Kiharakarvaiset noutajat DD & Fiifi

Voi itku, miten päivä lyhenee... Lämpötila on päivisin jäänyt alle kymmeneen asteeseen, ja aamuisin on oltu välillä nollassa. Kylmää! Vielä maisema on onneksi kaunis, puna-kelta-vihreä. Ennen sitä harmaanruskeaa.

Vietimme viikonlopun Rääkkylässä kuivatusalueella (peltoa, joenuomaa) yhdistyksen NOME-toimikunnan jahti- ja koulutusviikoloppua pidellen. Kyttäsimme hanhia ja sorsia, lisäksi treenasimme koiruuksia ulkopuolisten kouluttajien, Highhut's Kennelin Anna ja Timo Rupposen, opastamina. Viikonlopun aikana maisemissa pyöri kymmenkunta ihmistä ja ainakin saman verran noutajia. Olin mukana ilman asetta, ajatuksena keskittyä vain koiriin.

Hanhijahdissa Rääkkylässä. Aikainen metsästäjä hanhen nappaa. vai nappaako? Nyt hanhet tulivat pellolle tunti sen jälkeen kun olimme poistuneet! 

Lauantaiaamuna heräsimme jo viideltä. Pikaisten kahvimukillisten jälkeen pakkasimme koirat autoon ja ajelimme metsästysalueelle. Veimme puidulle viljapellolle hanhenkuvia ja maastouduimme sarkaojan pajupusikkoon odottelemaan. Minulla oli aamusta mukana vain DD, joka otti odottelun mukavan rauhallisesti. Itse istuskelin puskassa ojanpenkalla sadetakin päällä (taas se jakkara jäi kotiin!) ja DD torkuskeli ison pyyhkeen päällä vieressä. Kun vielä käänsin osan pyyhkeestä peitteeksi, DD torkkui oikein tyytyväisen oloisena sen pari tuntia, jonka hanhia odottelimme. Tarkkailimme kurkien jatkuvaa ylilentoa, kyyhkyparvia ja joutsenia. Ikävä kyllä nyt hanhia ei laskeutunut tälle pellolle.

Hanhenkuvia. Taustalla Sari ja Iitu tutustumassa moisiin ihmeisiin.

Yhdeksän maissa porukka jakaantui ja minäkin lähdin DD:n kanssa joenvarteen sorsia etsiskelemään. Rämmin joenvarren matalikossa kahluuhaalareissa (välillä vyötäröä myöten) ja DD yritti hätistää matalikossa uimalla ja kahlaamalla sorsia lentoon. Ampuja ja toinen koiranohjaaja käveliskelivät joenvartta pitkin. Yksi vesilintu saatiin, joka tosin saapui paikalle pellolta. DD teki töitä joenuomassa tosissaan ja taisi väsyäkin aika lailla.

Aamupalatauon jälkeen oli vuorossa koulutusosuus. Aloitimme vesimarkkeerauksilla. Fiifille tehtiin taipparitason harjoitus. Ranta oli hieman hankala irtonaisine kelluvine tuppaineen. Fiifi ekalla noudollaan meinasi juuttua tuppaaseen ja ehkä tämän takia palasi rannalle. Lyhyemmillä heitolla neito kuitenkin rohkaistui noutamaan dameja vedestä.

Olli ja Päivi treenaavat makrkkerausta vastarannalle. 

DD:lle tehtiin ALO-tasoinen markkeeraus veteen. Kuinka ollakkaan, DD pyörähti vedessä ja palasi sitten rannalle (vaikka oli samana aamuna plutrannut jokea pitkin poikin!). Vain matkaa lyhentämällä DD suostui tuomaan damin minulle. Fiifin ja DD:n esitysten jälkeen en voinut kuin ihmetellä, että missä nyt mennään. Kokeneemmat koirakot tekivät ohjausuittoja joen yli ja hakua joessa olevaan pieneen saareen. Ihailin ja huokailin, että kyllä mekin tulevaisuudessa... Sitten siirryimme puidulle pellolle jatkamaan harjoituksia. Ensin Fiifille ja Sarin Iitulle tehtiin markkeerausheittoja ja ohjauksia. Koiruudet istuivat ohjaajansa vierellä ja kouluttajan käskystä saivat sitten noutaa. Fiifi oikutteli ekassa noudossaan ja kouluttaja käski minun ottaa tiukempi linja prinsessan kanssa. Käskeä eikä pyytää. Ja sehän tepsi! Fiifi nouti damit ihan ohjekirjan mukaan. Kiitos ohjeista Anna!

DD treenasi pellolla yhdessä kokeneiden koirakoiden kanssa. Aloitimme seuraamisharjoituksilla (koirat komentoon). Sitten veimme koko porukalla dameja pellolle ohjausrasteille. Tämän jälkeen kävimme pellolle riviin, koirat sivulla istuen. Kouluttajan käskytyksen mukaisesti koirat vuorollaan saivat suorittaa tehtäviä. DD malttoi istua hienosti, yritti vain kerran karata damipyssyn laukauksen jälkeen markkeerausta hakemaan. DD teki markkeerausnoudot hyvin, mutta linjaa helpotin menemällä lähemmäs ja lopulta näyttämällä damia DD:lle (niin...on tainnut linjan harjoittelu jäädä viime aikoina vähiin). Sitten olikin jo aika palata majalle syömään. Olin väsynyt ja koiratkin näyttivät aika nuutuneilta, jotenka päätin, että en enää lähde iltalennolle. Saunaa lämmittäessä huomasin, että DD roikotti häntäänsä ja oli aika tuskaisen näköinen: reppana oli saanut vesihännän. Onneksi porukalta löytyi ensiapuun särkylääke ja seuraavana aamuna DD:n häntä alkoi jo nousta normaaliasentoon. Majalla koiruudet pääsivät harjoittelemaan vielä lämpimällä tuoreella vesilinnulla. Hetken ihmeteltyään DD ja Fiifi nappasivat linnun suuhunsa ja toivat minulle. No problems!

DD ja hanhi. DD oli sitä mieltä, että emäntä voi itse noutaa näin painavat elukat!

