Kiharakarvaiset noutajat DD & Fiifi

Kesää kohti mennään ja vahvasti. Valon määrä lisääntyy vauhdilla, jotenka pilvettöminä öinä taivas ei enää pimene. Kevät parhaimmillaan: käenkaali (täkäläinen valkovuokko) ja tuomi kukkivat. Aurinkoista. Saisi kyllä sataakin että tuo takapihan nurmikkokylvös vähitellen itäisi!

Viime viikonloppuna olin talkoolaisena noutajien taipumuskokeessa Liperin Kaatamossa. Keli oli mitä mahtavin, viileähkö mutta aurinkoinen päivä. Tehtävänäni oli heittää varista hakualueelle laukauksen jälkeen ja poimia tuomarilta koirien hakualueelta tuomat varikset. Eli sain seurata taipparikoirien (ja ohjaajien) työskentelyä ihan aitiopaikalla. Lähes kaikki koirakot tekivat hyvää työtä, tulokset löydät täältä. No, tietysti joillain koirakoilla homma ei mennyt ihan niin kuin ohjaaja toivoi, kun koira esim. arkaili lokin noudossa tai rouskautti variksen lyttyyn.

Kaatamon taipparien aamuryhmä tuomarin (Tapio Sihvonen) puhuttelussa. 

Illalla kokeen jälkeen testasin Fiifiä, miten se olisi alueella pärjännyt. Kuten olin tuumannutkin, Fiifin itseluottamus ei riittänyt vielä veneestä heitetyn lokin pituisen matkan uimiseen. Lisäksi outo jyrkkä ranta sai Fiifin arpomaan turhan pitkään, mistä sitä uskaltaisi veteen loikata. Hakualue sujui mukavasti, sieltä Fiifi kiikutti nopeasti minulle viisi varista. Kania en tuolloin kokeillut, mutta viimeksi keskiviikkona treenatessa Fiifi toi puppanan jäljen päästä käteen saakka. Vaikka innoissaan välillä eksyikin jäljeltä.

Maanantain taipparitreeneissä olin tällä kertaa itse koulutettavana. Aiheena oli vesityö. Koirat saivat hakea lokkia kahdesta erilaisesta rannasta (hieman kahluumahdollisuutta ja veneheitto sekä äkkisyvä ranta). Niinhän siinä sitten kävi, että Fiifi pienen epäröinnin jälkeen haki lokin veneestä lähelle rantaa heitettynä ja toisella heitolla meni reippaasti veteen ja toi lokin minulle. Äkkisyvästä rannasta Fiifi sen sijaan ei uskaltanut lähteä uimaan, vaan yritti vinkumalla, kurottamalla ja etutassuilla vettä vatkaten saada lokin luokseen... elikkä se veteenmeno erilaisista rannoista on nyt tärkeimmän työn alla Fiifin kanssa!
Aamulenkilläkin voi tulla näin kuuma! DD vasemmalla, Fiifi oikealla.

Keskiviikkona taas treenasimme DD:n ja Fiifin kanssa ihan kunnolla: Vesinoutoja jyrkältä suorannalta, kanijälkeä, vaakun noutoa ja DD:lle linjaa (eteenmenoa) vaakulla. Myös DD hieman arpoo, mistä uskaltaa lähteä jyrkästä rannasta uimaan. Pessimistinä sidoin pitkän narun vesidamiin ja heitin damin niin pitkälle kuin jaksoin - ja tietysti naru luisui kädestä kauas veteen! Onneksi DD ei nyt rantaa ihmetellyt vaan loikkasi veteen ja haki damin. Kiersin rantoja pitkin ja heittelin damia veteen. Ja DD urakoi vesinoutoja innolla. Näin tällä kertaa.

Sitten taas naru damiin ja heitto Fiifille, nyt naru pysyi kädessä. Uskomattoman pitkän aikaa Fiifi arpoi mistä mennä ja miten mennä, kunnes sitten loikkasi veteen ja toi damin minulle. Tämän jälkeen pentu oli niin innoissaan, että unohti epäröidä veteenmenoa seuraavia vesinoutoja tehdessään. Hienoa, edistymme, ei muuta kuin ensi kerralla taas uuteen rantaan! DD:lle tein alokasluokan kanijäljen - no problems. Fiifille NOU-kanijäljen ja sekin meni hienosti. Molemmat hakivat vaakkua innolla, ja DD jopa malttoi kuunnella ohjausta. Parempi onkin, eka NOME B ALO-startti on muutaman viikon päässä!

Torstaina osallistuimme DD:n kanssa Pohjois-Karjalan Kanakoirakerhon leikkimieliseen TOKO-kisaan. Tehtävinä seuraamista vapaana ja narussa, markkeerausnouto riistalla, maahanmenoa vauhdissa, haussa käskystä maahan ja pillillä koira takaisin omistajan luo ja vaikka mitä! Seuruuttaessa DD laahusti perässä, EVVK. Mutta sitten markkeeraus fasaanilla muutti kaiken: DD istui nätisti vieressä heitettäessä ja ammuttaessa, toi fasaanin - parin metrin päähän ja alkoi ryöpyttää sitä. Menin ottaamaan fasaania pois ja DD ihan urahti, että tämä on MINUN. No, DD tietysti menetti rakkaan fasaaninsa ja sai puhuttelun siitä, että kenelle se fasaani oikeastaan kuuluu. Koiruus ei ottanut puhuttelua nokkiinsa, sillä loppukokeen ajan DD oli ihan töpinöissään ja tehtävät sujuivatkin innolla, ihan kuin joku olisi painanut ON-kytkintä.
Seija ja lkssu Lassi TOKO-kisassa. Tuomarit Heikki Nevalainen ja Jussi Kaltiainen pohdiskelevat arvosanaa seuraamisesta. 

