Kiharakarvaiset noutajat DD & Fiifi

DD:n Kama-isoisä on on kaikinpuolin komia koira (noo...tietysti kunnia kuuluu myös kouluttajalle). Tässä linkki Koiramme-lehden (Maaliskuu 2008, No 3) Metsästyskoiramme-sivuille, jossa mukava juttu Kamasta ja Paavolan Petristä.

Sunnuntaina Alma-espanjanvesikoira kävi kiharan hankinnasta kiinnostuneen kotiväkensä kanssa kylässä DD:iin ja Fiifiin tutustumassa. Ihan noutajan töihin tuleva kihara olisi muun touhun ohella pääsemässä. DD ja Fiifi tietysti tekivät parhaansa hurmatakseen Alman porukat...esim. osoittamalla että on se kihara monipuolinen harrastuskoira ja ihan sopivan kokoinen syliinkin, ainakin omasta mielestään. Vieressä kuva Almasta ja Fiifin etutassuista. Ovat Fiifi ja Alma samanikäisiä, about 8 kk.

Tähänkö se talvi loppui? Lämmintä on ollut niin, että lumipeite on huvennut uhkaavasti ja koirantassut ja -massut ovat hiekassa ja ravassa. Viikonlopuksi on luvattu kylmenevää, jospa päästäisiin vielä nauttimaan hankiaisista.

Sunnuntaina olin P-K:n Noutajakoirayhdistyksen pentukurssilla Pitkäsen Sarin kanssa opettamassa koirakoille damin kantamista ja noutamista. Ohjelmassa oli myös varikseen, lokkiin ja kaniin tutustumista. Useimmat pennut olivat tosi kiinnostuneita riistasta. Kurssilla loisti myös hurmaava musta kiharatyttö, oikea tuplatimantti (Curlicue's Double Diamond)! Kotiinviemisinä oli yksi varis, jota Fiifi pihalla kantoi innokkaasti (siis vaakkua ravistelematta). Nyt Fiifi myös nouti vaakun ja palautti sen minulle käteen. Eli olohuoneharjoitukset damilla alkavat tuottaa tulosta! Myös DD sai variksesta osansa, kävimme lähimetsässä treenaamassa parit noudot ja etsimiset. Enpä saanut varista piilotettua puuhun tai maahan niin, ettei DD olisi sitä heti löytänyt; no, tietysti voimakkaasti haiseva varis on helpompi nakki kuin dami.

Tiistaina ohjelmassa DD:n ja Fiifin kanssa oli noutajayhdistyksen kenttäkoulutus, opiskelimme perustottelevaisuutta. Teki hyvää koirille ja ohjaajalle!  Penturyhmässä kiharat olivatkin hyvin edustettuina, Fiifin lisäksi mukana olivat ruskea Tikrulan kiharapoika ja musta Curlicue's tyttö. Hyvin samanoloisia hömpöttäjiä nämä kiharateinit olivat. Fiifi jaksoi alkusähellyksen jälkeen keskittyä harjoituksiin istu - maahan - seuraa - seiso - tänne, varsinkin kun palkkana oli herkkupaloja kehujen lisäksi. Kyllä Fiifi kuitenkin on rauhallinen pakkaus kohta kaksivuotiaaseen DD:iin verrattuna, taas tämän huomasi tottiskentällä. Hyvin ja kiltistihän DD aikuisten arkitokosta suoriutui, mitä nyt välillä kaikki neljä koipea olivat yhtäaikaa vähintään metrin ilmassa - ihan silkasta innosta.

------------

Sain tänään todella surullisen viestin: Mahtava näyttökäyttökihara veteraani Uuno, FIN MVA N MVA KANS MVA V-02 Caballus L'Bimbo, on lähtenyt sateenkaarisillalle...

Päivin ja Sepon koirapojat kiharatreeneissä Joensuun lähellä kevättalvella 2007.

Takana tämän talven talvisin viikko! Vihdoinkin olemme saaneet nauttia kunnon talvesta Pohjois-Karjalassa. Koululaisten hiihtoloma osui todellakin oikealle viikolle. Ikävä kyllä itse en voinut ottaa lomaa, työviikko oli tavallista hektisempi. Onneksi valoa riittää aamulenkille ja iltalenkin alkuunkin, ollaan taas päästy metsään ja pelloille "koipia oikomaan" ja kunnolla.