Sunnuntaiaamuna heräsimme vähemmän reippaasti kuudelta ja suunnistimme samalle pellolle hanhipassiin kuin lauantainakin. Nytkin hanhet väistivät meitä. Koirat pääsivät kuitenkin tutustumaan tuoreeseen hanheen, kun lähistöllä metsästänyt yhdistyksen jäsen toi linnun koirille ihmeteltäväksi. DD yritti saada hanhesta otetta, mutta ei onnistunut. Sitteen kiharuus totesikin, että nouda itse hanhesi ja lönkytteli takaisin minun luokseni. ARGH! No Fiifi sitten... näytin prinsessalla hanhea, vein muutaman kymmenen metrin päähän, palasin Fiifin luo ja komensin neidon noutamaan. Fiifi säntäsi hanhelle, nuuhkaisi ja nappasi linnun tukevasti suuhunsa. Häntä ja pää ylpeällä kaarella Fiifi toi hanhen minulle. Mahtavaa pikku-Fiifi! Niinpä, oli taas hieno viikonloppu ja koirat pääsivät tutustumaan lämpimään riistaan. Kiitos hienoista vinkeistä Anna ja Timo, koetan noudattaa ohjeitanne!

Tottelevaisuuskoulutus Salpakankaan varikolla pyorii taas tiistaisin, sinne siis tänään. Ja huomenna kiharaneitojen kanssa sorsalle. 

Takana vauhdikas naistenhakuviikonloppu, vielä vähän väsyttää. Kokeen tukikohta Liperissä (bead & breakfast-tyylinen paikka) oli hyvä valinta, ruoka oli liiankin hyvää! Majoituin koepaikalla, säästyihän siinä nukkumisaikaa tunnin verran aamuisin. Sää oli kokeessa aika hyvä, muutamia rankempia sadekuuroja lukuunottamatta.

Eipä sitten saatu NOME-tulosta DD:lle tänä vuonna. Tässä ALO-tuomari Harri Sivenin yleisvaikutelma DD:n suorituksesta: "Innokkaan oloinen koira, jonka koe keskeytyy tänään kuitenkin puutteisiin vesityöskentelyssä yhdessä riistan käsittelyongelmien kanssa." Ja mitä sitten tapahtui: Alun ykkösmarkkeerauksessa avoveteen tuppaan taakse DD karkasi paukkunoutoon. Sain neidon pysähtymään n. metrin päähän, mutta uudelleenlähetyksen seurauksena DD:n pasmat taisivat mennä sekaisin. DD pyrki kaislikkoa pitkin vasemmalta (kts. alla oleva kuva lähetyspaikasta) hyvin paikantamalleen linnulle ja korkean heinikon takia en oikein nähnyt mitä haukku touhusi ja taisinkin pitää aikamoista meteliä kannustaessani sitä eteenpäin (niin...se pidä nyt suusi kiinni pääsi taas unohtumaan, sorry Paula ja Päivi). Luulin DD:n yrittävän veneeseenkin. DD toi linnun rantaan, mutta ravistaessaan pudotti sen ja yritti lähteä luokseni ilman tipua (mihin jäi apukäsky pidä...). Komensin DD:a ottamaan linnun ja sainkin linnun eteeni, ei käteen. Ja siihen päättyi DD:n suoritus Naistenhaussa.

Naistenhaun ALO-maastoa. Vesimarkkeeraus heitettiin koiran takana näkyvän viimeisen tuppaan taakse. ALO-koe pidettiin samassa paikassa kumpanakin päivänä, ja kuvatessa sunnuntaina heinikko/kaislikko oli jo vähän painunutta. Hakualue kuvasta oikealle, osittain rantaheinikossa, osittain maalla.

Venemiehet (yllä olevassa kuvassa vene on samassa paikassa kun DD:n vesimarkkeerauksessa) näkivät tarkalleen DD:n manööverit ja kertoivat, että DD oli yrittänyt päästä tuppaita pitkin hyppien linnulle. Vasta kun tuppaat loppuivat, DD siirtyi uimasilleen. Oliko vesi siitä liian kylmää vai oliko tuppaita pitkin könyämällä mukavampi mennä hakemaan tipua?

DD pääsi kuitenkin töihin sunnuntaina: Neito toimi voittajaluokassa häiriökoirana maaohjauksessa. Maaohjaus tehtiin pellolla (kts. kuva alla). Koekoira kutsuttiin paikalle, ja sen piti istua kytkemättömänä DD:n lähellä odottamassa, kun DD:lle heitettiin lokki (iso valkoinen, jotta kisakoira varmasti näkisi linnun lentävän) about sadan metrin päähän pellolle.  Sitten ammuttiin kaksi kertaa ja DD kävi noutamassa lokin minulle, kiharaksi ihan nopeastikin. Vasta kun DD antoi lokin käteeni, sai kisakoira lähteä maaohjaukseen. DD teki todella töitä, kun se 12 kertaa lähti samaan markkeeraukseen ja sitten taas joutui odottelemaan kisakoiran vesiohjausten ja -haun ajan. DD:n työskentely ei tästä kärsinyt ja mielestäni DD näytti olevansa hyvä työkoira: kiharaneito paransi suoritustaan koko työvuoronsa ajan! Iso kiitos kokeen suunnittelijalle, joka antoi DD:lle näin hienon mahdollisuuden treenata markkeerauksia!  

Naistenhaun voittajaluokka alkoi hankalalla maaohjauksella, jossa DD toimi häiriökoirana. DD:n työnä oli oli hakea puskasta pellolle heitetty lokki kahden laukauksen jälkeen. Vasta kun DD oli palauttanut lokin minulle, sai lähellä istunut koekoira lähteä ohjaukseen.

DD:n aiheuttama häiriö oli liikaa useimmalle voittajaluokan koiralle, jotka ohjausyrityksistä huolimatta säntäsivät suoraan lokin putoamispaikalle ja / tai  pyrkivät putoamispaikalle niin, että eivät ohjautuneet pellolla parin sadan metrin päässä olevalle fasaanille. Niin, vain kaksi koiraa (Pitkäsen Sarin Emmi ja Laakkosen Helenan Elli) 12 startanneesta ei lainkaan häiriintynyt DD:n markkeerausnoudosta!