Mitä? Kaksi kiharaa seuraamassa seisojien tokokisaa. Näin tarkkaavaisina DD ja Hannan Urho (Curlicue's Under the Wire) seurasivat laukauksia ja markkeerauksia riistalla.

Voi tätä kiharaneitoa: kunpa vähitellen ymmärtäisin, miten saan DD:n tosissaan innostumaan! Ei kai sitä aina voi fasaania heilutella kuonon alla ennen koetta. DD kun innostuu, se tekee parhaansa. Mutta jos en saa tuota ON-kytkintä painettua, koiruus laahustaa perässä eikä mikään homma kiinnosta. Näissä hieman sekavissa tunnelmissa toivotan oikein antoisaa kesää, huomennahan se alkaa, ihan virallisestikin.
 
DD haaveille kesämökin laiturilla Viitasaarella. Hyvää kesää!

Aika kylmät on kelit, viime yönäkin oli pakkasta. Nyt on sentään luvattu lämpenevää ja aurinkoa viikonlopuksi (tottakai kuivaa keliä kun eilen sain nurmikon kylvettyä!!). Tulee ainakin sään puolesta mukava taippari- ja treeniviikonloppu Kaatamossa.

Pitkään mietin, ilmoitanko Fiifin jo näihin taippareihin. Enkä sitten ilmoittanut. Hakualue menee jo suht kivasti, samoin pupuakin tuodaan jäljen päästä, mutta ei taida vielä itseluottamus riittää ainakaan veneestä heitetyn lokin noutoon. Neitohan on heinäkuussa 2007 syntynyt, jotenka ensimmäiset kunnon uinnit on tehty vasta viime viikkojen aikana. Yritämme taippareita Fiifin kanssa myöhemmin tänä kesänä; joko kiharaleirillä tai viimeistään täällä Joensuussa elokuussa. Niinpä voinkin ensi lauantaina nautiskella hermoilematta taipparikoirien työskentelstä (variksenkantajana tai lokkilinkona tai... joissain talkoohommissa kuitenkin). DD:n olen ilmoittanut NOME B ALO:oon, startti Joensuun ympäristössä 14./15.6. Jo nyt jännittää, tekeekö DD sitten "Valkealat" (kts. 15.5. alla).

Sateisen harmaa ja kylmänkalsea näyttelysunnuntai Joensuussa. 

Sää ei suosinut Joensuun näyttelyviikonloppua, onneksi olin sisähommissa. Lauantaipäivä oli aurinkoinen mutta kylmä. Sunnuntaiaamuna maa oli luminen ja lisää räntää tippui taivaan täydeltä. Ja sitten päivemmällä vettä. Kyllä siinä Pohjoisen näyttelyvieraidenkin sisua koeteltiin (9 koiraa ja 3 ihmistä, ihan mukavasti mahduttiin yöksi luokseni vai mitä Paula?). Sunnuntaina iltapäivällä  ennen kiharakehän alkua Paula näytti jo aika vettyneeltä ja kylmästä kalpean siniseltä. Mutta sinnittely kannatti, mukaan Ouluun lähti sekä ROP että VSP lauantain vastaavien tulosten lisäksi! DD teki tasaisen varmaa tulosta ollen EH molempina päivinä ja Fiifi sai lauantaina EH:n ja sunnuntaina ERI:n ja vara-SERTin. Oli mielenkiintoista seurata koiranäyttelyä myös työntekijäpuolelta; näinkin isojen näyttelyjen järjestämiseen ja pyörittämiseen tarvitaan monta, monta talkoolaista!

Sunnuntain kehässä lotomärkänä DD:n kanssa. Eipä tarvinnut kiharanturkkiakaan kostutella, vettä tuli taivaalta sen verran rankasti! Kuva:Sarkkinen X.

Maanantaina vuorossa oli taipparitreenin veto, ja aiheena hakualue variksilla. Nyt käytin koulutusesimerkkinä Fiifiä, joka pentumaisen iloisesti pomppien (diipa daapa daa...) sinkoili hakualueella saaden kurssilaiset nauramaan. Hömpötyksestä huolimatta Fiifi tiesi tehtävänsä ja sainkin käsiini vaakun / hakualueelle lähetys! Hyvin olivat useimmat kurssilaiset nuorten koiriensa kanssa touhuilleet, tottelevaisuudessa oli edetty huimasti ja useampikin koiruus kantoi vaakkuja alueelta kuin kokeneempikin noutaja. Myös uusia onnistumisen hetkiä saatiin, kun jokunen aiemmin vaakkuja tai dameja vierastanut noutajanalku innostuikin asiasta. Hienoa!  

Taas keli lämpeni viikonlopuksi, mutta jäähtyi jo maanantaiksi: viikolla on ollut tarjolla räntää, vettä, rakeita, aurinkoa ja yöpakkasta...

