Kiharakarvaiset noutajat DD & Fiifi

Toukokuu - kesän odotusta parhaimmillaan. Varhaisaamu on täynnä (kovaäänistä) linnunlaulua ja ensimmäiset leskenlehdet kukkivat. Yö on pilkkopimeä enää vain paksujen pilvien alla. Nyt Pohjois-Karjalassa maasto alkaa olla lumeton, mutta järvet ja lammet ovat vielä umpijäässä, koivujen hiirenkorvia ei vielä näy. Vaarallista aikaa, aamun lehdessä kerrottiin kolmesta jäihin pudonneesta koirasta, joista kaksi menehtyi. Myös useampia hirviä on molskahdellut jäästä läpi.

Täytyi ihan kalenterista katsoa, mitä kiharuuksien kanssa on tullut touhuttua. Ja onhan sitä vaikka mitä. Kasvattaja-Paula (Cimramin kennel) järjesti kasvateilleen treffiviikonlopun Oulussa huhtikuun puolivälissä. Ajelimme DD:n ja Fiifin kanssa Ouluun jo perjantaina, kaameassa lumisateessa joka onneksi Oulua lähestyttäessä loppui. Upean aurinkoisena (ja tuulisena) lauantaina saimmkin perusteellista NOME-koulutusta Iin perukoilla, kun kouluttajina toimivat Tapio Sihvonen ja Pentti Åhman.

Taas kerran DD näytti sen kiharaisen puolensa eikä ollut parhaimmillaan... Fiifillä puolestaan oli juoksut ja neito treenasikin viimeisenä. Ihan helpot kaksoismarkkeeraukset ja hakualue eivät ollenkaan sujuneet Dupparilta! Mieleen kuitenkin jäi tärkeä ohje: Kaksoismarkkeerausta harjoitellessä heitetään ensin helpommin muistettava markkeeraus ja vasta toiseksi se vaikeampi markkeeraus. Yleensä koira hakee ensin viimeksi heitetyn damin ja muistaa paremmin helpon ensimmäisen markkeerausheiton. Fiifä nouti nätisti kaksoismarkkeeraukset ja nouti kohtalaisesti hakualueeltakin, jossa juoksutytsyn keskittymistä kieltämättä haittasivat muiden käyntikortit. Täytyy sanoa, että juoksuista huolimatta Fiifi teki parempaa työtä kuin oikutteleva Duppari! Kiitos Paula ja kouluttaja-tuomarit mahtavasta treenipäivästä.

Alla pari Oulunreissun kuvaa, Paulalta on luvassa lisää kuvia itse treeneistä. Treenilauantain jälkeisenä sunnuntaina suunnistimme porukalla Kajaanin ryhmänäyttelyyn, jossa Fiifi sai varasertin ja harvakarva-DD H:n. ROP oli Romppu (Cimramin Diesel) ja PN1 & ROP-veteraani & BIS2-VET Fiifin mamma Kaneli (Springcurl Keepfaith).

Kiharaa sylin täydeltä! Halittavana ihana iso poika Romppu Romeo (Cimramin Diesel), DD.n veli.

 Rompun emäntä Jenny ja Paulan oma pikkukihara Keeyah, alias Cimramin Faramalla.

Seuraavalla viikolla emäntä lähtikin taas työreissuun ja kiharaneidot hoitoon muutamaksi päiväksi. DD meni tuttuun tapaan Katjalle, mutta Fiifi juoksujensa takia Pitkäsen Sarin porukan hoiviin, Emmi- ja Iitu-labradorien kavereiksi. Kun olin "koiranjakelukierroksella" jättämässä DD:a Katjalle, Fiifikin livahti autosta ja rynnisti DD:n perässä hoitolan ovelle. Voi Fiifi-raukan tyrmistystä, kun se joutuikin takaisin autoon! Sitten ällistyneen Fiifin kanssa autoilimme Sarin luo, jonne kiharainen jäi aivan rauhallisesti. Fiifi oli ollut kiltisti ja nauttinut Sarin perheen touhuista, joskin ensimmäisenä yönä ero "isosiskosta" oli hieman itkettänyt. - DD sen sijaan ei ollut moksiskaan, vaikka olikin hoitolassa ilman Fiifin seuraa... Iso iso kiitos Sarin porukalle Fiifin hyvästä hoidosta!

 Alla muutama kuva Oscarsborgin linnoitussaarelta, joka sijaitsee Oslovuonossa.

Ylin kuva: Oscarsborgin saari avautui yleisölle vasta muutamia vuosia sitten. Keskimmäinen kuva: Museotykit suunnattuna vuonon yli mantereelle. Alakuva: Oslovuono auringonlaskun aikaan. 

Työreissun jälkeen sunnuntaina 26.4. pääsimmekin DD:n kanssa tositoimiin (juoksu-Fiifi murjotti kotona): vietimme häikäisevän aurinkoisen päivän yhdistyksemme NOME-toimikunnan treeneissä ulkopuolisten kouluttajien opastuksella. Opimme eteenmenoa vasemmalle ja oikealle (pysäytetty koira pyörähtää jatkamaan matkaa eteenpäin käsimerkin mukaan vinosti oikealle tai vasemmalle, ei siis suoraan sivulle). Haettavat damit oli tietysti viety muistipaikoille. Tuolloin DD meni ihan ulalle, sillä olin opettanut lähtemään pysäytyksestä suoraan vasemmalle tai oikealle, nyt alkaa vinosti eteen lähetys pyörähdyksellä onnistua! Mukava treeni oli myös kaksoismarkkeeraus, jossa ensimmäinen dami heitettiin maavallin eteen ja toinen näkymättömiin maavallin taakse.