Naistenhaun voittivat Helena Laakkonen ja Elli kauniilla VOI I -tuloksella, eli voitto saatiin taas Pohjois-Karjalaan. Kokeen toisen VOI I:n sai viime vuoden voittaja Pitkäsen Sari Emminsä kanssa. Lisäksi Sari ohjasi Iituaan ALO:ssa saaden ykköstuloksen. Wow mikä päivä Sari! Ja vielä - onnittelut kaikille Naistenhakuun osallistuneille! Ikävä kyllä DD oli kisan ainoa kihara, olisi ollut mukavaa nähdä muidenkin kiharaisten koirakoiden suorituksia! Korkeatasoisia kuvia Naistenhausta ( kuvat: Ramin Miraftabi) löydät TÄÄLTÄ.

Eilen töiden jälkeen oli upea lämmin keli. NOME-kokeen tavaroiden kasaus oli sovittu illaksi, jotenka heti työpäivän jälkeen suunnistimmekin DD:n ja Fiifin kanssa suolammelle treenaamaan riistalla, ekaa kertaa sitten elokuun alun! Aluksi tein DD:lle ALO kanijäljen, jonka kiharaneito suoritti vauhdikkaasti ja palautti ötökän minulle käteen. Sitten tein laajan hakualueen suolammelle, riistana vaikka minkälaista lintua (isoa ja pientä sorsaa, kyyhkyä, varista). DD oli innoissaan ja teki laajaa hakua mielestäni hienosti, palautuksetkin sain käteen.

DD uimassa sorsalle, toooodella pitkän empimisen jälkeen. 

Sitten tein kaksoismarkkeerauksen heittämällä kaksi sorsaa lampeen. Ja DD... arpoi todella pitkään rannalla, että voisikohan sitä loikata äkkijyrkästä rannasta veteen. Viimein loikkasi ja kääntyi saman tien takaisin ja kiipesi rannalle ilmeellä "hyi hitsi kuinka kylmää vettä, eihän tuolla tarkene". Sorsat jäivät kuitenkin kaivelemaan DD:n mieltä ja aikansa piipitettyään DD loikkasi takaisin lampeen ja toi ekan sorsan minulle. Se toinen sorsa oli tietty jo unohtunut ja teinkin kiharuudelleni vesiohjauksen. Ja saimme tipun pois vedestä. Huh, mitenkähän se DD arpoo lauantain startissa...

DD tulossa rantaan sorsan kanssa. Eikä tietystikään suoraan minua kohti vaan lyhintä tietä rannalle. 

Koska tuo uiminen on nuorille kiharoilleni arkailun aihe jyrkässä rannassa, ainakin pidemmän treenitauon jälkeen, tein Fiifillekin muutaman vesinoudon sorsilla. Fiifi oli rohkeampi kuin DD ja mennä molskautti veteen vain pienen epäröinnin jälkeen. Taitaa Fiffarista vielä kasvaa meidän todellinen vesipeto!

DD palauttamassa lintua minulle. Rannalle noustuaan DD ei ravistanut ja pudottanut saalistaan vaan sain sen kauniisti käteen. Wow! Vielä yksi hieno uusi kuva löytyy DD:n omalta sivulta, linkki tässä.

Alkaa olla ilmassa syksyn tuntua; tiistaina oli eka auton ikkunoiden raaputusaamu. Päivät lyhenevät uhkaavasti, kohta sitä taas saadaan lenkkeillä tytsyjen kanssa pimeässä. Onneksi ensi viikonlopun NOME-kokeeseen, Naistenhakuun, on luvattu lämpimämpää ja vähemmän sateista keliä.

Yli viikko taas vierähti työreissulla. Luotsaamassa pariakymmentä saksalaista ja suomalaista tohtorikoulutettavaa Mekrijärvellä Ilomantsissa ja Oulangalla Kuusamossa. Olin TODELLA naatti kun viimein palasin kotiin maanantai-iltana. Viikonlopun "puolipohjoisen" reissulla patikoimme Oulangan kansallispuistossa, jossa tietysti ihailimme Kiutaköngästä. Kävimme myös Sallassa kapuamassa puurajan yläpuolelle Iso-Pyhätunturille. Upeaa luontoa ja jylhiä maisemia, ruska antoi vielä odottaa itseään. Alla pari kuvaa reissusta.

Punaista rahkasammalta, karpalonvartta, puolukkaa ja variksenmarjaa pitkospuiden viereltä.

Kiutakönkään kuohuja Oulangan kansallispuistossa. Lohet olivat nousemassa vastavirtaan.

Iso-Pyhätunturin puuttomalta huipulta oli upeat näköalat (kunhan ei katsonut viereisen huipun laskettelurinteen suuntaan). 

Olisi ollut ihanaa ottaa DD ja Fiifi työreissulle mukaan mutta... kun noille hemmetin allergiahysteerisille tutkimusasemille Mekrijärvellä ja Oulangalla ei koiraa saa viedä! Niinpä kenttäkursseilla pitkiäkin aikoja viettävät opiskelijat ja opettajat joutuvat jättämään koiransa muualle hoitoon! Todella raivostuttavaa, eikö sitä muka voisi edes yhtä huoneistoa varata elukallisille. Ja taatusti vaatteistani pöllyää koiran hilsettä sen verran, että samassa huoneessa seuraavaksi yöpyvä astmaattinen asukas oireilee. No joo.

Tiistaina kävimme Fiifin kanssa lonkka- ja kyynärkuvissa sekä silmätarkastuksessa. Joukkotarkastushinta oli edullinen 100 EUR. Fiifin silmät olivat terveet. Eläinlääkäri ei lähtenyt arvuuttelemaan lonkka-kyynärarvosanaa mutta totesi, että Fiifin lonkat olivat kuvatuista parhaat ja kyynärätkin näyttäisivät olevan OK. Hienoa! Näin maallikon silmin lonkat näyttivät hyviltä, maljat syvät ja nivel istui tiiviisti maljaan.

Tänä iltana on vuorossa NOME-toimikunnan tavaroiden pakkaus Naistenhakua varten sekä riistan sulamaan ottaminen, kuljetuksista jne. sopiminen. DD:n juoksut on ohi, jotenka starttaamme DD:n kanssa lauantaina ALO-luokassa ja sunnuntain olen hommissa VOI:ssa. Varmasti Naistenhausta tulee mukava tapahtuma, meni startti DD:n kanssa miten tahansa! Kiharaneito kun on aika ailahtelevainen: välillä hommia tehdään tosissaan, mutta toisinaan taas ei ihan ohjaajan toiveiden mukaisesti (JEE; täältä löytyi varis, tuodaan sulle  niin nopeasti kuin vain kintuista lähtee // yäk varis, onks mun ihan totta otettava toi suuhun ...  ).