Korkkasimme DD:n kanssa kisakauden viime lauantaina 10.5. Valkealassa tutustumalla lajiin NOME WT. DD starttasi ALO:ssa. Lauantai alkoi aikaisella herätyksellä,  Sari ja Emmi-labradori kaarsivat pihaan ennen aamuneljää. DD ja Fiifi kyytiin, sitten mentiin. Oli mukavan rauhallista ajella, rekoistakaan ei ollut kiusaa vaikka reitti kulkikin itärajaa alaspäin. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin.

Ikävä kyllä DD ei ollut kokeesta yhtä innoissaan kuin minä (kuten viereisestä kuvasta ehkä näkyykin). Neito laahusti metrin perässäni kun odottelimme omaa vuoroa. Tuloksena oli puhdas 0, DD yksinkertaisesti kieltäytyi yhteistyöstä! Esim. helpossa markkeerauksessa (dami heitetään koiran nähden ja se saa hakea luvan saatuaan) kiharani lönkötteli damille, nuuhkaisi sitä ja ryhtyi syömään ruohoa. Ohjauksessa sain DD:n piilotetun damin luo, mutta DD ei tuonut damia. Toista markkeerausta varten innostin DD:a pallolla. Koiruus innostui niin, että livahti paukkunoutoon... Noo, ei ollut meidän päivä.

Koemuotona NOME WT vaikutti mukavalta: Tehtävärastit (ainakaan ALO:ssa) eivät ole kovin vaikeita, ja erot koirakoiden välillä saadaankin arvostelemalla "suorituksen puhtautta". Varmasti starttaamme uudelleen WT:ssä kunhan DD:kin taas innostuu noutopuuhiin. WT on myös yleisöystävällinen laji, ja innolla seurasin muiden koirakoiden suorituksia. Taas opin paljon lisää katsomalla kokeneiden ohjaajien työskentelyä!

Meidän lisäksi toinenkin kiharainen koirakko starttasi Valkealassa: Leena ja Pinja osallistuivat AVO-luokkaan tehden hienoa yhteistyötä. Pinjan vauhdikasta menoa oli ilo katsella!

Leena Ja Pinja palaavat viimeiseltä NOME WT (AVO) rastilta.

Sari ja KVA-Emmi puolestaan starttasivat VOI-luokassa. Sari hermoili, että pysyykö aina iloinen ja innokas Emmi näin alkukaudesta käsissä erittäin tarkkaa tottelevaisuutta vaativissa tehtävissä. Varsinkin voittajaluokan walk-up rasti (rivissä seuraamista ja tehtäviä vuorotellen eri koirakoille) Sarin mukaan otti sen verran koville, että tutisutti vielä suorituksen jälkeenkin. Turhaan Sari jännitti, sillä Emmi sai suorituspisteet joka rastilta ja lopputulos oli VOI3.

Emmi seeiiis! Sari ohjasi n. 100 metrin päässä laukkaavaa Emmiä tyylikkäästi VOI-luokan tehtävärastilla. 

Fiifi-naperokin siis oli mukana seuraamassa kisoja ja kuten tavallisesti, kiharateinillä oli oikein hauskaa. Kun tullessa kyydissä oli kolme koiraa, paluumatkalle neljänneksi autoon pakattiin vielä ulkomaan riiuu-reissulta kotiin Joensuuhun palaamassa ollut kaunis kultsuneito. Täytyy sanoa, että eihän tuota koiralastia ajaessa edes huomannut, niin hiljaa ja rauhallisesti nämä noutajat autossa matkasivat. Kotona Joensuussa oltiin iltakymmenen maissa, väsytti, ja auringossa palaneet kasvot ja käsivarret kuumottivat.

Maanantaina vedin omaa ryhmää yhdistyksen taipparikoulutuksessa. Metsätokoa, vaakkuun ja kaniin tutustumista. Jotkut koiruuksista kantoivat varista, toiset vierastivat mokomaa haisevaa sulkakasaa. Kania useimmat kantoivat innokkaasti ja jokainen näistä nuorista noutajista selvitti lyhyehkön metsään vedetyn kanijäljen, vaikkei kani aina palautunutkaan ohjaajalle. Todella viehättävä sknn Mokkaa jäntskitti kanijälki niin, että pentu eteni lähes ryömimällä. Kanille päästyään Mokka kuitenkin nappasi kanin suuhunsa ja palautti sen ylpeänä ohjaajalleen! Ikävä kyllä en ehtinyt tuolla kertaa treenaamaan Fiifiä riistalla, mutta sekä Fiifi että DD pääsivät suolammelle harjoittelemaan damien noutoa vedestä. Molemmille outo äkkisyvä ranta tuotti vaikeuksia, rohkeus ei heti riittänyt. Etsimme hieman helpomman paikan rannasta ja saatiinhan ne vesinoudot sitten iloisesti tehtyä! Niinpä, kunhan sitä muistaisi tehdä nuoren, kokemattoman koiran kanssa tarpeeksi helppoja harjoituksia!

