HUOMIO! UUSI OSOITE, SAMA OMISTAJA
|
| |||||||||||||||||||||||||||||||
Olen todella elämästäni nauttiva tamma – viidellä adjektiivilla kuvattuna kaunis, hurmaava, mammamainen, iloinen ja (hiukan) riehakas. Ihmis(-ja hevos)rakkautta sekä huomionkipeyttä minusta ei myöskään puutu – turha yllättyä, jos työnnän pääni karsinan ovesta ja kerjään makupaloja rapsutuksineen tuntemattomiltakin tönimällä hellästi päälläni tai hörähtelemällä. No, koska kaipaan paljon huomiota pitää minulla olla myös seuraa, sillä muuten iskee pienoinen paniikki! Mikäpä muukaan siinä sitten auttaa, kun alkaa huutaa täyttä kurkkua niin että kaikki lähiseudun hevoset ja ihmiset kuulevat että olen suorastaan HYLÄTTY! Toinen järkyttävä hetki on, kun minut jätetään hurisevaan koppiin (ihmisolentoni kutsuvat traileriksi) yksinäni pimeään hirveän pitkäksi ajaksi, ja vielä ahtaalle. No, huutaminen auttaa silloinkin. Nykyään tosin olen käynyt siinä ihme kopissa niin usein, että tiedän, että sillä pääsee kisaamaan, ja huutoni alkaa laantua pienen alkupelon kadottua. Saatan kumminkin hiukan pälyillä koppia ja jumitella mahdollisimman paljon ennen sinne menoa. Kestettävä se on kumminkin, sillä kisaamista rakastan ja jotenkin sinne pitää päästä! Loistaminen kisaradoilla on minun alaani, tykkään muutenkin olla kisapaikoilla ihmisten silmien alla (herättämässä ihastusta!). En säiky oikein mitään, riehuvat lapset, ilmapallot, muovipussit ja sateenvarjot ovat jo ihan tuttu juttu.
Ratsastaessa käyttäydyn tapani mukaan hyvin – jos siis selässä on joku osaava. Olen melko virkeä, ja toisinaan myös hiukan vaikea pidättää, etenkin maastossa! En tykkää heittää ihmisiä selästäni, ehkä siitä johtuu että en melkein koskaan pukittele. Yksi asia on kumminkin minusta erittäin vastenmielistä: suusta kiskominen! En voi sietää sitä, että joku vetää ohjista liikaa, tai pohkeilla puristamisen sijasta potkaisee. Kannattaa olla siis tarkkana, ettei ole liian kovakourainen, tai joudut aidalle roikkumaan! Minulta sujuvat hyvissä käsissä kaikenmaailman väistöt ja laukanvaihdot, olen siis todella osaava. Myös askellajejani saa vapaasti ihastella! Maastossa en säiky, kuten en kisoissakaan. Minulta sujuvat maastoesteet ja uittokin, jolloin saatan läträtä veden kanssa oikein urakalla, ratsastaja tuskin palaa tallille kuivana. Maastoesteillä minua saa jarrutella välillä ihan kunnollakin, sillä en tiedä mitään hauskempaa kuin pinkoa vauhdilla esteiden yli – kentällä olen kumminkin hiukan rauhallisempi. Kilpailuissa, ja muutenkin yleisön edessä, näytän mielelläni parhaat puoleni; hyppään maltilla ja kuuntelen ohjeet. Kotona tosin saa leikkiä villiä mustangia, jota koulutetaan!
Harjaillessa pysyn paikoillani, jos minut on sidottu riimulla tai minulla on heinäkasa edessäni. Muulloin saatan pyörähdellä välillä kierroksen karsinassa. Muistathan sitoa minut löyhästi kiinni uusissa paikoissa, sillä haluan käännellä päätäni vapaasti ja tähyillä orheja tietysti. Kavioni annan puhdistaa helposti kenen vain – tosin jos puhdistus kestää kauan tylsistyn ja annan ihmisen pidellä jalkaa ilmassa puolestani. Varustaminen on ongelmatonta, mutta satulavyötä kiristettäessä saatan luimia, sillä se on hiukan epämukavaa – älä pelkää, en silti tee mitään! Suitsiessa saatan aluksi nostaa pääni kattoon, jos hosut liikaa, mutta kuolaimet otan kiltisti suuhuni ja remmejä kiristellessä pysyn paikoillani.
Olen taluttaessa virkeä, ja pääni pyörii oreja tähyillessä. Haluan tietysti bongata myös kaikki muut ihmeellisyydet ja parhaat laiduntamispaikat karkausreissun varalle. Kotitallilla kävelen rennommin, sillä kaikki on jo nähty. Joskus saatan vähän unohtua kävellessä katselemaan jotain, muistathan silloin huomauttaa siitä, etten vahingossa tallo päällesi. Juoksuttaessa ei minulle tarvitse maiskuttaa kuin vähän ja lähden liikkeelle. Jarruttaminen voi olla vaikeampaa, varsinkin jos minulla on virkeä päivä. Ei se hidastaminen kumminkaan mahdotonta ole. Kun innostun kunnolla, saatan heitellä juoksuttaessa pari komeaa pukkiahyppyäkin, joten pidä varasi!
