpress.com/2008/04/joker_nurse.jpg)
Neljän Oscarin voittaja vuodelta 2005 tuli vihdoinkin televisiosta (kiitos taas YLElle) pari viikkoa sitten. Naisnyrkkeilijän uran nousukiidosta, unel
man romahtamisesta ja hieman valmentajastakin kertova elokuva oli mielestäni todellakin pystiensä arvoinen!
Huomio, tässä on spoileja. I've warned you. Kolmekymppinen (30- tai 31-vuotias, kun en tarkkaan muista) Maggie treenaa itsekseen miesten täyttämällä nyrkkeilysalilla, ja saa terävän kielensä avulla pidettyä nokittelevat pojanklopit kurissa. Hänen nyrkkeilynsä on kuitenkin säälittävää katsottavaa, ja onneksi Dunn, valmentaja, ottaa naisen valvottavakseen. Ura nousee alkutöyssyjen jälkeen nousukiitoon. Maggien viimeiseksi jäävä kehä on kuitenkin kuolemanvakava paikka, sillä kun Maggie luulee voittaneensa viimeisen vastuksensa, hurjamaineisen Billie the Blue Bearin, tämä lyö Maggieta yllättäen takaa. Iskun voimasta Maggie kaatuu, ja hänen niskansa osuu kulmassa olevaan tuoliin. Seuraavaksi hän herää sairaalassa neliraajahalvaantuneena. Koska Maggien sukulaiset eivät juuri välitä hänestä, hänen ainoaksi läheisekseen jää valmentaja Dunn, josta tulee hänelle kuin isä. Elokuvan lopussa Dunn irroittaa Maggien sairaalan laitteista tämän pyynnöstä.
Million Dollar Baby on todella tunteitaherättävä ja moniasteinen elokuva, vaikka sitä ei heti aiheen perusteella voisikaan huomata. Parhaimmat näyttelijäsuoritukset leffassa tekevät pääkolmikko Swank, Eastwood ja Freeman (paras naispääosa, paras ohjaus ja paras miessivuosa). Etenkin loppu, jossa Dunn auttaa Maggieta kuolemaan, nosti kyyneleet silmiin. Juuri ennen, kun Dunn irroittaa laitteet, hän kertoo Maggielle, mitä Mo Cuishle, gaelinkielinen sana Maggien nyrkkeilyviitassa (anteeksi, en tunne varusteita) tarkoittaa. "My darling, my blood." Tämä symbolisoi Dunnin ja Maggien suhdetta: koska Dunn on henkisesti menettänyt tyttärensä, joka ei vastaa Dunnin kirjeisiin, ja Maggien isä on kuollut kauan sitten, he löytävät toisistaan tyttären ja isän, ne hahmot, joita ovat elämäänsä kaivanneet.
Pidin elokuvasta paljon juonen, hahmojen (tosiaan, Morgan Freeman on tosiaan loistava roolissaan) ja ohjauksen tähden. Loppu oli liikuttava, enkä keksi muutenkaan elokuvasta mitään pahaa sanottavaa. Itsekin hieman nyrkkeilyä harrastaneena osasin samaistua salin arkeen ja mm. On se nyt vaan niin vaikeaa saada tämäkin arvostelu päätökseen! :D
5/5, lisätty 7.8.08
(kuva osoitteesta http://jeroenr.typepad.com/photos/uncategorized/million_dollar_baby.jpg)
Olin kauan toivonut näkeväni tämän Studio Ghiblin tekemän anime-elokuvan, Kissojen valtakunnan, kunnes YLE yllättäen toteutti toivomukseni ja lähetti leffan kakkoselta Animecon VI:tä edeltäneellä viikolla.
Elokuvan juoni on selitetty erittäin hyvin mm. suomenkielisessä Wikipediassa, joten en tuhraa aikaa sen selittämiseen. Tosin, pieni varoituksen sana saattaa olla paikallaan, sillä Wikin selitys sisältää (yllättäen) juonipaljastuksia, joten en suosittele sitä herkille.
