Kiharakarvaiset noutajat DD & Fiifi

JES LUNTA! Maanantaina vihdoinkin saimme maan valkoiseksi - lunta tuprutti vaakatasossa. Arviolta 40 cm. Musta kurainen maa muuttui valkoiseksi vuoden about lyhyimmän päivän kunniaksi. Talvipäivän seisaus jäi nyt taa ja valoa kohti mennään!

DD:n isosisko Rusina (Cimtamin Dikkumelli) on todella upea NOME-tytsy. Susan "pelkäsi" jo kovasti joutuvansa VOI-luokaan, kun Rusina teki mahtavat AVO2 työt ja noin nuorena!!!. Ja upenita, Rusina on nimellä vuoden Kiharakerhon Vuoden Nuoreksi Tulokkaaksi!!!! Aina kun treffaan iki-ihanan Rusinan halusin ryöstää kaunottaren itselleni.... Susan, vaihdetaanko vähäksi aikaa, jos se DD oppisi joitain... jospa se DDkin iän myötä muuttuisi Rusinaksi! Kävi kisassa miten kävi, Rusina on ROP-tuloksensa lisäksi näyttänyt mahtavat NOME-kiharat kilpailijoilleen! Ja kilvan voiton mielestäni ansaitsee kihara, jolla on parhaat näytöt siltä kisapuolelta, johon kihara on luotu! Kun ne missikisat joissain noutajaroduissa jakaa harrastrajat. Eihän kiharoissa??

Ja niin... Hyvää Joulua & Hyvää Uutta Vuotta 2009  Jouluahttp://kotisivu.suomi.net/cimramin/dpentue.htmuotta 2009 Upeaa Paula (Cimramin kennel): Kiitos näistä iki-ihanista tytsyistä DD & Fiifi.

Liiankin hektisen työputken jälken rauhoirumme nautumme metsälenkeistä, hyvästä jouluruoasta ja ystävien seurasta. http://kotisivu.suomi.net/cimramin/dpentue.htmAatto. AAhean tuoksuovan valkokuusen, joka on hankittu paikalliselta maatilan isännältä. Ian kuin Aku Ankan  sivuta.

Hyvät koiraharrastajat, kuvan tunnelmien keralla toivottelemme tytsyjen kanssa teille oikein hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa.

Joensuun seudulla ei ole lunta! Se senttikin joka satoi edellisen lämpöaallon jäkeen suli pois viikonloppuna. Kamala kaamos jatkuu - kuraa tai ei-kuraa lämpötilasta riippuen. Täksi viikoksi on sentään luvattu pakkasta, mutta mutta... ei yhtään lunta. Noo, se syksyn ensimmäinen lumeen hautautunut damikin löytyi, kun lumi suli pois. Käykö niinkuin viime vuonna, jolloin vietimme mustaa joulua. Pohjois-Karjalan korkeudella. Uh, piti flunssakin käydä hakemassa Uppsalasta asti, kun ei ne kotimaiset viirukset tehonneet.

Niinpä, flunssaista horrosta aktiivisen syksyn jälkeen. On tosi pimeää päivälläkin kun pilvet roikkuvat alhaalla. Treenit tytsyjen kanssa on jääneet vähiin. Pitkästä aikaa viime sunnuntaina teimme noutotreenit metsässä  - ihan päivänvalossa. Ja sen treenin vähyyden huomasi; molempien kiharuuksien jalat toimivat paremmin kuin kuono. Jospa ensi viikonloppuna valoisaan aikaan taas tehtäis haukua / markkeerausta. Toki on jotain puuhasteltu: linjaa iltalenkillä ja pillillä pysähtymistä. Lähihakua pururadan reunalla. Mutta koiraparat, pääsevät valoisassa ulos vain viikonloppuisin. Poikkeusta rutiiniin tuli, kun DD ja Fiifi olivat taas muutaman päivän Katjalla hoitolassa emännän reissatessa ja siellä neidot olivat todella nauttineet metsälenkeistä päivänvalossa.

Vietimme tosi makoisat paikallisen noutajayhdistyksen pikkujoulut, kyllä se vuoden ensimmäinen jouluateria voikin maistua hyvälle! NOME-toimikunnan vuoden viimeistä kokousta pidettiin Pitkäsen Sarin luona juhlavasti. Sari päätti, että nyt viiden vuoden jälkeen on seuraavan aktiivin aika ottaa NOME-toimikunnan puheenjohtajan tehtävät hoitaakseen. Ja hyvissä käsissä toimikunta jatkaakin, sillä puheenjohtajan nuijaa jatkossa heiluttaa tehopakkaus Kiukkosen Sirkku.

On niin pimeää, että ei ole tullut kameraakaan käytettyä. Perjantaina kuitenkin kuvailin Fiifiä "työssä", ts. iiison palvatun naudanluun kimpussa. Piti sellaiset hakea kihara-ajankuluksi, kun ei kunto oikein kestänyt pidempää lenkkeilyä. Ja tunteja kumpikin ahersi luun kimpussa. Yllä Fiifin tyylinäytteitä. Fiifi linnoittautui häkkiin - ettei DD vain pääse ryöstämään luuta nuoremmaltaan!

Lunta, lunta, enemmän lunta. Sitä tuli tänään vaakatasossa. Onneksi ei autoiltu ympäri Suomea! Niinkuin eilen, jolloin mittariin tuli tuhdisti kilometrejä.