NOME-treeniä lumisella pellolla 26.4.2009. Niin, lumisista maisemista huolimatta oli lähes T-paitakeli. Kuva: Sari Pitkänen.

 DD paikka! Olikohan niin, että DD:n piti lähteä tästä takavasemalle noutamaan damia muistipaikalta (yksi dami näkyy kuvassa oikealla pusikossa hieman lumirajan yläpuolella)? Kuva: Sari Pitkänen.

Vellu lähettämässä Ficoa ETEEN. 

Käytiinhän sitä myös kaunistelemassa viime lauantaina Tohmajärven ryhmänäyttelyssä. Fiifi oli tuomarin mielestä mukava upeaturkkinen, narttumainen kiharuus, mutta miinusta oli liian niukat kulmaukset ja heikot takaliikkeet: EH. Ei ihme, sillä muutenkin rauhallista Fiifiä kuuma ja aurinkoinen ulkokehä tympi niin, että todellakin jouduin kiskomaan sitä perässäni kehässä. DD:kin oli mukana, vein kehään kun ilmoitettu oli vaikka harva karva on ennestään ohentunut kiivaan karvanvaihdon seurauksena (miten noin ohutturkkisesta kiharasta voi lähteä noin paljon karvaa??).

Tuomari kysyi pariinkin kertaan DD:n turkista, että ei kai karvan ohuus johdu jostain sairaudesta... tarkoittikohan hän kilpirauhasen vajaatoimintaa, jonka yksi oire tietääkseni on huono turkki. Ei, ei DD:lla ole mitään "sairautta", ellei tuota kiharoiden perimässä esiintyvää, useiden sukupolvien yli hyppivää eriasteista symmetristä karvan ohenemista tai kaljuuntumista pidetä sairautena. Tuomari löysi DD:sta paljon hyvää, mutta moitteita tuli pehmeästä selästä ja takaliikkeistä ja turkin takia muistaakseni ensimmäisen kerran arvostelu T.  Joka tapauksessa päätin, että tämä oli DD:n viimeinen näyttelykäynti ellei turkin laatu parane... Nyt DD-kulta saa tyytyä hengailemaan kehän reunalla Fiifin esiintyessä, me keskitytään tulisen DD:n kanssa urheilullisempiin lajeihin. Kehässä Tohmajärvellä oli neljä kiharaa ja SERT ROP oli kaunisrakenteinen ja syötävän suloinen oman kulmakunnan junnuprinsessa Helvi, Flatcurl's Falling in Love.Onnittelut!!

Ja sitten kotiinpäin Tohmajärven näyttelystä. Sari ja Riina sekä noutajat Fiifi, DD ja Iitu. Sari oli tavoittelemassa metsästyslinjaiselle Iitulle sitä käyttöpuolen titteliin myöhemmin tarvittavaa arvosanaa näyttelykehästä.

Tänä vuonna yhdistys järjestää tiiviit taipparikurssit nyt keväällä 22.4.-14.5. ja toisen kurssin loppukesällä. Fiifinkin pitäisi yrittää taippareita toukokuun puolivälissä, mutta poikkeuksellisen tiiviin työputken lisäksi myöhäinen kevät on haitannut harrastusta: vasta viime viikonloppuna lumi hävisi metsästä.  Hakuruutua variksilla olemme treenanneet taipparikurssilla ja itsekseen. Tässä vieläkin Fiifi jää helposti odottamaan vaakun viereen minua tuijottaen ja odottaen että sanon "nouda". Halvattu, miten vaikeaa on korjata tuo moka! Ei Fiifi tuollaisia lämpimällä riistalla kysele!Vesityökin on tekemättä, turhaa sitä on lokkia järvenjäälle heitellä. Sulassa valtaojassa pellolla on kuitenkin jo uitu innokkaasti. Ja se kanijälkikin vielä; en työn takia pääse jälkitreeneihin taipparikurssille. Fiifiltä jälki sujui eilen keinokanilla mutta mutta mitenkäs sen oikean kaninraadon kanssa? Se toivottavasti päästään testaamaan mahdollisimman pian (kunhan vain jostain saan hankittua sen raadon). Ääh, pitäisiköhän sitä NOU-starttia vielä lykätä vähän myöhemmäksi. Pohdinnassa on JOKO yrittänyttä ei laiteta TAI hätäilemällä tulee vain...

Pääsiäinen - vietetty tekemällä kymmentuntisia työpäiviä. Onneksi kelit eivät olleet lainkaan mitä Ilmatieteenlaitos lupasi, täällä Pohjois-Karjalassa oli pilvistä ja koleaa. Ei ihan niin paljon ottanut päähän tietsikkaa naputellessa. Mutta joskus näin... Päivitetty myös Fiifi-prinsessan omaa sivua.

Fiifikin aloitti juoksunsa. Jes, pääsemme oman yhdistyksen taippareihin toukokuussa kokeilemaan, miten ne lokin, varisten ja kanin kanssa touhuamiset oikein sujuvat. Fiifihän teki viime syksyn hienosti noutajan töitä metsällä, saapa nähdä miten neito syttyy kylmälle riistalle. Emäntää ainakin jännittää.

Fiifi haaveilee. Päällä Pirkka-sukkahousut, joista katkaistu puntit pois + lisätty häntäreikä. Ötökkä tykkää näistä hengittävistä housuista enemmän kuin oikeista nartunsuojista.

Viime tiistaina olimme Marikan kanssa koulutusvuorossa Salpakankaan varikolla kerran kuussa järjestettävissä NOME-treeneissä. Tuolloin ensin pennut pääsivät tutustumaan riistaan ja sitten myöhemmin taipparit jo läpäisseet koirat harjoittelemaan vaativampia tehtäviä. Tietysti Fiifi ja DD olivat mukana esimerkkikoirina (ja treenaamassa).

