Mörön Hippu

kuvat © kuvaaja ei halua nimeänsä mainittavan

Perustiedot Mörön Hippu, tuttujen kesken Hippu! suomenhevostamma, tummanpunarautias, 157cm syntynyt 20.06.2008 ei rekisterissä yleispainotteinen, koulutustaso Vaativa B, 100cm kasvattanut Mörkölä nykyinen omistaja Kisshu, Katvusto Meriitit: Tavoitteena YLA, KRJ, ERJ, SLA

Ikääntyminen VHKR, yksi vuosi kestää 30,41 IRL päivää. 5 vuotta - 17.11.2008 6 vuotta - 17.12.2008 7 vuotta - 16.01.2009 8 vuotta - 15.02.2009 9 vuotta - 17.03.2009 10 vuotta - 16.04.2009 11 vuotta - 16.05.2009 12 vuotta - 15.06.2009 13 vuotta - 15.07.2009 14 vuotta - 14.08.2009 15 vuotta - 13.09.2009

Luonne

Luonteen Fannille on kirjoittanut ystävällisesti Henuli

Nyt esittelenkin teille nykyhetken, ja tulevaisuuden lupauksen, Mörön Hipun, eli kutsumanimeltään vain Hipun. Tämä tamma ei ole vain pelkkä tavallinen suomenhevonen kehää kiertämässä, sillä se on paljon enemmän. Hippu on kiltti ja osaava, eikä sen taitoja kannata olla esittelemättä. Se tietää itsekin, että kuuluu ihmisten suosikkeihin, ja toisinaan saattaa unohtaa, ettei ole johtaja. Ja vaikka Hippu omistaakin kauniit ja mukavat askeleet ja hyvän hyppytyylin, sekä suomenhevosen kuuluisan sisun, niin on sillä siltikin joskus huonoja päiviä, milloin ei työnteko kiinnosta. Tarhalaumassa Hippu on sitä keskikastin luokkaa, mutta ei suinkaa sitä suvaitsevinta väkeä. Se ei suostu pomoteltavaksi, ja "haastaa usein riitaa" muiden hevosten kanssa. Kun sitä tullaan hakemaan tarhasta, niin toisinaan se antaa hyvin kiinni, ja toisena päivänä se taas painuu tarhan perälle. Talutettaessa Hippu kulkee ylväästi pää korkeaala ja korvat höröllään, ja ottaa usein pieniä pyrähdyksiäkin. Välillä se säikkyy jotakin hirviöitä, kuten vaikka letkua tai vesiämpäriä, mutta mikäli hoitaja on varautunut näihin pieniin yllätyksiin, niin kaiken järjen mukaan Hipun tulisi pysyä hanskassa.

Kun mietitään mihin Hippu kannattaa kiinnittää hoitotoimien ajaksi, niin kannattaa muistaa, että hevosella on vetopaniikki. Hippu siis pelkää olla kiinni naruissa, ja varsinkin käytävällä se repii helposti riimunsa tai riimunnarunsa rikki. Siispä Hippua ei saa sitoa kiinni, vaan sen täytyy olla joko vapaana, tai sitten riimunvarsi pitää vain kiepauttaa esimerkiksi puomin tai kalterin ympäri, muttei sitoa kiinni, jos vaikka Hipulle tulee paniikki. Tamma on kuitenkin tottunut olemaan kiltisti aloillaan hoidon aikana, joten kiinnitys ei ole pakollista. Se pitää pitkistä harjaus,-ja rapsutushetkistä, ja muutenkin että asiat tehdään sen kanssa hartaasti ja kunnolla. Se kuitenkin aristelee pään harjausta, joten se pitää tehdä todella pehmeällä harjalla. Kaviot Hippu nostaa vaivatta automaattisesti ylös, kun vain tulet kaviokoukun kanssa karsinaan. Se ei ole karsinassa, puomilla tai käytävällä, - siis toisinsanoen missään, purrut tai potkaissut ihmistä. Varustettaessa Hippu ei pysy sitten ollenkaa aloillaan, eikä asiaa usein helpota se, että se on karsinassa vapaana. Yleensä viimeistään silloin tamma on "kiinnitettävä", eli laitettava riimunnaru kaltereiden/puomin ympärille, jotta tamma luulee edes hetken olevansa kiinni, ja ehkä pysyy paikallaan. Satula kannattaa siis saada Hipun selkään ensiyrittämällä, ja mahdollisimman nopeasti, jotta satula ei Hipun steppaamisen aikana tipahda tai muuten vahingoitu. Satulavyön kiristämisestäkään Hippu ei pidä ollenkaan, vaan luimii ja "äksyilee", muttei tee kuitenkaan ihmiselle mitään. Suitsitus sentään käy vähän helpommin kuin satulan laittaminen. Välillä Hippu tahtoisi vältellä kuolainten ottamista nostamalla päätään, mutta jos hoitaja hakee esimerkiksi jakkaran avuksi, niin se auttaa homma kummasti. Ja silloin kun Hippu ei nosta päätään, se ottaa kuolaimet helposti kun hammaslomaa hiukan kutittelee, sekä antaa laittaa hihnat hyvin kiinni, aukomatta suutaan löysän turparemmin toivossa. Jos tammalle laitetaan suojat, niin usein se luulee että jalat tulee nostaa, eikä siis halua laskea niitä alas. Ja kun suojat sitten loppupelissä ovat sen jaloissa, alkaa suunnaton potkiminen, jotta ne lähtisivät pois.