Eilen illalla sitten testasin Fiifin suhtautumista vaakkuun ja kaniin. No problems, niitä pentu kantoi mielellään. Fiifi toi helpolta hakualueelta molemmat vaakut (ja kyyhkyn). Lisäksi koiruus innolla selvitti lyhyen kanijäljen (ilmavainulla enimmäkseen tosin) ja jopa pupukin tuotiin minulle. Hyvä Fiifi! DD seurasi Fiifin touhuja puuhun kytkettynä. Kateuttako, mutta Fiifin jälkeen treenailleella DD:lläkin riitti intoa hakualueella; linnut toimitettiin vauhdikkaasti ja kauniisti käteen...

Nyt sitten laitetaan kiharat ojennukseen ja osallistutaan viikonloppuna Joensuun kahteen näyttelyyn. Ja mikä mahtavinta: kerrankin on kunnolla kiharaa kehissä kun DD:n ja Fiifin kasvattaja-Paula + muuta kiharajengiä saapuu Oulusta näyttelyyn! Olen myös talkoolaisena näyttelyssä mukana: jos on probleemaa ymmärtää ruotsin- tai englanninkielistä näyttelyarvostelua, toimiston yhteydessä oleva käännöspalvelu (Aija ja Sari) auttaa!

Kevään suhteen palattiin normaalilämpötiloihin yhdessä yössä: sunnuntain helteesstä maanantain räntäsateeseen. Jotain hyvääkin maanantain myräkästä seurasi: jäät lähtivät kovan tuulen mukana ainakin isoimmista järvistä. Eli nyt päästään uimaan (siis koirat, minä odottelen lämpimämpiä vesiä!!).

Sunnuntain helteessä kävimme vähän kauempana metsämaastossa treenailemassa: DD:lle ohjelmassa oli malttamista, markeerauksia, eteenmenoa, lähihakua ja hakualuetta dameilla.  Nyt DD teki hommia paljon iloisemmin kuin viikko sitten, vaikka lisää vauhtia ja intoa vielä tarvitaan. Fiifi osallistui hakualuehommiin ja lisäksi tein kiharateinille kanijäljen.

Fiifi teki ihan kivaa työtä hakualueella, joka oli helppomaastoista kuivaa kangasmetsää. Haetutin muutamia dameja, ja lopetin kun Fiifillä vielä oli kamalan hauskaa. Sitten neito puuhun kiinni ja kanijäljen vetoon. Ekalla keralla Fiifi lähti kintut suorana matkaan ja se nenän käyttö unohtui jo parin kymmenen metrin kuluttua. Pupu kylläkin löytyi haulla. Toisella yrityksellä Fiifi muisti käyttää nenäänsä hajujäljen seuraamiseen ja paria harhakiemuraa lukuunottamatta kani löytyi jälkeä seuraten ja sainpa saaliin ihan perille palautettuna!

Helteessä tehdyn treenin jälkeen rauhoituttiin hetkeksi ennen kotimatkaa. Nautittiin metsän tuoksuista ja linnunlaulusta. DD:n kieli oli pudota ja Fiifiä alkoi nukuttaa...

...ja Fiifiä nukuttaa...

 
...ja Fiifi kohta nukahtaa... 

Alkuviikon DD ja Fiifi viettivätkin "koirahotellissa" emännän työreissaamisen takia, hain haukut kotiin keskiviikkoiltana. Eilen illalla sitten olikin aurinkoinen ja leppeä keli, jotenka lenkkeilimme Reijolan koirabiitsille aikeena katsoa, meneekö Fiifi kunnolla veteen ja - osaako se edes uida. Tuo ranta on mukava paikka aloitella uintiharjoituksia; kova kivi- ja hiekkapohja, ranta syvenee suht loivasti. Päästin neidot rannassa irti ja heti molemmat lähtivät kahlailemaan. Heitin DD:lle damin niin pitkälle kuin jaksoin ja sainkin sen käteeni kunniakierroksen jälkeen. Sitten komensin DD:n kauemmas istumaan ja heitin Fiifille damin kahlaussyvyydelle. Fiifi ei epäröinyt yhtään, vaan haki damin minulle (pudotti tietty ravistaessaan). Sitten Fiifi sivulle istumaan ja uusi heitto untisyvyydelle. Luvan saatuaan Fiifi lähti kahlaamaan damia kohti ja sitten jatkoi matkaansa uiden pärskimättä kuin vanha tekijä. Samoin dami suussa uinti sujui kauniisti ja luovutuskin aika mukavasti. Upeaa! Veteenmeno ja uimaan oppiminen ei ollut ihan näin helppoa DD:lle (joskin DD oli ekana kesänään pikkupentu, Fiifi on jo teini).

Kevään eka uintireissu (ja Fiifin elämän eka kunnon uinti!) 8.5.2008. Tässä DD seuraa rantavedestä miten Fiifi-hurja heti irti päästyään syöksyi syvemmälle plutraamaan.

Lopuksi koirat saivat vapaasti temmeltää rannalla ja vedessä, välillä damilla maustaen. Molemmat kiharuudet olivat niin innoissaan että eivät olisi millään malttaneet lähteä kotia kohti. Mukava uimakauden avaus! Maanantaina sitten onkin taipparikurssin ohjelmassa kaniin ja vaakkuihin tutustumista, vedän yhtä ryhmää. Fiifikin tietty treenaa, joskin viimeisenä (vai pitäisikö olla ekana esimerkkinä miten tehdään jos tehdään melkein tehdään tai jotain sinnepäin tehdään - hömpöttävä kiharakakara!).

