Mörön Karvallus

kuvat © Kisshu, ei kopiointia

Perustiedot Mörön Karvallus, aka Kalle suomenhevosori, rautias, 153cm syntynyt 17.09.2008 ei rekisterissä koulupainotteinen, koulutustaso vaativa B, 50cm kasvattanut Mörkölä / nykyinen omistaja Kisshu, Katvusto Tavoite: KRJ

Ikääntyminen VHKR, yksi vuosi kestää 30,41 IRL päivää. 1 vuotta - 17.10.2008 2 vuotta - 16.11.2008 3 vuotta - 16.12.2008 4 vuotta - 15.01.2009 5 vuotta - 14.02.2009 6 vuotta - 16.03.2009 7 vuotta - 15.04.2009 8 vuotta - 15.05.2009 9 vuotta - 14.06.2009 10 vuotta - 14.07.2009 11 vuotta - 13.08.2009

Luonne

Luonteen on ystävällisesti kirjoittanut NEOvisual10-08, kiitos!

Onhan sillä Kallella suvussaan niin hienoja nimiä, että moni ajattelee, että se tosiseikka, että Kalle itse on paras kaikista, on täysi mahdottomuus. Ori ei ole mahtaileva ja itseään esittelevä charmikas herrasmies isänsä tapaan, mutta ei myöskään tasainen mussukka mammansa lailla. Se on kaikkea siltä väliltä, perinyt parhaat puolet kummaltakin vanhemmaltaan, mutta ennen kaikkea luonteesta paistaa se suomalainen sisu, periksiantamattomuus ja terve järki.

Hoidettaessa ori osaa olla niin kiltti ja kultainen, että moni hämääntyy. Tosiasiassa sen päämääränä on päästä nopeasti karsinaan syömään itseään shirenhevosen painoiseksi. Ei Kalle-raukka ymmärrä edes sellaisesta humpuukista kuin hieronta, jota kumisuan kanssa yritetään sille tarjota. Hieman poissaolevana sankarimme siis odottelee, mutta ei onneksi keksi mitään temppujakaan saadakseen aikansa kulumaan. Kavioiden siivous on niin monen hevosen mielestä asia, joka laittaa pään sekaisin, pilaa ruokahalun viikoksi ja estää täysin liikunnasta johtuvan voimattomuuden katoamisen. Onneksi Kalle ei ole niin herkkä. Se katsoo neutraalisti eteensä ja nostaa kavionsa, kun hoitaja liu'uttaa kättään sen jalalla ja maiskauttaa. Ei se sentään itse viitsi jalkaansa pitää ylhäällä ihan vain siivoamista varten, mutta ei silti painakaan sitä alas hartiavoimin. Raskas huokaus leijuu ulos ratsun henkitorvesta satulan laskeutuessa sen selkään. Kalle ei yritä vältellä töitä pukittamalla satulaa pois tai pullistelemalla satulavyölle, mutta sen kuiva asenne ei tee satuloimisesta ollenkaan helpompaa. Jos poika osaisi, se varmasti viheltelisi säkkijärven polkkaa ja piereskelisi tahallaan karatakseen hoitajan hämmennystä hyväkseen käyttäen. Kalle ei kuitenkaan osaa, joten sen on tyydyttävä luimimiseen. Koskaan se ei pure tai potki. Kuolainkaan ei mene suuhun aivan sitä reittiä kun sen pitäisi. Kallehan kiukuttelee kuin lempinukkensa menettänyt kolmevuotias iskän prinsessa. Se nostaa päänsä ylös ja väistelee suitsijan käsiä. Kun sen pään saa narrattua alas ja otettua riimusta kiinni, pelkkä hipaisu sormella hammaslomaan avaa orin suun. Sitten onkin oltava tarkkana, ettei poika pääse nostamaan päätään takaisin korkeuksiin ja sylkemään kuolaimia ulos.