Hmmm... yllättävän lämpimiä kelejä täällä Pohjois-Karjalassa. On vain tuo aurinko, ukkonen ja sade vaihdelleet niin nopeasti, että yhden ulkoilulenkin aikana yleensä on saanut kokea nuo kaikki. Jokapaikassa vattua, paikoitellen mustikkaa ja sieniä metsä pullollaan. Kivaa!

"Voi jee - tylsää... Mä oon nyt kulkenut monta viikkoa piuhassa, jokos sitä taas pääsis juoksemaan kintut suorana" näyttäisi DD kyselevän. 

Meillä on hiljaiselo päättymässä, kun tytsyjen juoksut alkaa olla ohi. Hiukan oli viime keskiviikkona kitkerä olo, kun istuin töissä melkein iltakahdeksaan tietsikkaa takomassa. Nyt työtkin sotkee harrastusta pahasti! Mutta kyllä sitä vielä kaislikkoonkin ehditään. Kävimme torstaina treenaamassa ruovikkoisen järven rannassa, heittelin kaislikkoon dameja niin pitkälle kuin jaksoin. Pakollisen juoksutauon jälkeen DD ja Fiifi vuorotellen molskivat kaislikkoa ristiin rastiin innoissaan dameja minulle hakien. Oli kiva katsoa, miten vakavaksi vesityö vetää diipadaapa-jippii-Fiifin. Fiifi tekee työtä tosissaan, vesinoudoissa ei pelleillä! Lauantaina lenkkeilimme metsäteitä ja puolivälissä lenkkiä saavuimme Pyhäselän rantaan. Tytsyt menivät tietysti uimaan, vaikka paikka olikin umpeenkasvanutta kaislikkoa. Hetki vain, ja kaislikosta kuului kaamea kaakatus kun useampi hienäsorsa otti vauhtia ja nousi siivilleen.

Fiifin neljä veljeä kävi silmäpeilauksessa ja lonkkakuvissa. Kaikkien silmät olivat terveet ja lonkkakuvat kuvanneen lääkärin mielestä olivat A:ta ja B:tä, toivottavasti Kennelliiton eläinlääkärikin on samaa mieltä. Myös Fiifi menee 2.9. Joensuussa järjestettävään joukkotarkastukseen, jossa peilataan silmät, kuvataan lonkat ja kyynärpäät. Hiukkasen jännittää, mikä on tulos! Toivottavasti samaa luokkaa kuin DD:lla: terveet silmät, A:n lonkat ja 0:n kyynärät.

Surullista, surullista ...Paula menetti Fiifin sisko-Lidan tapaturmaisesti. Lida oli todella kaunisrakenteinen, upealiikkeinen, ihanaluonteinen ja vauhdikas kiharanalku. Voimia Paula ja osanotto Lidan äkillisen kuoleman johdosta. Siellä se Lida odottaa sinua Sateenkaarisillalle.

Fiifin sisko Lida. Kuva: Paula Sarkkinen. 

Olemme viettäneet tytsyjen kanssa hiljaiseloa nyt kun molemmilla on juoksut. Olen aivan kypsä lenkkeilemään näitä samoja Reijolan raitteja koirat piuhassa. Jos toinen koira tulee vastaan, DD ja Fiifi käyttäytyvät lievästi sanoen sekopäisesti. Eikä mikään komento tehoa. Voi näitä sahapukkeja!

Viime maanantaina olin lokkilinkona ja hakualuetta täyttämässä oman yhdistyksen taippareissa. Tällä kertaa ei noutajanaluilta intoa ja vauhtia puuttunut, päinvastoin. Osa koirista kuumeni niin, että taipparit päättyivät riistan rikkoutumiseen. Oli taas todella mukavaa seurata taipparit läpäisseiden koirakoiden iloa. Niin ja tänä viikonloppuna on kiharoiden oma NOME-B koe Kiharamestaruus. Tarkoituksena oli jättää juoksutyöt kotiin ja lähteä edes katsomaan NOME-kiharoiden tyylinäytteitä, mutta auto-ongelmien takia jouduin perumaan lähtöni. Harmittaa! Juuri tullut viesti kertoi, että DD:n isoisä KVA Kama (Vilsan's Nordanvind) voitti Kiharamestaruuden nappisuorituksella. Olen ilmoittanut DD:n syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Liperissä pidettävään NOME-B kokeeseen (Naistenhakuun!) ALO-luokkaan. Jospahan päästäisiin edes silloin starttaamaan!

Päivityksiä: DD:n ja Fiifin sivut, lomakuvia sekä pari kuvaa 10.8. tekstiin alle. Vieläkin sivuston valokuva-albumi tökkii, en saanut poistettua muutamia jostain syystä tuplana näkyviä kuvia.

Kesälomat vietetty ja palattu arkeen... Heti loman alkaessa nostimme kytkintä ja muutimme mökille Viitasaarelle, kauas normaaleista rutiineista ja myös internetistä (kuten päivityskatkon perusteella voi arvatakin). Mökillä DD ja Fiifi koirakaveriensa, saksanseisoja Dinon ja setteri Derin, kanssa nauttivat vapaudesta, yhteisistä leikeistä, treeneistä, järvessä pulikoimisesta ja ihmisten seurasta. Loma sujui muuten leppoisasti, mutta DD loukkasi rajussa menossa kannuskyntensä, joka lähti kokonaan irti ja vain ydin jäi jäljelle. Paikallisen eläinlääkärin sijaisen ohje oli puhdistaa vammaa usein ja pitää päällä sidettä. Noo, eihän se tuppo paikallaan pysynyt ja jouduimme myöhemmin uudestaan eläinlääkäriin.