Mahtavat kelit, parikytä lämmintä, mikäpä on virkamiehen viimeisiä vanhoja lomia vietellessä...

DD - voi ei. Koiraneito potee juoksun jälkeistä depistä: lenkillä laahustaa perässä, mikään ei kiinnosta. Fiifin kanssa ei leikitä. Niinpä. Viime lauantaina osallistuimme yhdistyksen ALO-treeneihin DD:n kanssa. Aluksi jokainen kertoi koirastaan ja sen osaamisesta: DD noutaa ja etsii OK, tietää mitä ETEEN tarkoittaa, muitakin suuntia ollaan opeteltu. Eli ihan hyvällä mallilla ALO:oon. Kuinkas sitten menikään: Seuruuttaessa DD laahusti metrin perässä, markkeerauksissa juoksi (laahusti) damien yli ja saattoi pysähtyä viereen nuuskimaan maata. Eteen-lähetyksissä lönkötteli jonkun matkaa ja jäi nuuskimaan maata. EVVK. Olin ensin kiukkuinen, sitten teki mieli vajota maan alle ja sitten totesin, että otanpa irti kaiken mahdollisen hyvistä kouluttajista. Loppujen lopuksi päivä oli tosi arvokas minulle, joskin DD:n mielestä jotain ihan muuta.

DD ALO-treeneissä. Kyllä se häntä sentään välillä heilui, kuten kuvasta näkyy.

Onneksi DD alkaa piristyä. Keskiviikkona aamusta treenasimme Pitkäsen Sarin, Emmin, Iitun, DD:n ja Fiifin kanssa. DD oli vieläkin aika down, mutta jo kuitenkin pirteämpi, teki jo innolla metsässä hakua. Tänään mentiin aamulla lähimetsässä ihan oppikirjan mukaan. Voi kun DD jo pian saisi päänsä hormoonihöyryjen jäljiltä kuntoon, eka startti on lähellä! Entistä vahvemmin olen nyt tuuminut, että leikkautan DD:n seuraavien juoksujen jälkeen loppusyksystä. Pentuja kun ei neidolla ole tarkoitus teettää.
 

Fiifi on etsinyt damit hakualueelta. Näin keväthelteellä tuppaa kieli tippumaan suusta!

Fiifi-napero on myös opiskellut noutajan taitoja. On kyllä vielä aika kakara, enkä siksi ilmoittanut pentua oman yhdistyksen kevättaippareihin. Koska - Fiifi ei vielä koskaan ole uinut! Ja täällä Pohjois-Karjalassa isommat vedet ovat vielä jäässä. Muuten työmaa tuntuu olevan kohtalaisesti hallussa. Fiifi on kylläkin keksinyt veden: joka rapakossa plutrataan.

Vapunpäivänä kävimme Fiifin kanssa treenamassa näyttelykäyttäytymistä match-showssa Joensuussa. Ja ihana yllätys, siellä pyörivät myös pikku-Tikrulan ja pikku-Curlicue's. Mahtavia kiharateinejä! Ja monta muuta noutajatuttua. Oli tosi kuuma päivä asfalttipihalla, mutta siitä huolimatta Fiifi ponnisti sinisten junnujen kolmoseksi saaden palkinnokseen maukkaan puruluun. Hmm...moni koirapoika oli kiinnostunut Fiifistä. Jokohan ne ekat juoksut?

Pohjois-Karjalan kiharakanta on vahvistunut usealla pennulla ja ainakin yksi yksi kiharataapero odottelee, että kasvaa tarpeeksi isoksi muuttamaan omaan kotiin tänne Pohjois-Karjalaan. Ikävä kyllä, muutama täkäläinen kiharanomistaja on joutunut luopumaan lemmikistään. Yksi pentu palautui kasvattajalle ja kaksi kiharaa on lähtenyt sateenkaarisillalle syövän takia.

Kevättä pukkaa, ihan väkisinkin. Lunta on enää vain varjopaikoissa, Pielisjoki sulana mutta järvet vielä jään peitossa. Aamuisin on mukava kuunnella peipon viserrystä ja joutsenten kaakatusta.

Aikamoista haipakkaa sekä töissä että koirarintamalla. On ollut noutajakoirayhdistyksen johtokunnan kokousta, NOME-toimikunnan kokousta, TOKO-ryhmää, NOME-treeniä, noutajien taipumuskoekurssin teoriailtaa, Kiuruveden ryhmänäyttely, DD:n juoksut (nyt onnellisesti ohi). Tuli myös pakastettua kolmen hengen voimin about 70 lokkia, jotka matkasivat mm. Ämmänsuon kaatopaikalta Hesan läheltä tänne Joensuuhun erään NOME-aktivistimme auton takakontissa.  

ARG, Fiifi-pentele keksi torstaina, että keittiön mäntytuoli on ihan syötävän kiva. Kun tulin kotiin, oli keittiön lattialla isoja säleitä. Ihan livahti PER... kun tutkin tuolia, jolloin koirat katosivat viivana keittiöstä. Hmm, taisivat huomata, että nyt emäntää sapettaa ja kovasti. Sitten tulivat vuorotellen lipsuttelemaan. Eipä siinä auta kuin puhista itsekseen, sillä eihän  ne haukut enää tuossa vaiheessa ymmärrä, mikä mättää.

