Kennel Kitinka

VIHIKOIRIEN HIKIJÄLKI

Jos on aikeissa hankkia tai jo omistaa vihikoiran, olisi hyvä tutustua hieman sen luontaiseen taustaan ja ominaisuuksiin, ja etenkin yhteen niistä, nimittäin sen erinomaiseen hajuaistiin.

Suosittu urheilumuoto eritoten Englannissa on harrastaa koiran kanssa ns. "clean boot hunting:ia" eli hikijälkimetsästystä. Metsästyksessä on tarkoitus löytää piiloutunut tai "kadonnut" ihminen hajun perusteella. Koiralle annetaan hajuesimerkki "smelleri" jäljestettävästä ihmisestä ja sitten etsintä alkaa.

Vihikoiran luonteelle tuntuu olevan ominaista, että sen on saatava rasittaa päätään analysoimalla erilaisia hajuja. Se on erittäin utelias ja käyttää haisteluominaisuuksiaan tutkiessaan asioita, joten se liikkuu paljon nenä kiinni maassa. Tämän takia on tärkeää, että sen kanssa harjoitellaan jäljestystä, koska ellei sillä ole harjoitusmahdollisuuksia tai tilaa tehdä omia tutkimuksiaan, se saattaa turhautua.

Aloitettaessa harjoittelu on tärkeää, ettei koiralta alussa vaadi liikaa ja että harjoittelu on leikinomaista. Jälkimmäinen koskee oikeastaan koko aikaa, sillä harjoituksen on oltava aina koiran ja omistajan yhteinen jännittävä kuurupiiloleikki, joka ehkä joskus onnistuu huonostikin, mutta ilot ja pettymykset ovat aina tiimiin, eikä vain omistajan ilot ja koiran moitteet.

Alussa pennun kanssa ulkoillessa voi leikkien lomassa piiloutua kiven tai puun taakse ja seurata mitä tapahtuu, kun pentu huomaa isännän/emännän kadonneen. Tässä on hyvä olla koiran kanssa kaksin, että häiritsevät ympäristötekijät eivät saa koiran huomiota muualle. Kun koira huomaa jääneensä yksin, sitä voi huhuilla hieman, jotta se äänen perusteella huomaa, missä päin ollaan, mutta ei näyttäydytä sille. Kun se sitten "löytää" sinut on sitä kehuttava kovasti, jotta se oppii, että löytäminen on riemukasta. Tällaisia harjoituksia voi tehdä pari kertaa päivässä ulkoilun yhteydessä. Vaikka tässä puhutaan pennusta, samalla tavalla voi aloittaa jäljestyksen vanhemman koiran kanssa.

Seuraava vaihe on, että toinen pidättelee koiraa ja toinen juoksee piiloon puun tai kiven taakse (10-20m). Sitten koira päästetään irti ja yllytetään käyttämällä jotakin sanaa esim. "ETSI, ETSI", jota sille voi hokea. Koiraa taas kehutaan kovasti kun se on löytänyt "kadonneen". Alussa harjoitukset on tehtävä mahdollisimman neutraaleissa olosuhteissa ts. ilman häiritseviä kavereita. Tässä on muutamia perusasioita, joita on hyvä noudattaa aina harjoiteltaessa:

1. Älä harjoittele välittömästi ruokailun jälkeen. (Noin 2 tuntia väliä olisi suositeltavaa)

2. Ulkoiluta koiraa hieman ennen jäljelle menoa, jos se osoittaa liiallisia innostuksen merkkejä. Ilman rauhoitusta se saattaa hosua liikaa, eikä oikein malta keskittyä jos jälki sisältää vaikeita kohtia.

3. Opeta koiralle tietty merkki, että nyt lähdetään jäljestämmn esim. näyttämällä sille valjaita tai sanomalla joku sana. Jälkivaljaat on hyvä pukea koiralle jäljen alussa juuri ennen lähtöä, näin koira oppii, että valjaat ovat "työvaate" ja se odottaa smelleriä.

4. Muista, että etsiessänne olette tiimi, ettekä kaksi erillistä osapuolta!

Kun koira alkaa tajuta löytämisen ilon, voi harjoituksiin ottaa mukaan smellerin. Tämä on esine, jolla koiralle annetaan hajunäyte jäljestettävästä henkilöstä. Koiran annetaan nuuhkaista sitä, ja sen jälkeen se saa hakea perheenjäsenen läheisestä piilosta. Näin koira oppii yhdistämään sen mitä etsitään smelleriin. Pikkuhiljaa jälkiä pidennetään, aikaa lisätään ja annetaan koiralle vieraamman henkilön tehdä jälki. Tässä vaiheessä olisi jo syytä hankkia koiralle jälkinaru (noin 7-10 metriä pitkä) ja valjaat.

Jälki tehdää jättämällä lähtöpaikkaan sukka, t-paita tms. esine, joka on ollut jäljentekijän yllä. Jäljentekijä lähtee kävelemään metsään, alussa ehkä noin 100 metriä ja piiloutuu. Noin vartin kuluttua ohjastaja antaa koiran nopeasti nuuhkaista smelleriä, ja sitten matkaan. On tärkeää, että koira alusta saakka löytää "saaliin". Sen on aina päätettävä jäljestys tähän ja silloin sitä on kehuttava. Jälkeä ei saa milloinkaan lopettaa kesken. Jos hajun seuraaminen tuntuu aluksi ylivoimaisen vaikealta, voi "saalis" alussa vetää perässään esim. paitaa tai sukkaa, jolloin koiran työ yleensä helpottuu huomattavasti.

Harjoittelun jatkosta tästä eteenpäin ei voi antaa mitään tarkkaa tai yleispätevää ohjetta. Jäljelle voi tehdä mutkia ja erilaisia vaihteluita. Pääasiallisesti olisi saavutettava seuraavat asiat:

Tiimi löytää henkilön - jonka jälki on 2-3 km pitkä

- jonka jättämä jälki on 6 tuntia vanha

- joka on täysin tuntematon koiralle.

Pikkuhiljaa jälkiä pidentämällä ja tekemällä erilaisia kompia saa harrastuksesta todella paljon irti. Kannattaa jäljestää erilaisissa maastoissa; metsissä, pelloilla, kallioilla ja kokeneella koiralla jopa kaupungilla. Jäljentekijä voi kävellä tietä pitkin vähän matkaa ja poiketa taas pellolle, ylittää teitä ja ojia, kiivetä välillä vaikka puuhun. Maaston vaihtelut ovat vaikeita koiralle ja tulet huomaamaan, että esim tullessanne metsästä kalliolle koira joutuu hakemaan jälkeä jonkun aikaa. Koiran täytyy antaa itse ratkaista, mistä jälki menee eikä pidä auttaa koiraa muuten kuin kannustamalla.

Tärkeä asia, jota ei voi oppia kirjoista on koiran "LUKEMINEN". Tällä tarkoitetaan sitä, että ohjastaja näkee, mitä koira tekee, milloin se on kadottanut jäljen tai löytänyt sen uudestaan, milloin se seuraa jälkeä sivussa tuulen vaikutuksesta johtuen, milloin koira on epävarma ym. Tämä taito on kullanarvoinen ja välttämätön huippusuorituksille.

Teksti: Suomen Vihikoirayhdistys