Mitä Kaylalle kuuluu? Joulu oli ja meni. Joulupäivänä porkattiin Kaylan ja kavereiden kanssa maastolenkki lumessa. Kaylis oli ihan innoissaan. Joululahjaksi se sai uuden mustan ratsastusloimen ja samaan sarjaan pintelit. Ostin myös kalliin nahkariimun joka on juuri ja juuri sopiva :) Musta myös. Vaihdoin ulkoasua hieman tyylikkäämpään, se sininen alkoi tympiä. Lisää juttuja päiväkirjastamme.

infoa sukutaulu perustiedot jälkeläiset kuvagalleria päiväkirja ohjeita valmennuskalenteri kilpailukalenteri

Omaa kerrontaa hevosesta: Otin tämän vuokralle keväällä 2008 (tänne asti jopa ollaan päästy). Meillä toimii asiat oikein hyvin ja tarkoitus olisi edistyä ratsukkona ihan vaativille tasoille asti. Olemme käyneet muutamassa valmennuksessa ja valmentajat ovat kehuneet yhteistyökykyistä pientä hevostani. Kayla on oikein hyvä seura -ja aluetason kisaponi tasoiselleni juniorille. Herkillä avuilla ratsastettava Kayla ponnaa yli isommistakin ;) Symppis ja kuuliainen kulkuväline myös sileällä, kuuntelee nätisti ratsastajan istuntaa. Kilpailuhenkisissä tunnelmissa Kayla on usein tosissaan (enemmänkin kuin minä!) : painaa kovaa ja korkealta. 'Jarrut pohjassa' päivinä on 50/50 nostaako neiti edes laukkaa. Kyllä se toimii kun osaa olla mukana 'häiritsemättä'. Jos selässä vain matkailee, tulee itkuinen tie.

'Mitä tehdään tänään mennäänkö maastolenkille voitsää rapsutella mua vähän tuu takas kiva ihminen!' Turpeiset turpakarvat väpättävät. Ihmisiin positiivisesti suhtautuva Kayla on aina tekemässä kaiken. Hyvin harvoin hän suuttuu, yleensä aina suippokorvat tähystävät eteenpäin. 'Rapsutellaanko? Mää voin rapsuttaa sua jos sää rapsutat mua.' - Kaylan tallikäyttäytyminen ei paljon eroa tavallisten (lellittyjen?) yksityishevosten 'normaaleista' tavoista. Vaikkei tamma kovin äänekäs olekaan, helposti ruoka-astia kolahtelee ennen ruokintaa, ja karsinan seinät paukkuvat jos naapurissa on ruunia. Ei hän kyllä seinästä läpi tule, vaikka vieressä asuisikin poikaponi. Pesukarsina on tallin mieluisin paikka. Sinne mennessä tiedetään, että 'saa leikkiä uimahallia'; vettä otetaan suuhun ja purskutetaan, irvistellään, pompitaan ja lotrataan. Jos ei olla enemmin pompittu (tai letkussa ei ole yhtäkään reikää), saadaan herkkupala ja päästään pihalle piehtaroimaan :) Kayla tarhaileekin ihan nätisti yksin, kaksin ja isommassa porukassa. Ei ole aidat kaatuillut tai suurempia pakenemisyrityksiä nähty. Kesäisin varsinkin, jos on mahdollisuuksia päästää ruohosähköön, niin ei varmana pois tule. Tämä possu syö henkensä edestä vaikka keskiyöhön asti :) Ja nameja menee kilo päivässä...

Nykyään voisin väittää Kaylaa automaatiksi. Radalla, oli estekorkeus mikä hyvänsä, selässä istujan ei tarvitse edes kummemmin ajatella laukkoja tai vaihtoja. Toiset mittaavat välejä hullun lailla, meillä ei. Tamma on oppinut hyvin vaihtamaan laukat lennosta ja varmajalkaisena asettaa laukkansa oikein. Jos yritän liiemmin pidätellä tai koota Kaylaa vauhdissa, vastaus on 'Ei kun mää!' pienen vinkaisun tai pyllynnoston kera. Jos hänet kokoaa (vaikkapa suhteutetulla välillä), hypyt jäävät aivan liian kauas ja puomit kolisevat. Itsepintainen neiti siis. Jossakin kun huomautettiin, että 'Ethän sinä pysty vaikuttamaan tuohon ollenkaan.', niin vastaukseni oli 'Että kuinkas sitä vaikuttaa, kun poni itse vaikuttaa itseensä ja se onnistuu! Se tekee kaiken oikein kun annan sen loikkia kuinka parhaaksi näkee.' Ja niin se todella tekeekin :) Tiukassa mutkassa hieman sisäohjaa, ja Kayla kääntyy miltein takajalkojensa varassa vaikka 360 astetta, jos pyydän. Nimenomaan pyydän :) Ratana olemme tähänasti hypänneet 110 cm (varaa vielä isompiinkin, jos eräs uskaltaisi), yksittäisenä ainakin 120 cm. Fantastinen hyppytiikeri, sanon minä!

Istu istu istu... Kaylaan vaikutetaan parhaiten istumalla alas ja mukaan liikkeeseen. Suusta ei tarvitse ottaa lujaa, että hän pysähtyy tai hidastaa. Ajattelen pysähtymistä ja nojaan taakse, se pysähtyy. Kevyellä kädellä vaan, niin tamma tekee minkä pystyy. Sehän on koulutettu melkein vaativalle asti, mutta riippuu ihan tilanteesta, miten paljon hän jaksaa työskennellä. Iltatunneilla kun joskus käyn, eteneminen ja kuunteleminen on vähän hidasta. Samoin aamulla. Keskellä päivää (kun esimerkiksi haen Kaylan tarhasta talvipakkasella) intoa riittää yllättävän paljon, lisäyksissäkin huolimattomasti saattaa rikkoa laukalle. Kaylan oikein päin ratsastamisessa ei itselläni ole ollut vaikeuksia, eikä pidä mitenkään enemmin kaavailla 'näin, eikun näin näin'. Se menee kunnolla jos sen on sen päivä mennä kunnolla. Parhaiten hänet saa liikkumaan istumalla ympäri ja olemalla tekemättä käsillään oikeastaan juuri mitään. Asetus riittää. Päätä vääntelemällä yleensä seuraa totaalinen ärsytys, eikä poni tottele mitään. Olen kilpaillut Kaylalla nyt syyskauden aikana helppoa A:ta kohtalaisin menestyksin. Se ei vielä suju aivan nappiin. Helpossa B:ssä olemme sattuneet muutaman kerran sijoittumaankin. Kovin aktiivisesti emme kouluradoille ole matkustelleet, kevät -/ kesäkaudella koulukilpailuja on kalenterissa enemmänkin. Todella toivomme ponin kanssa, että pääsisimme edistymään kouluratsastuksenkin puolella.

Kayla on helposti kuljetettava, autolla tai kopilla. Menee kumpaankin nätisti. Joskus autoihin on helpompi mennä, kun siellä on kaveri valmiina sisällä, mutta ruuan avulla Kaylan saa melkein minne tahansa. Koppiin menee vaan taluttamalla. Kilpailuissa varmuuden vuoksi hännässä on aina punainen nauha, vaikkei tapana olekaan ollut potkia muita. Ruunista Kayla välittää sen verran vähän, että jos pahassa tilanteessa sellainen osuu tielle, niin kaviosta tulee :)