Marikan kanssa juonittiin, mitä kaikkea hauskaa tehdään. Huom varis- ja lokkikassit. Kuva: Teijo Kostian.

Penturyhmässä näytin Fiifin kanssa, kuinka koiraa houkutellaan ottamaan varis suuhun ja kantamaan sitä pienen matkaa ennen kuin ohjaaja houkuttelee koiraa luovuttamaan linnun. No joo - Fiifi nappasi innolla vaakun suuhunsa, kantoi sitä vähän matkaa, sylkäisi linnun suustaan ja oksensi. Jos jollakulla ohjaajalla oli suorituspaineita, ne ainakin hävisivät kun naureksimme Fiifin esitykselle. Eipä ongelmia, Fiifi jatkoi esitystä kantamalla ja noutamalla varista ja lokkia oikein kauniisti.

Fiifi otti vaakun suuhun, kantoi, tiputti ja oksensi... huomioi typykän korvien hassu asento. Kuva: Teijo Kostian.

Vanhemmat noutajat opiskelivat mm. TOKO- ja NOME-seuramisen eroja. TOKO-seuratessahan koira pitää katsekontaktia ohjaajaan, mutta NOME-seuraamisessa koiruus katselee valppaana ympärilleen; siis eri sana näille seuraamisille, jos TOKO:ssa aiotaan kisailla. Sitten DD esimerkkinä teimme ykkösmarkkeerauksia variksella ja lokilla. Oli ihanaa nähdä, miten hienosti nämä kokeneemmat juniorit suoriutuivat tehtävistä!

Meillä vielä lunta riittää. Tiet ovat kuramössöä ja metsässä on liikaa lunta kunnon treeniä ajatellen. Mutta kait se lumi joskus sulaa ja kevätkin saadaan näille korkeuksille!

Paikallinen tiestö on aikamoisen kuraisessa kunnossa...

Eipä ongelmaa ravasta, lenkin lopuksi käydään rymyämässä lähimetsän paksuissa kinoksissa - tuloksena puhdas kihara!

Tässä lupaamani linkki Kihara 2009/1-lehdessä julkaistuun juttuun. Skannattu ja tuhruinen, mutta kyllä siitä selvää saa. Lukaiseppa täältä: http://joyx.joensuu.fi/~ryyppo/kihara_1_2009.pdf

Yllä Päivi Kortelaisen ottama kuva Pohjois-Karjalan kiharaviikon-loppuna tammikuussa. Tämä hieno "kiharat ojennuksessa" kuva on peilikuvana KIHARA 1/2009 -lehden kannessa.

Oikein rattoisaa pääsiäistä keralla pashan!

Hyvää aprillipäivää kaikille, joko teitä on jekutettu?

Talven selkä on taittumassa täällä Pohjois-Karjalassakin. Aamu- ja iltalenkeillä riittää jo päivänvaloa tai ainakin kajoa. Lunta on vielä kotitarpeiksi, samoin yöpakkasta. Ei kuitenkaan tarpeeksi hankiaisia varten. Bongasin iltalenkillä maanataina ensimmäisen mustarastaan kuusen latvasta laulamasta; edes räntäsade ei hillinnyt liverrystä. 

Hiljaiselo on jatkunut edelleen - ollaan me kyllä treenattukin (ainakin vähän). Ja käyty agilityssa ja TOKO-kentälläkin, kun emäntä on töiltään ehtinyt. Taas vierähti viikko maailmalla, jonka aikana tytsyt olivat Seeslahden Katjan pieneläinhoitolassa hyvässä hoidossa. Fiifin juoksuja odotellaan edelleen. DD puolestaan on toipunut juoksun-jälkeen-depiksestä ja mennä touhottaa taas normaaliin DD-tyyliin. Vuoden alkupuoli on ollut työmatkoineen niin kiireinen ja rikkonainen, että jätin DD:n steriloinnin suosiolla myöhemmäksi; haluan olla silloin lomalla ihan kunnolla ja varata koiruudelle aikaa mahdollisimman rauhaisaan toipumiseen. Minun mielikuvitukseni tuntien, en edes uskaltaisi lähteä töihin kun koiralla vielä on tikit mahassa...

Yläkuva: Kukkiva puistopensas Wienissä , kaunis kevään airut. Alakuva:Tartossa sen sijaan lunta oli yhtä paljon kuin Joensuussa.

Kävin työreissulla mm. Itävallassa Wienissä, jossa kevään merkit olivat jo nähtävillä; suuria silmuja puissa ja pensaissa, vihreää ruohoa, kukkaistutuksia - mutta tuolloin vain pari astetta lämmintä. Koiraharrastajana tietysti tutkailin sikäläistä koirakulttuuria.  Ensimmäisenä silmään pisti varoitusmerkit metrossa ja muissa julkisissa kulkuvälineissä, joissa ilmoitettiin, että koirilla on oltava remmi ja kuonokoppa. Runsaasti eri näköisiä ja kokoisia koiria omistajiensa kanssa matkustikin, remmissä kylläkin, mutta kuonokopan näin vain yhdellä isolla jonkin molossityyppisen rodun edustajalla. Puistoissa oli alueita, joissa koiria ei saanut kuljettaa mukana ja toisaalla alueita, joissa koiraa sai pitää mukana remmissä: totaalikieltoalueilla koirat liikkuivat yleensä remmissä ja remmialueilla vapaana... Paikallisen isäntämme mukaan oli yleisesti hyväksyttyä juoksuttaa koiria vapaana puistoissa aamulla ja illalla, mutta päivällä vapaana liikkuvasta koirasta saatettiin huomauttaa.