Kissojen valtakunta on laadukasta animea, mutta valitettavasti piirtotyyli ei oikein sovin meikäläisen herkille silmille. No, jos suljetaan silmäni tältä faktalta, juoni, väritys ja henkilöt (Harua ja sitä sen kaveria lukuunottamatta, ärsyttäviä kimittäjiä!) saavat kiitosta. Erityisesti Muta on herkullinen hahmo ärtyisän ja piikikkään luonteensa tähden. Suunnattoman suuren miinuksen saa sitä vastoin suomenkielinen dubbaus. Ennen tätä elokuvaa luulin, että ääninäyttelijät opiskelisivat lausumaan käsikirjoituksiensa vieraskieliset sanat, mutta jo ensimmäisen arigaaaatto-huudahduksen jälkeen usko meni. Mieluiten olisin siis katsonut tämän pätkän alkuperäisillä äänillä (ja mieluusti myös englannin- tai suomenkielisillä tekstityksillä, sillä japanin kielen taitoni rajoittuu fanityttösanastoon *kawaii desu!* ^-^).
Kattien maailma saa siis minulta arvosanan 3½/5, sillä sen hienous ei aivan vakuuttanut. Juoni oli hyvä, mutta tavallinen, eikä elokuvassa ollut muutenkaan paljon mitään uutta. Voin kuitenkin suositella sitä kaikenikäisille riippumatta siitä, onko katsoja otaku vai ei. Ja tietenkin, kiitos YLE, tätä lajia lisää Suomen televisioon.
(kuva osoitteesta http://www.taistoidonc.fr/dotclear/public/artistes/ghibli/neko-no-ongaeshi-full.jpg) 7.8.08
Sex And The City Movie
Lähettiin tavallista suuremmalla porukalla katsastamaan tätä Amerikan uusinta ihmetystä, Sinkkuelämää-elokuvaa. Vaihteeksi olin myöhässä, sorry mates, mutta saimme onneksi paikat oikein hyvältä kohdalta ja Kinolinnassa ei palellut (ainakaan meikäläistä) aivan niin paljon kuin yleensä.
Leffan juoni pyöri - yllättäen - ihmissuhteiden ympärillä, mutta pääasiana oli Carrien ja Mr. Bigin avioitumissäätäminen. En usko spoilaavani ketään, vaikka kerronkin, että kaikki päättyy loppujen lopuksi onnellisesti. Riippuu vain hieman kuulijasta, mikä se onnellinen loppu sitten onkaan.
Eniten elokuvassa viehätti suurimmaksi osaksi kauniit vaatteet (esimerkiksi Carriella ensimmäisessä kuvassa nähty mekko oli upea, eikä Vivienne Westwoodin [korjatkaa, jos muistin väärin] hääpukukaan hullumpi ollut) ja naisnelikon yhtenäisyys. Olisi mahtavaa, jos pystyisi säilyttämään ystävänsä ja ihmissuhteensa yleensäkin noin hyvinä hamaan neljäänkymppiin asti!
Mutta tarkemmin ajateltuna parasta pätkässä oli kuitenkin Samantha ja hänen kommenttinsa. Hänessä on monelle naiselle esikuvaa (vaikka en ihailekaan hänen ekologisen selkäreppunsa painoa), niin luonteessa kuin elämänasenteessakin. Harmi, kun en muista tarkkaan yhtäkään repliikkiä. Kuitenkin, niissä oli mielestäni hyvä syy maksaa kahdesta ja puolesta tunnista silmienrasittamista se yhdeksän euroa.
SEKZ AN TEH CITY IZ TEH BEST IF U WANTS 2 HAS FUN. (Rakastan lolcat translatoria!)
Annetaan nyt vaikka kolme ja puoli, eiku 4-/5, koska tämä painii aivan omassa sarjassaan.
-14.6.08 (huomenna on Provinssi!)
Harry Potter ja Feeniksin Kilta
DVD-versio kotisohvalla (no okei, Iskän sohvalla, meillä kun ei ole vieläkään dvd-soitinta...) ei ehkä tuntunut niin mahtavalta ja upealta kuin elokuvateatterissa olisi voinut tuntua, mutta mielenkiinnolla katsoin tämän leffan joka tapauksessa. Kyseisen kirjan lukemisesta oli nimittäin vierähtänyt jo useampi tovi, ettei mulla ollut enää paljonkaan aavistuksia juonesta.
