Kalastuksen alalajit
Onginta
Ongintaan ei tarvita kalastuslupaa, siis se kuuluu jokamiehen kalastusoikeuteen. Kuitenkin useamman vavan kayttaminen samalla henkilolla on laitonta. Onginta tapahtuu teleskooppivavalla, tai vaikka puusta tehdyllä vavalla, johon ei kuulu kelaa. Joskus kuitenkin jotkut onkivat virvelilla, ja siihen tarvitaan kalastuslupa. Vavan karjesta lahtee siima, jossa on seuraavaksi koho, jonka tarkoituksena on pitää koukku oikealla korkeudella vedessa. Koho myös tekee "vastaiskun" kalan tarttuessa koukkuun, jolloin koukku tarttuu kalan suuhun ja kala saadaan ylos. Koholla on myos kolmas tarkoitus: Se ilmaisee, milloin kala on tarttunut syottiin. Taman huomaa siita, kun koho uppoaa veden alle. Kohon jalkeen siimassa on lyijypaino, jonka taytyy olla juuri oikean painoinen, jotta koho pysyy vedessa pystyssa, muttei uppoa liikaa. Se myos pitaa siiman suorana. Painon jalkeen ongessa on koukku, jossa on usein vakanen "mutkan" jalkeen. vakasen tarkoituksena on pitaa kala tiukemmin koukussa kiinni, ettei se karkaa ylosnoston aikana. C & R (Catch & Relase = Saalistus & vapautus) kalastuksessa tallaista vakasta ei kuitenkaan ole, koska se vahingoittaa kalan suupielia koukkua irroittaessa. Koukuun pujoitetaan usein kastemato, mutta on todella paljon muitakin syotteja; surviaisen toukkia, karpasia, muovimatoja, jopa pullataikinan ja juuston kerrotaan toimineen!
Heittokalastus
heittokalastukseen tarvitaan kalastuslupa alle 15-vuotiaalle kalastajalle. Heittokalastuksessa on usein keskelta katkeava- tai teleskooppivapa. Vapaan on kiinnitetty kela, joka on useimmiten avo- tai umpikela, mutta myös hyrrakelalla voi hetella (katso kohta "Eri kelatyypit"). Siimaa on usein noin 30-100 metria, riippuen kelan puolasta, siiman paksuudesta ja heittajan heittovoimasta. Siiman paksuus vaihtelee 0,20mm:sta jopa 0,45mm:riin. Ohuemmalla siimalla viehe lentaa pidemmalle, mutta kestaa vahemman. Siiman paahan on joko sijoitettu terasperuke, joka suojaa siimaa katkeamiselta kalan hampaissa, lukkoleikari, joka mahdollistaa lipan pyorimisen punomatta simaa aivan punneuksilleen, tai suoraan uistin (katso kohta "eri uistinmallit") .Heittotyyleja on kolme erilaista; Yläkauttaheitto, joka sopii avoimille paikoille, sivukauttaheitto, joka sopii esim. sellaiseen tilanteeseen, kun puun oksa on ylapuolella eika voi heittaa ylakautta. Kolmas heitto on ampumaheitto, jossa uistimen koukusta otetaan kiinni, vedetaan niin, etta vapa pingottuu ja paastetaan irti; uistin lentaa eteenpain, mutta koukun vakaset tarttuvat helposti sormeen ja aiheuttavat haavan. Tata heittoa en suosittele kuin aarimmaisessa tilanteessa.
Heittouistelussa kaytetaan periaatteessa kaikkia uistintyyppeja; jigeja, vaappuja, lippoja, lusikoita, rakseja ja kaikkea (katso taas kohta "eri uistinmallit"). Heittokalastusta voi myos harrastaa seka rannalta, laiturilta tai veneesta. Sita voi harrastaa lammilla, jarvilla, joilla, puroilla, merella, kaikkialla, missa on kaloja ja vetta paitsi ruokakaupassa (heh heh). Heittokalastuksessa ei kayteta muuta syottia kuin uistinta, mutta joskus saatetaan laittaa lisahoukuttimeksi kolmihaarakoukkuun esim. kastemato. Nain saadaan kala aistimaan uistin muutenkin kuin kylkiviiva-aistilla tai nakemalla; nimittain haistamalla. Kalat suorastaan rakastavat kastemadon hajua, ja montaa muutakin hajua, jota me ihmiset pidamme vastenmielisena hajuna.