Myös isäntämme koira (borderterrieri) majaili työpaivän aikana yliopistolla isännän työhuoneessa ja kulki kuulemma mukana myös maastokursseilla. Tietysti koira osallistui kokoukseemme ja tuli mukaan ravintolaan syömään! Taas kerran tuli mieleen, että kyllä Suomi on todella tiukkapipoisten ihmisten maa  koirakurin suhteen.

BOKU:ssa paikallisen isäntämme borderterrieri kulki mukanamme kokouksessa ja ravintolassa. 

Viime lauantaina Fiifi pääsi pariksi tunniksi edustustehtäviin. Paikallisessa Faunatar- eläintarvikeliikkeessä oli noutajapäivä, jolloin kerroimme ihmisille eri rotuisista noutajista ja Pohjois-Karjalan Noutajakoirayhdistyken toiminnasta. Paikalle oli ihan livenä kaikki noutajarodut chessiä lukuunottamatta ja välillä tungokseen asti kiinnostuneita kyselijöitä ja taputtelijoita vauvasta vaariin. Osallistuneet koirat olivat ystävällisä ja nauttivat täysin siemauksin ylenpalttisista rapsutuksista. Fiifi otti tavalliseen tapaansa rauhallisesti, antoi liiankin rauhallisen kuvan kiharasta kun lopulta pötkähti lattialle kyljelleen - hyvähermoinen ötökkä! Onneksi vilkas Mini kävi paikalla edustaen mustaa kiharaa.

Fiifi osaa ottaa rauhallisesti tilanteessa kuin tilanteessa (huom komea häntätupsu!). Kuvassa myös TOKO-toimikunnan vetäjä Sonja iloisen Vilma-kutsunsa kanssa. 

DD jäi kotimieheksi lauantai-iltapäivällä, mutta sai tuliaisiksi jammi-sonninsutien lisäksi vinkuvan lohikäärmeen. 

Noutajarintamalla alkaa taas talven jälkeen tapahtua; tässä kuussa alkaa yhdistyksen taipparikurssit, järjestetään NOME ALO-treeniä ja NOME-toimikunnan treeniä. Paula on järjestämässä Cimramin treffejä Oulussa. Ja taipparit toukokuussa jne,jne. Siitä se taas alkaa ja jatkuu myöhään syksyyn, mahtavaa!

Talviset pakkaskelit jatkuvat. Päivät ovat ihanasti pidentyneet ja aamulenkille päästään valoisassa. Vihdoinkin! Talven kamala kaamos on jäämässä taa. Laskiaisena piti lähteä Pyhäselän jäälle, mutta tuuli ja väliin tuprutteli lunta sen verran kovasti, että jäi vain ajatukseksi. Vielä odotellaan niitä ihanan aurinkoisia hankiaisia ja järven jäällä hiihton sopivia kelejä.

Ollaan vietetty koirarintamalla aika lailla hiljaiseloa. Tiistaisin on käyty TOKO-kentällä palelemassa ja sunnuntaisin agilityssä hikoilemassa. Aika vähän treenattu NOME:a. Nyt lunta on sen verran, että damit hukkuvat helposti hankeen. Toistaiseksi emäntä - jos ei koirat - on  Kortelaisen Päivin vetämän treeniviikonlopun jälkeen markkeerannut sen verran hyvin, että kaikki damit on löydetty. Tuntuu tuo puuterilumi peittävän damin hajun tehokkaasti. Linjan harjoittelu sentään onnistuu lumisissakin oloissa, ja pitäisi taas alkaa jauhaa pysäytystä, vasenta ja oikeaa, on jotenkin nyt hakusessa varsinkin Fiifillä, jonka kanssa näitä harjoituksia vasta aloiteltiin.

 Puuterilumi hämää koirakuonoa; damin hajua ei löydy. Missä se dami on?

 Missä se dami on?! Onko se muka muka täällä jossain!??

 No etsitään, etsitään, etsitään....

Jes, jes, se löytyi! Fiifi tuo ylpeänä lumista damia. DD seuraa perässä. Meinasi kiharan usko loppua kesken. HUOM! Tytsyt eivät treenaa näin yhdessä damia etsien, tämä dami lensi hankeen vain kuvausta varten.

DD:n ja Fiifin pärskintä todellakin johtui nenäpunkeista. Näin jälkeenpäin pohdiskellen vaikuttaa siltä, että Fiifi sai ensin tartunnan ja tartutti sitten DD:n. Nyt ongelma kuitenkin on pois päiväjärjestyksestä. Nenäpunkki on siitä kavala otus, että se ei aiheuta oireita kaikilla tartunnan saaneilla koirilla. Nämä sitten helposti levittävät ötökkää eteenpäin.

DD:lla on taas kamalan ohut turkki. Pakkasta on varsinkin aamuisin ollut sen verran, että harvakarva-DD palelee, samoin TOKO-kentällä seisoskellessa. Tämän takia ja myös syksyn metsästysretkiä ajatellen hankin DD:lle huovitetun villaloimen ja kiharaneito pitääkin sitä oikein mielellään pakkassäässä. Paksuturkkinen Fiifi sensijaan lähinnä kieltäytyy liikkumasta DD:n loimi päällä...

DD esittelee koirien talvimuotia. Harvakarva-DD pitää loimea talven pakkasissa ja tuulissa todella mielellään. Pysyy lihakset lämpimänä.

