Valkoisenpaimenkoiran rotumääritelmä
(Kuva:M.Salla)
Ryhmä: 1 FCI:n numero: 347, Hyväksytty: FCI 18.12.2002
SKL-FKK 19.8.2003 Suomen Kennelliitto-Finska Kennelklubben ry
VALKOINENPAIMENKOIRA (WEISSER SCHWEIZER SCHÄFERHUND)
Alkuperämaa: Sveitsi
KÄYTTÖTARKOITUS: Perhe- ja seurakoira. Erittäin lapsirakas, valpas vahti,
iloinen ja oppivainen työkoira.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Amerikassa ja Kanadassa valkoiset saksanpaimenkoirat ovat
vähitellen kehittyneet omaksi rodukseen. Ensimmäiset yksilöt tuotiin Sveitsiin 1970-luvun
alkupuolella. Amerikkalaista 5.3.1966 syntynyttä Lobo-nimistä urosta pidetään siellä rodun
kantaisänä. Tämän Sveitsin rotukirjaan rekisteröidyn uroksen jälkeläiset lisäsivät vähitellen
eurooppalaista kantaa yhdessä Yhdysvalloista ja Kanadasta tuotujen valkoisten
saksanpaimenkoirien kanssa. Nykyisin on lukuisia valkoisiapaimenkoiria, jotka ovat useiden
sukupolvien ajan olleet puhdasrotuisia, ja vuodesta 1991 lähtien ne on rekisteröity
Sveitsissä uutena rotuna.
YLEISVAIKUTELMA: Voimakas, lihaksikas, keskikokoinen ja suorakaiteen muotoinen koira,
jolla on pystyt korvat, kaksinkertainen, keskipitkä tai pitkä karvapeite, keskivahva luusto
sekä tyylikkäät ja tasapainoiset rungon ääriviivat.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Kohtalaisen pitkä suorakaiteen muoto; rungon pituuden suhde
säkäkorkeuteen on 12 : 10. Etäisyys otsapenkereestä kirsuun on hieman suurempi kuin
otsapenkereestä niskakyhmyyn.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Eloisa, valpas ja tarkkaavainen, ei hermostunut.
Voi olla hieman varautunut vieraita kohtaan, ei kuitenkaan koskaan pelokas eikä aggressiivinen.
PÄÄ: Voimakas, kuiva ja hienopiirteinen, ja suhteessa runkoon. Ylhäältä ja sivulta katsottuna
pää on kiilanmuotoinen; kuonon ja kallon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset.
KALLO-OSA: Vain hieman kaareva. Otsauurre on havaittavissa.
OTSAPENGER: Vain hieman korostunut, mutta selvästi erottuva.
KIRSU: Keskisuuri ja mieluiten musta, lumikirsu ja haalistunut kirsu ovat sallittuja
KUONO-OSA: Vahva ja kalloon nähden keskipitkä. Kuononselkä ja kuonon alalinja ovat suorat
ja lähentyvät hieman toisiaan kirsua kohti.
HUULET: Kuivat, tiiviit ja myös mahdollisimman mustat.
HAMPAAT / PURENTA: Voimakas ja täysihampainen leikkaava purenta.
Hampaiden tulee olla kohtisuorassa leukoihin nähden.
SILMÄT: Mantelinmuotoiset, keskikokoiset, hieman vinoasentoiset ja väriltään ruskeasta
tummanruskeaan. Silmäluomet ovat mustareunaiset ja tiiviit.
KORVAT: Ylöskiinnittyneet, kookkaat, täysin pystyt ja yhdenmukaisesti eteenpäin
suuntautuneet; pitkänomaisen, kärjestään hieman pyöristyneen kolmion muotoiset.
KAULA: Keskipitkä ja lihaksikas, leveästi runkoon kiinnittyvä, ei löysää kaulanahkaa.
Tyylikkäästi kaartunut niskalinja alkaa melko korkea-asentoisesta päästä
ja jatkuu sulavasti säkään.
RUNKO: Vahva, lihaksikas ja keskipitkä.
SÄKÄ: Korostunut.
SELKÄ: Vaakasuora ja kiinteä.
LANNE: Voimakaslihaksinen.
LANTIO: Pitkä ja keskileveä, alkuosastaan kohti hännäntyveä loivasti laskeva.