Ei ole kyllä edelleenkään. Harry Potter ja Feeniksin (miks se muuten on Feeniksin eikä Feeniksen?) Kilta oli perussettiä, ihan jees leffa, mutta ei mulla mitään jäänyt siitä mieleen. Juoni? Ei tietoa. Hahmot? No, se Dolores Pimentoa näyttelevä eukko oli NIIN ärsyttävä, että teki mieli huitasta sitä kuvaruudun läpi. (Ehkä leffan onnistunein näyttelijävalinta, mutta toisaalta, jos elokuvasta jää päällimmäisenä mieleen ärsytys, tunteet on herätetty, mutta onko se kuitenkaan hyvä asia?) Ja mitäs muuta leffoissa yleensä on. Miljöö? Yhtä hieno kuin ennenkin, tosin Azkabanista voisin sanoa, että ei se oo sen muotoinen, uskokaa nyt. Ja se Bellatrix näytti ihan liian skitsolta ja kliseiseltä liehuessaan siellä raunioiden keskellä.
Valitettavasti viimeinen tuomioni tästä pätkästä on, että ihan siistiä ja hienoa työtä, mutta ehkä jatko-osien jatko-osat vähän huonontuvat joka kerta. Tämä ainakin oli mielestäni huonoin kaikista tehdyistä Potter-leffoista. Sori.
1/5, lisätty 9.1.08 (no nyt meinasin kirjoittaa 2009! hyvin mullaki menee.)
Tässä välissä pitäisi olla noin viidentoista elokuvan arvostelut, mutta kun niitä nyt ei ole, niin kuvitelkaa ne mielessänne. (Huom! Ne ovat muuten sitten ihan käsittämättömän hienoja arvosteluja.)
The Simpsons Movie (original)
Simpsonit oli pakko nähdä, vaikka en useasti sarjaa telkkarista muistakaan katsoa. Kävin jopa ennen leffaa hakemassa Arnold'sista sellaisen vaaleanpunaisella täytteellä kuorrutetun donitsin, ihan vaan tunnelmaan virittäytymistä varten... (:
Filkka täytti kaikki odotukset: se sai jopa meikäläisen, joka ani harvoin nauraa leffateatterin valoisimmassakaan nurkassa, hihittämään ehkä vähän turhankin kovaäänisesti lähes koko leffan ajan. Onneks en ollut ainoa, joka sai naurunpuuskia, vieressäni istuva tuntematon mies oli yhtä kova nauramaan kuin minä ja kyllä samankaltaisia ääniä kuului ympäri salia.
Juoni on mielestäni aika ennalta-arvaamaton. Springfield joutuu jättimäisen kuvun alle Homer Simpsonin tähden, mutta pääsee sen alta pois samaisen miehen pelastettua kaupunkinsa. (Springfield ei tosin ole ihan elämänsä kunnossa episodin jälkeen...)
Leffan sivujuoni oli Bartin ja Homerin isä-poika -suhteen repeily. Flandersistakin nähtiin uusia, hyviä puolia. Onneksi lopussa oli kunnon jenkkileffalle tyypillinen happy end kaikin tavoin.
Parasta The Simpson Movies'sa oli pienet piikit. Pikku huomautuksia ja marginaalitemppuja, mikäs sen parempaa! Hienoa oli tietysti sekin, että Green Day esiintyi, mutta siitä, miten GD:tä kohdeltiin, mulla on tyystin erilainen mielipide. Ja tietenkin olis ollut hienoa, että GD:n ääninäyttelijöinä olisivat olleet oikeat GD:n jäsenet. Saattaahan se tietenkin olla, että olivat ihan oikeesti, mutta mun korva vaan sitä ei erottanut.
Kyllä vois sanoa, että tää on paras leffa vähään aikaan! Eläköön Simpsonit!
5/5
Lisätty 28.7.07
Ocean's Thirteen
Kävin tsekkaamassa tän leffan ihan sattumalta. Jotenkin kuitenkin kiinnosti, olisko tää pätkä yhtä viihdyttävä kuin ne edelliset. Jotta ei tulisi turhia toiveita, sanotaan suoraan: mä en jaksa nyt yhtään kehua tätä leffaa. Teatterista ulos loikittuani totesinkin suoraan, että "ihan turha leffa". Ja se on ihan totta.
