Peruskäsitteistä. - Naksutinkoulutus on ennen kaikkea operantin ehdollistumisen hallintaa. Operantilla ehdollistumisella tarkoitetaan toimintaa, mitä mikään ulkopuolinen ärsyke ei ole aiheuttanut, so. jotain mitä eläin tarjoaa. Tällaisella toiminnalla on aina tiettyjä seurauksia, tarkemmin sanottuna kahta perustyyppiä: miellyttäviä ja vastenmielisiä. Miellyttävät vetävät puoleensa ja vastenmieliset karkoittavat. Miellyttäviä nimitetään positiivisiksi vahvisteiksi tai palkkioiksi, vastenmielisiä rankaisuiksi. Kannattaa huomata, että palkkiota voidaan käyttää myös rankaisuun ottamalla palkkio tai palkkion mahdollisuus pois. Samaten rankaisua voidaan käyttää "palkitsevasti" ottamalla se pois.

Naksutinkoulutuksessa käytetään ainoastaan palkkiota. Käytännössä kaikki toiminta saadaan aikaiseksi antamalla palkkio tai ottamalla se pois - tai kouluttaja ei anna mitään palautetta, mitä nimitetään sammuttamiseksi. Koulutuksessa keskitytään ainoastaan palkkion käyttöön, koska eläin, joka kokee, että koulutuksessa on jotain rankaisevaa, kieltäytyy tarjoamasta toimintaa, tai se tarjoaa sitä liian vähän, jolloin koulutus käytännössä käy mahdottomaksi.

Miten operantin ehdollistumisen hallintaa voi käytännössä harjoitella. - Yksinkertaisimmillaan naksutinkoulutusta voi harjoitella tarjoamalla koiralle nyrkissä olevaa makupalaa. Koira yrittää saada makupalan ensin väkisin, mutta luovuttaa sitten koska kaikki yrityksen ovat turhia. Kun tämä tapahtuu - koira esim. ottaa askeleen taaksepäin - samalla hetkellä kouluttaja avaa kätensä. Muutaman toiston jälkeen koira alkaa käyttää taaksepäin astumista välineenä makupalan tuottamiseen. Seuraavana vaiheena kouluttaja voi pitää kämmenen auki koiran edelleen kieltäytyessä makupalasta; jos viet kädellä olevaa makupalaa koiraa kohti, se väistää makupalaa.

Monivaiheisempi klassinen esimerkki on uloslähteminen, missä kaikki ulospääsyyn liittyvä toiminta toimii vahvisteena koiralle. Koiralle ei tarvitse missään vaiheessa sanoa mitään eikä palkita makupaloilla. Ovea avattaessa koira pyrkii kohti avautuvaa ovea, varsinkin jos on näin tottunut tekemään. Paras vaihtoehto, jos mahdollista, on antaa koiran mennä avautuvasta ovesta ulos ja sulkea ovi siten, että koiran perässä tuleva hihna jää oven väliin. Muutaman sekunnin odotus ja oven avaus ja koira todennäköisesti pyrkii takaisin sisälle, minkä jälkeen uusi yritys. Tarvittaessa muutaman toisto ja lopulta koira odottaa paikoillaan, vaikka avaatkin oven. Tämä voi riittää ensimmäisellä kerralla, mutta seuraavilla kerroilla voit viedä tätä uloslähtemispeliä yhä pidemmälle ja pidemmälle. Vastaavalla tavalla voit toimia rappusissa tai metsässä kulkiessa, tai ylitettäessä katua, annettaessa ruokaa, tai missä tahansa arkipäivän tilanteessa, missä kouluttajan toiminta on ratkaisevassa asemassa, jotta koira saavuttaa päämääränsä. Aivan ensimmäisellä kerralla kaikki saattaa tuntua tapahtuvan hyvin hitaasti ja oppiminen vaatii itseltä ja koiralta useita toistoja, jotta pienetkin asiat lähtevät tällä periaatteella luistamaan, mutta vähitellen yhteispeli sujuu paremmin.