Niin - nyt pitäisi äkkiä katsoa kalenterista sopiva aika DD:n sterilointiin, jokohan ensi viikolla. Tarkoitus olisi pitää operaation jälkeen lomaa ainakin muutaman päivän ajan. Jos sitä sterilisaatiota ei tehdä pian, jää se taas tulevaisuuteen, kun kevään noutaja-aktiviteetit alkavat! DD juoksee turhan tiheästi ja sitten rypee juoksujen-jälkeen-depiksessä ainakin kuukauden. Nytkin lenkkeillessä Fiifi viipottaa edellä, sitten käpöttelen minä ja DD laahustaa tympiintyneen oloisena perässä. DD, joka yleensä on tulta ja tappuraa (kiharaksi huom.)! Välillä tuijotan synkeää koiraa huolestuneena ja ihmettelen, onko se jotenkin muutenkin kipeä kuin vain korvien välistä. Noh, ruoka maistuu erinomaisesti ja välillä innostutaan sentään riehumaankin. Ja käyttäytyminen on ollut samanlaista joka juoksun jälkeen. Täälläpäin on kennelyskää liikkeellä. Täytyy tosissaan varoa, etteivät neidot saa tartuntaa. Voin vain kauhulla kuvitella mitä tapahtuisi, jos DD saisi kennelyskän heti sterilisaation jälkeen!

Ja lopuksi, juttu Pohjois-Karjalan talvisista kiharatreffeistä löytyy maaliskuun lopulla ilmestyvästä Kiharalehdestä!

Jopa on kelejä pidellyt! Muutokset säässä ovat olleet todella nopeita. Viime viikonloppuunkin mahtui lähes aurinkoista, lumisadetta ja vesisadetta taivaan täydeltä! Nyt hangen pintaa peittää inhottava jääkerros, joka ritisee kuin lasi metsässä lenkkeillessä. Päivät alkavat pidetä vauhdilla - vihdoinkin. Aamun valo kirkastuu aamulenkillä ja valo himmenee iltalenkin alkutaipaleella. Kunhan vain tuo lumipeite pysyisi, ainakin tälle viikolle on luvattu mukavaa pakkaskeliä.

Fiifin puolisisko Yaya ja muutaman päivän ikäiset kiharavauvat, niin lutusia! Kymmenen pennun imetyksessä on kova työ, mutta vauhti-Yaya ottaa pennunhoidon todella tosissaan!

Fiifin puolisisko Yaya  (Springcurl Persuasion) pyöräytti Oulussa Cimramin kennelissä potran lauman pikkukiharoita. Sain Paulalta ihanan kuvan mammasta ja pentueesta: Yaya hoivailee 10 kiharavauvaa todellisella antaumuksella ja pennunkötkäleet ovatkin lähteneet hyvään kasvuun. Pentueen iskä on austraalialainen näyttö-käyttökihara, odotettavissa varmasti hienoja harrastuskoiria! Kiinnosti nuo iskän käyttöpuolen tittelit sen verran, että piti ihan käydä aussien sivustoilta etsimässä tietoa sikäläisistä noutajien tai paremminkin "gundogs"noutajakokeista. Mielenkiintoista! Ausseissa mm. seisojat, noutajat, spanielit ja vesikoirat näyttävät kisaavan samoissa noutokokeissa.

Tammikuun lopun kunniaksi saimme tänne itärajalle terveisiä Siperiasta: lauantaiaamuna yhdeksän maissa pakkasta oli -27 astetta. Päivemmällä lauhtui -20:een. Lauantai oli kuiva, rapea, tuuleton ja aurinkoinen pakkaspäivä. Nyt sunnuntaina pakkasta on enää -10 astetta.

Viime viikko kului sen verran hektisesti työn merkeissä, että työpäivät jatkuivat illalla kotikoneella - Akatemian tammikuun haku päättyi perjantaina (onneksi). Tiistai-illan noutajien TOKO-kenttää lukuunottamatta kiharaneidot saivat tyytyä pikaisiin lenkkeihin ja normaalia vähempään huomioon. Pikalenkeilläkin DD ja Fiifi kuitenkin saivat mukavasti liikuntaa: Otsalamppu, pari tennispalloa tai damia mukaan ja metsään. Metsässä koiruudet jahtaavat toisiaan takaa ensimmäiset 10 minuuttia, Fiifi edellä ja DD perässä. Ja sitten toisinpäin. Seuraavaksi pallon/damin piilotusta ja etsintää. Kotimatkalla kävelytiellä muutamat eteenmenot. Iltahuviksi vielä puruluut.

Lauantain -20 asteen pakkasesta huolimatta kävimme pitkällä päivälenkillä, Mini mukana. Aurinkoisessa ja tuulettomassa kelissä ei paukkupakkanen tuntunut liian kylmälle. Hyvin kiharat pakkasessa pärjäsivät, pikku-Minikin, vaikka pakkanen turkkia huurustikin. Puuterilumi ensin otti tassunpohjiin, mutta kun pidettiin sopivaa vauhtia, ei kylmä enää päässyt yllättämään. Nyt DD:n juoksut on ohi ja kiharuus oli mukana pitämässä kuria; selätyksellä, kunnon purahduksella ja tuijotuksella DD kertoi lenkin aluksi Minille, että kuka täällä määrää. Tämä riitti DD:lle aseman osoitukseksi ja sen jälkeen kaikki kolme kiharaa painelivat ilman kampituksia vauhdilla peräkkäin.

 Nyt mennään eikä meinata - vasemmalta Fiifi, Mini ja DD keppi suussa. Vielä on tammikuun varjot hangella pitkät.

 Hei, mitäs täällä on!? Rusakonterveisetkö? Kuvasta näkyy, miten koirien turkit huurtuivat kirpeässä pakkasessa.

Kiharakarvat ryhmäpotretissa, vasemmalta DD, Fiifi ja Mini. Pikku-Ministä on kasvamassa iso-Mini; kokoero kiharaneitoihin verrattuna alkaa hävitä!

