esittely             toiminta             ponit             yhteys             etusivu

Bad Mistake - virtuaalihevonen

virallinen nimi	Bad Mistake (VH-*****)	kutsumanimi	Bam
rotu	connemaranponi	sukupuoli	tamma
syntynyt	2.10.2006	ikä	syntyessään 4 vuotta, siitä eteenpäin IRL
väri, merkit	voikko	säkäkorkeus	147cm
kasvattaja	Ann Fiercie, GBR	omistaja	Pr./Double Trouble
koulutustaso	Va B, 110cm, 100cm	painotus	esteet

Kauneimmat kuvat

© Kuvasta valtavan suuret kiitokset Javalle.

Kuvien ponilla ei ole mitään tekemistä Bad Mistaken kanssa. Bad Mistake on virtuaaliponi
Pony of pictures has nothing to do with Bad Mistake. Bad Mistake is a sim-game pony.

Yleisesti Bad Mistake on rauhallinen, kiltti poni, joka sopii aloittelijoille erinomaisesti luonteensa takia. Ponia voisi toki kuvitella täydelliseksi - korkea koulutustaso, sopii aloittelijoille, on muutenkin rauhallinen - mutta sitä ei Bam ole. Se on erityisen altis sairauksille heikon vastustuskykynsä vuoksi, jonka takia sitä pidetään jatkuvasti tarkkailussa, eikä muuteta sen elämää suuresti yhtäkkiä. Tämän takia sillä ei kilpailla kovinkaan paljon, eikä siirretä siitostammaksi. Jälkeläisiä ja kilpailuita Bam toki saa, mutta pienehkössä mittakaavassa. Pienet jäynät ovat tamman lempipuuhaa, eikä aikaakaan kun se on jo varastanut jotakin tallikäytävältä ja leikkii ryöstösaaliin kanssa karsinassaan. On mahdotonta nähdä sitä ilman tuiketta silmäkulmassa, sillä se keksii itselleen ohjelmaa lähes aina. Levätessään se sulkee silmänsä, eikä välitä muista hölkäsen pöläystä - hieman kunnioitusta ylväälle prinsessalle! Huomiota se saa yleensä muidenkin edestä, jos pikkutyttöjä on lähettyvillä. Se seisoo aina ystävällisenä paikallaan, eikä laske päätään lasten päitä alemmas, sehän olisi hirvittävä loukkaus Bamia kohtaan.

Hoitaessa Bam seisoo paikallaan, ollessaan karsinassa, käytävällä tai ulkona, sillä se nauttii harjaamisesta. Se on tosin herkkä pölylle, joten on parempi harjata se pölyä lennättämättä suuresti. Harjan ja hännän selvittää hetkessä, sillä ne eivät sotkeennu puruihin tai oljenkorsiin tamman siisteydestä johtuen. Kavioita putsatessa joutuu vähän patistelemaan, sillä useimmiten ne ovat puhtaat ja Bam närkästyy turhasta kavioiden nostelusta. Kiltisti se ne kuitenkin nostaa, usein jo valmiiksi kavioiden putsaajalle. Paikalleen nukahtaminen ei ole tavallista, sillä ketä nyt kiinnostaisi seurata omaa harjaustuokiotaan, kun voi pitää lepotauon ennen tuntia. Satuloidessa se pullistelee minkä ehtii, joten karsinassa satulavyö laitetaan vasta ensimmäiseen reikään, ja kentällä/maneesissa/tallipihalla vasta kiristetään. Hyvä keino kiristää sitä vielä vähän selkäännousemisen jälkeen on kävellä ponin kanssa vähän, ja sitten tehdä yllätyshyökkäys vyön kimppuun. Suitsiessa se ei vastustele, ellei suitsija yritä laittaa otsapantaa suuhun ja/tai turpahihnaa laukahihnan tilalle. Oikein suitsiessa neiti ottaa tilanteen rauhallisesti, eikä hätäänny. Ratsastuksen jälkeen sitä ei pestä usein, mutta silloin tällöin sekin tehdään. Pesuboksiin se kävelee rynnistäen, peseminen voisi sen puolesta kuulua kaikin mokomin arkirutiineihinkin. Bam yrittää pestä itseään lähes aina, joka on joskus hieman ongelmallistakin. Mikäli korviin menee vettä, alkaa hirmuinen luimistelu, ja uhittelu kuopimisen muodossa. Tällöin kannattaa varoen yrittää kuivata korvaa (jos vettä meni vain ulkopuolelle), tai rauhoitella tammaa jonkun aikaa. Ennen pitkää se rauhoittuu ja antaa taas pestä itseään ilman temppuiluita, jollei vettä mene taas korvaan. Kuivaamisen tamma antaa suorittaa kommelluksitta, vaikka se vihaakin hikiviilaa. Jos se on pesty ulkona, silloin talutellaan sitä nopean kuivauksen jälkeen puolisen tuntia (kesäisin). Kun se on kuiva, loimi päälle ja karsinaan.