Näin rakentuvasta vuorovaikutuksesta voi parhaimmillaan kehittyä ulkopuoliselle lähes huomaamatonta viestien vaihtoa, missä kouluttajan pieni liikkeen muutos, muuttaa välittömästi koiran toimintaa. Samoin koiran mitätön reaktio voi heijastua kouluttajaan. Kaikki ilman että sanoja missään vaiheessa käytetään. Jos koiran toiminta on ei-toivottavaa, kouluttaja keskeyttää (tai peruu) toimintansa; jos toiminta on toivottavaa, kouluttaja reagoi toteuttamalla seuraavan vaiheen. Tällaisesta koulutuksesta usein käytetty vertaus on tanssiminen, missä kumpikin osapuoli reagoi toistensa toimintaan vastavuoroisesti ilman, että kumpikaan osapuoli dominoi - kuitenkin toinen on aina se joka vie.

Palkkion oikea käyttö. - Kouluttajan oikea-aikaiseen toimintaan lisättynä palkkion oikea käyttö tuo lisätehoa koulutukseen. Palkitsemisen tulisi olla nopeata ja täsmällistä, kun haluttu reaktio tapahtuu. Jos kouluttaja käyttää palkkiota oikein, hän kykenee muokkaamaan toimintaa pelkästää antamalla palkkion nopeasti ilman naksutinta tai muita signaaleja. Harjoittele tätä ensin, ja kun se sujuu, ota koulutuksessa vasta sen jälkeen käyttöön "turbo", naksutin.

Useimmat kotikoirat voi vallan hyvin tehokkaasti kouluttaa kaikessa ilman, että naksutinta koskaan käytetään, mutta koulutus on silti naksutinkoulutusta, operantin ehdollistumisen koulutusta postiivista vahvistetta käyttäen. Työ- tai kilpakoirien koulutuksessa naksutinta hyväksi käyttäen koulutukseen saadaan suurta tarkkuutta, mikä nopeuttaa edistymistä radikaalisti.

Naksun ehdollistaminen. - Varmistu ensin, että koira ei pelästy naksuttimen ääntä vaimentamalla ääni ensin jotenkin ja naksuttamalla vähitellen ilman vaimennusta. Jos koirassa näkyy minkäänlaisia hermostumisen merkkejä, älä aloita koulutusta! Teippaa silloin jotain helposti irrotettavaa teippiä (sähkö- tai maalarinteippi) useita kerroksia naksuttimen metallikieleen, jolloin ääni vaimenee. Tee äänestä niin vaimea, ettei koira osoita minkäänlaisia pelon merkkejä ja aloita sitten koulutus.

Varmistu ensin, että koira on nälkäinen. Pudota makupala kuppiin tai heitä lattialle koira lähelle. Jos koira vähänkin viivyttelee mahdollisuutensa kanssa odota, että koira tulee nälkäisemmäksi.

Naksauta ja anna makupala. Toista tätä muutamia kymmeniä kertoja kerrallaan kiinnittäen huomiota, että mikään säännöllisesti toistuva ärsyke ei edellä naksautusta: et katso aina juuri ennen naksautusta koiraan, et osoita naksuttimella kuin kaukosäätimellä, ei mitään käden tai kehon muun osan liikettä! Voit välttää tämän ongelman esim. antamalla yhden tai useamman makupalan ja naksauttamalla uudestaan silloin, kun koiran pää on vielä suunnattuna pois kouluttajasta. Et myöskään saa naksauttaa metronomin lailla säännöllisin väliajoin. Silloin voi tapahtua, että tietty koiran toiminta tapahtuu juuri ennen naksautusta ja koira oppii, että ko. toiminta on ehtona naksautukselle; koiran tulee ainoastaan oppia, että kun naksahtaa, tulee ruokaa, riippumatta sen toiminnasta.

Ensimmäisten koulutettavien toimintojen tulisi olla yksiselitteisiä. - Alkuvaiheen koulutuksen suuria ongelmia kouluttajan kannalta on, kuinka pitää vahvisteiden ja menestyksen määrä korkeana tai hyvin. Vahvisteiden tulisi myös olla johdonmukaisia, missä vahvisteen oikea ajoitus ratkaisevaa. Yksiselitteisiä reaktioita koulutettaessa sen arviointi, mikä tuottaa naksun, mikä ei, on helpompaa - se on yksiselitteistä.

Kepin kärjen kosketus. - Itse asiassa emme kouluta silloin kepin kosketusta, vaan yleisemmin kohteen lähestymistä, mikä on yhteinen pienen pieni osatekijä lukemattomalle määrälle monimutkaisempia toimintoja: nouto, eteenmeno, seuraaminen, hyppy - niihin kaikkiin sisältyy kohteen lähestyminen. Vaihtoehtoisesti seuraavalla periaatteella voi kouluttaa alustaan liittyvän tassun kosketuksen.