Takana vauhdikas viikonloppu. Olin ilmoittanut DD:n ja Fiifin Jyväskylän näyttelyyn, mutta... me saimmekin mahdollisuuden osallistua lauantaina Etelä-Suomessa fasaanijahtiin, noutohommia. Ei tarvinnut yhtään pohdiskella, minne mennään! No, tämä viikonloppu alkoi perjantain tohtorikaronkalla, josta sitten hips-hipsuttelin kotiin sen verran myöhään, että nukkumaan ei ehtinyt kun Sari ja Emmi-lapukka tulivat hakemaan meitä jo aamukolmelta. Siis pikainen vaatteiden vaihto, DD, Fiifi ja muut romppeet kyytiin. Varkaudesta vielä kyytin tulivat Vellu ja Fico-lapukka. Perillä oltiin aamuyhdeksän maissa. Aamu oli upean aurinkoinen ja tuuleton, sopivasti pakkasta ja maa valkoisena lumisateen jäljiltä. Päivä jatkui säältään samanlaisena, ei olisi voinut olla upeampaa keliä!

Ensimmäisessä ajossa otin varovaisesti DD:n kanssa, ja kävimme yhdessä noutamassa lähelle tipahtaneet muutamat linnut. DD:n kierrokset alkoivat nousta. Toisessa ajossa DD vain lisäsi kierroksia, enkä edes uskaltanut päästää sitä itsenäisiin hommiin kun neitonen vain nosti ja nosti ja nosti kierroksia eikä kyennyt keskittymään. Päätin, että nyt DD saa mennä jäähylle autoon häkkiin.  

Viimeisessä kahdessa ajossa olinkin Fiifin kanssa. Nyt Fiifi-cool näytti sen hienoimman puolensa: tämä rauhallinen kiharaneito ei kiihtynyt liikaa vaan istuskeli kaikessa rauhassa vierelläni odottamassa, että pääsisi hommiin. Ja niihin noutohommiin Fiifi sitten pääsikin, ensin sänkipellolla. DD:n kiehunnan jälkeen oli mukavaa lähettää Fiifi noutamaan ensin jahdin aikana haavakoita ja sen jälkeen vielä vapaalla haulla etsimään loppuja peltoon tipahtaneita fasuja. Fiifi teki hyvää työtä ja otti ohjausta vastaan mukavasti, WoW! Viimeinen ajo olikin metsässä ja jahdin aikana Fiifi haki lähelle pudonneet haavakot. Jahdin päätyttyä Fiifi muiden (oliko se 14 noutajaa kaikkiaan) noutajien kanssa vielä vapaalla haulla etsi metsästä loppuja lintuja.  Fiifi ei todellakaan hidastellut palautuksissa (kuten dameilla), vaan laukkasi aina luokseni lintu ylpeästi suussa. Ja niin, jahdissa noutajantöitä tekivät myös upeat huippu-NOME-kiharat Kama ja Litti!

Fiifi teki kunnon noutajan työt fasaanijahdissa.

Jahtipäivän lopuksi pakkasimme koirat autoon, tai yritimme pakata. "Ylivirittynyt" DD oli yksin autohäkkiin jäätyään pilkkonut makuualustan, kiskonut häkkiin yhden pyyhkeen ja Ficon lämpöliivin. Ja sen lisäksi taituroinut häkin oven sen verran solmuun, että en saanut sitä auki! Vellu sitten repi & väänsi oven auki ja taivutteli sen suht normaalin näköiseksi (niin että saatiin kiinnikin). Fiifi ja DD yhteen häkkiin, Fico ja Emmi toiseen. Illan pimetessä käänsimme auton keulan Itä-Suomea kohti, neljä väsynyttä koiraa ja kolme väsynyttä ihmistä (ja fasaaneja).

Kotona olin vähän ennen yhtätoista lauantai-iltana. Olipa reissu! Mahtava, mutta aikamoisen raskas. Tulipahan todettua, että tämäntyyppinen jahti ei ole DD:n heiniä: neito menee niin ylikierroksille, että oksat pois! DD on parhaimmillaan työskennellessään ainoana koirana, jolloin (kiharaksi) tulisieluinen DD tekee vauhdikasta työtä. Rauhallinen Fiifi sen sijaan näytti että homma sujuu, vaikka lintua tippuu nopeaan tahtiin ja useat noutajat tekevät samanaikaisesti nouto- ja hakutyötä. Mielenkiintoista, miten erilaisia nämä sukulaiskiharat toisiinsa verrattuna ovat!

Sunnuntai-iltana ajelimme vielä DD:n kanssa agilityharjoituksiin. Paikoitellen tiellä oli niin paljon lunta, että auton pohja otti lumeen ja kunnolla! DD taas  puhkui intoa. Emännän hotdog.