 DD (edessä) ja Fiifi vauhdissa.

 

 

 

DD:n kanssa otettiin edellisviikko rauhallisesti, ja "angiina" onkin parantunut. Ei tarttunut Fiifiin. Hieman yritän vielä varoa kovaa rasitusta, eli vetohiihtoharjoitukset DD:n kanssa on vielä aloittamatta. Toivottavasti lunta riittää vielä lähitulevaisuudessa, että päästään tuossakin harrastuksessa alkuun tänä talvena.

Sunnuntaina kävimme Pitkäsen Sarin kanssa pellolla treenailemassa dameilla. Ensin mentiin pentujen kanssa ja Sarin Iitu-labukkanapero näyttikin mallia, miten hienosti noudetaan ja mennään eteen. Entäs Fiifi sitten...lähti kyllä noutoon, mutta siihen se sitten tyssäsikin. Pentu ei yhtään innostunut palauttamaan damia minulle. Höh, mikähän taas. Sitten otettiinkin vuoroon isot koirat, KVA Emmi-labukka ja DD. Emmi teki töitä upeasti, noutoja, eteenmenoa ja vaikka mitä. Ainoa kauneusvirhe oli se, kun avustaja heitti damin metsäohjauksessa korkealle isoon kuuseen, emme edes yrittäneet kiivetä niin ylös damia hakemaan. DD harjoitteli motivoitua ja ei-motivoitua eteenmenoa pellolla ja metsänrajan ylittäen. Hienosti kihara töitä tekikin, DD on kehittynyt upeasti. Ainoa ongelma on vauhti ja into. Ei missään nimessä hidastelu ja innottomuus, päinvastoin. Vauhtia ja intoa on liikaakin, eli kuten Sari totesi: kuononkäyttö ja vauhti eivät ihan ole balanssissa. Tästä seuraa turhaa damin ylijuoksua ja etsimislenkkejä, jos DD ei ihan nää / muista pudotuskohtaa. Mutta eiköhän sitä jo uskalleta näilläkin taidoilla startata NOME ALO:ssa ensi kesänä!

Fiifi kävi torstaina koulutuskentällä riistaharjoituksissa. Tarjolla oli tutustumista varikseen, kaniin ja lokkiin. Pontevasti Fiifi kävi kiinni riistaan, ja yritti parhaansa mukaan ravistelemalla tappaa ne uudestaan...mihin se riistaa nätisti kantava koiruus on kadonnut?!

Fiifi nauttii lumessa peuhaamisesta. En ole leikannut Fiifin hännänpään karvoja ja onkin hauska nähdä, miten isoksi tupsu ehtii kasvaa ennen ekaa näyttelyä (Rovaniemen ryhmänäyttely, pennut 22.3.).

Näiden Fiifin sähläysten jälkeen otin lusikan kauniiseen käteen ja palasin harjoittelemaan pennun kanssa ihan noudon perusteita. Eli noudon opettamista osissa häiriöttä sisätiloissa (DD keittiöön portin taakse). Nyt nouto olohuoneessa sujuu taas ok, jospa tänään testataan myös ulkona, ihan rauhassa ja kahdestaan pennun kanssa. 

Talven uusi pakkasennätys: tänä aamuna yhdeksän aikoihin pakkasta oli -20 astetta!

Olen jäsen myös Pohjois-Karjalan Kanakoirakerhossa, ja pitkästä aikaa ajelimme DD:n kanssa seisojien tottisharjoituksiin torstai-iltana. Paikalla oli vaikkamitä seisojaa, saksanseisojat tietysti enemmistönä, mutta mukana oli myös esim. harvinaisempi lyhytkarvainen unkarinvisla. Osallistuimme "aikuisten" ryhmään, jossa ohjelmassa oli noutoa dameilla ja eteen ohjausta (siis samoja perusjuttuja kuin noutajilla!). DD teki hommat nätisti, paitsi että ekassa noudossa taas pelleili damin kanssa ennenkuin lähti tuomaan sitä minulle. Eteenmenot sujuivat vauhdilla, lumi vaan pöllysi. Vaikka kyllä ne seisojat juoksivat kovempaa... Metsästyskokeessa noutajan pitää palauttaa riista ohjaajan käteen, mutta (mannermaisilta) seisojilta vaaditaan lisäksi, että koira luovuttaa riistan ohjaajalle istuen. Seisojia katsellessa tuli hiukan haikea olo, kkss Ninaa muistellessa. Ninan ja Olkan aikana minulla ei ollut digikameraa, mutta löysin muutaman digikuvan tuolloin jo iäkkäistä koiruuksista. Tässä yksi:

 

 

 

 

Saksanseisoja Nina ja kihara Olka kotosalla loppukesällä 2001. Nina (57 cm) istuu lähempänä kameraa ja näyttää siksi kuvassa Olkaa isommalta.