Laske käteesi valmiiksi 10 makupalaa; opettele alusta alkaen jaksottamaan koulutusperiodisi, "treenisi". Koulutuksen käsitteleminen pienempinä sopivan kokoisina yksiköinä on välttämätöntä, jotta koulutuksen menestyksen määrää on mahdollista riittävän tarkasti havainnoida. Voit vaihtoehtoisesti käyttää jakson mittarina aikaa.

Useimmat koirat tulevat tutustumaan uuteen kohteeseen kun se niille esitetään. Pidä keppi paikoillaan - älä houkuttele liikuttelemalla, se ei missään vaiheessa saa muodostua saaliiksi! - ja naksauta, kun koira lähes koskettaa sitä. Älä odota kunnes kosketus tapahtuu, koska olet silloin myöhässä. Opi ennakoimaan, jotta saat ajoituksestasi mahdollisimman tarkan. Tarkka naksun ajoitus on ehtona sille, että se minkä olet määritellyt naksun ja palkkion kriteeriksi, pitää kutinsa. Jos ajoitus vaihtelee vaihtelee palkkion kriteeri, eli muutat pelisääntöjä liian tiuhaan, mikä tietysti on koiralle hyvin turhauttavaa ja johtaa helposti passiiviseen koiraan.

Jos koira ei osoita uteliaisuutta keppiin - koiran tulee kuitenkin olla motivoitunut käytettävästä vahvisteesta - laita keppi aivan kuonon viereen ja naksauta ja palkitse pelkästä pään kääntymisestä kohteen suuntaan. Älä haksahda siihen, että lähdet jotenkin innostamaan koiraa! Saat vain helposti aikaiseksi sen, että koirastasi tulee sinun kouluttajasi.

Naksautuksen jälkeen koiran tulisi aina saada palkkionsa mahdollisimman nopeasti. Koiralla tulisi myös palkkion saamisen jälkeen olla heti uusi mahdollisuus palkkion tuottaneeseen reaktioon. Annettuasi makupalan pidä kärki samassa paikassa, missä se oli kosketuksen tapahtuessa. Jos sinulle tuottaa vaikeuksia hallita kaikkia yksityiskohtia - naksuttimen, makupalojen ja kepin käyttö - kuivaharjoittele ensin ilman koiraa ja aloita vasta kun motoriikkasi on riittävällä tasolla.

Kun koira koskettaa kepin kärkeä kerta toisensa jälkeen, 10 kertaa perätysten ja aina heti makupalan nielaisun jälkeen, on oikea hetki liittää vihjesana.

Toiminnan aikaan saaminen. - Kouluta myös muita yksinkertaisia toimintoja, kuten makaaminen tai istuminen. Voit aluksi houkutella koiraa vaikka makupalalla suoritukseen tai napata sen "lennosta", kun toiminta sattumalta tapahtuu, tai suunnata toimintaa vähitellen vahvisteilla kohti päämääränä olevaa toimintaa eli sheipata.

Toiminnan tarjoaminen. - Miten saatkin päämääränä olevan toiminnan aikaiseksi, seuraavaksi koiran tulee tarjota toimintaa, oli se sitten kepin kosketus, maahanmeno, istuminen, seuraaminen,...mitä tahansa, koska vain siten voit todellisuudessa varmistua, miten vahva opittu toiminta on (vahvistetiheys), ja että toiminnan muoto, se kuinka toiminta tehdään, on todella oikea, ei jotain mikä on riippuvaista kouluttajan toiminnasta. Lisäksi kouluttajan tulee odottaa hetkeä, jolloin tarjottu toiminta tapahtuu aina uudelleen heti palkitsemisen jälkeen. Toiminta on silloin tauotonta; koiran toimintaa seuraa kouluttajan toiminta, mitä koira toiminta, jne.

Tärkeätä! - Suurin yksittäinen syy miksi koulutus tähän mennessä voi epäonnistua on, että kouluttaja ei huolehdi riittävästä menestyksen määrästä (väh. 80%) ja erityisesti riittävästä vahvisteiden määrästä. Monelle kokemattomalle kouluttajalle on ollut yllätys, miten tiheässä tahdissa palkkio täytyy eläimelle mahdollistua koulutuksen alkuvaiheessa. Esim. kepin kosketuksessa se tarkoittaa jopa noin 40 kosketusta minuutissa!