Ratsastaessa neiti käyttäytyy hyvin, lukuunottamatta huonoja päiviä. Huonoina päivinä se heittelee pukkeja, ja on normaalia tahmeampi. Tavallisina päivinä se antaa virheet anteeksi, ja pyrkii miellyttämään ratsastajaa. Joskus se tekee kouluratsastusliikkeet ilmaiseksikin, mutta yrittää omalla tavallaan opettaa aloittelijoita. Kouluratsastusliikkeet sujuvat siltä hienosti, ja perusteellisen lämmittelyn jälkeen se taipuu kuin unelma. Joskus tamma vähän kiihdyttelee, mutta pysyy silti käsissä. Laukkaa kiltisti keskiympyrällä, mutta jos toinen tulee vierelle laukassa, se kiihdyttää välittämättä pidätteistä. Esteet ovat Bamin kutsumus. Aina esteen nähdessään se höristää korviaan ja odottaa apuja nopeampaan askellajiin. Tiukat kaarrokset sujuvat siltä hyvin, ja esteelle mennessä kiihdyttää. Se hoitaa hyppäämisen, ratsastajan täytyy vain näyttää suuntaa, mihin mennään. Maastossa esteet mennään rauhallisemmin, sillä jokaisen maastoesteen takana vaanii karhu. Toisen ponin kanssa se menee kiltisti perässä, muttei suostu johtamaan maastolenkkiä. Kaikki kuralätäköt kutsuvat sitä luokseen, ja siellä pitää ehdottomasti käydä loiskuttelemassa. Rannalla käydessä on hyvä olla valppaana, sillä Bam yrittää usein piehtaroida lupaa kysymättä. Maastolenkin jälkeen kannattaa vielä suihkutella viileällä vedellä jalat, tai vaikka pestä koko poni, jos se on kovin hikinen.

Suvun puhtain ja kirkkain helmi

Bamilla on evm-suku

i Baggertue	ii Hamtue II	iii DSmile
		iie Creamtue
	ie Buttereth	iei Buttball
		iee Elizabreth
e Minthy	ei Jackpot VI	eii Jackpot V
		eie Diodory
	ee Gimberkind	eei Thunder's Breath
		eee Sweet Chilly