 Mini meinasi jäädä porukasta ja säntäsi perään: "Hei, oottakaa mua mukaan!!"

Mini (Hayabusa's Mini Cooper), niin lutunen. Lenkin jälkeen vielä napsastiin muutamat törröttävät korvakarvat pois. 

Niin - onneksi pakkanen lauhtui sen verran, että päästään tänäiltana agilitytreeneihin. Fiifi treenaa Riinan kanssa ja minä ohjaan DD:a. Nyt sitten pitäisi selvitä ihan kokonainen rata läpi, mitenkähän käy kun DD:n treeneissä on ollut taukoa juoksujen takia. Vauhti taitaa pysähtyä ainakin renkaaseen (hei tästä pääsee alikin!) ja keppeihin (mamma, mä oikasen ihan vaan pari keppiä!).

Pikkupakkasta, pilvistä ja lunta! Nyt on maa metsässäkin valkoinen. Saisi sitä sataa lisää, muutaman kymmentä senttiä, pliis.

DD on ollut niin juoksuissaan, niin juoksuissaan. Kun koiruutta silittää, sen nahka oikein värisee ja rullaa. Eikä DD oikein ymmärrä, että miksi Fiifi ei suostu astumaan vaan lähtee lopulta karkuun! Ei vaikka DD kuinka keikistelisi ... Hohhoijaa. Nämä oli kyllä DD:n vikat juoksut, nyt  täytyy tehdä harrastekalenteriin tilaa ja viedä DD steriloitavaksi ennen kevättä.

 Mini ja Fiifi saatiin sentään aseteltua kuvattavaksi kesken leikin.

Meillä kävi viime viikonloppuna hieno pieni kiharavieras, Mini alias Hayabusa's Mini Cooper, kylässä ja leikkimässä Fiifin kanssa. Lähdimme porukalla metsälenkille (DD jäi kotiin mököttämään) ja kiharanuoret pitivät hauskaa jahtaamalla toisiaan takaa pitkin metsää. Voi sitä vauhtia. Fiifi on todella hieno ja luotettava "leikkitäti", sillä se on todella hellävarainen pentuja kohtaan: ei rynni eikä hypi pentuja päin eikä DD:n tavoin kampittele uristen pienempiään nurin pitkin pusikoita. Fiifistä on hienointa juosta ympyrää pennun edellä, pysähdellä odottamaan ja sitten taas sännätä matkaan - pentu perässä. Mini on rohkea ja iloinen vauhtipesä! Ja niin tottelevainenkin.

Maisema oli sentään näin luminen kun kokoonnuimme viikonloppuna Pohjois-Karjalan kiharatreffeille Polvijärvelle. 

Tässä viikonlopussa kokoonnuimme Pohjois-Karjalaisten kiharoiden (ja myös niiden omistajien) voimin Polvijärvelle. Jutustelemaan, tutustumaan ja mm. NOME:n alkeita opettelemaan. Treffeille saapui kiharuuksia pennuista konkareihin. Mukaan kutsuttiin kaikki, joiden yhteystiedot saatiin selville. Niinpä esim. lauantaina paikalla oli kiharakarvaisia noutajia kuudelta eri kiharakasvattajalta! Tästä viikonlopusta lisää Kiharalehdessä (jos toimituskunta kelpuuttaa julkaistavaksi). Fiifi oli tietysti mukana, DD sensijaan joutui tyytymään kotimiehen rooliin juoksujensa takia.

Upea tuuleton aurinkoinen aamu - pakkasta yli -20 astetta. Käytiin tytsyjen kanssa auringon nousun jälkeen pitkällä aamulenkillä. Tiukasta pakkasesta huolimatta ulkoilukeli oli mitä mahtavin, minulla oli sopivasti vaatetta niskassa ja DD & Fiifi nauttivat täysin siemauksin kuivasta pakkaskelistä. Kun vaan olisi sitä lunta! Alkuviikon lämpöaallon seurauksena maa on taas paikoin paljaana.

Vuodenvaihteen hiljaiselon jälkeen noutajapuuhasteluihin on taas tullut vauhtia. Loppiaista vietimme DD:n ja Fiifin kanssa lähes kotikulmilla Ilomantsin ryhmänäyttelyssä. Kiharat arvosteli Hannele Jokisilta:
Fiifi: Erittäin narttumainen kokonaisuus. Oikealinjainen vielä hieman kevyt pää. Hyvä kaula. Riittävästi kulmautunut edestä. Eturinta saa täyttyä iän myötä. Hyvä vahva luusto. Hyvä rungon syvyys, mutta vielä hieman litteä. Hyvät takakulmaukset. Karvapeite ei tänään kunnossa (sillä) rintakehän alaosassa suoraa karvaa. Hyvä luonne. Etuliikkeiden tulee tiivistyä iän myötä, muuten liikkuu hyvin. JUN EH1.
DD: Hyvän kokoinen. Hyvä pää. Hyvä kaula. Riittävät etukulmaukset. Eturinta saisi olla selvempi. Keskivahva luusto. Hyvä runko. Sopivat takakulmaukset. Reidet voisivat olla voimakkaammat. Tänään esiintyy puolittain nakuna, josta johtuen myös karvan kiharuus osittain puuttuu kokonaan. Hyvä luonne, liikkuu hyvin. KÄY EH1.