Sitä ennen kuitenkin suuntasimme DD:n ja Fiifin kanssa heinäkuun alussa kiharaleirille Piikkiön Tuorlaan, DD tassu paketissa. Aloitimme leirin Fiifin taippareilla. Fiifi nouti rannalta ja veneestä heitetyt lokit ok. Fiifi päättikin palata venelokin kanssa tiheää merenrantakaislikkoa pitkin uiden (eikä raivattua väylää pitkin). Tietysti lokki juuttui tiheään kaislikkoon ja Fiifi joutui todella tekemään töitä lokkia irti kiskoessaan. Yleisön naurahduksista (Fiifi-rassu kiskoi juuttunutta lokkia vaikka mistä paikasta pitkin kaislikkoa) huolimatta Fiifi sitkeästi toi lokin minulle. Sitten hakualueelle. Sieltä Fiifi toi hömpötellen ja pallotellen kolme varista. Ja olisi pitänyt saada se neljäskin. Mutta ei: Fiifi rynnisti kyllä pusikkoon. Näin kun koiruus pysähtyi ja ups, neito töräytti kunnon kakat. Tämän jälkeen en saanut Fiifiä enää etenemään kunnolla hakualueelle ja taipparit päättyivät tähän. Ja ihan aiheesta! Oli ihan tuskastuttavaa katsoa penikan hösellystä hakualueella. Tietysti 0-tulos hieman harmitti, mutta näinpähän, että Fiifi ei todellakaan ollut valmis taippareihin.

Fiifi-prinsessa yksvee Kiharaleirillä. Kuva: Paula Sarkkinen. 

Seuraavana päivänä (perjantai) osallistuimme DD:n kanssa NOME-koulutukseen. Ohjausta, markkeerausta, linjaa. Oli hienoa nähdä, miten hyvin ja iloisesti DD työskenteli. Lauantaina vuorossa oli mm. WT-tyyppinen leirikoe dameilla, johon Fiifi osallistui naperosarjassa ja DD nomeilevien sarjassa. Naperoille oli mm. ykkösmarkkeeraus ja motivoitu damien haku heinikosta (koiran nähden heinikkoiseen ja pusikkoiseen rinteeseen vietiin neljä damia, joiden hakuun oli aikaa 3 minuuttia). Fiifi selvitti markkeerauksen ja ehti tuoda hakualueelta 3 damia. Nomeilevien sarjassa ohjelmassa oli 3 minuutin hakualue metsässä, kakkosmarkkeeraus pellolle ja linja, jota ennen heitettiin myöhemmin haettava dami heinikkoon. DD onnistui markkeerauksessa hyvin, mutta linjalla jouduin viemään koiruutta lähemmäs. Ensin heitetyn daminkin DD toi, mutta joutui etsimään sitä. Tässä tehtävässä DD meni ymmälleen ja näkyi miten sen itseluottamus katosi. Elikkä tämä kaksiosainen tehtävä oli DD:lle vielä liian vaikea. Hakualueella DD:n jalat toimivat paremmin kuin kuono, samaten DD tuhlasi aikaa töräyttämällä tortut kesken haun (miksi ihmeessä läjää ei voinut tehdä ennemmin, ulkona oli oltu monta tuntia!) ja lopulta sain kolmessa minuutissa käteeni DD:ltä vain yhden damin.

Leiriohjelmasta mieleen jäi varsinkin luento kiharakarvaisten noutajien geenitestauksesta ja EIC:stä. EIC on varsinkin labradoreilla todettu yhden geenin "mutaatio", joka homotsygoottina aiheuttaa EIC-syndrooman (eli sairas alleeli saatu sekä isältä että äidiltä). EIC aiheuttaa kovan kiihtyneisyyden ja fyysisen rasituksen yhdistyessä tyypillisesti koiran takaraajojen lamaantumisen. Nämä koirat kuitenkin yleensä kykenevät elämään normaalia perhekoiran elämää ilman oireita, jopa harrastamaan agilityä. Myös kiharakarvaisia noutajia on testattu, ja suomalaisesta testatusta kannasta erittäin iso osa on perimältään sairaita mutta ilmiasultaan terveitä! Niin, perimältään sairaat kiharakarvaiset noutajat eivät vaikuta saavan EIC-syndrooman oireita ja tällä hetkellä kansainvälisessä tietokannassa on vain yksi oirehtiva kihara. Saapahan nähdä, löytyykö nyt tiedon karttuessa lisää ilmiasultaan sairaita kiharoita ja miten kiharakasvattajat jatkossa ottavat huomioon EIC-syndrooman jalostustyössään.

Viimeisenä leiripäivänä oli kiharakarvaisten noutajien erikoisnäyttely, ja paikalla oli kuutisenkymmentä kiharaa. Mahtavaa nähdä kerralla noin monta! DD sai huonon turkkinsa takia H:n, mutta Fiifi-kaunotar sai ERI:n ja sijoittui junnunartuissa neljänneksi.

Viitasaarelle palattuamme vein DD:n heti Pihtiputaalle eläinlääkäriin. Siellä DD:n kannuskynnen jäänteet puhdistettiin huolellisesti, kiharuus sai antibioottikuurin ja kynnenjäänne parani muutamassa päivässä. Antibioottikuurin takia kuitenkin jouduin perumaan DD:n Rääkkylän NOME ALO-startin heinäkuun puolivälissä. Harmi! Mutta tällaista sattuu.

Kävimme elokuun alussa Kuopion kolmepäiväisessä koiranäyttelyssä. Ekana päivänä Fiifi oli ROP SERT ja DD PN2 CACIC ja VSP SERT oli tuttu "kotikylän" komea kiharapoika Tikrulan Tomera Toivo. Toisena ja kolmantena päivänä DD ja Fiifi olivat erittäin hyviä. Toisena päivänä ROP CACIC oli DD:n veli Romeo (Cimramin Diesel) ja kolmantena ROP SERT Fiifin veli Jose (Cimramin Enrique). Vieressä kuva "vauhdin riemua" sunnuntain kasvattajakehästä, jossa laukon DD:n kanssa vauhdikkaasti (kuva: Pasi Sarkkinen). Viikonlopun aikana tapasimme todella mukavia kiharaihmisiä eri puolilta Suomea! Yövyimme Tuusjärvellä tuttavissa, kiitos Eija majoituksesta ja herkuista. Eija on taitava valokuvaaja ja etusivun kaunis kuva DD:sta ja Fiifistä on Eijan taattua käsialaa.