Jes, JES, vihdoinkin lunta! Viime sunnuntaiaamuna Enossa totesimme, että maa on vihdoinkin muuttunut valkoiseksi. Onkin ollut tympeän pimeää ja märkää; pimeässä töihin ja pimeässä kotiin...tytsyt ovat päässeet päivänvalossa ulos vain viikonloppuisin. Tänä aamuna lunta tuli taivaan täydeltä lisää ja olikin mahtavaa lähteä metsälenkille. Lumi ja pilvinen taivas heijastivat niin paljon valoa, että lenkki tuuttua metsäpolkua pitkin sujui mukavasti. On ollut niin paljon aktiviteettia työssä ja vapaa-ajalla, että ei ole ylimääräistä luppoaikaa jäänyt edes näiden sivujen päivittämiseen, mutta jotain viime aikojen kuulumisia:

Olemme DD:n kanssa ottaneet agilityn talviajan sunnuntai-iltojen treeniohjelmistoon. Sari kehui, miten hyvin se avittaa kontaktin saamisessa koiraan. Ihan tämän takia lähdettiin mukaan ja toden totta... DD on todella hyvin kontaktissa ja INNOSTUNUT AGI-esteitä opiskellessa. Olin iloisesti yllättänyt, että DD ei yhtään arastellut putkea, puomia, kiikkua tai A-astettä. Nyt lyhyet radanpätkät (muutamia eri esteitä peräkkäin) sujuvat aika mukavasti. Pujottelu on vielä vähän hakusessa, siinä olisi mukava vähän oikoa. Samaten DD kiharamaiseen tapaan on päätellyt, että renkaan alta pääsee mukavasti pujahtamaan, miksi siis suotta renkaan läpi hyppimään. Joulukuussa sitten päästäänkin tekemään eka kertaa kokonaista rataa. Taitaa olla helpompaa DD:lle kuin emännälle; minulla menee kädet ja jalat ohjatessa solmuun.

Tytöt kävivät viime viikolla Katjalla hoidossa, kun emäntä työreissasi vähän pitemmälläkin. DD ja Fiifi olivat olleet kuin kotonaan, mikäs siinä, tuttu hoitopaikka ei stressaa.

Noutajien tiistain koulutuskentällä NOME-kerralla kävi  riistaan tutustumassa komea musta Tikrulan kiharapoika. Herra on emäntänsä kanssa harrastanut mm. VEPEä ja ihmisten etsintää (siis palveluskoirapuolen juttua, jos oikein ymmärsin). Kouluttaja kertoi, että nuori kiharapoika oli hienosti emäntänsä hallinnassa ja kontaktihakuinen. Ja vaakut ja lokki kiinnostivat kovasti! Ja nyt emäntä pohtii ottavansa NOME-kuviotkin mukaan ohjelmaan.

Esa Valkonen ohjeistaa taippariluokkalaisia viime viikonlopun treeneissä Enossa. Lauantaina maa oli vielä lumeton. 

Viime viikonloppu sujui Enossa paikallisen noutajayhdistyksen NOME-toimikunnan treeniviikonloppua viettäessä. Ja kouluttaja oli taatusti Euroopan huipulta:  Euroopanmestari ICC 2008-voittaja Esa Valkonen. Kuvat treeneistä on napsinut Anne Arola minun surkealla pikkukamerallani. Treenasimme dameilla +/- WT-tyyliin. Sekä lauantaina että sunnuntaina porukka jaettiin taipparikoiriin (Fiifi mukana) ja NOME-koiriin (DD mukana). Ihan ensiksi esittelimme Esalle koiramme ja kerroimme niiden vahvuuksista ja heikkouksista. Kun kerroin omaavani kaksi kiharaa, Esa kommentoi oikein positiivisesti ICC-kisassa "duunarikoirana" olleen kiharaisen Litin työskentelyä.

Parityöskentelyä. Kiharuus odottaa kun toinen koira etenee linjaa ylärinteeseen. 

Treenin aloittivat taipparikoirakot lauantaiaamun vesisateessa ja sunnuntain räntäsateessa. Mukana olleiden noutajien ikähaarukka oli alle vuotisista muutamaan vuoteen. Alkutesti luoksetulon ja seuraamisen muodossa, sitten linjaa ja pillillä pysäytystä, markkeerausta + muuta kivaa. Ilmassa oli todellista tekemisen riemua, kun nuoret koirat rynnistivät dameja noutamaan. Vaikka ei ihan omistajan kaavailujen mukaan aina... Fiifi seurasi hienosti ja tuli luokse mukavasti (vaikka sitten käpsöttelikin luotani sekäni taakse jotain nuuhkimaan). Sain ohjeen olla tarkempi luoksetulossa, ettei se koiruus pääse haahuilemaan onnistuneen suorituksen päätteeksi. Taluttimessa Fiifi iski pyllynsä maahan pillin vihellyksellä. Mutta ei linjalle lähetettäessä. Muuten Fiifi paineli reippaasti damille ja toi sen minulle käteen. Esan mukaan palautus kuitenkin voisi olla vauhdikkaampi (diipa daapa täältä tullaan) ja pillin ymmärrys on vielä hakusessa pysäytyskäskyn suhteen. Siispä kotiläksy piip, istu, piip, istu, piip, istu.... Lähihakupillitys sen sijaan on Fiifillä jo hanskassa.

NOME-koirakot treenivuorossa. Malttia opeteltiin kun yksi koira suoritti tehtävää ja toiset odottivat ja katselivat. Sunnuntaina maassa oli jo vähän lunta!