Viime lauantaina treenattiin porukalla Sarin ja Marikan kanssa. DD ja Fiifi tekivät piiitkiä eteenmenoja ja markkeerausnoutoja. Molemmat selvisivät tehtävistä hienosti. Lisäksi sain hyviä ohjeita DD:n "linjalla-pysäytys-treeniin". Ongelmana on ollut, että en ole onnistunut motivoimaan tuota pysähtymistä. Nyt sain ohjeeksi ottaa tennispallot ja pillin mukaan lenkeille. Pillitys - kun DD pysähtyy katsomaan, palkaksi lentää pallo jonka DD saa noutaa. Tämä harjoitus todella motivoi DD:a pysähtymään: Aamulla kiharuus pysähtyi eteenmenossa kuin seinään kun pillitin ja vielä istahti kuono minuun päin! Eteen-kaskyn ja käsimerkin saatuaan DD syöksyi sitten epäröimättä jatkamaan linjaa pallolle. Jes, oppi alkaa upota kiharaiseen pääkoppaan. Lauantain treeneissä ihailin taas kerran Sarin ja Marikan labukoiden varmaa työskentelyä, on meillä DD:n ja Fiifin kanssa vielä paljon opittavaa!

Lauantain treeneissä Iitu palauttaa Sarille damia pitkältä linjalta. Niin - tuolloin lumesta ei ollut puutetta! 

Ja treenien jälkeen saunaan,  DD ja Fiifi myös! Hieman oli taas ahdasta.

Täysikuun aika - Kylmää kuunvaloa riitti niin runsaasti, että metsässä pystyi lenkkeilemään illalla ilman otsavaloa. 

Tiistaina pyörähti myös P-K:n noutajakoirayhdistyksen TOKO-kenttä käyntiin joulutaon jälkeen. Kuudelta aloittivat pennut, jotka jaettiin kolmeen ryhmään. Ja seitsämältä kokeneemmat koirat, jotka jakautuivat arkitokoon ja kisaamaan tähtääviin. Tämän kerran aiheena oli kontakti ja mukana kulkeminen. Minun ryhmääni, ensin pennut ja sitten arkitoko, osallistui noutajien lisäksi mm. gordoninsetteri, kääpiösnautseri ja berninpaimenkoira. Oikein mukavia koiria kaikki! Torstai-iltana oli vuoden eka yhdistyksen johtokunnan kokous ja ensiviikolla NOME-toimikunnan kokoontuminen. Tämän lisäksi kokoonnumme ensi viikonloppuna seutukunnan kihartreffeihin Polvijärvelle, jonne mukaan on tulossa monenikäistä kiharaa omistajineen!

Sunnuntai-iltana treenasimme DD:n kanssa agilitya, DD oli taas tosi töpinöissään. Fiifikin aloitti viime agilitytreenit: pikkukiharuus sai ohjaajakseen Sarin tyttären Riinan. Riina on hyvä ohjaaja ja yhteistyö lähti mukavasti käyntiin. Saapa nähdä, koska Riina ja Fiifi kisaavat ekan kerran mölliAGIssa!

DD sai alkuviikosta juoksut, pitkään jaksoikin venyttää aloitusta. Olen kovasti jutellut Fiifille, että eiköhän olisi aika ottaa mallia Dupparista - mutta juosta aikaisintaan kiharatreffien jälkeen. Niinpä, DD-ressu; neito ei nyt pääse treffeille mukaan.

Kirkas pakkaspäivä, ikkunamittarissa -17 astetta. Sen verran kuitenkin kylmää, että suunitellut treenit ja AGI jätettiin väliin. Ekan kerran pitkään aikaan ulkona valoa oli niin paljon, että sain näpättyä pari kuvaa tytsyistä ilman salamaa.

Ihan kuin DD:a (vasemmalla) ja Fiifiä vähän tympisi olla kuvattavana. Nyt neidot on trimmattu.  Tytsyjen väriero näkyy hyvin kuvassa. Ja kuvassa näkyy myös Fiifin tunnusmerkki - karvapyörre kuonon päällä.

Trimmasin DD:n ja Fiifin. Olikin jo aika. Molemmilla oli kamalat turvelohännät ja pitkäkarvaiset korvat. Vielä joitain tupsuja törröttää siellä täällä, täytyy vielä nipsaista niitä pois. Fiifillä ja DD:lla oli viime juoksut yhtäaikaa ja molemmat tiputtivat karvankin yhtäaikaa. Fiifi on kasvattanut turkkinsa nopeasti takaisin ekan kunnon karvanlähdön jälkeen. Oikeastaan Fiifin turkki ei edes mennyt huonon näköiseksi, vaikka ohenikin tuolloin. Fiifi on upean tummanruskea ja DD on meidän blondi, Fiifiä vaaleampi. Ja DD:n turkki... kasvaa karvanlähdön jälkeen taas tosi hitaasti (paitsi niska, korvat ja häntä!) ja on ohut kaulan alla, lantion päällä ja kyljissä. Onneksi DD:llä ei kuitenkaan ole kaljuja länttejä, vaan koko kroppa on karvan, vaikka lyhyenlaisen, peitossa.

Fiifi-kaunotar 15 kuukautta tuijottaa pensasaidassa piileskelevää varpusta.

DD:n viime juoksuväli oli poikkeuksellisen lyhyt, vain about 4 kk ja odottelinkin neidolle juoksuja jo joulukuun puoliväliin. Tuolloin DD merkkaili kinttu pystyssä ja pojat alkoivat kiinnostua. Mutta - eipä niitä juoksuja ole vielä näkynyt! Ihan tuntuu siltä, että DD nyt jarruttelee ja odottaa Fiifin juoksuja. Useinhan saman talouden narttukoirat tahdittavat juoksunsa +/- samanaikaisiksi. Fiifin ekat juoksut (ja DD:n juoksut) oli elokuussa, ja seuraavat helmikuussa, jos väli olisi puoli vuotta.  Mielenkiintoista seurata, miten käy.

