Kalalajit
Tassa suomen tarkeimmat kalastettavat kalalajit:
Hauki
Hauki on helppo tunnistaa ulkonäöstään. Sen ruumis on pitkänsolakka, sivuilta hiukan litteä. Samoin kuono on pitkä ja litteä. Se on petokala, jonka ravintona normaalisti ovat toiset kalat, jopa lajikumppanitkin. Hauki on meillä varsin yleinen sekä sisävesissä että rannikkoalueilla. Voimakkaimmat kannat esiintyvät tavallisesti rehevissä merenlahdissa ja järvissä. Pienet hauet tarvitsevat ravintokalaa 5-10 painoyksikköä kasvaakseen itse yhden painoyksikön. Suurilla hauilla suhde muuttuu siten, että mitä suurempi kala sen enemmän se tarvitsee ravintoa. Suurilla hauilla tämä suhde voi olla jopa 30:1 eli kasvaakseen kilon se tarvitsee kolmekymmentä kiloa ravintokalaa.
Ahven
Ahven on varmaankin Suomen tunnetuin kala, ainakin se on yleisin kalalajimme eikä sitä ulkonäöltään juuri voi sekoittaa edes sukulaisiinsa kuhaan ja kiiskeen. Syynä ahvenen yleisyyteen ovat sen väljät ympäristövaatimukset, tehokas lisääntyminen ja joustava ravinnonkäyttö. Ahvenet tulevat kutukypsiksi 3-6 -vuotiaina, koiraat pari vuotta naaraita aikaisemmin. Kutu alkaa maan eteläosassa toukokuun alkupuolella ja pohjoisessa vasta toukokuun lopulla. Isoissa järvissä ja rannikkovesissä kutu kestää varsin kauan, jopa 3-4 viikkoa, niin että "ahvenen kutuun ja akan ottoon ehtii hitaampikin mies" kuten kansanviisaus lohduttavasti toteaa. Poikaset kuoriutuvat 2-3 viikon kuluttua kudusta ja ovat silloin 6-7 mm:n pituisia. Jos kaikki käy hyvin ja ravintoa on poikasille riittävästi, niin ensimmäisenä syksynä pituus on lisääntynyt kymmenkertaiseksi eli 6-7 cm:iin. 3-vuotiaat ahvenet ovat 11-13 cm, 9-vuotiaat 22-24 cm. Kilon painoisen ahvenen ikä on 15-18 vuotta eli ahven on siis varsin hidaskasvuinen.
Kuha
Uudenmaan maakuntakalaksi valitun kuhan tunnistaa helposti todelliseksi petokalaksi. Kuhalla on suuri suu, sillä sen suupieletkin ulottuvat silmän taakse. Leuoissa on teräviä, pieniä hampaita ja näiden lisäksi ylä- ja alaleuan etuosassa on kaksi pitempää torahammasta. Kuhan ulkoista muotoa kuvaa hyvin sen latinankielinen lajinimi lucioperca eli haukiahven. Kuha on erittain maukas kala. Se syo kesalla usein lampimina paivina ja oina.
lohi
Lohi, kalojen kuningas ansaitsee arvonimensä jo komealla ulkomuodollaan. Lohta ovat arvostaneet niin keisarit kuin kuninkaatkin, toimitettiinhan keisarilliseen hoviin Pietariin lohet Lapin perukoilta asti. Lohi on valittu Lapin maakuntakalaksikin. Lohi esiintyy maassamme kahtena ekologisena rotuna: merilohena ja järvilohena. Jälkimmäistä tavataan ainoastaan sisävesissä. Lohi kuuluu vaelluskaloihin. Lohi lisääntyy virtavesissä ja sen varsinaiset kasvualueet ovat meressä. Lohi kasvaa isommaksi kuin muut maamme kalalajit. Lohi on petokala, jonka tärkeintä ravintoa ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki. Vuonna 1904 pyydettiin Tornionjoen lohipadosta 43 kiloa painanut Suomen ennätyskala. Viime vuosinakin on saatu joitakin yli 30- kiloisia vonkaleita. Lohi lisääntyi vielä viime vuosisadan vaihteessa maassamme 18:ssa Itämereen laskevassa joessa. Nykyään lohi lisääntyy luontaisesti Itämereen laskevista joistamme vain Tornionjoessa ja Simojoessa. Syynä kutujokien vähenemiseen ovat lähinnä voimalaitospadot. Pohjoisessa Jäämereen laskevissa Tenojoessa ja Näätämönjoessa on omat lohikantansa. Järvilohen luontainen levinneisyysalue käsittää Vuoksen vesistöalueen. Järvilohen kutupaikat on tuhottu, joten sen lisääntyminen on kalanviljelyn varassa. Keväällä kuoriutuvat poikaset ovat yksineläjiä, jotka valtaavat kukin oman reviirinsä. Poikasvaihe kestää keskimäärin 2-3 vuotta minkä jälkeen jokipoikanen muuttuu vaelluspoikaseksi eli smoltiksi. Jokipoikasen kyljen poikittaiset läiskät katoavat ja sen väri muutuu hopeanhohtoiseksi. Tämän lisäksi myös kalan elintoiminnoissa tapahtuu muutoksia niin, että kala on valmis siirtymään meriveteen. Lohen merivaellus ulottuu Itämeren eteläosiin saakka ja sen paino saattaa nousta useitakin kiloja vuodessa. Merivaelluksensa aikana lohi on nopeakasvuisin kalamme. Valtaosa koiraista palaa jokeen vuoden merivaelluksen jälkeen ja vastaavasti naaraista palaa pääosa kolmen vuoden jälkeen. Kotijokensa lohi tunnistaa hajuaistinsa avulla. Lohen kutuaika vaihtelee jonkin verran riippuen kutujoesta. Kudulle nousu voi alkaa jo jäidenlähdön aikoihin ja jatkuu vielä juhannuksen jälkeenkin. Perämereen laskevissa joissa kutu on syys-lokakuun vaihteessa ja kestää muutaman viikon. Tällä varmistetaan poikasten varhainen kuoriutuminen keväällä ja siten myös pitkä kasvukausi.
© HeQ 2006