Perjantain lumipyry -> vesisateen jälkeen lauantaiaamu oli upean aurinkoinen, ja pakkasta oli muutama aste. Lähdimme DD:n ja Fiifin kanssa useamman tunnin lenkille. Perjantain jäljiltä oli aika hyvä hankikanto, jotenka reippailimme pitkin peltoaukeita. Koirat juoksivat ja leikkivät keskenään, välillä otettiin harjoituksia dameilla. Ajatuksenani oli lähteä vielä ennen pimeää DD:n kanssa vetohiihtoa harjoittelemaan, mutta kuinkas sitten kävikään...

Alkuiltapäviästä DD alkoi nieleskellä ja kakoa, vielä oksensi päälle. Koira pyöri levottomana, kuola valui. Yritti käydä nukkumaan, mutta olo oli tukala. Jotain ylimääräistä kurkussa? Onneksi asun lähellä yksityistä eläinlääkäriasemaa, jossa on lauantaipäivystys. Sinne. Eläinlääkäri tutki DD:n ja totesi, että ei siellä kurkussa mitään vierasesinettä ollut, mutta kurkku oli tulehtunut ja "tonsillat" kunnolla turvoksissa. Kuumettakin DD:llä oli hieman. DD sai kortisonipiikin ja antibioottikuurin, ja viikon verran on nyt otettava rauhallisesti. Ihmetytti, kun en aikaisemmin havainnut koiralla kurkkukivun oireita. Ehkä vauhdikas ja raskaskin aamulenkki ärsytti kurkkua lisää ja nosti kuumeen.

Tässä taannoin olin ilmoittamassa DD:a ja Fiifiä Tuusniemelle ryhmänäyttelyyn, mutta jotenkin laskin Fiifin iän pieleen (siis alle 7 kk ikäiseksi). DD tiputteli karvaansa, jotenka tuumasin että mennään näyttelyyn porukalla vasta sitten kun Fiifikin pääsee osallistumaan pentuluokkaan. Perjantaina ilmoitin tytsyt Rovaniemen pääsiäisnäyttelyyn ja tajusin laskuvirheeni - onhan se Fiifi justiinsa 7 kuukautta täyttänyt (pitäisiköhän värjätä tukka tummaksi).

Lisää lunta, pikkupakkasta ja aurinkoa! Saimme Pohjois-Karjalaan sunnuntaina ihan kunnolla lisää lunta, mutta vähäinen on tuo lumipeite normaalitalveen verrattuna. Koirat kyllä nauttivat puuterilumesta täysin siemauksin. Narulenkilläkin (täytyyhän sitä joskus kävellä sivistyneesti lyhyessä hihnassa) mieluummin loikkivat ojanpohjia uppohangessa kuin kävelevät auratulla tiellä. Niin että emäntä on välillä pahasti ojaan kallellaan.

Olemme hyödyntäneet valoisat aamut ja käyneet metsässä riehumassa ja dameja etsimässä. Kun lähden töihin, kotiin jää kaksi kiharaa umpiunessa. Ikävä kyllä iltalenkki menee vielä pimeän ajan puolelle. Pimeässä sattuu ja tapahtuu: illalla Fiifi-hölmö juoksi ulahtaen takapihan aitaan ja sai komeaan kuonoonsa parin sentin mittaisen karvattoman naarmun.  

Sunnuntaina P-K Noutajayhdistyksen toimikunnat inventoivat kaikenlaiset noutajatarvikkeet kauden rientoja varten. NOME- ja jälkitoimikunnat putsasivat ja inventoivat riistapakastimien sisällöt. Iltapäivä siinä hommassa meni, mutta nyt tiedetään mitä kussakin pakkasessa on ja kuinka paljon. Ja mitä riistaa on kauden maastoharjoituksiin ja kilpailuihin hankittava. Kotiin tullessa DD ja Fiifi haistelivat minut erittäin tarkasti. Vaatteisiin tarttunut hajuyhdistelmä (uh) varis-harakka-fasaani-lokki-kani-hirvi-sorsa oli koirien mieleen. DD istui ja napitti silmiin yrittäen parhaansa mukaan kysyä, missä ne riistat on. Pitihän sitä sitten koirien ratoksi kaivaa kotipakkasesta jäinen varis, jota muutaman kerran noudettiin takapihalla.