Loppiaisen jälkeen palataan arkeen pitkältä lomalta. On siinä kiharuuksillakin taas arkirytmiin totuttelemista: aamulla aikaisin lenkille, sapuska, puruluu, emännän työpäivä kotona löhöten, pitkä iltalenkki ja muut koiruusaktiviteetit, sapuska ja korttelin ympäri kierros ennen yöunia. Nyt lomalla kun on nukuttu piiitkään, ulkoiltu pitkään päivällä ja vain lyhyesti illalla... oltu siis ihan eri rytmissä.

DD:n ja Fiifin kasvattaja-Paula toivoo kovasti Fiifin puolisiskolle Yayalle  (Springcurl Persuasion) pikkukiharoita helmikuussa. Voi jee, toivottavasti pääsen pentuetta katsomaan kun... ne kiharanpennut vaan on niiin ihania!

Vuosi vaihtui myrskyisästi - kerrankin Pohjois-Karjalassa tuuli oikein kunnolla, ihan sähköt pätki (missä se taskulamppu, hitsi ruoka ei kypsy kynttilänvalossa - tuli ei-rapea wokki höystettynä maa-artisokalla, kapriksella ja kanalla). Uudenvuoden aattona lämpötila laski nopeasti ja se pahin myräkkä osui tänne just rakettien ampuma-aikaan. Kovasti rätisi ja paukkui, muttei oikein mitään näkynyt. Kovan tuulen takia raketit lensivät paremminkin vaakatasossa kuin ylöspäin! Ja niin - meistäkin tuli kaupunkilaisia kun Pyhäselkä liittyi Joensuuhun! Myräkän mentyä aurinkokin on näkynyt taivaanrannassa ja on tullut ihan oikea talvi; nyt pakkasta on ikkunamittarin mukaan -15 astetta. Lomaa, lomaa... Mahtavaa ulkoilla DD:n ja Fiifin kanssa päivisin pitkin metsiä ja mantuja, rentoutua, löhötä ja nukkua pitkään.

Hei DD, mitä sä teet - kyseleepi Fiifi. 

Olen nyt jauhanut tytsyille linjaa. Aina lenkille lähtiessä olen ottanut mukaan taskun täydeltä tennispalloja. Ollaan sitten yhdessä jätetty/viety metsätielle tai polulle (harvemmin vielä sokkolinjaa - kerran pari viikossa). DD:lle ekalla lähetyskerralla eteen, lähihakupillitys ja pallo minulle käteen. Toinen linja: kesken eteenmenon piiiiiip ja istu. Sitten taas komento eteen, lähihakupillitys ja pallo taas käteen. Lopuksi kolmas linja kuten ensimmäinenkin, ihan niin kuin Pitkäsen Sari noutajakentällä NOME-treenissä opasti. Hmmm... jos toistan DD:lle piiip - istu, piiip - istu useita kertoja välittömästi ennen tätä linjaharjoitusta, neito myös pysähtyy toisella linjalla käskystä. Jos en piiip - istuta, DD painaa lumi pöllyten pallolle saakka eikä välitä pillityksestä/metelöinnistäni. Onkohan piiiip - istu vielä liian heikosti kiharaisessa päässä, vai onko se DD:n muisti lyhyt?! Eipä muuta kuin kertausta!

 Fiifi tekee metsätöitä. Voi mikä turvelohäntä, niin kuin DD:lläkin. Trimmaussakset!

Fiifikin on opiskellut linjaa, mutta ei vielä keskeytyskomennolla. Ihan mukavasti on alkanut sitäkin oppia. Samoin olen opettanut Fiifille malttia (DD malttaa jo hienosti!), usein ennen noutoa olen seuruuttanut prinsessaa ja sitten vasta päästänyt noutoon. Teen myös niin, että toinen istuu vapaana taaempana kun toinen treenaa. Palautuksiin myös olen ihan erityisesti kiinnittänyt huomiota - että saan noudetavan käteen, eikä lähelle maahan. Fiifi vieläkin saattaa pelleillä damien ja pallojen kanssa (heittelee ilmaan) ja välillä jää mennessään noudolle viereen seisomaan ja odottamaan, että sanoisin sen "nouda" (tämän mokan taisin tehdä viime kesänä: kehotin Fiifiä aina sen mennessä damille/vaakulle, voi itku!). Ne taipparit ensi kesänä... Tärkeintä kuitenkin on, että lämpimällä riistalla Fiifi ei pelleile, vaan tekee etsimiset, haut ja palautukset todella hienosti.

Fiifi teki metsätyöt ja DD vanhemman oikeudella kaappasi katkaistun risun. 

Radion säätiedotus lupasi kylmenevää, mitenkähän taretaan lenkkeillä! Ainakin tässä pakkasessa kiharat rymyävät metsässä niin että lumi vain pöllyää, vielä ei palella edes tassuja. Sunnuntaina päivällä oli ajatusta treenata enemmän ja sunnuntai-illalla DD:llä olisi AGI-harkatkin. Hmm, katsotaan kelejä. Ja jospahan se DD:kin innostuisi kasvattamaan apksumpaa turkkia pakkasten ansiosta!

Täähän on ihan jammirisu! Ainakin DD:n mielestä. 

Mukana kuvankäsittelyohjelmalla "paranneltuja" metsälenkkikuvia, teknisesti surkeita - pikkupokkarilleni ei oikein valo tahdo riittää tähän aikaan vuodesta. Pidempää ja kirkkaampaa päivää kohti kuitenkin jo mennään ja ei mene kauaa, kun saadaan nauttia lämmittävästä ja nenänpään polttavasta auringonpaisteesta hangella. Jos tänä vuonna saataisiin kunnon talvi hankiaisineen!