Juoni koostuu kalavelkojen makselemisesta. Kaikkien lempparia on huijattu, ja huijaajaa pitää vetää turpaan oikein kunnolla. Ja siinä sitten onnistutaan. Siinä on elokuvan kompastuskivi: kaikki onnistuu liian helposti. Missään ei epäonnistuta kunnolla. Kaikki siis sujuu kuin rasvattu.
Paras kohta oli, kun Rusty (okei, on se Brad Pitt ihan hyvännäkönen) yhytti Dannyn (aina ihanainen Geroge Clooney) katsomasta Oprahia kyynelsilmin viinipullo kainalossa. "Katsot OPRAHIA?!"
Valitettavasti jatko-osat ovat aina jatko-osia. Yrityksestä yksi tähti, Oprahista toinen tähti. Vähennän yhden tähden siitä, etteivät leffamogulit millään meinaa tajuta, milloin pitää lopettaa.
1/5
Lisätty 9.6.0
Tälle leffalle oli aikamoiset odotukset. Valitettavasti se ei vastannut ainuttakaan niistä. Ideana siis oli hakea kapteeni Jack Sparrow pois Ahdin majoilta ja kerätä kokoon merirosvojen neuvosto. Vitsi kun kuulostaa tylsältä jopa näin kirjoitettuna! Leffa kesti noin kolme tuntia, mikä oli todella paha juttu, kun juoni ei ollut hääppöinen, Captain Jack Sparrow'n rooli oli todella ohut ja loppu jäi avoimeksi. Lisäksi leffassa oli ainakin tunnin edestä aivan turhaa tappelua. Voisi sanoa, että kunnon tiivistyksellä tästä olis voinut tulla jotain. Mutta kun ei, niin ei. Petyin ihan tuhottomasti. 1/5 Lisätty 2.6.07 Pirates of the Caribbean: At the World's End
Spider-Man 3
Jepjep. En menny kattomaan tätä leffaa suurilla odotuksilla. Nää supersankarijutut ei oo koskaan oikein sytyttäneet mua, joten vois ihan hyvin kysyä, että minkä vitjan takia mä nyt sit änkesin itteni kattomaan sitä. No uteliaisuudesta tietty. Ja ainahan saa toivoa, että ne jatko-osat ois parempia ku se ensimmäinen. Vaikka niinhän ei koskaan ole.
Spider-Man kolkissa ei ole paljoakaan juonta. Tobey Maguire, jolla ei todellakaan ole leukaa! hyi!, joutuu hetkeksi pahan valtaan käyttäen outoa pukua. Kaiken sotkun ja sekamelskan keskellä MJ jättää Spidyn ja alkaa heilastella Harryn (James Franco on IHKU!) kanssa. Hyihyi.
Lopussa Harry ja Spider-Man alias Peter tekevät sovinnon, mutta taistelussa Venomia ja Hiekkamiestä vastaan Harry kuolla kupsahtaa. Leffa päättyy ennalta-arvattaviin arvoituksiin. Lopun oli tarkoitus saada katselija aivan sekaisin uteliaisuudesta: mitä Peterille ja MJ:lle tapahtuu? Jatkaako Peter jälleen hämishommia jne. Sry, mua ei ainakaan kiinnosta, jos tästä jatketaan vielä. Tää kolmas osakin tuntu musta vähän venytetylle.
Mutta: oli tässä leffassa jotain hyvääkin. 1. James Franco 2. Pahis-Hämis. Peter oli huvittava ollessaan pahan vallassa :D Varsinkin silloin, kun se tuli sieltä vaatekaupasta ja alkoi "tanssia".
Kaks tähteä näistä seikoista.
2/5
Lisätty 23.5.07
Chicago Mä olen nähnyt tän musikaalin ennenkin, mutta nyt, katottuamme sen koulussa musiikintunnilla, on hyvä kirjottaa ihan näin verekseltään. Lyhyesti: Chicago on IHANA. JÄRISYTTÄVÄ. HUOMIONHAKUINEN. Sitä ei periaatteessa voi kuvata, sillä siinä puhuu musiikki. Mun mielestä juoni ei ole musikaalin parasta antia, vaan kappaleet ovat tämän musikaalin suola ja sokeri. Ja tietenkin 1920-luvun Amerikka on ihana paikka kaikkine vaatteineen ja klubeineen. 4/5 Lisätty 9.5.07
Lainaten erästä kaveria voin todeta, että kalteritango oli ehdottomasti paras kohta. Mä olen vieläkin fiiliksissä. Sadankin vuoden päästä mä haudassa muistelen sitä kohtaa, ihan varmasti! Juoni valitettavasti on vähän köyhän puoleinen. Ja mä en hirveesti diggaile Renée Zellwegeristä. Hän oli tietty pääosassa. Mutta Zeta-Jones on kyllä vedossa!