Kaunista ja vähemmän kaunista luettavaa koko historia

Bad Mistaken isä, Baggertue, oli kaltoin kohdeltu connemaraori, jota ei hellittelyllä oltu pilattu. Se syntyi pienellä maatilalla, joka lopetettiin ennen kuin poni oli kuukautta elänyt, ja pakkohuutokaupassa se myytiin eräälle kilpatallille Irlantiin. Ostajat halusivat vain varsan, eivät tammaa, joten varsa erotettiin tammasta ennen aikojaan, ja vietiin suoraa päätä uuteen kotitalliinsa. Uusilla omistajille oli sille valmiina sijaisemä, varsansa menettänyt vanha, rauhallinen ratsuponitamma. Baggertuesta kasvoi vuosien kuluessa heikkorakenteinen, mutta uhmakas ori. Siitä koulutettiin esteille painottunut ratsu, huolimatta heikosta rakenteesta. Kilpailusuoritukset olivat hyviä, mutta vain vähän aikaa, sillä orin hermot pettivät, ja siitä tuli liian vaarallinen ratsuksi. Omistajat siirsivät sen siitoskäyttöön, jolloin hankalaksi heittäytyminen oli pienimuotoisempaa kuin ratsastaessa. Baggertue ehti saada vain yhden varsan, sillä laitumella ollessaan se taittoi jalkansa, jolloin se jouduttiin lopettamaan nuorena. Buttereth myytiin huutokaupassa kaupungin ainoalle ratsastuskoululle, jossa se opetti ratsastajia eläkeikään asti. Monissa kilpailuissa se näyttäytyi aloittelijoiden ensimmäisenä kisaratsuna, ja tuotti monesti suurta iloa sijoittuessaan hyvin. Eläkkelle siirryttyään se toimi opetushevosena hoitamisessa. Kun sen kunto alkoi käydä liian huonoksi opettamiseen, viimeiset eläkepäivänsä se sai viettää muiden hevosten kanssa kesäisin laitumella, ja muulloin vanhoille hevosille tarkoitetussa tallissa. Hamtue II eli kaukana varsansa murhenäytelmästä. Sillä riitti kapasiteettia esteratsastukseen, ja sijoittui lähes jokaisessa kilpailussa, johon se osallistui. Pirteä ori ruunattiin muutaman jälkeläisen jälkeen, sillä hurja luonne alkoi vaikuttamaan suorituksiin esteillä. Omistajat pitivät siitä hyvää huolta, ja lopettivat sen kilpailu-uran aikaisin. Siinä vaiheessa ruunan arvo oli noussut huomattavasti, ja jälkeläisistä kiinnostuttiin. Hamtue II seuraava ura oli harrasteratsuna oleminen. Vanhuuden tullessa poniruunasta tuli kumminkin herkkä sairauksille, ja se koitui sen kohtaloksi. Ruuna nukkui pois kotitallissaan hyvissä käsissä.