 Viime maanantaina Fiifi puolestaan osallistui Joensuussa kenraalitaippareihin, jossa mentiin taipumuskoe läpi. Fiifi selviytyi sen verran mukavasti, että tarkoitus oli mennä huomenna 11.8. oman yhdistyksen taippareihin. Mutta samantien Fiifi aloitti ekat juoksunsa ja DD yhtyi juoksuseuraan pari päivää myöhemmin viime keskiviikkona! Nyt DD:n juoksuväliksi jäi vain neljä kuukautta. Siispä peruin Fiifin osallistumisen taippareihin ja DD:n osallistumisen Kiharamestaruuteen ensi viikonloppuna Rantsilassa. ÄSH! DD:n kanssa aion yrittää NOME-starttia täällä Joensuun seudulla järjestettävässä Naistenhaussa ensi kuun alussa, mutta ne Fiifin taipparit taitavat jäädä ensi vuoteen! Ellen nyt ihan sekoa ja ajele ensi kuussa jonnekin toiselle puolelle Suomea taippareihin.

Torstaina köröttelimme DD:n ja Fiifin kanssa Kortelaisen Päivin luo treenaamaan. Näiden treenien piti olla Fiifin "taippariviimeistelyleiri", mutta nyt Päivi veti treenit läpi kummallekin kiharaneidolle. Sain Päiviltä todella hyviä treeniohjeita, ja taas kerran Päivi uhkaili (kuten myös Sarkkisen Paula on tehnyt) teipata suuni kiinni. Yritin olla hösöttämättä ja nautin, kun molemmat neidot tekivät töitä. Kiitos Päivi!

Niinpä, DD:n ja Fiifin jouksujen takia vietämme nyt muutaman viikon hiljaiseloa.  Toivottavasti koiruudet eivät vauhdikkaan kesän jälkeen ihan kiipeä seinille joutuessaan nyt lenkkeilemään piuhassa. Ja vielä lopuksi: tämän viikonlopun aikana DD:n Rusina-sisko (Cimramin Dikkumelli) ja Susan saivat tulokseksi NOME B ALO1 ja DD:n täti Muru (Cimramin Cranberry) Ja Kirsi AVO3. Paljon onnea molemmille koirakoille!

Kesälomalla tuli otettua paljon kuvia, mutta palvelimen valokuva-albumi ei tällä hetkellä toimi. Lisään tähän pari kuvaa ja uuden valokuva-albumisivun otsikolla "Kesäloma 2008" heti kun tekniikka sen sallii.

Kesäloma alkoi eilen, YES! Ja kelitkin viileni saman tien. Saimme sentään nauttia lämmöstä, auringosta ja ukkosesta useita päiviä. Eli aamut olivat kauniita, iltapäivällä pilvistyi ja työpäivän päättyessä ukkosti ja satoi iltaa kohden taas kirkastuen. Täällä Pohjois-Karjalassa on nyt runsaasti verenimijöitä, jotka syövät sekä koirat että emännän pateille iltaisin pusikossa treenatessa. Kutittaa! Noo, kohtahan saadaan lisäriemuksi ne hiivatin hirvikärpäset, joiden puremille nykyään olen mielettömän allerginen - yksi varomaton metsäreissu ja olen tihkuvien paiseiden takia antibioottikuurilla. Kunpa olisi aikoinaan ymmärtänyt varoa ja nyhtää hirvikärpäset kimpustaan heti eikä illalla metsästysreissun päätteeksi. Mutta silloin en edes tiennyt, että hirvikärpäset voivat purra, en ennenkuin eräänä syksynä sain ne kirotut märkivät patit hirvikärpäsen puremien seurauksena...

Kävimme maanantaina hakemassa ötökänpuremia NOME-toimikunnan treeni-illassa kaislikkoisessa lahdenpoukamassa, jossa oli hyvä tehdä haukuille markkeerauksia rantakaislikkoon ja kaislikon reunaan yliuitolla. Mukana oli monentasoisia noutajia, taippariin treenaavista (Fiifi) voittajaluokkalaisiin. Taas kerran ei voinut kuin ihailla kokeneiden koirakoiden yhteistyötä! DD aloitti, ja sille tehtiin ensin markkeeraus yliuitolla kaislikkoon, jolloin kiharaneidon piti ensin uida avoveden yli ja  sitten edetä vastarannan kaislikkoon damia noutamaan. Toinen markkeerausheitto tuli toiseen suuntaan kaislikon reunaan saarekkeeseen, johon myös oli uitava avoveden yli. Ja DD teki noudot hienosti oppikirjan mukaan, olin todella ylpeä kiharastani. Ainoa miinus oli, että vedestä noustuaan DD ravistaessaan pudotti damin, joskin nappasi uudelleen suuhunsa ja toi minulle. Ravistamista vasta luovutuksen jälkeen on treenattu, mutta se ei vielä aina onnistu.

Fiifinaperolle maanantaina tehtiin heitot rannalta avoveteen, ensin lyhyemmällä uintimatkalla ja sen jälkeen muutman kerran niin pitkällä matkalla kuin vain dami heittäjän kädestä lensi. Ja Fiifihän syöksyi veteen kuin ohjus! Kokemattomuus tosin tuli ilmi heti, kun napero ei ympyränuinnista huolimatta paikallistanut ensimmäistä pidemmälle heitettyä damia vedestä. Kutsuin Fiifin takaisin rantaan sivulle, ja uusi dami heitettiin toisen lähelle. Fiifi nouti sen ongelmitta markkeeraten samalla ensimmäisen damin, jonka saikin hakea seuraavaksi.

Fiifi on nyt hyvin innostunut vedestä, ja välillä ihan hymyilyttää, miten tärkeä ja vakava asia vesinouto Fiifille on. Naperon koko olemus muuttuu, kun se istuu vieressä odottamassa noudettavan heittoa veteen! By the way, olemus muuttuu taas toisenlaiseksi kun Fiifi lähetetään hakualueelle etsimään dameja tai riistaa: koira kyllä käyttää nenäänsä hyvin ja löytää noudettavat, mutta kun niitä noudettavia on väillä niiiin kiva vain toljotella, heitellä ilmaan yms. ennen emännälle palautusta! Uh, mitenkähän tämän osion kanssa taippareissa käy?! Kanijälki on nyt mennyt hyvin. Katsotaan, mitä ensi viikonloppuna taippareissa tapahtuu! Vähän arveluttaa, että ollaan menossa liian aikaisin taippareihin, napero on epävarma ja ailahtelevainen. Toisaalta,  kohta 12 kk vanhan Fiifin ekat juoksut ovat vielä odotuksessa ja saattavat piankin sotkea loppukesän treenit ja NOU-startit. Niinpä, yrittänyttä ei (kai) laiteta.

