Keskimäärin ensimmäiset kaksi vuorokautta pentu hakee enimmäkseen turvallisuuden tunnetta uudessa kodissaan. Olisi paras, jos pennulle tulevaisuudessa lähin ihminen voisi esim.ensimmäiset kaksi yötä nukkua patjalla lattialla pennun kanssa suljetun oven takana yhdessä huoneessa. Jos pentu vinkuu ota se kainaloon, juttele ja pidä hyvänä, kunnes ikävä menee ohi ja se saa turvan sinusta. Näin ensimmäinen side pentuun muodostuu vahvalta pohjalta. Pari ensimmäistä päivää pennulle riittää, kun se saa rauhassa tutustua uuteen kotiinsa ja ulkoillessa lähiympäristöön, mutta heti sen jälkeen on pennun henkisen kehityksen kannalta tärkeää, että se saa tutustua useisiin vieraisiin ihmisiin ja uusiin paikkoihin.

Heti ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa on myös otettava kieltosana "EI" käytäntöön. Kun pentu tekee jotain, mitä se ei saa tehdä, esim. pureskelee lattialistoja, kenkää, lasten lelua, murisee lapsille/vieraille, haukkuu rappukäytävästä kuuluvia ääniä, yms. niin terävän "EI" sanan kanssa pentu nostetaan hellästi niskanahasta pois kohteen kimpusta. Harva pentu heti ymmärtää mitä "EI" sana ja niskasta nosto tarkoittaa, joten nostamista tiukan, rauhallisen "EI" sanan kanssa jatketaan niin monta kertaa, että pentu lopulta ymmärtää mitä siltä vaaditaan ja lopettaa tekemisensä. Mikäli pentu näyttää uhmakkaammalta kiellon jälkeen niin täytyy niskasta ottaa lujemmin, lopulta jopa niin, että pentu jopa vinkaisee ja perääntyy. Tämä on helppoa juuri kotiutuneen pienen pennun kanssa, mutta, jos pentua ei saa alusta asti aina tottelemaan "EI"-käskyä, se on paljon vaikeampaa henkisesti vahvemmaksi aikuiseksi kasvaneen koiran kanssa. Pennun tulevan hyvinvoinnin kannalta on ehdotonta, että sinä pennun omana ihmisenä olet pentua vahvempi ja päätät sitä koskevista asioista, varsinkin pentuiässä, mutta myös aikuisena. Heti, kun pentu lopettaa kielletyn tekemisen on tilanne ohi ja sinä iloisena kutsut pennun luoksesi ja kehut sitä luoksetulosta.

Kuvitellaan, että on ihana kesäpäivä mökillä ja koirasi on kanssasi pihassa vapaana. Yhtäkkiä pusikosta lähtee jänis, jonka koirasi havaitsee samaan aikaan kanssasi. Huudat "EI" mene! Jos olet opettanut koirallesi "EI" käskyn oikein jo pennusta pitäen koirasi ei lähde tietenkään jäniksen perään, mutta, jos pentusikaan ei aina tarvinnut toteuttaa "EI" käskyä ihan aina ainakaan ihan heti, niin sinne menee koirasi jäniksen perään. Sydän kylmänä mietit juokseeko koirasi autotielle asti.

"EI" käsky pennun siis pitää oppia heti kotiuduttuaan ja se onkin tärkein käsky. Koirasi, kun osaa sen satavarmalla, muuta sen ei välttämättä koko elämänsä aikana tarvitsekaan osata. Paitsi LUOKSETULOkäsky. 

LUOKSETULOkäskyäkin pitää opettaa jo heti ensimmäisestä kotona olopäivästä lähtien. Esim. ruokakupille on helppoa ja luonnollista opettaa "TÄNNE" käskyä. Mikäli tiedät, että pentu tulee kupilleen ahneesti, sano iloisesti "TÄNNE", jos pentu jo odottaa vieressä peräänny reippaasti askel, pari, kutsu ja kehu pentua, kun se tulee ja anna kuppi samantien palkkioksi. Mikäli tiedät, että pentu ei juurikaan reagoi ruokakuppiin, eikä ole ahne ruualle ei pidä kutsua. Silloin joko vähennä ruokintakertoja, ruokamääriä tai vain jätä kuppi lattialle ilman käskysanaa ja ota se sitten heti pois, kun pentu on joko syömättä käynyt nuuhkimissa kuppiaan tai vähän napostellut ja jättänyt sitten loput syömättä. Kaikki pennut eivät ole aina yhtä ahneita. Ruokaa ei koiralle saa jättää kokopäiväksi naposkeltavaksi ruuansulatuksenkin toimivuuden takia.