Nuorison jälkeen treenaamaan pääsivät aloittelevat ja kokeneet NOME-koirakot. Tehtäviä vaikeutettiin koiran tason mukaisesti. Vaadittiin malttia ja tottelevaisuutta, esim. piti istua rauhassa toisen koirakon työskennellessä ja haulikolla ammuttaessa. Piti myös malttaa istua kauempana ohjaajasta ja tulla luo ennenkuin pääsi kakkosmarkkeerausta suorittamaan. Esa todella iski meiltä jalat maahan yksinkertaiselta vaikuttavalla markkeeraustehtävällä: koirakot rivissä, koirat istumassa n. 10 metrin päässä olevasta kapeasta korkeaheinäisestä pellon reunasta + ojasta, jonka takaa pelto taas jatkui. Koirien nähden dami heitettiin pellonreunuksen korkeaan heinikkoon ja kukin noutaja sai hakea heitetyn damin kaksi kertaa. Niin kaksi kertaa siksi, että yhtä lukuunottamatta koiruudet eivät paikallistaneet heitto ensimmäisellä kerralla, vaan mennä rymistivät pellon reunan ja ojan yli seuraavalle pellolle tai sitten hakivat muuten vain damin edestä, sivuilta ja takaa. Esim. DD oli ekalla kerralla ihan "pihalla". Ihmisestä ihan simppli tehtävä, mutta noutajat olivat eri mieltä. Eihän se dami voi olla noin lähellä / se on heinikon edessä tai takana, tuumasivat noutajat.

Isoja hiutaleita taivaan täydeltä. Kuvassa Sarin ja Vellun VOi-koirat. 

Treenatessa kävi ilmi myös se, että osa koirista ei siirtynyt helposti lyhyeltä heinältä korkeaan heinikkoon / metsänreunan yli hakemaan ja korkeassa heinikossa pompittiin, eikä maltettu laittaa sitä kuonoa niin alas, että daminhaju löytyisi. Myös keskelle peltoa heitetyt markkeeraukset (ei mitään kiinnekohtaa) olivat NOME-koirillekin vaikeita. Taas käpälät tuppasivat toimimaan nopeammin kuin kuono, myös DD:lla. Samoin linja pellolta pusikkoiseen rinteeseen / kukkulalle ei ollut kaikille ihan helppo nakki.  Esim. DD lähti hienosti linjaan, hienotassuna ei roiskinut syvän lätäkön läpi vaan kiersi sen ja palasi taas linjalle ja meni tosi suoraan damille. Tuossa kiertelyssä kyllä saataa mennä suunta sekaisin! Totesin myös, että DD ei pysähdy pillillä (ups, mikä harjoitus onkaan jäänyt vähemmälle...) mutta reagoi vasempaan / oikeaan huidottaessa. Kun DD kuumeni, daminkäsittely huononi ja kiharuus roikotti damia päästä ja narusta, minkä seurauksena myös tiputteli damia palautuksessa. Esan ohjeistus oli: pillitottelevaisuus kuntoon ja daminkantoharjoituksia.

DD malttaa jo odotella. Kiharuus on kovasti kehittynyt kesän ja syksyn aikana.

Treeneissä mukana oli myös voittajaluokan koiraa ihan käyttövalioon saakka. Oli opettavaista seurata näiden koirakoiden työskentelyä! Olin todella tyytyväinen treeneihin sekä Fiifin ja DD:n työskentelyyn. Paljon on opittavaa, sekä kiharoilla että emännällä, mutta pikkuhiljaa edetään.

Eilen tytsyjä kävi tervehtimässä pieni musta kiharapoika Mini, Hayabusa's Mini Cooper, kotiväkensä kanssa. Olisin ehkä kuitenkin nimennyt poitsun Ferrariksi, sen verran vauhdikas ja rohkea tämä kiharanalku oli. Ovesta sisälle tultuaan ei ihmetellyt lainkaan vaan keskittyi onnessaan tytsyjen vinkuleluun. Vinkulelu suussa olikin sitten mukava pyöriä ympäriinsä ja käydä kaikkia ihmisia moikkailemassa. Ja kiire olisi ollut päästä keittiöön portin toiselle puolelle DD:n ja Fiifin luo!

Toin ensin DD:n pentua katsomaan. DD näytti järkyttyneeltä kun pentu naskalihampainnen huppäsi suoraan naamalle. DD:n kurkusta kuului semmoinen ärjäisy, että pentu vähän perääntyi. Annoin DD:lle totutteluaikaa viemällä sen portin taakse ja toin tilalle Fiifin.  Fiifin reaktio oli mielenkiintoinen: kun pentu lähti tulemaan kohti, Fiifi säntäsi karkuun! MIKÄ TOI OTUS ON!!?? Fiifi mm. hyppäsi sohvalle pentu perässään jolloin Fiifi edelleen loikkasi sohvan selkänojan yli ja valui maahan sohvan ja seinän välistä kapeaa rakoa myöten... sinne pentu ei sentään tullut perässä.

Kiharanpentu Hayabusa's Mini Cooper, alias Mini, lelua vinguttamassa. 

Alkuhämmingin jälkeen Fiifi totesi pennun ihan kivaksi mutta terävähampaiseksi koiranaluksi. Ja niitä teräviä hampaita piti sitten väistellä kiipeämällä sohvalle ihmisten syliin. Takapihalla Fiifi ja pentu pääsivät samalle aallonpituudelle: Fiifi leikitti pentua tosi mukavasti, ei liian rajusti riehuen. Juoksivat peräkkäin ja porukassa kaivelivat kukkapenkkiä.

Fiifi-reppana peruskilttinä kiharatyttönä ei komentanut naskalihampaista pentua lainkaan. Sisällä vein välillä Fiifin "huilaamaan" keittiöön koiraportin taakse ja toin DD:n uudelleen pennun luo. Nyt DD ei enää ollut pennusta ihmeissään vaan haisteli pikkuista tarkasti ja väisteli naskalihampaita. DD:llä oli Fiifiä enemmän auktoriteettiä pennun suuntaan: DD:n mulkaisut ja varoitusurina hillitsivät Minin hammastelua DD:a kohtaan. Näytimme Minille kaninnahkadamia ja pentu innostui siitä valtavasti. Otin kanidamin vaihtarilla Miniltä pois. Vaihtari kuitenkin jäi hetkessä lattialle lojumaan ja Mini-rassu etsi pitkän tovin, mihin se iki-iiihana kanidami hävisi! Kyllä tuosta pojasta vielä kunnon metsästyskaveri kasvaa! 