Inventaario vauhdissa. Ja niitä riistapakastimiahan on vain 10...

Hei mä kyllä inventoin nämä...Riistat kannettiin pihalle lajiteltavaksi. 

On TOSI upeaa, miten aktiivinen noutajayhdistys täällä Joensuussa on. Kauden ohjelmistossa on NOME-toimintaa, TOKOa, jälkeä, näyttelyä, agilityyn tutustumista...Tänään sitten koulutuskentälle opiskelijaksi, ohjelmassa ensin Fiifille penturyhmän NOME-harjoituksia ja näyttelykoulutusta, sitten DD:lle "aikuisten" NOME-harjoituksia.

Vihdoinkin päivä on sen verran pidentynyt, että työpäivinäkin pääsemme aamulenkille hämärässä, ei enää pilkkopimeässä. Enää pari kituviikkoa, ja sitten talven pahin kaamos on takanapäin!

Eilen koulutin noutajakentällä ensin pentuja ja sen jälkeen vielä vanhempia, arkitokokoirakoita. Aiheena oli kontakti ja paikallaanolo. Kontakti pelasi hienosti, mutta monikaan koira ei maassa mahallaan viihtynyt: Useamman lämpimän päivän jäljiltä kenttä oli jäinen, vetinen ja paikoitellen upottavan sohjoinen. Komennapa koirasi maahan tuollaisissa olosuhteissa, kävele sen ympäri pari kertaa ja palaa koirasi vierelle. Jos haukku on edelleen maha maata vasten, on se todellakin kunnon kiitoksen ansainnut! Vaikka märkä ja kylmä maankamara häiritsikin sekä koiria että ohjaajia, sitkeästi kaikki tekivät parhaansa. Ja niinhän se on, että ei se koiruus pelkästään koulutuskentällä treenaamalla opi: kentällähän vain opastetaan omistajia kouluttamaan koiraansa kotioloissa.

Tänään olimme työpäivän jälkeen lenkillä iltapimeässä. Oikeastaan ei ollut pimeää, sillä taivas oli pilvetön ja kuu paistoi niin kirkkaasti, että valkeassa maassa erottui selkeät varjot. Pikkupakkanen. Oli myös hyvä sateliittibongauskeli: kun koirat riekkuivat pellonreunassa keskenään minä tuijottelin tähtiä ja paria taivaankannen yli nopeasti kiitävää sateliittia.

Eipä tuota pentujen treeniä liian totisesti voi ottaa. Sunnuntain NOME-harkkojen lopuksi Fiifi-kihara ja Iitu-labbis pitivät pentukivaa keskenään ja kierittelivät toisiaan lumisella metsäautotien penkalla.

Mä kieritän sua...

Sä sä kierität mua...

 

Kivaa, jee!

Kotona sitten oltiinkin sapuskan jälkeen unista koiraa... Lisäsin kuvia alla olevaan sunnuntain tarinaan.

Heti aamun valjettua lähdimme DD:n ja Fiifin kanssa paikallisen noutajayhdistyksen NOME-toimikunnan treeneihin. Paikalle saapuikin flattia, kiharaa, labukkaa ja kultsua ohjaajineen. Kokeneita konkareita ja aloittelijoita. Treenasimme pellolla markkeerauksia, kunkin koirakon taitojen mukaisesti. Lunta oli niin vähän, ettei se menoa haitannut. Taivaalta sitä kyllä tuli sen verran, että näkyvyys oli välillä heikohko.

Taktiikkapalaveri: Mihin damien heittäjät sijoittuvat, mistä lähetetään koira noutoon...

Markkeeraukset tehtiin heittämällä (kovasti raakkuen ja vaakkuen) damit kolmesta eri paikasta, kolmion jokaisesta kulmasta. Koira lähti noutoon hieman kolmion kannan keskikohdan alapuolelta. Kaksi dameista heitettiin maavallien takaa piilosta korkealle ilmaan niin, että koiran myös piti ylittää valli damia hakiessaan. Heittopaikalla oli maassa useampia dameja (ettei mene hangesta etsimiseksi).