Prinsessapäiväkirjat
Nelonen tarjos meille tämän pätkän viime viikolla.
Hyvin Arvostettuna Kriitikkona (pidän itseäni suuressa arvossa) mun ei pitäis murskata arvosteltavaani heti kättelyssä, mutta koska aika on rahaa eikä kukaan muutenkaan näitä lue (paitsi korkeasti kunnioitetut ystäväni), teen sen.
PRINSESSAPÄIVÄKIRJAT ON SURKEA LEFFA!
Huoh. Tuntupa hyvältä saada sanoa se. Ja nyt ne perustelut.
Mä olen lukenut kaikki Prinsessapäiväkirjat mitä nyt vaan on sattunut ilmestymään. Vaikka ne ovat kevyttä hömppää, mä pidän niistä sillä niissä on jotain sellaista, mitä mitkään kioskikirjailijat eivät saa aikaiseksi. Mutta niin kuin aina, elokuvaksi muutetut kirjat ovat harvoin hyviä. Yleensä (aina) ne tuottavat pettymyksen. Eikä PP (lyhennys, huom. huom.) ole poikkeus. Ensinnäkin juoni poikkeaa suht hurjasti alkuperäisestä, elokuvassa ei ole mitään omaperäistä, pääosan näyttelijä Hathaway ei vastaa ollenkaan käsitystäni eikä kenenkään olisi pitänyt tehdä niistä kirjoista lällyttelevää ja lässyttävää koko perheen elokuvaa!
Mutta onneks Michaelin näyttelijä on söpö. Siitä yks tähti.
1/5
Lisätty 9.5.07
Epic Movie Parodiaa Scary Movien käsikirjoittajilta. Loput voitte arvata ihan itse. Leffassa siis parodioidaan ja rankasti eri leffoja, kuten heti alussa esimerkiksi Da Vinci -koodia, Snakes On A Planea ja Jalia ja suklaatehdasta. Pahiten naurunalaiseksi joutuu kuitenkin juonta kannattelevan Narnian stoori, jota väännellään jonniin verran. Leffa on hauska: sitä ei voi kieltää. Jotenkin mulle vaan tuli sellanen fiilis, että voi vitja, tähänkin on käytetty rahaa, varmaan aika paljon, eikä muuta ole syntynyt kuin alle kahden tunnin mittainen pätkä, jossa ei loppujen lopuksi oo mitään järkeä eikä sanomaa. No, ehkä mä oon liian kyyninen tai nirso tai jotain. Vitseistä voisi sanoa, että porukka mun ympärillä hytky ihan hulluna useampaankin otteeseen, mutta mua ei naurattanut sellaisella äänekkäällä tavalla kertaakaan. Ei siis yhtään hyperhauskaa juttua. Suosittelen leffaa kaikille, jotka todellakin haluavat laittaa aivot tauolle vähäksi aikaa, tämän pätkän aikana ei nimittäin tarvitse ajatella. 2/5 Lisätty 14.4.07
13 ja risat
Tää pätkä kertoo siis kolmetoistavuotiaasta tytöstä, Jennystä (jos oikein muistan) jolla on yks oikea kaveri, Matt. Jenny kuitenkin haluaisi olla coolien tyttöjen kanssa, eikä Matt ole heidän rinnallansa oikein mitään. Kolmetoistavuotissynttäreillään Jenny joutuu huijattavaksi: coolit tytöt laittavat hänet vaatekomeroon odottamaan ihanaa Chrisiä, joka tulisi leikkimään Jennyn kanssa Seitsemää minuuttia taivaassa. Matt tulee kaappiin Chrisin sijasta ihmettelemään, mitä oikein on tekeillä. Silloin, pettyneenä, Jenny heittää Mattia tämän rakentamalla unelmatalolla, oikeasti hienolla nukkekodilla, ja toivoo olevansa jo kolmekymppinen.