Joensuussa pimeää, märkää ja lumetonta edelleen - ei tosin Kajaanissa, sinne ajaessa tänä aamuna talvirenkaat olivat todella tarpeen.

Dupi tykkää... juosta lumessa. Jos vaan saatais sitä lunta tänne Joensuun seudullekin. Kuva: Paula Sarkkinen. Kuva näppäisty "Cimramin treffeillä" Oulussa viime talven lopulla.

Jes, tänään olimme Kajaanissa ryhmänäyttelyssä. Aamun pimeässä pakkasimme Pian kanssa autoon DD:n, Fiifin ja tolleri-Jaskan. Joensuusta ylöspäin matkatessamme keräsimme kyytiin Helin kultsuneidon ja Pian sijoitus tolleri-tytsyn. Loppumatkasta oli todella liukasta, meinasin kerran luiskahtaa tieltä - huh, kaasujalkaa keveämmäksi. Ehdimme sentään mukavan ajoissa perille.

Poistin tästä kaksi "myrskykappaletta".

Ikävä kyllä pikkukamerallani ei kuplahallin kellertävässä valossa saanut kunnollisia kuvia. Kiharatuomarina Kajaanissa tänään oli Tuula Pratt:

DD: Mittasuhteiltaan hyvä. Päässä riittävä pituus ja voimakkuus. Oikein hyvä kaulalinja. Riittävästi kulmautunut edestä, normaalisti takaa.Kokonaisuuteen sopiva rungon voimakkuus. Saisi olla voimakkaampi raajaluusto. Liikkuu yhdensuuntaisesti, mutta askeleessa saisi olla lisää ulottuvuutta. Kovin epätasainen turkki. Paljaita alueita kaulalla, kyljissä ja selän alueella. H.

Fiifi: Mittasuhteiltaan oikein hyvä. Pää saa vielä täyteistyä. Päässä kuitenkin hyvä muoto ja pituus. Korvat voisivat asettua enemmän pään myötäisesti. Hyvä kaula. Niukasti kulmautunut olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Voisi olla voimakkaampi raajaluusto. Oikein hyvät, yhdensuuntaiset liikkeet ja askeleissa hyvä ulottuvuus. Riittävästi kihartuva turkki. EH.

Kiitos Pia mukavasta matkaseurasta! Seuraavan kerran kisataan Jyväskylässä. Katsotaan mitä tuomari siellä tykkää kullannupuistani.

Syksyä ja pimeyttä...uh tätä aikaa. Syksyn aktiviteettien jälkeen vaipumassa talvihorrokseen. Aamun metsälenkki jää tyngäksi viikolla pimeyden takia ja töiden jälkeen sama juttu. Lämmintä ja eteläistä tuulta, vettä, kuraa... tahtoo pakkasta ja lunta!!!

Vietimme tytsyjen kanssa syyslomaa Viitasaarella vaihtelevissa keliolosuhteissa. Lähtiessä Joensuun puut olivat ruskassa, mutta Kuopion jälkeen lehdettömiä. Piti käydä kanalintuja katselemassa, mutta jäipähän väliin tänä vuonna. Yhtään sorsaa ei mökkijärvellä näkynyt/kuulunut, jotenka se siitä. Koirajengillä oli hauskaa: Fiifi, Deri-setteri ja DD höyrysivät ympäriinsä ja vauhdilla. Muutaman kerran treenattiin dameilla, olihan edessä Hauhon WT. Kotiinpalatessa maisema oli avautunut; Joensuun puutkin olivat pudottaneet lehtensä.

 Syyslomalla Viitasaareeella: Koirateinit vetoleikissä.

 DD pomottaa Fiifiä: tämä on mun kapula.

Nii...in. Tämä on MUN, katso vaan sivusta. 

Lähdimme Päivin, Olli-labradorin, DD:n ja Fiifin kanssa ajelemaan etelään Hauhon kisaan jo lauantaina. Yövyimme matkalla hotellissa koiralauman kanssa - ihan mukavasti sujui sekin. Hotellihuoneessa Olli ihastui kamalasti Fiifiin, mutta ei oikein uskaltanut seurustella DD:n kanssa sen jälkeen kun DD näytti hammasta innokkaalle kosijalle. Kyllä Fiifikin lopulta tajusi, että urahtelu kannattaa.

Ollin mielestä Fiifi oli Niiin Ihana! DD sensijaan suhtautui Olliin "ei ihan niin suopeasti".

Aikaisen herätyksen jälkeen jatkoimme Hauholle. Kokeessa oli 4 rastia ja 4 tuomaria, ALO koiria about 40 jotenka meidät jaettiin kahteen ALO-porukkaan.

Eka rasti oli vesityö: Markkeerausheitto syvään vesiojaan, ammuttiin. DD syöksyi matkaan kun tuomari antoi luvan ja loikkasi ojaan ja pitkältä tuntuvan ajan jälkeen könysi vettä tippuen ojasta -  ilman damia. Tuomari antoi minun mennä lähemmäs koiraa patistamaan ja aikamoisen painostuksen jälkeen DD loikkasi veteen, juuttui ojaan mutta vesikasveista irti päästyään ui damille ja palautti sen kauniisti käteen. Tästä tuli 0 pistettä. Olisi DD saanut tajuta, että olisi mennyt veteen helpommasta paikasta!