 

Tässä kaunis palautus. Eipä ainakaan damit loppuneet kesken, vai mitä! Yksi damin heittäjistä näkyy metsänrajassa mustan a-kirjaimen yläpuolella.

DD opiskeli ykkösmarkkeerauksia ja kiharaneito hakikin damit vauhdikkaasti. Tuumaili paristi, minkä maassa olevista dameista valitsisi mutta muuten DD työskenteli oikein mukavasti. Kyllä taas oli hienoa katsoa kokeneempien koirakoiden työskentelyä: kolmosmarkkeeraukset sujuivat kuin tyhjää vaan! Ja sain hyviä ohjeita omia treenejä varten!

Fiifille tehtiin helppo ykkösmarkkeeraus aika lyhyellä matkalla. Ekan damin pentu haki (vähän mietti ottaakko outoa damia suuhun) ja toi minulle, mutta sen jälkeen pisti ranttaliksi. Uhmaikää nääs, ärsyttävää! Ohjeeksi sain ottaa rauhallisesti ja lähinnä vain kannattaa dameja ja riistaa parin viikon ajan, kunnes koiran mieli taas seestyy.

Meidän esimurkku Fiifi: silmät vain välähtävät, häntä nousee korkealle kaarelle ja sitten mennään...Karjaisemalla ja murisemalla pentu-pehmis kyllä heti tulee luo maha maata viistäen, mutta haluan säästää tuollaisen komennon vain hätätilanteisiin (juoksemessa tielle tms.). Kyllä tämä tästä, yritän nyt vähän aikaa välttää tilanteita, joissa Fiifin olisi oltava ihan "must".

Jostain ihmeen syystä sain kesken aamukiireiden päähäni, että täytyypä mitata ja punnita Fiifi ja DD. Tulos: Fiifi 22 kg, 57 cm ja DD 27 kg, 62 cm (mitattu korkeus viime keväänä).

Talvi on saapunut Pohjois-Karjalaan, ainakin muutamaksi päiväksi. Pakkasta aamulla oli lähes 10 astetta, hipoo tämän talven ennätystä! Viikonloppuna tulikin nautittua jopa tropiikin lämmöstä ihan täällä Joensuussa, nimittäin pitkästä aikaa kävin ystävien kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa. Komeita mandariinejakin siellä kasvoi, ihan teki mieli maistaa... 

Kummipoika + muu perhe etelä-Suomesta kävi kyläilemässä, ja molemmat koirat todellakin hoidattivat itseään: "Rapsuta vielä, vielä ja vielä lisää!". Ja ruokapöydän vieressä tietysti piti istua kerjäämässä toivoen, että jonkun sydän sulaisi kahden ruskean silmäparin tuijotuksesta ja jotain tipahtaisi koirankin suuhun. Normaalisti DD ja Fiifi eivät kerjää ("julma emäntä ei anna meille mitään pöydästä, syö kaikki ihan itse"), mutta annas olla kun vieraat istuvat pöydän ääreen. Alla olevasta kuvasta näkyy, miten Fiifi nautti rapsutuksista.

 

Tuli taas pitkästä aikaa otettua molemmista koirista poseerauskuvia. Harmi vaan, että viikonlopun päivät olivat tuhruisen pimeitä: yhdistelmä pimeä päivä, valkea lumi ja tumma koira olisivat vaatineet parempilaatuisen kameran käyttöä. Onneksi kuvankäsittelyllä sentään sain koirat näkyvillekin. Mutta...Kumpi on kohta kaksivuotias DD ja kumpi Fiifi 6kk? Kuvat DD:sta ja Fiifistä: Mika Roppola.

 

 

DD on tietysti vielä Fiifiä korkeampi, mutta eipä se koko kuvasta näy. Lisäksi Fiifillä on paljon enemmän massaa kuin DD:lla tuossa iässä. Taitaa olla Fiifistä kasvamassa iiiso kiharatyttö! Joka tapauksessa, yläkuvassa on DD ja alakuvassa Fiifi.