RINTAKEHÄ: Ei liian leveä, syvä, kyynärpäiden tasolle ulottuva ja noin puolet säkäkorkeudesta,
pitkä ja muodoltaan soikea. Eturinta on selvä.
ALALINJA JA VATSA: Kupeet ovat selkeästi erottuvat ja kiinteät, vatsaviiva hieman kohoava.
HÄNTÄ: Sapelinmuotoinen ja kauttaaltaan tuuheakarvainen, kärkeä kohti kapeneva,
melko alaskiinnittynyt, ja vähintään kintereisiin ulottuva. Koiran ollessa rauhallinen häntä riippuu
tai on kärkikolmanneksesta hieman kaartunut, liikkeessä se kohoaa,
ei kuitenkaan koskaan selkälinjan yläpuolelle.
RAAJAT: Voimakkaat, jänteikkäät ja keskivahvat.
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat, ja kohtalaisen leveäasentoiset,
sivulta katsottuna hyvin kulmautuneet.
LAVAT: Lapaluut ovat pitkät, viistot ja olkavarteen nähden hyvin kulmautuneet.
Lapaosa on kauttaaltaan lihaksikas
OLKAVARRET: Pitkät ja voimakaslihaksiset.
KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungonmyötäiset.
KYYNÄRVARRET: Pitkät, suorat ja jänteikkäät.
VÄLIKÄMMENET: Kiinteät ja vain hieman viistot.
KÄPÄLÄT: Soikeat; varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet. Päkiät ovat kiinteät,
kestävät ja mustat, kynnet mieluiten tummat.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset,
kohtalaisen leveäasentoiset; sivulta katsottuna hyvin kulmautuneet.
REIDET: Keskipitkät ja voimakaslihaksiset.
SÄÄRET: Keskipitkät ja viistot. Luusto on vahva ja lihakset voimakkaat.
KINTEREET: Voimakkaat ja hyvin kulmautuneet.
VÄLIJALAT: Keskipitkät, suorat ja jänteikkäät. Kannukset tulee poistaa, ei kuitenkaan maissa,
joissa se on lailla kielletty.
KÄPÄLÄT: Muutoin kuten etukäpälät, mutta hieman pitemmät.
LIIKKEET: Käynti on tasapainoisen rytmikästä, vapaata ja kestävät. Eturaajojen askel on pitkä
ja takaraajoissa voimakas työntö. Ravi on maatavoittavaa ja vaivatonta
NAHKA: Poimuton ja tummapigmenttinen.
KARVAPEITE, KARVA: Kaksinkertainen karvapeite on keskipitkää tai pitkää,
tiheää ja rungonmyötäistä; runsasta aluskarvaa peittää sileä ja paksu peitinkarva. Pään etuosa,
korvat ja raajojen etuosa ovat hieman lyhyempikarvaiset, niskassa ja raajojen takaosassa karva
on hieman pitempää. Hieman laineikas, kuitenkin kova karva on sallittua.
VÄRI: Valkoinen
KOKO JA PAINO
SÄKÄKORKEUS: Urokset 60 - 66 cm, nartut 55 - 61 cm. Oikeantyyppisillä koirilla lievä
annetun säkäkorkeuden ylitys tai alitus ei ole hylkäävä virhe.
PAINO: Urokset noin 30 - 40 kg, nartut noin 25 - 35 kg.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna
virheen vakavuuteen. Lievä riistanväri (lievä kellertävää tai parkinruskea sävyä) korvien
kärjessä, selässä tai hännän yläpuolella, lihanväriä kirsussa,
huulissa ja/tai silmäluomien reunoissa.
VAKAVAT VIRHEET: Raskas yleisvaikutelma, neliömäisyys (liian lyhyt rakenne) ;
puutteellinen sukupuolileima; useamman kuin kahden P1-hampaan puuttuminen
(M3-hampaita ei huomioida); luppa-, taitto- tai velttokärkiset korvat; voimakkaasti laskeva
selkälinja; renkaaksi kiertyvä, selän päällä oleva, veltto tai koukkuhäntä; pehmeä, silkkimäinen,
villava, kihara, ei rungonmyötäinen peitinkarva; selvä pitkäkarvaisuus ilman aluskarvaa;
selvä riistanväri (selvä kellertävä tai parkinruskea väritys) korvankärjessä,
selässä ja hännän yläpuolella.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet, arkuus, aggressiivisuus,
yksi tai molemmat silmät siniset, ulkonevat silmät; sisä- tai ulkokierteiset silmäluomet
(entropium tai ektopium); ylä-, ala- tai vinopurenta; täydellinen pigmentinpuute kirsussa,
huulissa, silmäluomissa nahassa tai päkiöissä; albinismi.