LUOKSETULOkäsky on helppoa opettaa pennulle myös "EI" käskyn ohessa. Esim. Jos pentu tekee jotain mistä joudut kieltämään, niin sanot tietenkin "EI" ja ensimmäisinä kertoina joudut tehostamaan niskasta. Aina, kun pentu uskoo, että "ei sitten, ok, uskon kyllä", niin kutsut pennun iloisella mielellä luoksesi esim." Musti TÄNNE!" ja palkitset rauhallisin kehuin ja mielellään myös makupaloin. Pidä uutena koiranomistaja aina makupaloja taskussasi, koska "TÄNNE" käskyjä sinulla on mahdollisuus opettaa pennullesi joka päivä monta kertaa mitä satunnaisimmassa tilanteissa. Mutta muista: Älä koskaan anna pennullesi "EI" tai "TÄNNE" käskyä, jos et ole sataprosenttisen varma, että se tottelee. Jos se tässä vaiheessa oppii, ettei sen ihan aina ehkä tarvitsekaan totella, niin se ei tule välttämättä tottelemaan seuraavillakaan kerroilla, eikä varsinkaan enää aikuisena lisää itsevarmuutta saaneena. Pentu on pentu vain hyvin lyhyen ajan elämässään. Sinä aikana sinulla on paras mahdollisuus vaikuttaa koirasi lopulliseen käyttäytymiseen. Käytä se aika hyväksesi.

Kun pentu on oppinut kävelemään hihnassa, n. 4 kk:n ikäisenä, tulee siltä vaatia hihnakäyttäytyminen. Koira ei saa sen jälkeen enää vetää hihnassa minne mielii. Koiralla on eri reviiri ulkomaailmassa, kuin pesäalueella (kotona) ja lenkillä voi koira ottaa päättäjän tehtävän, mikäli saa vetää hihnassa ulkoiluttajaansa, vaikkei päättäjän roolia koiralla kotona olisikaan. Koira vetää hihnassa, jos hihna ei ole löysällä koko ajan. Eli, jos hihna kiristyy vaikka satunnaisestikin siihen tulee heti puuttua. Jos "EI" käsky on opetettu heti pennusta lähtien, koira uskoo käskyä ja lakkaa vetämästä ja täten ei joudu ottamaan vastuuta/johtajuutta lenkeillä. Kaikenlaiset valjaat ja flexi-hihna ovat ulkoiluttamisessa huono juttu, koska niiden kanssa koira kuin koira oppii helposti vetämään, jotta pääsisi minne tahtoo.

Omaa koiraansa ei koskaan saa päästää hihnassa haistelemaan toisia koiria, ei pentuna, eikä aikuisena. Hihna on kuin napanuora, jonka päässä koira on turvassa, sinun suojeluksessasi ja päätäntävaltasi alla, vain sinun, ei toisten koirien. Vapaana ollessaan pennun pitää päästä tutustumaan mahdollisimman paljon kiltteihin lauman ulkopuolisiin koiriin ja myös muihin pentuihin, mutta älä laske sitä vapaaksi sellaisten koirien kanssa, joiden tiedät haastavan riitaa, jotta pentusi voi aina luottaa arvostelukykyysi vieraiden koirienkin suhteen.

Hihnassa toisille koirille tai jopa ihmisille räyhääminen tai heille muriseminen on juuri koiraakin stressaavan johtajuuden ja oman lauman puolustuksen ottamista ulkoillessa. Siihen sinun koirasi ei tarvitse joutua, jos et ole antanut koiralle päätäntävaltaa tekemisistänne niin kotona kuin lenkeilläkään, pennusta pitäen.

Mikäli pentu rähisee muille ihmisille tai koirille se sinun pitää johdonmukaisesti kieltää ja koiran uskottua kiellon kiinnittää koiran huomio johonkin muuhun mukavaan asiaan esim leikkiin tai makupaloihin.

Vieraita ihmisiä pelkäävää pentua ei kannata väkisin viedä vieraiden ihmisten kosketeltavaksi vaan vieraiden ihmisten totuttamiseen on paras vaihtoehto kun kertoo vieraille, ettei koiraan saa kiinnittää mitään huomiota, ei kääntää katsetta koiraan, puhua sille tms. vaan vain antaa vieraiden syöttää makupaloja koiralle muina miehinä hissukseen. Tällä tavalla pennulle tulee vieraista ihmisistä vaikutelma, etteivät ole milloinkaan uhka vaan ainoastaan mielihyvä makupalojen muodossa. Tätä jatketaan niin kauan, että koira tulee reippaasti jokaiselta vieraalta etsimään makupaloja, eikä pakita, kun vieras alkaa rapsuttelemaan (koiralla rapsuttelun suurin mielihyväalue rinnassa juuri etujalkojen yläpuolella) ilman muuta kontaktia koiraan. Sen jälkeen voidaan pikkuhiljaa edetä siihen, että vieras kehuu koiraa, siihen juuri kuitenkaan katsomatta, ja sen jälkeen, jos koira hyväksyy tämän se yleensä hyväksyy vieraan vilkuilun, jos saa samaan aikaan makupaloja. Normaalisti tämä vaihe on ohimenevä, mutta jos omistaja reagoi väärin se saattaa vahvistua.

Mörkökausia on nuorella koiralla muissakin ikävaiheissa. Myös ensimmäisiä tai toisia juoksuja tekevällä nuorella nartulla saattaa olla samanmoinen kausi.