Toive toteutuu, ja Jenny huomaa olevansa uppo-oudossa asunnossa ja hänen seuranaan on tuntematon mies. Tarinan jatkuessa hän tapaa Mattin hänelle selviää, mitä seitsemässätoissa vuodessa on tapahtunut. Hänestä tuli suosittu, hän ei enää kaveerannut Mattin kanssa ja nyt hän on unelmalehtensä toimittaja. Mutta kaikki ei olekaan hyvin, sillä hän rakastuu Mattiin, joka taas on varattu ja menossa muutaman päivän päästä jonkun Wendyn kanssa alttarille. Hääpäivänä Jenny pistäytyy Mattin kotona, tajuaa kaikki virheensä ja toivoo olevansa jälleen kolmetoista. Tsädääm, ihme tapahtuu ja Jenny päättää elää täysillä jumaloimansa Mattin kanssa (joka ei muuten ole ihan niin söpö nuorena kuin aikuisena) ja niin edelleen. Loppukohtauksessa he istuvat onnellisina aikuisina unelmatalonsa edessä.
The End.
Tää leffa oli ihana! Mukaansatempaava hömppäfilmi sunnuntai-illan huumaan. Ei sovi tietenkään silloin, kun on pohdiskelevalla ja syvällisellä tuulella, mutta kyllä tää Kauniit ja rohkeat päihittää 192-0.
4/5
-17.3.07
American Dreamz
Vuokrattiin tää leffa kavereiden kanssa uudenvuodenaattona. Alku oli aika outo, näytettiin irakilaisten armeijan/terroristien (?) valmentautumisvideon kuvauksia. Sitten hypättiinkin jo Jenkkeihin, missä Hugh Grant jo rakastuukin yhteen American Dreamz -ohjelman (sama kuin Idols) osallistujaan (joku Kathy tai joku se oli?). Loppu onkin hulinaa, jossa irakilaisen Omerin pitää päättää, räjäyttääkö itsensä ja presidentin (joka on tuomaroimassa loppufinaalia) vai jättääkö sen tekemättä. Omerin hylkäämän pommin löytää epätoivoinen kisaan osallistujan poikaystävä, joka sitten räjäyttää itsensä ja Grantin.
Toivottavasti saitte jotain tolkkua, juoni nimittäin oli sen verran erikoislaatuinen, etten osaa päättää, oliko se kekseliäs vai kaiken edellisistä leffoista ammentava.
Päättäkää te omat mielipiteenne.
Mä en hirveästi tästä pätkästä tykännyt, ihan kuin se olis tehty vasemmalla varakädellä.
Siitä siis luokitus 2/5.
Ice Age 2
Tykkään tästä leffasta. Vaikka siinä ei ollu paljonkaan juonta, hömpät animaatioeläimet (varsinkin se orava) ja kerronta vievät leffaa eteenpäin hyvällä vauhdilla.
4/5
Da Vinci -koodi
Suht ookoo. Kirjaan verrattuna huono: onneks katoin leffan ensin. Harmittavasti tähänkin pätkään oli pitänyt änkee melkein puoli tuntia takaa-ajoa, mikä ei mua niin kovinkaan paljoa sytytä.
Koko hommahan on tietysti hölynpölyä, mutta ihan mielenkiintoista sellasta.
3,5/5
20.10.06
Miami Vice (leffa)
Kävin kattoo ko. pätkän Iskän kanssa. Olin aika utelias näkemään, miten Jamie Foxx onnistuu hommassaan. Ja onnistuhan se. Sen selkä on niin ihana <3 (kuola valuu). Muuten en hirveästi pitänyt leffasta. Se oli liian toimintajuttu mun makuun. Mutta olin silti utelias.
3/5
20.10.06
Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest
En tykänny tästä leffasta niin paljon kuin Mustan helmen kirouksesta. Kapteeni Jack Sparrow oli parempi siinä. Mutta se on vaan meikäläisen mielipide. En pitänyt fantasiaefekteistä Kuolleen miehen kirstussa. Siinä oli liikaa TSH:tä ja Harry Potteria mun makuun. Kaikki elokuvat alkavat muistuttaa toisiaan :/
Mutta. Mä tykkäsin siitä joissakin kohdissa, ja tietysti Johnny Depp oli ihana TAAS.
3/5
30.8.06
Create a free website at Webs.com