Märkä ja ohutturkkinen DD paleli tämän jälkeen tuulisella pellolla niin että hampaat kalisivat, jotenka kävelytin ja juoksutin sitä ympäriinsä. Toinen rasti oli linja pellolta metsänrajaan, jonne oli kätketty dami. Koira istui vierellä vapaana, ammuttiin. Sitten seurautettiin vapaana kymmenisen metriä, sitten lähetys linjaan. DD pysyi paikoillaan ja seurasi kauniisti. Lähti linjaan, mutta sai vasemmalta hyvän hajun, juoksi sinne, alkoi syödä jotain. Komentamalla ja ohjaamalla sain DD:n damille. DD nuuhkaisi damia, katsoi minua sanoen että tuossa se on ja laukkasi takaisin syömään sitä jotain. Komensin DD:n pois ja tuomari totesi että nyt oli mielessä muut herkut kuin dami. Nolla tältäkin rastilta.

Hauhon WT-koemaisemaa. Tässä odottelimme viimeiseen tehtävään pääsyä.

Kolmas rasti oli markkeeraus ja linja. Tuomari tuli vastaan kättelemään, ja siitä eteenpäin piti koiran seurata vapaana koepaikalle. Koiran istuessa vapaana vierellä ammuttiin laukaus ja dami heitettiin pellolta metsänrajaan.  Kun tuomari antoi luvan, koira sai lähteä noutoon. DD teki tämän kauniisti, joskin palautuksessa kävi moikkaamassa markkeerauspaikan lähellä seissyttä heittäjää. Dami tuli kuitenkin minulle kauniisti käteen. Sitten käännettiin suuntaa ja lähetettiin koira linjaan pellolta metsään about saman matkaa, dami oli muutaman metrin verran metsän puolella. DD lähti kauniisti linjaan, rymisti vauhdilla damista yli. DD pysähtyi pillillä ja sain sen heti takaisin damin lähelle. Lähinoutopillityksellä DD etsi damin nopeasti ja laukkasi vauhdilla takaisin ja antoi damin kauniisti käteen. Historiallista: tästä saatiin jopa pisteitä!

Neljäs rasti oli lähinouto rajatulta alueelta. Koira taas istui vierellä vapaana, ammuttiin ja koiran sai merkistä lähettää haluamallaan käskyllä hakualueelle n. 50 m päähän ojan yli pitkäheinäiseen peltoon, jossa oli paljon damin hajujälkiä ja koiranhajuja. DD malttoi taas istua ja lähetin sen linjaan keskelle hakualuetta. Sinne DD menikin, mutta lähipillityksestä huolimatta DD ei painanut kuonoa alas vaan jatkoi ilmahakuisesti, jalat toimivat paremmin kuin kuono ja DD rynnisti alueelta ulos vasemmalle. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Nyt DD meni hakualueelle, mutta karkasi sieltä oikealle. Näkyi, että DD:n into alkoi hiipua ja koiruus oli ymmällään, jotenka keskeytin tehtävän. Nolla pistettä...

Kokonaistulos taas nolla, mutta... nyt sain viriteltyä DD:n muutamalla helpolla daminoudolla ennen kolmatta tehtävää iskukuntoon! Kolmosrastille mennessä DD oikein puhkui intoa ja palatessa pois onnistuneen suorituksen jälkeen DD oli niin onnessaan, että se pomppi ilmaan kuin jänis. DD kun on niiin kiharaa, että helposti tekee työtä itselleen. Olisi pitänyt tehdä viritykset samoin ennen ekaa ja toista tehtävää (pelkäsin ensin, että DD ottaa paukkunoutoa, jos sitä innostaa)! Viimeinen tehtävä oli joka tapauksessa vielä liian vaikea DD:lle. Kilometrejä tuli yli 800 mutta oli tosi mukava reissu. Kiitos Päivi reissuseurasta! Sanna Sierilä valokuvasi upeasti kokeen tapahtumia, tässä linkki Sannan "WT Hauho"-albumiin ja alla tämän albumin kuviin minusta/DD:sta: DD seuraa, DD paikka, DD nouda!,  DD noutaa ja noutaa.

Viime viikolla tuli viesti DD:n Rusina-siskon (Cimramin Dikkumelli) porukoilta, että ovat tulossa pitkän viikonlopun viettoon Hammaslahteen. Tietty sitä sovittiin treffit lauantaille. Höpisimme sitä sun tätä ja treenasimme pellolla markkeerauksia, linjaa ja lähihakua. Mahtavan aurinkoinen ja lämmin keli! Ihan lopuksi lähdettiin kävelylle järven rantaan. Heitin DD:lle pallon järveen, jonka perään se syöksyikin vauhdilla. Myös Fiifi lähti epäröimättä uimaan pallon perässä, otti suuhunsa ja kiipesi matalikolle. Sitten arpoi jonkin aikaa, ennenkuin uskaltautui takaisin syvän veden läpi. Sitten Rusinakin syöksyi veteen (heittäkää mulle kans!) ja sai sitten noutaa pallon. On se Rusina sitten ihana: rauhallinen, mutta leikkisä kiharuus, joka tekee töitä Susanille ihan tosissaan; Susan ja Rusina jo saivatkin ekasta NOME AVO-startistaan AVO2!