Fiifi täällä moi! Minä vain vähän maistelin keittiötuolia, oli ihan maukasta mäntyä. Höh, nyt se emäntä vie ne tuolit pois keittiöstä työpäivän ajaksi. 

Kummasti rauhoitti, kun purin kiukkuni imuroimalla kämpän. Sitten veinkin ensin DD:n treenaamaan hakua vaakuilla ja kyyhkyllä, meni ihan ok (kunhan ekassa haussa ensin etsi kaikki kolme ja sai päätettyä mistä linnusta aloittaa). Sitten palasimme DD:n kanssa kotiin. Otin vuorostaan Fiifin mukaan ja menimme yhdessä metsään yksi vaakku mukana. Kun pentu juoksenteli ympäriinsä, tipautin vaakun pusikkoon ja kutsuin pentua niin, että sen reitti kulki vaakun ohi. Pentu lähti kutsusta laukkaamaan luo, veti metrin variksen ohi, iski jarrut päälle niin että pylly viisti maata, palasi tutkimaan varista, nappasi suuhunsa ja toi minulle käteen. WOW, mitä sitä yhdestä vanhasta tuolista! Toistin tätä variksen tipustusta muutaman kerran, ja aina vaakku tuotiin innolla minulle. Tämä oli kylläkin osittain jäinen ja siivet kroppaa myöten, jotenka oli helppo kantaa. Mutta hyvällä mallilla ollaan!

Lauantaina 19.4. kiskoin itseni sängystä 4:30. Aamu(yö)palaa, koirat pikalenkille, tavarat kasaan ja koirat autoon, suunta kohti Kiuruveden ryhmänäyttelyä. Saavuimme perille noin tuntia ennen arvostelua, jotenka ihan mukavissa ajoin sain raahattua ison häkin ja kaksi koiraa jäähalliin. Olin ensimmäistä kertaa liikkeellä yksin kahden koiran kanssa näyttelyssä. Lisäksi Fiifillä ja DD:lla oli perättäiset näyttelynumerot! Eipä ongelmia, sain mm. koiranpitoapua siksi aikaa kun juoksutin toista kehässä (suurkiitos avusta Kaija!). Kiharat arvosteli Anita Maljanen. Fiifi oli JUN EH1, DD oli KÄY ERI1, PN1, ROP, SERT! Molempien arvostelut olivat mukavaa luettavaa.

Fiifi: "Kaunis selvän sukupuolileiman omaava narttu, jolla hyvä ilmeinen pää, hieman kevyt kuono-osa. Hyvä kaula ja selkälinja. Hyvä rintakehä, hieman eturintaakin. Löytyy hyvä vahva reisi, oikea-asentoiset raajat, tiiviit käpälät, moitteettomat liikkeet. Lupaava alku! Oikealaatuinen karva."

Fiifi (vasemmalla) ja DD poseeraavat takapihalla. Tässä kehitysvaiheessa Fiifin kuono näyttää hassun pitkältä, varsinkin kaunispäiseen DD:iin verrattuna. Fiifi istuu lumivallilla alempana, ei todellisuudessa ole noin paljon DD:a pienempi!

DD: "Selvän sukupuolileiman omaava narttu, hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä pää, purenta kunnossa. Hyvä kaula, hieman pehmeyttä selässä. Vahva lantio, leveä reisi, raajat seistessä hyväasentoiset. Liikkeessä hyvät sivuliikkeet, hieman ahdas takaa. Hyvä luonne. Oikean laatuinen turkki, joskin selässä kiharat vähäiset. Kokonaiskuva kaunis."

DD on "kerran vuodessa kaikki karvat pois"-tyyppiä. Rovaniemen talvinäyttelyssä turkki oli karmeimmillaan, nyt kohtalainen. Toivottavasti vielä paranee kesää kohti! Fiifi on nyt alkanut vaihtaa karvaa...ei ainakaan vielä DD:n tapaan vaan hillitystija huomaamattomasti.

Lumi sulaa vauhdilla ja kadunvarret näyttävät rähjäisiltä. Koirantassut ja -massut ravassa, kuten asunnon lattiakin, uh. Pitäisi olla terassilla iso saavi, jossa voisi uittaa koiruudet ennen sisälle siirtymistä! Pesuhuoneeseen kun kuljetaan reittiä eteinen - keittiö - kodinhoitohuone - pesuhuone. Ei ihan kätevää.

DD:n juoksujen takia Fiifi on nyt päässyt moneen paikkaan mukaan ainoana koirana. Pentu onkin osannut ottaa tästä etuoikeudesta kaiken irti! Itseluottamus kasvaa kohisten. Torstaina kävimme P-K:n Kanakoirakerhon noutoharjoituksissa. Siellä Fiifi ensin kanteli damia ympäriinsä ja nouti sitten tavia. Lintu heitettiin, Fiifi rynnisti linnulle ja - jäi tipua ihmettelemään. Nouda-komennolla Fiifi otti tavin suuhunsa ja toi nätisti minulle. Toisella kerralla lintu otettiin heti suuhun, mutta taas alkoi leikki ja linnun ilmaan heittely. Tiukensin äänensävyä ja tavi tulikin +/- nätisti käteen. Hmm...pitäisikö Fiifiltä jo vaatia enemmän? Damia Fiifi on nyt noutanut sisällä ja ulkona ihan oikein.

