Smahildur&Aitiorannan Öskubuska

Hiltu

Hiltu hiili mamman muruska, oikealta nimeltään Smahildur, on oikein pirteä islanninlammaskoira tyttönen. Syntynyt 28.4.2006 Virossa eli karkeesti ilmastuna on virolainen narttu. Hiltukin on minulla sijoitusnarttuna eli toinen omistaja teettää sillä aikanaan pentusia. Toivon että Hiltukin saa tehdä pennut kotonaan siis mun luona. Tuleva sulho taitaa olla myös punaturkkinen, joten vauvoista voisi odottaa punaisia kettusia..

Tämä tyttönen ns. ui liiveihin, sulattaa sydämet, siis kiipeää ihmisen syliin vaikka ihminen itse ei edes istuisi. Tyttö on todella vilkas, olen jopa diagnosoinut adhd oireita:) ei millään pahalla, sain mitä tilasin: pienen ja vilkkaan tyttökoiran. Enhän voinut Tuhkis miniatyyrille kaveriksi kovin suurta narttua ottaa, näin ovat kohtuu tasavertaisia.

Hiltu tosin osaa jyrätä kaverin oikeen näppärästi jos on kyse siitä kumpi ehtiin ensin mamman syliin, mutta kiltisti väistää ruokakupilla jos pikku-Tuhkis on kerrankin päättänyt syödä jotain.. eli ihanassa tasapainossa kaksi narttua samassa taloudessa.

Hiltun harrastukset  ja touhuilut

Vuosi 2007

Hiltu sai elää luomukoirana 1,5 vuotiaaksi - eikait sitä nyt kovin aikasin kuopusta koulutukseen.. Heräsin sitten todellisuuteen kun serkun perheessä vasta puolen vuoden ikäinen pentu osasi jo melkoisen määrän käskyjä ja Hiltu tunnisti vasta oman nimensä.

Nyt neiti sitten käy kerran viikossa liikuttamassa mammaansa agi-treeneissä. kyllä, kyllä, toistaiseksi eniten juoksen minä, kun vien koiraa lähtöpisteeseen ja sitten radalla ja sitten välillä koiraa kiinni kun on päättänyt syödä avustajalta nakinpalan vaikka sitten kiipeämällä reittä pitkin tämän syliin.. meillä on ainakin hauskaa, siitä opesta en tiiä :) Hiltullehan paikka on nimeltään nakkikoulu ja sen mielestä tarkoitus on löytää nakinpala sinisestä kupista!

ja jos sitä ei löydy heti, niin sitä lähdetään oma-aloittesesti hakeen sen esteen luota missä viimeksi oltiin harjoittelmassa... välillä se voi käydä koittamassa onneaan näkyvissä olevien lautasten luota.

Totta puhuen Hiltu on melko helppo koulutettava, sen verran pehmeä tapaus että muistaa helposti - tai ainakin vielä luulen niin... siis Tuhkikseen verrattuna Hiltu oppi esim. paikka käskyn viikossa (tuli vähän kiire kun agissa ilmoitettiin että seuraavalla kerralla pitäis pystyä ohjaajan irrottautuun koirasta). Siis oppi kolmen harjoittelun jälkeen - kunhan ensin mulle neuvottiin hyvä keino opettaa se tälle vilkkaalle tyttöselle. Sen korvat kun rekisteröi kaikki pienetkin risaukset ympäristöstä ja olisi valmiina säntäämään tutkimaan asiaa tarkemmin. Käytännössä homma meni niin että ensin harjoittelin agi koulutuksen yhteydessä, sitten kotona rauhallisessa ympäristössä ja seuraavalla kerralla mentiinkin jo hevosaitausten väliin, kun halusin testata toimiiko häiriönkin alla, hyvin pelas, mamma oli ihan äimänkäkenä. Siis niitä harvoja onnistumisen tunteita   

Mun täytyy siis vain olla tosi ovela tämänkin tytön koulutuksessa. Vaikka palkkaaminen herkkupalalla on helpompaa kuin pallolla, niin se pallolla-palkattava tyttönen on opetustilanteissa ollut motivoituneempi kuin Hiltu, jolla keskittyminen herpaantuu nopeasti ja koira saattaa syöksyä hetkessä jonnekin kiinnostavampaan paikkaan. Toisaalta tuon nopeuden kun oppii ohjaamaan oikeaan suuntaan niin agissahan sen pitäisi olla valttia.