Emä, Minthy syntyi Englannissa suuressa siittolassa, josta se myytiin lähes heti vieroittamisen jälkeen yksityistallille kenttäratsuksi nuoremmille ratsastajille. Hienon rakenteensa ansiosta se kiersi monia näyttelyitäkin, eikä jäänyt niissä huonoille sijoille. Kenttäratsuna poni oli kuuliainen, yhteistyöhalukkuutta löytyi vaikka muille jaettavaksi. Kiinteät esteet hirvittivät sitä vähän, mutta niidenkin yli se pääsi, jos ratsastaja oli tarpeeksi itsevarma esteen ylityksestä. Kapasiteettia kouluratsastukseen ei juurikaan ollut, joten tamma siirrettiin kevyeen kilpailukäyttöön esteillä. Ennen eläkeikää tamma sai kolme jälkeläistä, joista yksi on estepainotteinen, yksi ratsastuskoululla tuntihevosena, ja yksi menehtynyt onnettomuudessa. Tamma laiduntaa kotilaitumillaan kolmen muun connemaran seurassa. Gimberkindin elämä oli melkoisen kiinnostava. Se syntyi ratsastuskoululla Etelä-Englannissa, ja sai viettää siellä elämänsä neljä ensimmäistä vuotta, jolloin sille opetettiin käytöstapoja, sekä kouluratsastusta. Tamman täyttäessä neljä, se myytiin pienen tytön ensimmäiseksi poniksi. Tyttö halusi parin vuoden päästä uuden hevosen, ja se myytiin jälleen, tällä kertaa sirkusponiksi. Iloisen ja tottelevaisen luonteensa vuoksi se oli mitä parhain opetettava. Kiertäminen eri kaupungeissa ei masentanut ponia, ja temput kuin temput se oppi nopeasti. Seuraa se sai kahdesta shetlanninponitammasta, jotka esiintyivät parivaljakkona omassa ohjelmanumerossaan. Gimberkind omisti tasaiset askelllajit, ja esiintyjät pitivät siitä niiden takia. Karkureissut olivat yleisiä ennen esiintymistä. Tamma palasi aina takaisin, mutta kerran se toi mukanaan muutakin; varsan. Jackpot VI oli ollut sijaisena talutusratsastuksessa ja nämä kaksi olivat päättäneet pitää vähän lomaa. Sirkus jätti sen kantamisen ajaksi suureen siittolaan, ja hakivat sen heti vieroituksen jälkeen takaisin. Gimberkind oli puolentoista vuoden aikana muuttunut mahtavasta sirkusponista dynamiitiksi, joka räjähtäisi minä hetkenä hyvänsä. Sitä ei voitu käyttää enää esiintymisissä, ja se myytiin pois esteratsastajaksi havittelevalle pikkutytölle. Tyttö ei voinut edes nousta sen selkään, joten tamma annettiin ratsastuskoululle kokeneempien ratsuksi. Se vietti loput elämästään ratsastuskoululla, jollaisessa sen elämä oli alkanutkin. Jackpot VIn historia tiedetään vain viisivuotiaasta eteenpäin. Ori oli painottunut valjakkoon, ja se asusti yksityistallilla Ranskassa. Valjakkoajossa se sijoittui silloin tällöin, kun sattui olemaan hyvällä päällä, sillä se kuumeni aivan liikaa. Ratsastaessa askellajit menivät helposti sekaisin, eikä sillä ratsastettu kahta kertaa enempää. Oria päätettiin käyttää jalostukseen, jotta siihen käytetyt rahat eivät olisi menneet hukkaan. Ranskasta ei morsianta löydetty, joten omistaja lähti sen kanssa Englantiin onneaan koettamaan. Siellä se sai kaksi morsianta, Minthyn ja toisen connemaratamman. Omistaja halusi matkan jälkeen myydä Jackpotin, ja se myytiin Saksaan valjakkokilpailuihin. Sielläkään ei siedetty sen monimutkaista luonnetta, surkeita askellajeja ja hirvittävää koulutustasoa. Sen mielialat vaihtelivat rajusti, ja se vietiin eläinlääkärille tarkastukseen. Kappas vaan, tutkimukset paljastivat, että poni oli jatkuvasti sairastanut jotakin vakavaa virusta, eikä sen mielialaa voinut ennakoida, eikä sitä voisi parantaa. Se lopetettiin eläinlääkärin vastaanotolla, ja haudattiin myöhemmin suuren niityn reunaan lehtipuun alle.

© Problem

Ruusukehaina parhaimmillaan

Kilpailukalenteriin lisätään vain sijoitukset

2.10.-06 , ERJ , 3/16, Luokka 4a./100-110cm, Kutsu
20.07.-07 , ERJ , 1/35 , Luokka 4/120cm, Kutsu
31.08.-07 , ERJ-cup , 3/288 , Luokka 3/80cm, Kutsu
31.08.-07 , ERJ-cup , 18/309 , Luokka 4/90cm, Kutsu

08.08.-07 , KRJ , 5/50 , Luokka 3/KN Special, Kutsu
09.08.-07 , KRJ , 3/50 , Luokka 5/Vaativa B, Kutsu
24.08.-07 , KRJ , 5/40 , Luokka 4/Vaativa B, Kutsu


08.12.-06 , MEJ , 1/5, Luokka 6/90-100cm , Kutsu

Terve poni, terveet pienokaiset

Bam ei ole tarjolla jalostukseen.
DT's First Difference, tamma, synt. 27.11.2006, isä: Darla's Prince





Luonne ja sukuselvitys © Problem
Kuvat © Java
Ulkoasu © rouss