Ratsastettaessa on ensin pienenlaisia käynnistymisongelmia. On sama asia ratsastaa Kallella tai kamelilla, kumpikin keinahtelee puuduttavan tylsästi eteenpäin ja on äksy. Kameli on sellainen aina, tämä ori vain ensimmäiset viisi minuuttia. Jatkuvan potkimisen ja maiskuttamisen sijaan kannattaa ottaa raippa lämmittelyyn. Sillä ei hurjaa, pelotonta villioriamme tarvitse edes muistuttaa, riittää että se on mukana. Kun lämmittelyt on hoidettu, aneemisen oloinen ori onkin reipas. Ontuva käynti on muuttunut energiseksi, pomppiva ja tökkivä ravi rennon pehmeäksi. Laukka Kallella on pyöreää ja erittäin mukavaa istua. Se onkin kuin luotu kouluradalle, totteleekin ratsastajaansa aina niin kuuliaisesti ja hyväntuulisesti eikä ole ainakaan ratsukosta se ensimmäinen osapuoli joka luovuttaa vaikean liikkeen hypätessä puskista suoritettavaksi. Estepuolella mennään vain matalia pomppuja, mutta sekin on ihan tarpeeksi sekä ratsulle että ratsastajalle. Vaikka ori on erinomainen menemään maata pitkin, esteen edessä se näyttää vähän hätääntyvän. Ratsastuksen on oltava täsmällistä. Hiemankin taitamattomampi ratsastaja saa aikaan enemmän kieltoja kuin hyppyjä. Ja nekin hypyt, jotka vievät esteen yli asti eivätkä lopu kesken kaiken, ovat töksähtäviä. Maastopuolella Kalle on kunnon suomiäijä eikä pelkää turhia. Se tuntuu naureskelevan nyrpisteleville täysiverisille rämpiessään jonon ensimmäisenä läpi kuralätäkön ja tuhahtaa vain nähdessään surkean puoliverisen ohuine jalkoineen kauhistelemassa erikoisen näköistä puskaa. Onneksi edes Kalleen voi luottaa.

Ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta - ellei satu sitten olemaan Mörön Karvallus. Ehkä se on lahjonut tuomarit, ehkä se laitetaan ykköseksi jo sukunsa takia. Ehkä se vain on yksinkertaisesti paras, kaunein ja älykkäin. Sen tanssiminen kisakentällä on kuin rentouttava musiikkikappale. Ori ei jännitä ollenkaan, mutta kisapaikan melu saa sen kuuntelemaan ratsastajaansa tarkemmin, hakemaan vähän turvaa. Esteilläkään se ei niin toheloi. Kyllä se Kalle tietää, että sinivalkoinen ruusuke, kaikki siitä otetut valokuvat ja aplodit merkitsevät jotain. Tottakai ne merkitsevät. Aina kun tulee sellaisia, Kalle saa nimittäin ekstraporkkanoita ruokaansa ja se jos mikä on suuri asia pienelle hevoselle.

Sukutaulu

i. Mörkövaaran Murhattu YLA2	ii. Sannin Verivelka YLA2, ERJ II, KRJ III, VVJ III, SLA-I*	iii. CES Taikuri
		iie. Julia
	ie. Mörkövaaran Silmäterä YLA2	iei. Rikhard
		iee. Vinhatar
e. Sannin Harhaluulo YLA3	ei. Kivisen Hurmuri YLA2, ERJ III, SLA-I	eii. Ramirei EVM
		eie. Neitoperhonen EVM
	ee. Mirella POP KRJ III	eei. Mäksytin POP EVM
		eee. Mantiina EVM

jälkeläiset

Ori on saatavilla jalostukseen, jos olet kiinnostunut, voi ori astua tammasi. Kunhan se on menestynyt samoissa lajeissa kuin meidänkin hevonen, eikä omista samoja sukulaisia tai kasaa jälkeläisiä. Lähemmin tietoa saat ottamalla yhtyttä omistajaan, Kisshuun (VIRTUAALI_KATRI @ POISTA.LUUKKU.COM)

Kilpailukalenteri

virallinen kilpailukausi alkaa 3-4 vuotiaana

Päiväkirja