Mikäs se siellä menee? Mökkikoirat DD (takana) ja Fiifi tuijottavat ohi kulkevaa venettä. Ja kohta taas veteen plutraamaan!

Tuli taas ihmeteltyä koiran logiikkaa torstaina, nyt P-K Kanakoirakerhon vesitreeneissä. Yksi tehtävistä oli markkeeraus, jossa riista heitettiin kapean (kymmenisen metriä) salmen yli vastarannalle metsään kuivalle maalle. DD markkeerasi hyvin, ui ja nousi vastarannalle, eikä sitten enää tajunnutkaan mitä pitäisi tehdä! Haisteli noudettavaa, otti suuhunsa ja lähti palauttamaan ja pudotti vedenrajaan. Sitten hölmisteli ja nappasi vedessä kelluvan lehden suuhunsa ja palautti sen minulle! Kouluttaja vain totesi, että tällainen ihmisestä ihan simppeli nouto on monelle koiralle yllättävän vaikea; veden yli uidaan mutta riista onkin nyt kuivassa metsässä eikä rantakaislikossa. Minusta ihan sama juttu onko se riista rannassa vai metsässä, mutta koiran mielestä ei. Myös Fiifi yritti vastaavaa noutoa. Samoin kuin DD, napero meni täysin ulalle vastarannalla. Haisteli lintua, otti suuhun, tipautti ja syöksyi rantaveteen ja yritti lähtä palauttamaan vedestä noukkimaansa keppiä. Sitten Fiifi yhtäkkiä tajusikin, mitä piti tehdä: napero palasi maalla olevalle riistalle, nappasi sen suuhunsa, ui kapeikon yli ja palautti linnun minulle. Ihmeellistä!  

Viileää edelleen - eilen iltapäivällä vain 11 astetta Joensuun seutuvilla. Syreenit kukkivat, ja koiranputket. Hyttystä ja mäkärää riittää, pari paarmaakin ilmassa. Ollaan oltu vaikkamissä riennossa kaikki viikonloput sitten toukokuun alun, mutta ensi viikonloppu ollaan kotosalla ja löhötään takapihan terassikeinussa (jos nyt ei ihan pilkkihaalaria tarvitse pukea). No, kait sitä kuitenkin käydään vähän treenaamassa, lenkkeilyn höysteeksi.

Fiifi (vasemmalla) ja DD hakivat juhannushalkoja saunalta.

DD starttasi Kaatamossa 14.6. ja sai ALO 0:n. Kokematon koira ja jännityksestä tönköksi mennyt ohjaaja... Starttasimme ihan ensimmäisinä. DD oli innoissaan ja sainkin koko ajan vahtia, että neito pysyi vierellä. Ensimmäinen tehtävä oli ykkösmarkkeeraus veteen. Koira viereen istumaan metsänreunaan, ammuttiin, lokki heitettiin veneestä veteen ja DD tuijotti tiukasti tapahtumia. Hermostuksissani en muistanut odottaa tuomarin lupaa lähettää koira noutoon! DD jostain syystä yritti ensin metsään päin, mutta ampaisi sitten rantaan ja alkoi arpoa, mistä menisi veteen. Arpoi ja arpoi, ja minä seistä tuijotin, välillä kait jotain sekavaa sanoen.

Tuomarin jo uhkaillessa lopettaa kokeen DD loikkasi veteen, ui vauhdikkaasti ja toi lokin rantaan kauas minusta (en kait edes tajunnut kutsua koiraa lähemmäksi rantaan!), kiipesi kuiville, lähti laukalla tuomaan lokkia kunnes yhtäkkiä pysähtyi kuin seinään, tiputti lokin, katsoi minua, alkoi heiluttaa häntäänsä ja leikkiä lokilla. Ihan kuin olisi yrittänyt saada sitä ilmaan siivilleen. Ei kuitenkaan pureskellut, lintu jäi ehjäksi. Ja siihen päättyi se yritys. Kytkin DD:n, joka selvästi oli ällistynyt, kun hauskuus loppui noin lyhyeen. Harmitti vietävästi, sillä olisi ollut kiva päästä ohjaustehtävään ja hakualueellekin!

DD:n kanssa samana viikonloppuna NOMEilivat menestyksekkästi DD:n siskot Ata ja Rusina ohjaajineen pohjoisemmassa ja eteläisemmässä Suomessa: Ata (Dilemma) läpäisi taipumuskokeen (NOU1) ja Rusina (Dikkumelli) starttasi NOME B ALO:ssa saaden hienosti tuloksen ALO2. Mahtavaa tytöt!

Fiifi noutaa damia mökkijärvellä juhannuksena.

Tämän jälkeen DD (ja Fiifikin) ovat harjoitelleet veteenmenoa siitä, mistä emäntä käskee. Ja ihan sitä, että noudettavaa ei tiputeta suusta kesken kaiken. Olen nyt suunnitellut harjoitukset etukäteen ja yrittänyt pitää huolta, että haukkujen into vain kasvaa harjoituksen kuluessa. Olemme edistyneet ja DD on työskennellyt niin mukavasti, että rohkenin ilmoittaa kiharaneidon seuraavaankin NOME B ALO-starttiin, joka tapahtunee Joensuun ympäristössä ensi kuun puolivälissä. Fiifi puolestaan on ilmoitettu Kiharakerhon taippareihin, joka pidetään päivää ennen leirin alkamista Piikkiössä. Huhhuh, taas jännittää.

Juhannus vietettiin mökkeillen Viitasaarella, jossa kokoontui myös neljän koiran kopla: DD, Fiifi, lk saksanseisoja Dino ja pun. irlanninsetteri Deri. Vauhtia riitti kun kookkaat koirat jahtasivat ja pyörittelivät toisiaan pitkin pusikoita maalla ja vedessä. Tietysti myös porukalla treenattiin, varsinkin vesinoutoja. Yksi koira hommiin ja muut piuhaan, hauskaa mutta märkää ajanvietettä!

