Kuin olisit palannut ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin. Mukulakivikatuja, värikkäitä pieniä omakotitaloja aivan liki toisiaan, puheen sorinaa ja naurua torilla, jonka kesäisin valtaavat lukuisat kojut, useampi kuin joka toinen vastaantulija tuntuu puhuvan ruotsia. Saatat haistaa ilmassa meren suolan ja kuulla lokkien kirkuvan yläpuolellasi, pidäthän siis eväitäsi tarkkaan silmällä. Turisteille kaupataan karttoja, vanhat kirkot on koluttava läpi ja linna, jota ympäröivä luonto tarjoaa oivan ulkoilu- ja piknik-paikan, on ehdottomasti nähtävä. Olet saapunut Tammisaareen, yhteen Raaseporin suurimmista aarteista ja nähtävyyksistä. Kyseessä on saariston merenrantakaupunki, joka toivottaa vieraat lämpimästi tervetulleiksi idyliseen maisemaansa ja erityisesti Vanhaan kaupunkiin, joka henkii kiireetöntä tunnelmaa 1800-luvulta peräisin olevine rakennuksineen. Näillä kaduilla ei halua ajaa autolla, kaikki on nähtävä ja koettava itse. Parasta myös varautua hyvin, sillä tuuli voi äkkiä voimistua ja sade yltää mereltä rannikolle muuttaen aurinkoisen kesäpäivän hetkeessä aivan muuksi. Vastaan tulee ihmisiä, eräällä vapaana juokseva koira rinnallaan eikä kukaan ole moksiskaan. Paikka tuntuu heti pieneltä ja kotoisalta, kaikki tulevat keskenään toimeen ja tuottaa vaikeuksia uskoa Helsingin sijaitsevan vain alle sadan kilometrin, suurinpiirtein tunnin ajomatkan päässä.
Lehtipuisen metsän reunasta vain puolen kilometrin päästä Vanhasta kaupungista saatat löytää vaalean omakotitalon ympäröitynä korkealla, koristeellisella aidalla. Mielessäsi saattaa käydä kuva jostakusta fiinistä hienostoperheestä, mutta yllättäen korviisi kantautuu kumea haukku. Ovi aukeaa ja laajalle nurmipihalle ryntää lauma kirjavia nelijalkaisia, osa pieniä, osa suuria, osa pitkä- ja osa lyhytkarvaisia, toiset innosta pomppien, jotkut vähän sivummalta tilannetta rauhallisesti seuraten. Totuus valkenee viimeistään sisällä; eteisen naulakossa ei roiku takkeja vaan hihnoja ja pantoja siinä määrin ettet nopealla vilkaisulla edes kykene laskemaan, matossa on karvoja ja peremmällä imuri makaa keskellä lattiaa. Missään ei tunnu olevan minkäänlaista järjestystä tai tolkkua lukuunottamatta koiria, jotka ovat kaikki muutaman päivän sisällä puunattuja. Älä toki huoli, nekin sotkevat itsensä nopeasti ja sopivat näin pian paremmin talon teemaan.
Olet saapunut, et hullujen huoneelle vaan vuoden 2007 loppupuolella hetken päähänpiston takia alkunsa saaneeseen kennel Furenzaan. Vuosien varrella on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, välillä ollaan menty ryminällä alaspäin, mutta tässä sitä edelleen ollaan. Kasvatusrodut ovat vaihdelleet kaikista paimenkoirista belgianpaimenkoiriin, bordercollieen ja saksanpaimenkoiraan, reilun kahden vuoden säätämisen jälkeen tajusin kuitenkin vihdoin, mitä todella kaipasin. Nykyään kennelistä siis löytyy jos jonkinmoista hännänheiluttajaa, eikä tiettyä kasvatusrotua ole. Silti tahdon panostaa kaikkiin nyt ja tulevaisuudessa omistamiini rotuihin ja jalostukseen ottaen huomioon jokaisen rodun yksilöllisen tilanteen. Harvinaisemmissa roduissa pyrin hankkimaan uutta verta ja jalostusmateriaalia ulkomailta evm.-sukuisten tuontikoirien muodossa, jotta voin tarjota kunkin rodun harrastajille kaikinpuolin mahdollisimman hyviä koiria, oli käyttötarkoitus sitten työ- tai seurakoirana olo.