Eilisiltana noutajien koulutuskentälle kokoontui iso ja innokas porukka noutajia omistajineen. Vedin ensin treenit alle puolivuotiaille pikkupennuille ja hienosti naperot suoriutuivatkin kontakti- ja luoksetuloharjoituksista. Kyllä nuo pikkupennut ovat reippaita, ihania ja hellyyttäviä. Ja kertakaikkiaan syötävän ihana oli neljän kuukauden ikäinen ruskea kiharapoika, joka on kotiutunut tänne Pohjois-Karjalaan Kuusamosta, Tikrulan 14 T-pennun ennätyspentueesta.

Niin se vaan on, että Fiifi kuuskuukautta ei enää ole pieni ja söpö pentu, kuten kuvasta näkyy. Fiifistä on kasvanut vauhdikas kiharanuori, joka justiinsa on tajunnut toisten koirien jättämien käyntikorttien merkityksen. Myös muiden koirien tassunjälkien seuraaminen kiinnostaa nyt kovasti. Hormoonit heräämässä, murkkuikä aluillaan?

Koko viime viikon keli oli kamala: vettä ja räntää. Lauantaina oli niin tympeä vesisade ja kova tuuli, että lenkit jäivät lyhyeksi, sunnuntaina sensijaan mentiin metsään treenaamaan dameilla ja piiitkälle lenkille. Olipa rauhallinen sunnuntai-ilta, kun molemmat koirat olivat juosseet itsensä ihan raukeiksi. Alla kuitenkin lauantai-illan tunnelmaa kun koirat säpisivät keskenään.

 

 

Onneksi nyt on vähän pakkasta ja luntakin tulee taivaan täydeltä! Taidetaan sittenkin päästä DD:n kanssa vetohiihtoa harjoittelemaan.

Viime viikolla oli täkäläisen noutajayhdistyksen NOME-toimikunnan kokous, jossa uutena toimikuntalaisena olin mukana. Toimintaa maastokaudella (ja ennen kevättäkin) tulee riittämään: Kahdet taipparit ja useammatkin NOME-kokeet, NOU- / NOME- treenit kerran viikossa huhtikuulta elokuulle...Mukavaa noutajatoimintaa. Hienointahan sitä maastossa on katsella, miten noutajat nauttivat etsiessään variksia, uidessaan lokin luo tai kanijälkeä seuratessaan. Ja välillä koiruudet eivät tietenkään "toimi" aivan ohjaajan odotusten mukaisesti kieltäytyessään menemästä veteen, piilottaessaan variksia, rynnätessään aivan muualle kuin ohjattiin tai syödessään kaninraatoa (ja sekös nostaa ohjaajan verenpainetta!). Välillä koira suoriutuu tehtävistä aivan ohjekirjan mukaan ja välillä kaikki menee päin honkia. Kunhan vain kaikki koirien ohjaajat ymmärtäisivät, että iloinen ja koiraa motivoiva harjoittelu luo mestarin ja että koira on koira eikä kone!

Noutajien TOKO-kenttäkin starttaa huomenna talvitauon jälkeen jatkuen toukokuulle. Käyn kerran kuussa ohjaamassa penturyhmää ja "arkitottelevaisuusryhmää", muulloin osallistun itse Fiifin tai DD:n kanssa. Huomenna omat kiharat jäävät kotiin kun emäntä opastaa kentällä muita koirakoita.

Taas sitä ollaan lämpimän matalapaineen kourissa: viimeisetkin lumet ovat taas sulamassa ja taivaalta tippuu vettä tai räntää. Lounaisrannikolla tämä oli tyypillistä talvea, mutta ei todellakaan tyypillistä Pohjois-Karjalan talvikeliä! Nythän pitäisi olla parikymmentä astetta pakkasta ja vähintään puoli metriä lunta. Jääköhän tämän talven vetohiidot DD:n kanssa vain haaveeksi?