Vetouistelu
Vetouisteluun tarvitaan kalastuslupa alle 15-vuotiaalle kalastajalle. Vetouistelu on sita, kun veneen perassa vedetaan uistimia tai uistinta. Kelaksi kayvat joko samat valineet, kuin heittokalastukseenkin, tai sitten vahan jareampi kela, jaykempi vapa ja paksumpi siima, koska usein kaikkein suurimmat yksilot saadaan juuri vetouistelemalla. Uistimena toimivat useimmiten vaaput, koska ne ovat useimmin kaikkein kookkaimmat uistimet pakissa, seka ne kelluvatn jolloin pohjaan tarttumisen vaara katoaa olemattomaksi. Vaappujen lisaksi toki muitakin uistimia voi kayttaa taysiaan, mutta ne saattavat matalissa vesissa upota pohjaan, ja lippa tarvitsee lukkoleikarin, ettei se sotke siimaa aivan punneuksilleen. Veneeksi vetouisteluun kelpaa mika tahansa veden paalla kelluvasta lautasta risteilylaivaan, tosin risteilyaluksella kala saattaa tippua ylos nostaessa.
Vetouistelu tapahtuu seten, etta ensin veneella lahdetaan liikkeelle soutaen tai moottorilla. veneen ollessa vauhdissa kelasta vapautetaan siima. Kun uistin on tarpeeksi kaukana (useita kymmenia metreja), lukitaan siima, laitetaan kitkajarru sopivalle kireydelle ja jaadaan odottamaan kalaa. Joko vapa pidetaan kadessa tai sitten se laitetaan vapatelineeseen. Valilla uistin kelataan takaisin ja tarkistetaan, ettei sen koukkuihin ole jaanyt kasveja tai muuta roskaa, silla jos vieheen koukussa on roskaa, kala ei usko viehetta oikeaksi kalaksi, vaan huomaa sen "huijaukseski" ja menee pois. Kun kala nappaa, saadetaan kitkajarru (taas) sopivalle kireydelle kalalle kalan mukaan siita paatellen, kuinka paljon se potkii ja tekee vastarintaa. Pikkuhiljaa kala kelataan lahemmas venetta, isommat kalat "pumpaten" vavalla, pienemmat silla lailla, etta kela surisee koko ajan, mutta kala lahenee kuitenkin pikkuhiljaa. Kun kala on saatu muutaman metrin paahan veneesta, pikkukalan voi nostaa suoraan veneeseen, jos luottaa siimaansa javapaansa, mutta vahankin isompi kala taytyy nostaa nostokoukulla tai haavilla. Haavilla nostaessakin on oma tekniikkansa: kalan huomaamatta haavi ujutetaan kalan alle ja kala nostetaan veneeseen. Jos kala huomaa haavin esim. silloin, kun haavin laittaa kalan etupuolelta kalan eteen, kala saikahtaa ja pinkaisee pakoon joko veneen alle tai poispain veneesta. Talloin on usein nostamista varten kiristetty kitkajarrua, ja siima saattaa katketa, tai kalan suupieli saattaa reveta silla lailla, etta koukku irtoaa kalasta ja kala paasee karkuun. Taman takia on erittain tarkeaa, etta haavi laitetaan kalan alle kalan takaa.
Pilkinta
Pilkintaan ei tarvita kalastuslupaa, jos kalastaa vain yhdella vavalla. Pilkinta on suomen suosituin talvikalastuslaji. toinen talvikalastuslaji on pyydyskalastus. Pilkinnassa vapa on noin 10-30cm pitka, ja siina on usein yksinkertainen kela, tai sitten vavan molemmissa paissa raudat, joihin siimaa kelataan "manuaalisesti". Siima on samanlaista kuin heittokalastuksessakin, mutta usein ohuempaa. Siiman paahan on sidottu esim. lusikan tapainen pilkki, josta lahtee tapsi, jonka paassa on morri tai koukku. Morri on koukku, jonka kannassa on varikas pallukka. Morriin tai koukkuun on usein pujotettu surviaisen tai karpasen toukka, kuten onginnassakin. Pilkkiminen tapahtuu jaan paalla talvella, kun jarvi on jaassa. Jaahan kairataan kairalla reika, joka on noin 10 - 20cm paksu. Tasta reiasta sitten tiputetaan siiman varassa pilkki tai morri tai muu syotti , kunnes se on osunut pohjaan. Kun se on pohjassa, kelataan vahan matkaa ylospain, jolloin syotti ei lillu pohjassa ja kalat huomaavat sen paremmin. Syotti laitetaan pohjan tuntumaan siksi, koska vesi on painavinta lampotilassa +4ºC, ja silloin se uppoaa pohjaan. Useimmiten talvella muu vesi on tata kylmempaa, ja on siksi korkeammalla. Kun kala nappaa, vedetaan siima ylos kasin, silla kelaaminen on hidasta ja siina valissa kala saattaisi irrota koukusta. Valilla kun syotti on pohjan tuntumassa nykaistaan vavalla, jolloin pilkki heilahtaa ja kiiltaa.