Aluksi seuruutettiin DD:a (edessä) ja Rusinaa: tottelevaisuus on kaiken A ja O! Kuva: Rusinan isäntä.

DD kyselee, että eiks me jo voitais tehdä jotain, kun toi Rusina-systerikin tekee! Kuva: Rusinan isäntä.

Kiharaneidot ojennuksessa: Oikealla Rusina (Cimramin Dikkumelli, keskellä Fiifi (Cimramin Estefania) ja vasemmalla DD (Cimramin Decora). Kyllä tunnistaa, että Rusina ja DD ovat samasta pentueesta. Niin samaa näköä, ilmeitä ja eleitä! Kuva: Rusinan isäntä.

Hei, täällähän tuulee! Rusinan ja DD:n korvat lepattivat tuulenpuuskan osuessa, mutta Paksukorva-Fiifin (keskellä) korvalehdet eivät hievahtaneetkaan. Kuva: Rusinan isäntä.

Ensi sunnuntaina suuntaammekin Kajaaniin ryhmänäyttelyyn. Kiharoita on ilmoitettu 15, uskomatonta. Mukava nähdä sunnuntaina noin monta kikkuraa, yleensä kun kansainvälisissäkin näyttelyissä kehässä pyöriin vain muutama kiharakarvainen noutaja.

Taas kuului kova kaakatus Reijolan pelloilta töihin lähtiessä yhdeksän maissa. Kun kävin koirien kanssa aamulenkillä seitsemän jälkeen, oli aivan hiljaista. Joko hanhet olivat aamu-unisia tai sitten saapuivat myöhemin aamulla jostain muualta pellolle ruokailemaan.

Sain Anne Arolalta hienoja kuvia yhdistyksen  hanhi / sorsajahti - treeniviikonlopusta viime kuussa. Alla niistä kaksi.

Yläkuva: Anna ja NOME-koirien ryhmä. Vesityöskentelyn lisäksi treenasimme WT-tyyliin pellolla Rääkkylän treeni-jahtiviikonlopun harjoituksissa syyskuussa. Kouluttajana toimivat Anna ja Timo Rupponen.
Alakuva: DD palauttamassa damia minulle.

Molemmat kuvat: Anne Arola. Alakuvaa zuumattu alkuperäiseen verrattuna.

Muuttohanhet ovat tulleet! Viime päivinä Reijolan ilmatilassa on kaikunut kaamea kaakatus, kun parvet ovat lentäneet kovaa ja korkealta tai pysähtyneet yöpymään ja ruokailemaan puiduille viljapelloille. Eilen illalla lähipellolle laskeutui iso (valkoposki ? en käynyt katsomassa) hanhiparvi, jolla tänä aamuna töihin lähdön aikaan taisi olla erimielisyyksiä päivän lentosuunnitelmasta, ainakin volyymeistä päätellen!

Kävimme taas sorsalla sunnuntai-iltana, jolloin tarkastimme reheviä, leveitä pelto-ojia. Havaitsimme eräässä ojassa kolme heinäsorsaa, tietysti haulikonkantaman ulkopuolella. Laaditun taktiikan mukaisesti koukkasin koirien kanssa sivulenkin sorsien eteen tarkoituksena ajaa linnut puskassa lymyävää ampujaa päin. Maaston takia aseen kanssa eteneminen sorsille oli turhan hankalaa. Noo, jouduin kiertämään piiiitkän lenkin, sillä minun ja sorsien välissä oli niin leveitä sivuojia, etten olisi päässyt niistä yli. Ja koirien uiminen/polskiminen ojien yli olisi karkottanut linnut liian aikaisin. Kun pääsimme "sorsaojalle", olivat ne mokomat uineet just sen verran eteenpäin, että kaikkosivat väärään suuntaan. Noo, tätähän sattuu.

Fiifi (vasemmalla) ja DD valmiina iltaduuniin. Tältä pellolta pimeässä pomppi sorsia lentoon. 

DD ja Fiifi perkasivat urakalla ojanvarsia, mutta piisameja lukuunottamatta ojat olivat tyhjiä. Myös hanhien ääniä kuultiin. Palailimme autolle oikaisten heinäpellon yli. Yhtäkkiä koirat ampaisivat vauhtiin ja pimeästä kuului sorsan lähtöääni, tämä yksilö jostain syystä oli istuskellut keskellä lyhytnurmista heinäpeltoa. Oli todellakin jo niin pimeää, ettei sorsan lentoonlähtö edes näkynyt. Tietysti sama toistui vielä toisenkin kerran!

Kotona totesin, että koirat olivat taas mudan ja vaikkaminkä peitossa ja haiskahtivat aika epämääräiselle. Siispä suihkuun, mikä toimitus ei jostain syystä yhtään innosta DD:a ja Fiifiä. Puunasin kuitenkin molemmat perusteellisesti koirashampoolla ja tuloksena oli pehmeäturkkiset ja paljon paremman tuoksuiset puhtaat koirat. Molemmat olivat paiskineet töitä sen verran, että sapuskan saatuaan kellahtivat heti kunnon uneen.

Pesty, puhdas,väsynyt ja tyytyväisen oloinen DD sunnuntai-iltana sapuskan jälkeen.

Kortelaisen Päivin innostamana lähetin DD:n ilmoittautumisen Metsästysnoutajien WT-kokeeseen Hauholle. Mahduimme molemmat mukaan! Matkaa Joensuusta Hauhollehan on vain 400 km - pikku pyrähdys, totta tosiaan! Eiköhän sitä kuitenkin löydetä perille, Päivin GPS:n avulla ainakin. Nyt sitten vaan DD:lle ja Ollille maltti- ja damitreeniä pellolla. Eteeeen.....

