> Äiti! Lähden hoitamaan Vilmaa, jos sopii? Huusin äidille yläkertaan.
> Senkus menet vain, viehän sille poninpallerolle kuivia leipiä, ne ovat ihmisille kelpaamattomia, mutta hevosille kelpaavat varmasti mainiosti, äiti vastasi iloisena.
> Kiitos äiti, tulen kyllä ajoissa kotiin, huikkasin samalla kun nappasin leivät keittiön pöydältä ja juoksin ulko-ovesta raikkaaseen syystuuleen.

Otin pyöräni ja lähdin polkemaan Katvustoon. Matka olisi noin 4km:ä. Puiden oranssi keltaiset lehdet lentelivät naamalleni kun poljin hirveää vauhtia. Kohta hevosen tuoksu alkoi kiiriä nenääni ja huokaisin syvään raskaan matkan jälkeen. Monet hevoset laidunsivat tarhoissa ja yhdessä tarhassa oli myös Vilma. Pysähdyin Vilman kohdalle ja hyppäsin pyöräni satulasta.

> Hei tyttö, mitäs sinä tuumailet uudesta hoitajastasi? Kysyin Vilmalta hiljaa ja silitin sen pehmeää turpaa.
Se tökkäsi kättäni ja minä nousin takaisin pyöräni satulaan. Ajoin tallin pihaan ja jätin pyöräni telineeseen.

Astelin varmoin askelin kohti tallin ovea. En ollut arkaa tyyppiä, joten minulla ei ollut vaikeuksia mennä uudelle tallille. Kohta tyttö juoksi heinäkasa sylissään aivan kohti minua ja...
> Oi! Anteeksi kamalasti en huomannut sinua, tyttö huudahti pelästyneenä törmättyään minuun ja heinien levittyä maahan.
> Mitäs tuosta, vastasin lempeästi ja aloin kerätä tytön kanssa heiniä maasta.
Sitten tyttö lähti taas kiiressti juoksemaan heinien kanssa tarhoille päin. Minä astelin nyt tallin puolelle. Talli oli suuri ja olin saapunut ori puolelle. Tallin omistaja Kisshu kiinnitti ilmoitustaululle lappua ja katsahti äkisti minuun. > Hei Sanna. Sinä oletkin varmaan nyt tulossa ensimmäistä kertaa hoitamaan Vilmaa? Kisshu sanoi.
> Juu, olenhan minä mistä pääsen tammapuolelle? Kysäisin äkkiä.
> Tuosta menet vain suoraan ja käännyt vasemmalla, ei tämä talli sen sokkeloisempi ole, Kisshu naurahti.

Lähdin menemään Kisshun osittamaan suuntaan ja pian muutema tamma kurkisteli karsinoistaan. Rapsuttelin suloisia suokkeja siinä hetken ja tutkiskelin paikkoja. Tallista löytyi wc:t, varustehuone ja pitkä rivi hoitajienkappeja ja muuta mukavaa tekemistä. Talli oli melkoisen iso ja minua ihan huimasi kun ajattelin kaikki hevoset karsinoihin ja ruokinta-aika, voisi siitä meteli syntyä. Tai no ei välttämättä, jotkut hevoset kun ovat niin hyväkäytöksisiä. Kun olin tutustunut paikkoihin mielestäni tarpeeksi niin palasin varustehuoneeseen. Etsin sieltä Vilman kamat. Löysin pian punaisen harjapakin ja kannoin sen ulos hoitopuomille. Oli ihanan raikas sää joten ajattelin harjata Vilman ulkona puomilla. Näin ensimmäisellä kerralla minun olisi turha Vilmalla ratsastaa, koska on hyvä tutustua hevoseen ensin ennenkuin hyppää selkään. Halusin luoda Vilman ja minun välille luottamuksen, silloin asiat sujuisivat hyvin eikä tamman kanssa tulisi ongelmia. Tai no tuo on ainakin minun teoriani, että aina kun luo ensin hyvän luottamuksen niin asiat onnistuvat kuin vettä vain. Sitä toivoin Vilmankin kohdalla. Nappasin puomille jätetyn punamustan riimunarun ja lähdin lompsimaan kohti Vilman tarhausta. Vilma oli yksin tarhassa ja odottelikin jo portilla kun saavuin sinne. > No hei taas neiti, lähtisitkö harjattavaksi? Kysäisin Vilmalta samalla kun avasin alimman portin ja livahdin aitaukseen. Tamma haisteli minua uteliaana ja sain sen vaivatta napattua kiinni.

Avasin sitten kaikki portit ja lähdin rauhallisesti taluttamaan Vilmaa kohti harjauspuomia. Vilma käveli nätisti vierelläni harjauspuomille ja sidoin sen sitten kiinni. > Tykkäisitkö sinä jos pyörittelisin kuraista karvaasi ensin vähän kumisualla, puhelin tammalle lempeästi ja kaivelin kumisuan sen harjalaarista.
Rupesin ensin varovaisemmin pyörittelemään Vilman kuraista karvaa. Muistin että Kisshu oli kertonut sen olevan hieman arka, joten sitä ei saisi kovasti rouhia. Hellästi pyörittelin kurat pois ja Vilma taisi nauttia harjauksesta, siltä se ainakin vaikutti kun tamma venytti kaulaansa ja hankasi ylähuulellaan harjauspuomia. Kohta vaihdoin kumisuan kovaanharjaan jolla pyyhkäisin hepan kauttaaltaan.
> Sinä osaatkin ottaa rennosti, sanoin Vilmalle kun se roikotteli päätään ja lepuutti etustaan. Lopuksi ajattelin vielä pyyhkäistä pölyharjalla karvan, jotta irtopölykin lähtisi pois. Siirryin harjaamaan Vilmaa mahan alta ja silloinhan Vilma polkaisi takasellaan maata.
> No mikä on, kiukuttaako tammaa? Sanoin Vilmalle kummastuneena ja se paljasti kauniin hammasrivistönsä.
> Hyi hyi Vilma, älä viitsti minua alkaa pomottaa kun et pysty siihen kuitenkaan, jatkoin huvittuneena ja hieman vihaisena.

No, harjasin tamman siinä loppuun ja putsasin myös kaviot. Ensimmäisen kavion kanssa oli pienoisia ongelmia, kun ei meinannut tamma sitä jaksaa ylhäällä pitää, mutta loput kolme sujuivatkin vaivatta. Kaivelin sitten harjakamman jolla selvitin Vilman liehuletin ja huiskuhännän. Tamma näytti puunauksen jälkeen hevoselta, ennen sitä se kuraisessa turkissaan näytti paremminkin aasilta.
> Voit viedä Vilman sisälle sillä on iltaruuat kupissa, Kisshu huusi tallin ovelta.
> Joo minä tuon, vastasin ja irrotin Vilman puomista.
Nappasin myös harjat mukaan ja lähdimme talliin. Jätin harjakopan tallin lattialle ja jatkoin kohti Vilman karsinaa. Karsinan ovella pysäytin neidon ja irrotin siltä päitset pois samalla kun päästin sen koppiinsa. Halasin vielä tamman kaulaa ja annoin sille hyvänyön suukon. Vetäisin oven kiinni ja asetin riimun koukkuun karsinan oveen. Siivosin harjat takaisin omalle paikalleen ja päätin lähteä kotiin kun kello oli jo paljon.