HUOM! Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä
täysin laskeutuneina kivespussiin.
Eurooppalainen lyhytkarvakissa
Eurooppalainen lyhytkarva, lyhyesti EUR, on maanosamme alkuperäinen kissarotu, joka on erityisesti Keski- ja Pohjois-Euroopassa luonnonvalinnan avulla kehittynyt vankaksi ja terveeksi eläimeksi. Keski- ja Etelä-Euroopassa se on jo kauan sitten kulkukissana alkanut sekoittua ihmisen tuomiin ja kehittämiin muihin kissarotuihin. Puhtaimpana rotu on säilynyt Pohjois-Euroopassa, jossa maatiaiskissat ovat suureksi osaksi säilyneet sekoittumatta muihin rotuihin.
Kaikki maatiaiskissat eivät silti ilman muuta ole eurooppalaiskissoja. Eurooppalainen on rekisteröity rotukissa, jolla on oma kansainvälinen rotumääritelmä (kts. lisää viimeinen kappale), jonka mukaan se arvostellaan näyttelyissä. Vain harvoin löytyy maatiais- tai kotikissa, joka täyttää rotumääritelmän niin hyvin, että se voidaan noviisiluokan kautta rekisteröidä rotukissaksi.
Vahvarakenteinen ja notkea kissa
Ulkonäöltään eurooppalainen on oikea peruskissa. Rodun jalostuksessa pyritään kehittämään tasapainoista, vahvarakenteista, notkeaa kissatyyppiä, joka on kooltaan keskikokoinen tai suuri, vankkarakenteinen tai lihaksikas. Sen pää on kookas ja pyöreähkö, mutta kuitenkin hiukan leveyttään pidempi ja etenkin urosten posket ovat pyöreät. Korvat ovat keskikokoiset ja hieman pyöristyneet, silmät pyöreät ja avoimet. Rinta on leveä ja kehittynyt, jalat vahvat ja tanakat, tassut pyöreät. Eurooppalaiskissan häntä on keskipitkä, tyvestä aika paksu ja hännänpää on pyöristynyt. Turkin pitää olla lyhyt, tiheä ja joustava. Eurooppalaiseen lyhytkarvakissaan ei saa olla sekoitettuna muita rotuja. Luonteeltaan eurooppalaiskissa on yleensä ihmisiin kiintyvä, seurallinen ja leikkisä, mutta ei ylivilkas. Eurooppalaiskissasta saa mukavan perheenjäsenen ja seuralaisen.
Luonnolliset värit ja kuviot
Rotumääritelmä hyväksyy nykyisin useita kymmeniä eurooppalaisvärejä, joskin aktiivisesti kasvatetaan noin 10-15 värimuunnosta. Kuviollisia eurooppalaisia ovat tabbyt, tiikerikuvioiset ja täplikkäät. Näiden kuviovarianttien värimuunnoksia ovat mm. hopea, ruskea, punainen ja sininen. Rotumääritelmän mukaan kuviokissassa ei saa olla lainkaan valkoista esim. kaulassa, rinnassa tai tassuissa. Yksivärisistä eurooppalaisista yleisimpiä ovat mustat, valkoiset ja siniset joita puheessa kutsutaan harmaiksi. Punaisen- ja mustankirjavaa kissaa nimitetään kilpikonnanväriseksi. Jos tällaisessa kissassa on kolmantena värinä valkoinen, se on valkokirjokilpikonna (valkolaikkuvärejä on kolme eri luokkaa värin määrän mukaan). Savunvärisillä kissoilla alusturkki on hopean vaalea, mutta karvojen kärjet tummat; mustat (mustasavu) tai siniset (sinisavu). Kaikki rotumääritelmän mukaiset eurooppalaisvärit ovat rodulla luonnostaan esiintyviä värejä, eivät ihmisen jalostamalla aikaansaamia. Suunnitelmallisella kasvatustyöllä pyritään myös aina parantamaan olemassa olevia värimuunnoksia.
