Galleria
LuonnekuvausPieni tarina, miten Aqua tuli kennelilleni... Istuin toimistossani ja näppäilin kovaan ääneen tietokoneen näppäimiä. Koko päivä oli ollut kuin hullunmylly. Hoitajia oli sadellut Kennel Colentzaan hoitamaan, myös pari hoitopyyntöä oli tullut. Ja ne kisat, niihin osallistuvat ihmiset häärivät ympäriinsä ja saivat aikaan vielä pahemman hälinän ja hulinan. Sihteerinikin oli vasta vähän aikaa sitten raahannut huoneeseeni ison pinkan papereita, enhän enää jaksanut! Surffailin netissä ja pian eksyin Kennel Meridianin sivuille. Sivuilla ilmoitettiin, että Meridian´s Aquamarine oli vielä pieni alaskanmalamuuttipentu, joka oli kennelissö vielä ilman kotia. Kiinnostukseni heräsi vähemmästäkin. Kennelinihän kasvattaa toki pääasiassa westietä, mutta nyt olin alkanut kasvattamaan myös paljon muita rotuja! Napsautin Aquan sivun auki ja hörppäsin kahvikupissani olevat loput tipat suuhuni. Aqua, todella söpö narttu pentu, jolla ei ollut vielä hakijaa. Ja minä aion hakea sinut, söpöliini! ajattelin ja napsautin tietokoneruudun pimeäksi. Lähdin suorinta tietä Kennel Meridiania kohden. Kun olin ajanut kennelille, vastaani tuli lauma koiria. Varsinkin yksi koira pisti silmääni, Aqua. Rapsutin koiria korvan takaa ja siitä ne vasta pitivätkin! No, sen jälkeen menin heti kenneliin sisään ja ostin Aquan. Entinen omistaja oli hyvin iloinen, että Aqua oli saanut viimeinkin uuden omistajan. Otin Aquan matkakopan ja laitoin hieman peloissaan vikisevän Aquan sinne. Aquan mustat silmät napittivat omiani, meinasi oikein tulla tippa linssiin. Hyvästelin omistajan ja muut koirat ja peruutin auton pois pihalta. Nyt Aqua tulisi Kennel Colentzaan! Aqua on vähän ujohko pentu. Toisaalta se on myös hyvin ihmisrakas, Aqua rakastaa silityksiä ja rapsutuksia yli kaiken! Se tykkää myös köllötellä sylissä, nyt kun siihen on vielä mahdollisuus... Kun Aqua luottaa hoitajaansa, se antaa ongelmitta katsoa suuhun, leikata kynnet, silitellä joka paikasta ja puhdistaa korvat. Se ei edes yritä pyristellä, mikä on sinänsä harvinaista pennuille. Lenkillä Aqua on kiltisti, uusissa paikoissa se yleensä vähän arastelee ensin ja kulkee tiukasti hoitajan kannoilla. Jos paikka on tuttu tai Aqua on todennut sen turvalliseksi, pentu on huomattavasti rennompi ja tekee tutkimusretkiä kauemmaksikin. Tyttönen on tottelevainen tapaus osittain jo ihan luonnostaan, se ei tee tahallaan väärin tai muutenkaan pyri johtoasemaan, ellei kouluttaja nyt ole aivan osaamaton. Siksipä Aqua ei useimmiten harrasta karkuretkiä, ainakaan kovin kauas, sillä se tulee pian takaisin. Toisiin koiriin Aqua suhtautuu ensin pienellä varauksella, mutta jos kaveri on ystävällinen ja kiltti, Aquakin uskaltautuu nopeasti mukaan leikkeihin. Jos taas vieras koira murisee tai on muuten aggressiivinen/välinpitämätön, Aqua ei ala tappelemaan vaan jättäytyy suosiolla hoitajan seuraan. Ruuan kanssa pentu on aina ollut vähän nirso, eikä se muutenkaan syö kovin paljoa. Raksut maistuvat parhaiten viilin ja piimän kanssa. Harjausta Aqua suorastaan rakastaa, eikä pesukaan tuota mitään ongelmia, ei nyt kun malamuutti on jo tottunut veteen. Tulevaisuuden lajeiksi voisi kuvitella käyvän melkein mitkä vain… Jos Aquasta haluaa kuitenkin valjakkokoiran, niin sille parhain paikka taitaa löytyä vähän taaempaa kuin eturivistä. Muita koiria seuratessaan tyttö ei nimittäin arastele. Kilpailukalenteri
Jälkeläiset
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Ulkoasu © Jenni / Eternity World - Kuvat © Flickr by snappED_up /Lisenssi |