Siis jos sanon että koira on melko helppo kouluttaa niin se edellyttää että itse olen ensin oivaltanut ne oikeat konstit, eh.  

Joitain asioitahan ei tarvitse koiralle edes opettaa, kuten Hiltun tapauksessa sosiaalisuutta.. sillä on havaittu olevan taipumuksia lastentarhan tädiksi.. Tämä neiti jaksaa aina peuhata pentujen tai nuorten kanssa. Ja nuorisokin on tämän huomannut - Hiltu saattaa maata selällään lattialla kun viisi 9-viikkoista termiittiä jykertää sen kimpussa tai sitten se juoksee hippaa niiden kanssa.. lauman muut vanhemmat koirat korkeintaan seuraa touhua valmiina ärähtään nuorisoa kauemmas itsestään. Koiratapaamisissa Hiltu on aina valmis leikkimään joukon nuorimmaisten kanssa - välillä meno voi näyttää hurjalta kun hampaat ovat näkyvissä ja ärinä melkoista, mutta tähän mennessä se ei ole kyllä yhtään kaveriaan oikeasti rökittänyt, ja jos aikusempi koira tulee sen 'kimppuun' niin alistuu nöyrästi ei siis haasta riita. kop,kop, sitähän ei koskaan tiedä...

Luonnetesti toukokuussa 2008

Luonnetestistä enemmän luonnetesti sivulla.

Agi kuulumiset heinäkuun 2008 alussa

Hiltu on jatkanut ageiluaan läpi talven ja kevään. Kehittyy siinä kovin hitaasti -mutta varmasti. Suurin ongelma taitaa kuitenkin olla minä itse: koira on toisinaan niin nopea, etten itse ehdi ottaa sitä hallintaan, seison kuin täi tervassa ja en ehdi äännähtääkään kun koira syöksyy toiseen suuntaan kuin mitä olin mielessäni ajatellut. Ehkä se on juuri tämän lajin haasteita. No toisinaan minusta tuntuu että karjun kuin leijona, ei niiden muiden koirille tarvitse niin lujaa kiljua, mutta jos se kiljuminen auttaa niin kiljutaan sitten. Ja sitten unohdan aina sen koiran kehumisen - vissiin järkytyn siitä onnistumisestakin niin paljon että menen ihan jähmeäksi jälleen—hidas pohojalainen!

Kesäkuussa Hiltu kävi mölliluokassa kahteen otteeseen. Siis niitä pelkkiä hyppyjä&putkia, eka kerralla tuli vain yksi ohitus ja oltiin medi möllien kolmansia. Seuraavalla kerralla niitä ohituksia ja virheitä tuli 70 pisteen edestä eli se kehitys menee joskus toiseenkin suuntaan :) No olin tyytyväinen koiran vauhtiin, joka oli ollut kadoksissa jonkin aikaa. Epäilen että tällä tytöllä juoksun jälkeen iskee joksikin aikaa valeraskausmasennus eikä virtaa riitä silloin kaikenmaailman pelleilyihin..

Tällä hetkellä heikkoutemme on mun huono rataohjaus ja Hiltulla tiettyjen esteiden aloitus hitaasti, tarvis muistaa ne kehut! Esim kepeillä lähtö on kuin etanalla – selvästi odottaa että minä alan marmattaan että eieiei. Hiltu kun on joskus ottanut lähdön väärin niin muistaa, että niitä torujakin voi tulla, pitäisi siis ottaa keppi-harjoituksissa askel taaksepäin. Tai keinu, jonne pitäisi saada vauhtia lisää, tietty olen tyytyväinen että suorittaa sen ilman mitään kyttäilyä, mutta varmuutta tarvitaan edelleen. Eli ihan oikeisiin kisoihin emme vielä lähde.