Fiifi kahdeksan kuukautta, 26 kiloa ja 59 senttiä. Pentu kuitenkin näyttää kookkaammalta kuin sporttinen DD (kaksi vuotta, 28kg ja 62cm).

Sunnuntaina Fiifi pääsi mukaan agility-tutustumispäivään. Agility onkin minulle uusi tuttavuus. Oikein hauska ja sähäkälle DD:lle sopiva laji! Fiifi on sen verran rauhallisempi tapaus, että ehkä esim. jäljestäminen on enemmän sen heiniä. Putki tuotti Fiifille hankaluuksia, millään ei olisi ensin uskaltanut mennä läpi. Makupalan houkuttamana putkikin onnistui. Pussi sujui vaivatta, samoin esteitä oli kiva pomppia ja pujotella keppejä. Puomille Fiifi kiipesi arkailematta, keinulautakaan ei pentua ihmetyttänyt. Jotenkin vain jäi olo, että Fiifi keskittyi kädessäni olevaan makupalaan (kinkkusuikaleita) niin tiukasti, että ei tainnut tajuta edes kiipeävänsä korkealle, saatikka havaita mitään outoa keinulautaa ylittäessään.

DD:n juoksut ovat kukkeimmillaan ja koira ynisee unissaankin. Onneksi tätä vonkuvaihetta kestää vain pari päivää, sitten DD taas rauhottuu. Olin merkannut noutajayhdistyksen ALO-treenipäivän viikkoa liian aikaiseksi kalenteriin; treenit ovatkin vasta huhtikuun lopulla. Silloin DD:n juoksut ovat ohi ja pääsemme mukaan treenaamaan!

Onpas kelit muuttuneet viikossa. Lämmintä noin 10 astetta ja ihanaa auringonpaistetta. Ja kuraa... Kohta sitä päästään lumettomaan maastoon treenaamaan. Nyt vielä lunta metsässä riittää sen verran, että Fiifin pentudami meinasi kadota hankeen, kun en aamulenkillä tarkkaan katsonut mihin sen heitin.

DD aloitti juoksunsa heti pääsiäisreissun jälkeen ja on tällä hetkellä lievästi sanottuna pää pilvissä. DD:a saa todella raahata lenkillä perässä, kun kiharaneidon kuono kyntää maasta käyntikortteja ja se oma merkkikin on joka paikkaan jätettävä. Jalkaa pontevasti nostaen, tietysti! DD:lta jää paikallisen noutajayhdistyksen ALO-treenipäiväkin väliin! Samoin ensi sunnuntain agilityyn tutustumispäivä. Fiifistä ei vielä ALO-treeneihin ole, mutta pääseepähän pentu AGI:iin tutustumaan DD:n sijaisena.

Nyt DD lenkkeileekin muutaman viikon ajan piuhassa. Edesmennyt Olka-kihara nimittäin opetti, että kiltti ja kuuliainen narttukoira muuttuu täysin kuuroiksi käskyille kun sopiva uros on näköpiirissä: Karjumisesta huolimatta Olka kerran livisti pimeältä pihalta ajuriuroksen perään. Yritin maalla taskulampun valossa jäljittää pariskuntaa, mutta enhän minä niitä pimeästä metsästä tietenkään löytänyt...noo, parin tunnin kuluttua Olka raapi ulko-ovea. Seuraavana päivänä soittelin paikalliselle eläinlääkärille ja vein Olkan "katumuspiikille".  
DD vauhdissa hakualueella pääsiäisenä Oulussa. Nyt tällä vauhdilla yritetään mennä vain kun uroskoira on näkö(haju)piirissä...Kuva saatu Paula Sarkkiselta. 

 Tiistaina kävimme Fiifin kanssa koulutuskentällä (DD juoksujensa takia tietysti jäi kotiin murjottamaan), teemana oli riistaan tutustuminen. Ihan mukavaahan Fiifistä oli varista kanniskella, tai oikeastaan liiankin kivaa sillä pentu nopeasti alkoi leikkiä riistalla. Varsinkin siivestä oli kiva riepottaa varista, tietysti pomppien. Ohjeeksi sain tehdä nopeita harjoituksia ja niin remmissä lyhyitä kantamisia, että pentu ei ehdi aloittaa leikkimistä. Ja vanhan tutun "Niksi-Pirkka"-ohjeen: otetaan Pirkka-polvisukat, ja tungetaan varis sukkaan. Lintu pysyy sukassa siivet supussa ja pennun on pakko ottaa paketti kunnolla suuhunsa. Toinen konsti tietysti on sitoa siivet narulla kroppaa vasten.

Kun kerran emme DD:n kanssa osallistu ALO-treeneihin, ilmoitin molemmat kiharat samana päivänä olevaan (19.4.) ryhmänäyttelyyn Kiuruvedelle. Tuolloin DD:n juoksut ovat +/- ohi, mutta koira voi vielä hajullaan sotkea muiden treeniä maastossa. Mutta todennäköisesti ei ihmeemmin enää kuohuta tunteita näyttelyssä. Ja Fiifi sitten osallistuu ekaa kertaa junnuluokkaan. Katsotaan, mitä tuomari pennusta tykkää!