Tähän saakka DD ja Fiifi ovat olleet erillään emännän työpäivän aikana. Ettei DD innostu liikaa ja vahingossa runttaa pentua. Nyt asensin extrakorkean-extraleveän portin keittiön ja eteiskäytävän väliin. Oli siinä aikamoinen ruuvaaminen ja tietysti keskelle kämmentä nousi iso vesikello kehnohkon ruuvimeisselin jäljiltä. Siispä koiruudet samaan tilaan keittiöön, jolloin DD:n oleskelutila pieneni ja Fiifin vastaavasti suureni. Maanantai-aamuna keräsin keittiöstä turhat houkutukset koirien ulottumattomiin, lisäsin lattialle parit puruluut, lelut ja näperreltävää (tyhjä maitotölkki, jossa sisällä nappuloita). Koko päivän hermoilin, pysyvätkö koirat portin takana, DD kun aikaisemmin liikkumatilaa rajattaessa antoi näytteitä erinomaisesta kiipeily / läpipuskemistaidoistaan; esim. oven eteen työnnetyn iiison häkin yli on helppo kiivetä vaikka häkin päälle olisikin lastattu lisäesteeksi pari keittiötuolia. Samaten paljeovi antaa periksi kun tarpeeksi puskee...Turhaan olin huolissani, työpäivän jälkeenkin koirat löytyivät keittiöstä. Ja aivan tyytyväisen oloisina. Hyvä näin.

Kokonsa lisäksi Fiifi on kasvattanut turkkiaan vauhdikkaasti. Oli korkea aika ottaa sakset käteen, kun pentu näytti sojottavakarvaiselta pyöreältä olennolta. Fiifi käyttäytyi tosi kiltisti karvaa leikattaessa. Pentu seisoi kuin suolapatsas, retkotti rennosti kyljellään/mahallaan ylimääräisistä karvoista luopuessaan. Toisin kuin DD, joka tuossa iässä pyöri kuin väkkyrä ja yritti syödä trimmaussakset. Urakan tuloksena oli todella kaunis kiharanalku Fiifi (ainakin omistajan mielestä!).

Kuvassa Fiifi rötköttää rennosti lempijakkarallaan. Aina kun tullaan ulkoa tai muuten vaan mennään olohuoneeseen, Fiifi kiipeää jakkaralle milloin minkäkinlaiseen rentoon asentoon. Pentu saattaa maata jakkaralla niin, että maha on jakkaralla, ja koivet sojottavat jakkaran reunoilta eri suuntiin. Hassu koira!

Isot pojat Citro (Cimramin Citron) ja Mötky (Cimramin Duunari) omistajineen.

 

Uudenvuodenaatto sujui leppoisasti kotosalla stereoita huudattaen. Käytin DD:n ja Fiifin viimeisellä lenkillä klo 17 aikoihin ja jo silloin raketteja sinkoili pitkin maata ja taivasta. Onneksi kumpikaan koira ei ihmeemmin paukkeesta ja välähdyksistä välittänyt. Enpä kyllä pitkään tätä testaillut vaan painelimme sisälle metelistä heti kun isommat ja pienemmät koiran jätökset oli saatu tehtyä. Myöhemmin aattoiltana ulkoilimmekin vain pikaisesti aidatulla takapihalla. Meteli koveni ja koveni puoleen yöhön saakka ja hiipui aamukahteen mennessä, jolloin myös sammutin stereot.

Aamulla nukuimmekin piiitkään. Yllätys oli mukava kun uudenvuodenpäivä valkeni kuulaana ja kirkkaana. Taivas oli pilvetön ja pakkasta n. 4 astetta. Eipä muuta kuin patikoimaan: eväät ja koirat mukaan, Leena kyytiin kaupungista ja auton nokka Kolia kohti! Yleensä Kolilla hiihdetään tähän aikaan vuodesta, mutta nyt maisema sielläkin oli melkein lumeton. Reput selkään, DD ja Fiifi fleksiin ja menoksi. Päätimme valloittaa Mäkrän. Polut olivat lumiset ja jäiset, varsinkin kalliolla kiipeillessä sai edetä aika varovaisesti. Tammikuun aurinko valaisi upeasti ja maisemat Kolilla olivat uskomattoman kauniit. Lisää kuvia alempana (kuvat: Aija ja Leena Finer).

Luulisi, että illalla kotona olisi tuon kiipeilyretken jälkeen väsyttänyt mutta ei; ehkä tuokin aurinkoannos piristi viikkojen pilvisen kauden jälkeen. Myös Fiifi-napero jaksoi patikoida loistavasti. Oikeastaan Fiifi ei enää ihan napero ole, kuten kuvasta näkyy! Loppuviikko sitten sujuikin töiden merkeissä. Aamuherätykset tuntuivat vaikeilta, samoin aamu- ja iltalenkit koirien kanssa pimeässä. Nyt onneksi maassa on hieman lunta, pakkastakin parhaimmillaan -15 astetta. Kevättä kohti mennään!