Tänä iltana noutajien koulutuskentällä pennut pääsevät tutustumaan riistaan ja vanhemmille koirakoille tehdään sekalaisia nouto- ja hallintaharjoituksia. Vaihtoehtoisina ryhminä normaalin tottiksen lisäksi.

Kennelliiton nettisivulla näkyi viimeinkin Fiifin lonkka- ja kyynärkuvien tulokset: lonkat A/A ja kyynärät 0/0; siis terveet lonkat ja kyynärpäät, ihan sama tulos kuin DD:llakin. MAHTAVAA! Nyt ei tarvitse turhia pelätä Fiifinkään kanssa treenaillessa. Myös silmät molemmilla tytsyillä on terveet. Kiitos kasvattaja-Paula näistä hienoista koiruuksista.

Fiifin neljä sisarustakin on jo kuvattu+ silmäpeilattu, ja tulokset on tosi hyvät. Linkki Cimramin E-pentueen sivulle löytyy tästä.

Käytiin DD:n kanssa sunnuntaina tutustumassa Agilityyn. DD:lla oli hauskaa! Ensin DD kyllä ihmetteli, että miksi esteen yli on hypättävä, vaikka sen voi kiertää tai sen alta voi jopa luikahtaa. Meidän piti käydä jo viime keväänä DD:n kanssa tutustumassa Agiin, mutta neito tekaisi juoksut tutustumispäiväksi. Siispä Fiifi tutustui agilityyn viime keväänä. Ahne pentu teki makkaran voimalla ihan mitä vain. Vähän puomilla epäilytti, että napero ei edes tainnut tajuta miten korkealla mentiin, niin tiukasti Fiifi keskittyi edellä liikkuvaan makkaraan...

Fiifi (vasemmalla) ja DD vauhdissa. Molemmilla terveet lonkat, kyynärät ja silmät. Kuva: Eija Lappalainen.

Ulkona upea ruska! Ihmeen upeat värit, vaikka kesä olikin aika kalsea ja sateinen. Kait kuivempi syyskuu pakkasöineen sai värit vahvistumaan. Tiistaina palatessani työreissulta taivas aukeni pilvestä vähän ennen Joensuuta ja lentsikasta avautui mahtavat auringossa leiskuvat ruskaiset metsämaisemat. Kaunista, kaunista. Ikävää vaan tämä päivänvalon nopea väheneminen.

Wow miten upea ruska täällä Pohjois-Karjalassa nyt on!

Niin, tytsyt viettivät taas muutaman päivän "koirahotellissa" Katjan hyvässä hoivassa. DD ja Fiifi ovat tottuneet jäämään välillä muualle hoitoon, ja menevät Katjalle hännät heiluen. Kumpikin on totutellut tähän pennusta pitäen ja nythän useimmiten menevät hoitolaan yhdessä samaan isoon "häkkiin", josta voivat halutessaan myös siirtyä ulkotarhaan. Lisäksi haukut pääsevät lenkkeilemään. Pakkaan DD:lle ja Fiifille aina omat eväät mukaan, ettei ruoanvaihdos sekoita mahaa. Niin, ja tietysti hoitolaan otetaan mukaan parit omat lelut ja tuttu omanhajuinen makuualusta.

Fiifi ruskametsässä iltalenkillä. 

Olemme tytsyjen kanssa käyneet nyt sorsalla parisen kertaa viikossa. Saalistakin on saatu, ei paljoa mutta päästään kuitenkin nauttimaan sorsaa kerma - valkoviinikastikkeessa. Ja mikä tärkeintä, tytöt ovat päässeet töihin. Viime keskiviikkoiltana mukana oli DD (Fiifi jäi autoon osoittamaan mieltään). Leveästä pelto-ojasta lähteneestä porukasta ampuja tipautti yhden sorsan, joka jäi haavakoksi. DD:n kokemattomuus tuli näkyviin, kun DD ei nähnyt pudotusta jääden hakuun lähetettäessä etsimään pudotusta sorsien lähtöpaikalta ojasta (siellä tietty oli vahvat hajut). Komensin DD takaisin ja vein tuulen alle pudotuspaikkaan nähden. Sitten DD löysikin haavakon heinäpellosta metrien päässä pudotuspaikasta. DD nappasi sorsan ja toi sen minulle. Hyvä tyttö! Olisi sekin sorsa ollut aika mahdoton löydettävä ilman koiraa! DD vielä perkaili ojanvarsia, mutta lisää saalista ei sille illalle enää saatu. 

Tietysti Fiifikin pääsi samana iltana sorsan noutoon, kun autolle palattuamme haetutin Fiifillä lämmintä sorsaa parisen kertaa. Fiifi oli innoissaan. Tänä iltana DD:n järkytykseksi taidan ottaa Fiifin iltalennolle. Katsotaan... Täytyy yrittää päästä kanalinnullekin Viitasaarelle vielä tänä syksynä !

Pitkäsen Sarin Emmi (Sirmakan Violetta) kävi Ruotsissa kisaamassa ja sai FIN KVA-tittelin jatkeeksi Ruotsin käyttövalion arvon. Samana viikonloppuna Emmi kisasi myös Suomen puolella ja sai VOI1-tuloksen. Hienoa Emmi ja Sari!