Vihdoinkin kunnon lumipyry; näin kevään korvalla Pohjois-Karjala on hautautumassa lumeen. Onneksi ehdimme kotiin pääsiäisreissulta ennen lumimyräkän alkua tiistai-iltana. Olikin todella hieno pohjoisemman Suomen reissu, vaikka ajokilometrejä kertyikin ihan kunnolla.

Viime torstaina suuntasimme auton keulan Ouluun ja majoituimme muutamaksi päiväksi DD:n ja Fiifin kasvattaja-Paulan luo. Illalla kävimme Anun (DD:n isä-Chokon omistaja) luona katsomassa ihania, mutta terävähampaisia jämtinpentuja. Sitten vielä kävimme isolla kiharaporukalla (kymmenkunta!) iltalenkillä metsässä, myös jämtimamma Piitu oli mukana. Fiifiä vähän jänskitti, ja pentu aluksi pyöri jaloissani. DD sensijaan ystävystyi Piitun kanssa, ja koiruudet laukkasivat ympäriinsä kylki kyljessä!

Pitkänä perjantaina vietimme varsinaiset Cimramin kiharoiden treenit metsämaastossa. Aluksi isoille koirille tehtiin hakualue, joka ensin täytettiin dameilla, sitten riistalla (lokkia, sorsaa ja tietty varista). Myös kanijälki tehtiin. Sitten pennuille (Cimramin E:t Fiifi ja veljet Jose ja Lemi sekä Damme-poika Australiasta) tehtiin helppoon maastoon pieni hakualue, joka täytettiin dameilla. Pennut saivat tutustua riistaan ja kannella niitä ympäriinsä. Ja lopuksi ohjelmassa oli yhteislenkki. Hienon kuvauksen treeneistä löydät Paulan 23.3. uutisia nettisivulta. DD teki hommia hienosti, mutta taisin  puuttua liikaa sen työskentelyyn (Paulan kommentti: Aija nyt suu kiinni) ja ihan omaa syytäni oli että koiran työinto laantui eikä kanijälki enää kiinnostanut (eka kerta kun tällaista tapahtui). Taas opin uutta: "Luota enemmän koiraasi ja anna sen työskennellä rauhassa, älä turhaan hihku ja pillitä!". Tätyy tämä opetus muistaa jatkossa.

Perhepotretti. Vasemmalta Kaneli-äiskä sekä kahdeksankuiset pennut Jose, Fiifi ja Lemi. 

Lauantaiaamuna olikin aikainen herätys. Koirat ja ihmiset pakattiin autoon ja ajeltiin Rovaniemelle ryhmänäyttelyyn. Paikalla oli 15 kiharaa (joista 13 Cimramin/Paulan koiraa)! DD:n turkki oli kiharan sijaan suora karvanvaihdon takia ja tulos olikin H, vaikka tuota turkkia lukuunottamatta arvostelu oli mukavaa luettavaa. Paula esitti Fiifin pentuluokassa ja napero olikin VSP-pentu. Varmasti tuomarilla oli vaikeaa valita pennuista parhaat, niin kauniita kaikki naperot olivat. Tulokset kuvineen löydät täältä.

Sunnuntaiaamuna oli aika kiittää Paulaa vieraanvaraisuudesta. Pakkasin tavarat sekä DD:n ja Fiifin taas autoon ja ajelimme Oulusta Viitasaarelle mökille. Sielläkin koiruuksilla riitti vauhtia, siitä pitivät huolen isoveljen punainen irlanninsetteri Deri ja veljenpojan lyhytkarvainen saksanseisoja Dino (näistä herroista löytyy lisätietoja täältä). Oli hankikanto, ja pihapiirissä sekä järven jäällä oli mukavaa juoksennella. Tiistaina alkuillasta taas pakattiin auto, suunnistettiin kotiinpäin ja arkeen. Lähtö tosin viivästyi, kun Fiifi-höperö katosi järven jäätä pitkin horisonttiin kahden matalalta lentäneen joutsenen perässä... onneksi Deri kävi hakemassa Fiifin takaisin ja onneksi linnut suunnistivat lahdenpohjukkaan eikä avoimena kuohuvaa koskea kohti.

Isoveli ja koiruudet järven jäällä. Ja vauhtia riitti, kuten alla olevasta kuvasta näkyy! DD on nopea; neito juoksi ainakin yhtä kovaa kuin metsästyslinjainen setteri!

Onnellisen väsyneet mökkikoirat DD (oikealla) ja Fiifi illalla, päivän touhujen jälkeen. 

Pääsiäisreissu oli koirista mukava - paljon vapaana riehumista, koulutusta ja jänskiä hajuja näyttelyssä - mutta sen verran fyysisesti ja henkisesti raskas, että uni on nyt maistunut...

Isoiso kiitos Paula vieraanvaraisuudesta ja kiharakeskusteluista sekä muu mukana ollut Oulun kiharaporukka + Rusinan porukka kiitos! Oli mahtavaa nähdä teitä (ja kiharoita) sekä treenata ja näyttelyreissata porukalla.  Tulkaahan tänne Joensuuhunkin näyttelyihin ja kokeisiin!