Pilkkimista voi harrastaa myös kesalla. Sita sanotaan pohjaonginnaksi. Pohjaonginta toimii taysin samalla tavalla kuin pilkinta talvellakin, mutta siina ollaan veneessa. Pohjaongella ja pilkilla voi saada kiiskia, sarkia, lahnoja, ahvenia, haukia ja montaa muuta kalalajia.
Perhokalastus
Perhokalastukseen tarvitaan kalastuslupa. Perhokalastuksessa kaytetaan paksua siimaa, pitkaa vapaa jossa on pieni kadensija ja kapeaa pienta kelaa. Heittaminen perhovehkeilla on todella vaikeaa aloitelijalle, silla kaikkiin heittoihin kuuluu niin monta kohtaa, etta ensikertalaisella on usein siimat sotkussa. Perhokalastuksessa syottina on perho, joka yrittaa esittaa jotain hyonteista. Perhoon tarttuvat ainakin harrit (harjus), lohet ja taimenet. Itse en tieda perhokalastuksesta paljon mitaan, koska en sita itse harrasta. Perhokalastuksen idea perustuu vavan liikkeisiinsen jalkeen, kun perho on osunut veden pintaan. Perho yritetaan saada nayttamaan silta, kun se olisi lenteleva hyonteinen, joka aina valilla kavaisee veden pinnassa. Perhoja tehdaan usein itse silla lailla, etta otetaan yksi- tai kaksihaarakoukku, johon ruvetaan sitomaan erilaisia lankoja ja tekstiileja. Lisaa perhokalasuksesta ja perhojen teosta perhorasiassa.
Pyydyskalastus
Pyydyskalastuksessa kaytetaan esim. verkkoja, katiskaa tai rapumertaa. Pyydyskalastukseen tarvitaan kalastuslupa, mutta ei suinkaan henkilokohtainen luva, vaan pyydyksen oma lupa.
Katiska on laite, joka toimii eraanlaisena loukkuna. Kala ui sinne epahuomiossaan, eika paase enaa pois. Se on useimmiten tehty metallista ja se taytyy kayda tarkistamassa saannollisin valiajoin, ettei kala ole madaantynyt sisalle. Katiskoja on monen mallisia, ja sellaisia voi tehda itsekin. Ktiska lasketaan silla lailla, etta sidotaan katiskaan naru, joka on tarpeeksi pitka. Narun toiseen paahan sidotaan jotakin kelluvaa, esim tyhja mehu- tai bensakanisteri. Nyt katiska heitetaan laiturilta tai veneesta veteen ja varmistetaan, ettei naru ole liian lyhyt, jolloin kelluva merkki uppoaisi veden alle, eika katiskaa saisi enaa ylos. Katiska jatetaan veteen vaikka puoleksi vuorokaudeksi ja kaydaan katsomassa, onko siella saalista. Jos on, niin luukku avataan katiskan kyljessa ja kaadetaan kalat vaikkapa saaviin tai veneen pohjalle.
Verkko on nimensä mukaisesti verkko, johon kalat sitten uivat. Verkko voi olla vedessa eri korkeuskilla ja sen molempiin paihin tulee verkkomerkki. Verkkoja katsoessa verkkoja ei ole pakko nostaa kokonaan ylos asti, vaan riittaa etta tarkistaa ne. Tama tapahtuu silla lailla, etta vene ajetaan poikittain verkon kohdalle, osa verkosta nostetaan veneen paalle, mutta merkit ovat koko ajan vedessa, ja vedetaan venetta verkon mukana eteen pain, ja nain kaydaan lapi koko verkko. Ahven ei ui verkkoon, mutta se menee verkkoon, jos se nakee verkossa jonkun muun kalan ja tahtoo saalistaa sen.
Rapumerta toimii samalla tavalla kuin katiskakin, mutta silla pyydystetaan rapuja, sinne laitetaan syotti (kuten joskus katiskassakin) ja se on pienempi. Rapumertaan laitetaan usein syotiksi sarki, koska se haisee enemman kuin muut kalat ja sen mausta ei useinkaan pideta. Sitten ravut tulevat mertaan haistettuaan syotin ja jaavat loukkuun. Ravustusaika on 21.7 (alkaen klo 12.00) - 31.10.
© HeQ 2006