| i. Hymypoika
sh-o. 158 cm |
ii. Virnuilevainen
sh-o. 161 cm |
iii. Väritön Virne
sh-o. 159 cm |
| iie. Pakkasraja
sh-t. 157 cm | ||
| ie. Ruiskossu
sh-t. 153 cm |
iei. Pikainen kotipoika
sh-r. n. 155 cm | |
| iee. Salmiakkikossu
sph-t. 150 cm |
||
| e. Kesäposti
sh-t. 152 cm |
ei. Hurmion muisto
sph-r. 142,2 cm |
eii. Tuttu Tilasto
sph-r. 148 cm |
| eie. Viestiketju
sh-t. n. 150 cm | ||
| ee. Kesäkuva
sh-t. 151 cm |
eei. Mainosloru
sh-o. 155 cm | |
| eee. Kesäkuun lapsi
sph-t. n. 145 cm |
Tuulin suku on puhdasta suomen(pien)hevosta, täynnä monitoimijuntteja. Suokkien kalentereista löytyy paitsi peruslajit koulu ja este myös muutama valjakko- ja kenttäkisaaja löytyy. Astutukset on suunniteltu tarkasti ja varsat koulutettu huolellisesti, mistä tuloksena hyvät suoritukset kilpakentillä komeiden ja kauneiden ulkonäköjen kera.
Tuulin isä, Hymypoika, on komea, väritykseltään harvinaisen musta, ja menestynyt kouluratsu. Myös esteillä on kisattu muutamaan otteeseen korkeimmillaan 140 sentin radoilla. Pääpaino on kumminkin tällä tukkajumalalla kouluratsastuksessa, jossa on kisattu jopa intermediateI – II luokissa! 158 senttinen ja hyvin orimainen, massava, ratsu onkin upeaa katseltavaa radoilla. "Armaan" huima osaaminen kouluratsastuksessa on periytynyt hienosti Tuulille, ja muutamalle muulle sisarukselle. Nykyään Hymypoika viettää mukavia eläkepäiviä norkoillen laitumella ja astuen vielä muutamia tammoja. Armaan isä, Tuulin isänisä on Virnuilevainen, tummaruunikko, myös huikean komea ja kouluratsastuksessa menestynyt. Mikä onni, että ori päätyi osaavan ratsastajan käsiin, milloin siitä pääsi harjoittumaan vaativan tason kouluratsu. "Virnu" kuoli kasvaimeen kotitallilleen 17 vuoden iässä, yhteensä 16 varsan isänä ja KTK-III palkittuna. Ruiskossu, isänemä, jonka sukuun tuontia harkittiin tarkkaan estepainotteisuuden vuoksi. "Kossu" kumminkin valittiin sukuun, jolloin saatiin kouluratsutaitureiden sekaan myös hiukan huippuhyppääjiä. Ruiskossun rakenne on loistava, KTK-I palkittu. Ulkonäöllä ei ole tammaa pilattu – pitkä kiharainen letti, joka sopii rautiaalle kuin nyrkki silmään, kiinnittää kaiken huomion ja on todellakin tamman kruunu! Kossu viettää eläkepäiviään huiman iän saavuttaneena rauhallisesti laitumilla ja muuten lepäillen.
Tuulin emä, Kesäposti, on sijoittunut hyvin muutamia kertoja kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, vaikka pahemmin tällä ei kilpailtu nuorena sattuneen tapaturman vuoksi, jonka jälkeen jalka ei kestänyt enää voimakasta rasitusta. Näissä lajeissa tapahtunut menetys korvattiinkin käymällä useita kertoja näyttelyissä, joissa "Säpö" sai paljon miellyttäviä tuloksia. Hyvä rakenne ja ihastuttava ulkomuoto (jonka kruunasi lähes valkoinen pää ja kauniit herasilmät) ovatkin mitä varmimmin periytyneet Säpön emältä, Kesäkuvalta, joka ihastutti näyttelyareenoilla kuin nuoruudessa että vanhempana. Kesäkuvalta löytyi säkäkorkeutta hieman yli 150 senttimetriä, väriltään tamma oli häikäisevän kaunis voikko. "Kertulla" kilpailtiin muutamissa esteratsastuskisoissa, mutta koska sijoitukset eivät olleet tässä lajissa kovin hääppöisiä siirrettiin hepo suosiolla eläkkeelle jo nuorena – valitettavan pian Kerttu sai pahan ähkyn, ja siirtyi ajasta ikuisuuteen vain 14-vuotiaana. Hurmion Muisto, Tuulin emänisä, on voimakastahtoinen ori, ja erittäin vaikea käsitellä. Selästä katsottuna "Humu" on kumminkin kuin eri hevonen: kuuliainen ja tarkka liikkeistään. Askellajit ovatkin mitä hienoimmat: ori näyttää tanssivan kouluradoilla korkeissa valkeissa sukissaan ja symmetrisessä läsissään, jotka ovat Humun rautiaaseen karvapeitteeseen kuin maalattuja. Useimmiten orin tapasi menneisyydessä kouluratsastuskilpailuissa Intermediate radoillta – tai satunnaisesti näyttelyissä nappaamassa kivoja ruusukkeita kaapin koristukseksi. Nykyään herra toimii harrasteratsuna kisaeläkkeellä.
| Nimi | Omistaja | Syntymäaika | Isä |
| o. Rautahermo | Terhi N. | 29.05.2007 | Pohjantähti |
.
.