Laatikkoleikki. - Tämän yksinkertaisen harjoituksen avulla voit harjoitella shaping-taitojasi; taitoa, missä vahvisteiden avulla ohjaat koiraa reaktiosta toiseen. Reaktiot, mitä vahvistat yleistyvät, reaktiot mitä et vahvista sammuvat. Tarvitset peliin vanhan pahvilaatikon. Laatikkoon kohdistuvia reaktioita ovat esim.: pään kääntäminen kohteeseen, kohdetta lähestyminen, kohteen kosketus, kohteen kosketus eri ruumiin osilla, kohteen liikuttelu pintaa pitkin, kohteen nostaminen, jne.

Vahvista aluksi, kuten edellisessä tehtävässä, mitä tahansa kohteeseen liittyvää reaktiota. Jos kouluttaja toimii oikein, tietty reaktio yleistyy nopeasti. Odota, että ko. reaktio muodostaa 80% jakson vahvisteista ja koira tarjoaa tämän reaktion aina heti palkitsemisen jälkeen. Kun tämä ehto täyttyy, ala sammuttaa ko. reaktiota (et enää naksauta siitä) ja vahvista mitä tahansa muuta reaktiota, mitä koira ensimmäiseksi kohdistaa laatikkoon. Jatka näin koko periodin ajan koettaen saada aikaiseksi mahdollisimman monta erilaista laatikkoon kohdistuvaa reaktiota.

Nouto. - Pidä esinettä aluksi kädessäsi. Jos se tuntuu naksuttimen ja makupalojen kanssa liian vaikealta, laita esine suoraan maahan. Kouluta koira ensin kohteen kosketuksessa. Kun esineen kosketus on hyvä, muuta kriteeriksi hampailla esineeseen tarttuminen. Vaadi sen jälkeen esineen nostamista maasta naksauttaaksesi. Tuo samalla kätesi aivan lähelle koiran leuan alle. Naksauttaessasi esine todennäköisesti saattaa tipahtaa käteesi koiran irrottaessa otteensa esineestä. Älä missään vaiheessa tavoittele esinettä! Viimeisenä vaiheena vaadit, että esine tipahtaa joka kerta käteesi. Voit vähitellen lisätä käden etäisyyttä koiraan ja koira silti aina palauttaa esineen käteesi. Pidä etäisyydet mahdollisimman pieninä, pyri mahdollisimman suureen vahvisteiden määrään, naksu kuuluu alussa muutaman sekunnin välein.

Vihjesanan yhdistäminen toimintaan. - Naksutinkoulutuksessa puhutaan vihjeestä tai aloitusmerkistä (engl. cue), koska toiminnan toteuttamiseen ei eläimellä ole mitään pakkoa. Sanan mukaisesti koiralle annetaan vihje, "nyt sinulla on mahdollisuus tehdä tämä toiminta, mistä saat palkkion!" Kun eläin tarjoaa säännöllisesti haluttua toimintaa saadakseen palkkion, kouluttaja asettaa palkkion uudeksi ehdoksi jonkin ärsykkeen: kouluttaja esim. sanoo "maahan", minkä yhteydessä maahanmeno tuottaa palkkion. Ilman ärsykettä tehdyt yritykset karsiutuvat pois.

Sano sana ensin juuri kun koira tarjoaa reaktiota uudestaan, käytännössä heti annettuasi makupalan tai muun palkkion. Ehdollistumisen epäonnistuminen on nyt epätodennäköisempää, koska kouluttaja voi olla varma mitä toimintaa on tulossa. Muutaman jakson jälkeen voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen, missä muutat hieman koulutusasetelmaa: Sanot ensin "koske" ja otat heti sen jälkeen kepin selkäsi takaa esille. Kun tämä sujuu, otat seuraavaksi kepin esille sanomatta ensin "koske". Koiran pyrkiessä koskettamaan viet kepin takaisin selkäsi taakse ja keskeytät koulutuksen muutamaksi sekunniksi, minkä jälkeen uusi yritys. Huolehdi, että alussa valtaosa on yrityksiä, mitä edeltää "koske". Maahanmenon opetuksessa toteutat saman vaiheen antamalla kesken kaiken toisen aiemmin opitun ärsykkeen, esim. sanot "koske" ja otat kepin esille. Jos koira käy maahan, viet kepin selkäsi taakse ja keskeytät koulutuksen pieneksi hetkeksi. Tämän jälkeen uusi yritys.

©Veli-Matti Ahonen 2001