Selkään noustessa Hippu ei millään pysy paikallaan. Sen mielestä kentälle tullessa kuuluu liikkua kunnolla, eikä todellakaan seisoa toimettomana kentän keskellä. Ratsastaja saa siis tyytyä vaihdista nousemiseen tai hänen tulee kysyä jotakuta pitelemään Hippua. Kuitenkin paras osuus alkaa kun on päästy selkään. Tamma on reippauden lisäksi hyvin mukava-askelinen (joka on tietysti plussaa ratsastajan ravi-istunnalle koulukisoissa) että hyvin herkkä ja anteeksiantavainen, eikä se ota (kuten useimmat tammat) nokkiinsa vähän epäselvistä avuista. Hipun käynti on etenevää ja tasaista, kuten ravikin, ja laukka on pyöreää ja hallittua - ei mitään hullun hevosen tasapainotonta kaahausta. Kouluratsastuksessa Hippu on parhaimmillaan, mikäli ratsastaja osaa erottaa peräänannon muodosta, eli ratsastajankin pitää olla jonkin verran kokenut. Hipun saa kulkemaan hienosti muodossa, mikäli jaksaa tehdä kunnolla töitä. Ja vaikka Hippu osaa itse vaativankin koululiikkeitä, ei se todellakaan ole automaatti. Se ehkä ei tarvitse juuri ja täsmälleen selviä apuja, mutta ilmaiseksi, ilman työtä, et saa mitään. Kummankin osapuolen tulee tehdä töitä menestyksen eteen. Kun nämä asiat ovat ratsastajalle selvät, voidaan ruveta puhumaan todella hyvin mennesitä koulutreeneistä! Esteratsuna Hippun jatkaa reipasta linjaansa, ja päästelee sitten estetunneilla sen, mitä se ei koulutunneilla tee. Ja vaikka se nyt meneekin vähän tavallista reippaammin, ei kuitenkaan ole vaikeaa pitää tammaa hanskassa, eli ryöstämistä ei tarvitse pelätä. Hippu pitääkin hyppäämisestä, ja loikkii innostuksissaan alkutunnista puomienkin yli isoilla loikilla, ja se saattaa olla vaikea saada menemään ne tavallaisin askelin. Mutta, puolipidäte on tässä hyvä. Puolipidätteiden avulla ratsastaja saa Hipun rauhallisemmaksi, mikäli jaksaa tehdä niitä. Jos puolipidätteen muistaa tehdä aina jokatoisen puomin tai esteen välissä, vauhti ei luultavasti hidastu ollenkaan. Toisaalta, vauhdista ei ole haittaa, mikäli kisoissa ratsukko pääsee uusintaan. Ei Hipulta vauhti kesken lopu, ja koska Hippu on myös kouluratsu, niin hyvin jyrkät kaarteet ja käännökset onnistuvat sutjakkaasti! Maastoratsuna Hippu on hyvin luotettava kaveri, yksin tai porukassa. Se kulkee mielellään reippasati jonon kärkipäässä, ja jos sitä yritetään ohitella, niin kisamaanhan tamma heti lähtee. Maastossa Hippu kuitenkin unohtaa turhan säikkymisen. Maastossa Hippupitää myös pienten maastoesteiden hyppäämisestä. Se on yleensä rohkeasti kyttäämättä hyppäämässä jokaisen puunrungon ja joen yli, joten Hipun kanssa kannattaa harrastaa myös maastoesteratsastusta!

Kilpailuissa tamma on rauhaton laittaa kuntoon, ja tällöin varsinkin sen "sitominenkaan" ei tunnu auttavan ollenkaan. Kisoissa tarvitaan siis ehdottomasti joku apuhenkilö pitämään tammaa kiinni, jotta varusteet saa puettua. Rauhattomuus kuitenkin häviää, kun Hippu pääsee radalle näyttämän taitonsa. Se on radalla kuin kotonaan, ja toisinaan tuntuu kuin se oikein esiintyisi katsojille, ja näyttäisi liikkeensä tavallistakin hienommin. Ja tämähän on tietenkin vain hyvä asia! Estekilpailuissa melko samanlainen kuin kotioloissakin; reipas, mutta hallittavissa rauhallisen ratsastajan kanssa. Joskus kun sen ote herpaantuu, niin silloin se pitää saada mahdollisimman nopeasti takaisin aisoihin, tai muuten tulevat helposti muutkin puomit alas. Hipun kanssa täytyy siis kokoajan keskittyä, eikä viimeiselläkään esteellä saa hengähtää!

Sukutaulu

i. Riimikemisti KIR YLA2, SLA-II	ii. Ruisperkele KRJ III, ERJ IV, VVJ III, YLA2, SLA I, MEJ III	iii. Herra Wonka YLA1, KRJ-III
		iie. Horrosmaan Sorentsiina
	ie. Championin Jemina YLA3, KRJ IV, SLA-II	iei. Muskotti Ritari
		iee. Tillintallin
e. Fiktion Helmiina	ei. Jalo-Wirto	eii. Tuulen Tekijä KRJ IV, SLA-II, YLA3
		eie. Wilmaus
	ee. VIR MVA Ch Fiktion Ilopilleri KTK I, YLA3	eei. Fandel KRJ II, SLA-I, YLA3
		eee. Lilla My KRJ IV

Kilpailukalenteri

15.10.2008 // WRJ kutsu // reining > 5/35

16.10.2008 // VVJ kutsu // vaativa yhdistetty > 4/24
17.10.2008 // VVJ kutsu // vaativa yhdistetty > 2/24

01.11.2008 // KRJ kutsu // He A > 5/40

Päiväkirja