Yläkuvassa neljän kopla juhannuksena: Vasemmalta Deri, DD, Dino ja Fiifi. Koirat plutrasivat vedessä niin, että ne piti komentaa "kuivumaan" tarpeeksi ajoissa ennen yöpuulle asettumista. Alakuvassa mennään eikä meinata...

Maanantaina vuorossa oli yhdistyksen NOU-treenit teemana hakualue vaakuilla. Vedin yhden ryhmän ja oli ilo todeta, miten hienosti koirakot ovat kesän kuluessa edistyneet! Myös Fiifi kävi hakualueella. Haetutin vain pari vaakkua, sillä Fiifi kuumeni niin, että yritti lopuksi opettaa variksenraatoa lentämään. Onneksi hellävaraisesti, ei vaakkua purren. Malttoi kuitenkin käskyn saatuaan tuoda linnut minulle. Lopuksi teimme DD:lle ja labradorineidolle ALO-mittaisen hakualueen variksilla, parit noudot kummallekin. DD, kuten labukkaneitokin, teki homman todella hienosti! Metsästyslinjaisen labukan vauhtiin tottunut omistaja katsoi DD:n menoa todeten, että kylläpä nuo kiharat etenevät rauhallisesti ja varmasti niitä ehtii mukavasti ohjailemaan. Johon minä (omasta mielestäni vauhdikkaasti) laukkaavaa DD:a katsellen totesin, että DD on kiharaksi nopea... Niinpä, eri noutajarotujen vauhdissa on eroja. Siinä ajassa kun metsästyslinjainen labradori on tuonut hakualueelta kaikki riistat, taitaa tyypillinen kihara olla vasta puolivälissä!

Suomen kesä on lyhyt ja onneksi vähäluminen...alkuviikosta maa oli valkoisena Kolilla ja Ilomantsissa. Palelsi, varsinkin kun puolentoista viikon työreissulla eteläisemmässä Euroopassa lämpötila vaihteli 25 ja 30 asteen välillä. Tiistaiaamuna Joensuussa auton mittari näytti vain 4.5 astetta!

Näin noutaja- ja ex-seisojaharrastajana bongailin Göttingenissä Saksassa innolla paikallisia rotuja. Göttingenin seudulla metsästetään paljon ja kampusalueella (sisällä ja ulkona) vastaan lönköttelikin (useimmat vapaana tietysti!) vaikkaminkälaista saksalaista koirarotua. Runsaasti näinkin karkeakarvaisia saksanseisojia, munsterinseisojia, keskieurooppalaisia ajokoiria ja vihikoiria. Myös karkeakarvainen mäyräkoira oli suosittu rotu. Bongasin myös ensimmäistä kertaa upean seisojaharvinaisuuden, pitkäkarvaisen weimarinseisojan!

 
Upea pitkäkarvainen weimarinseisoja Göttingenissä Saksassa.

Niinpä, ei voinut muuta kuin ihailla miten hienosti vapaana ja piuhassakin liikkuneet vilkkaat metsästyskoirat käyttäytyivät. Koirat kulkevat omistajiensa mukana pennusta lähtien (tietty rodusta riippuenkin) vapaana lähes kaikkialla. Toisin kuin täällä harvaanasutussa bakteeri- ja astmakammoisessa Suomessa. Jos esimerkiksi päästät koto-Suomessa koirasi vapaana kävelemään pururadalla, eiköhän heti ole joku uhkailemassa poliisilla. Tai koiraa ei voi valvotusti ja kontrollin alla uittaa syrjäisen lammen rannalla, sillä noutajasi tietysti tuhoaa kaikki linnunpesät ja tappaa poikaset ainakin kilometrin säteellä... No joo.

DD ja Fiifi olivat emännän reissun ajan tutussa hoitolassa, jossa olivat viihtyneet ihan hyvin. Tietysti keskiviikkoiltana piti lähteä treenaamaan riistalla, DD nimittäin starttaa lauantaina Kaatamon NOME-B ALO:ssa. Ensimmäistä kertaa! Vähän kuin enemmän tuli epätoivon hetki, kun DD pakollisen treenitauon jälkeen arpoi jyrkän lammen rannassa uskaltaako vesinoutoon vai ei - menihän se kuitenkin, "vain" minuutteja uikutettuaan. Ihan kuin Fiifikin. Pupu tuli ok, samoin hakualueen lokki ja varikset tuotiin ihmeemmin sähläilemättä. Maalinja meni kohtalaisen hyvin. Ja mikä tärkeintä, DD todellakin nautti työnteosta! Mukana treenaamassa oli myös Ria labukkaneitonsa kanssa, heidän yhteistyönsä jokaisella osa-alueella sujui tosi mukavasti ja vauhdikkaasti.

Eilen illalla olin mukana kasaamassa tavaraa ja riistaa viikonlopun NOME-kokeita varten ja sen jälkeen kävin keskiviikkoa helpommassa rannassa DD:n ja Fiifin kanssa, noutovälineenä tennispallot ja apuna pallonheitin. Eli piiitkiä noutoja ja kaksoismarkkeerauksia DD:lle mutaisesta kaislikkorannasta. No problems tällä kertaa, vesi ja muta vain lensi kun koiruus syöksyi noutoon. Nyt myös Fiifi rohkaistui uimaan tosi pitkiä matkoja, hienoa!

DD (takana) ja Fiifi märkänä ja väsyneenä vesitreenien jälkeen, tyypillisesti ihan vierekkäin.

Katsotaan, miten me kaksi aloittelijaa, emäntä ja DD selvitään lauantain startista. DD:n juoksunjälkeiset hormoonihöyryt ovat nyt haihtuneet ja neito on taas oma vauhdikas ja innokas itsensä (esim. pisti päreiksi makuualustan autohäkissä keskiviikkona joutuessaan odottamaan omaa työvuoroa). Toivottavasti intoa piisaa myös kokeessa, vaikka koiruus taatusti tajuaa minun olevan jännityksestä tönkkönä! Alla vielä kuva pyökkimetsässä 30 metrin korkeudella olevasta "Canopy walk"-kävelyreitistä Hainichin kansallispuistossa Keski-Saksassa.

Kuva näkötornista Hainichin kansallispuiston pyökkimetsän latvuksiin.