Vasta viiden minuutin kävelyn jälkeen näin jonkun ihmisen kävelevä kentän lähellä. Sattumalta kyseinen ihminen oli Lilja. "Moi!" huusin Liljalle, joka oli juuri taluttamassa Panua maneesiin. "Hei", hän vasasi hieman epävarmana. "Lähtisitkö maastoon, yksin kun ei muistaakseni saanut mennä?" kysyin, ja Lilja suostui ilomielin. No kukapa ei olisi suostunut, nyt oli täydellinen sää maastoilulle. Oli kirkas päivä mutta kuitenkin hieman pilvistä, ettei aurinko paistanut suoraan päin. Eikä ollut hyttysiä eikä paarmoja. Täydellinen päivä. "Minne ajattelit mennä?" Lilja kysyi kun olimme päässeet jo aika kauas tallista. "En tiedä vielä, ehkä kahlaamaan järveen", vastasin. Juttelimme niitä näitä koko matkan ajan, ja vartin päästä aloimme ravata. Julmiksen ravi oli melko tasaista, koska askeleet olivat niin pitkät. Molemmat orit alkoivat pärskiä, ja minulla oli vaikeuksia pysyä selässä Julmiksen heilutellessa päätään. Ravattuamme hetken käännyimme sänkipellolle. Otimme hetken käyntiä, ja annoin Julmikselle pitkät ohjat. Jatkoimme jutteluamme tavalliseen tapaan. Kun olimme kävelleet muutaman minuutin pellolla, ja ainakin minä olin koittanut pohkeenväistöä vähän, Lilja kysyi minulta, että laukattaisiinko. Mietin hetken pysyisinkö selässä, ja päätettyäni, että pysyisin, annoin Julmikselle laukka-avut. Ori räjähti eteenpäin, ja onnekseni olin ottanut harjasta kiinni. Julmiksen harja hakkasi naamaani päin kun olin kumartunut Julmiksen kaulalle.

Tunsin kuinka Julmis kiihdytti vauhtiaan koko ajan, enkä voinut olla nauttimatta vauhdista. Sillä hetkellä en oikein välittänyt minne se Lilja ja Panu jäivät, jonnekin kauas taakse kuitenkin. Hetken päästä näin kuitenkin kun kimo ori laukkasi ohitsemme ennen näkemättömällä vauhdilla. Nauroin ajatuksissani, vai halusivat se kisata. Painoin pohkeeni Julmiksen kylkiin ja annoin pidemmät ohjat. Julmis lähti heti kiihdyttämään entistä enemmän, ja otin entistä enemmän harjaa käsiini. En missään nimessä haluaisi tippua näin kovasta vauhdista. Aloimme saavuttaa edessä laukkaavaa ratsukkoa, mutta pian peltokin jo loppui ja jouduttiin hidastamaan. "Hahaa, voitettiin!" Lilja huusi Panun selästä. "Juu juu, annettiin teille vähän etumatkaa", sanoin ja lähdin nopeasti kävelemään eteenpäin. Kävelimme hetken eteenpäin hiljaisuudessa, kunnes eteemme avautui suuri ja sininen järvi. Haukoimme molemmat henkeä, näky oli henkeä salpaavan kaunis. Lähdin heti ravissa kohti järveä, Julmis katsoi taas vettä epäröivästi. Veden rajassa Julmis teki äkkipysähdyksen ja lensin kaulalle. "Menes nyt veteen", sanoin ja taputin Julmista kaulalle. Painoin pohkeet Julmiksen kylkiin ja ohjasin vettä kohti. Julmis astui veteen, hyppäsi taaksepäin, palasi veteen ja alkoi sitten kuopia etukaviollaan vettä. Panu sen sijaan pysytteli turvallisen välimatkan päässä vedestä. Kun keskityin nyt vain katsomaan Liljaa ja Panua, Julmis oli innostunut jo enemmän ja asteli eteenpäin veteen. Keskityn nyt pelkkään Julmikseen, ja annoin Julmiksen kävellä vedessä edes takaisin. Välillä Julmis keskittyi roiskuttamaan vettä ja sitten taas kävellä eteenpäin.

Hetken polskuttelumme jälkeen ohjasin Julmiksen takaisin rannalle, ja lähdimme molemmat käynnissä pois järven rannalta. Hetken päästä jatkoimme jälleen jutteluamme, ja lopulta keskustelimme vain ja ainoastaan paikasta, missä voisimme ottaa uusinnan laukkakisastamme. Muistin hetken päästä paikan jossa olimme Kisshun kanssa laukkailleet, mutta se taisi olla liian kaukana. Palasimme siis samaa reittiä takaisin samalle pellolle, missä viime ’kisammekin’ oli pidetty. Menimme seisomaan rinnakkain kuvitellulle lähtöviivalle, ja sanoimme yhtä aikaa lähtölaskennan. Annoin heti steppaavalle Julmikselle pitkät ohjat ja pohje merkit, jotka saivat aikaan Julmiksen räjähdyksen. Meinasin luiskahtaa alas selästä, mutta sain viime hetkellä tarrattua kiinni orin kaulaan. Olimme muutaman metrin ensimmäiset, kun se Panu taas hurjasteli ohitsemme. Nyt meillä oli kuitenkin kokonainen pelto aikaa vielä, joten painoin pohkeet jälleen kerran Julmiksen kylkiin ja lähdimme hurjalla vauhdilla saavuttamaan edessä laukkaavaa ratsukkoa. Kun jäljellä oli enää parisen sataa metriä peltoa, olimme vihdoin päässeet ensimmäisiksi. Tein pari kunnon pidätettä pellon lopussa, ja Julmikselle taas suuret kehut.

”Voitettiin!” Hurrasin Julmiksen kanssa. Lilja esitti masentunutta ja kertoili miten elämä meni pilalle. Matka tallille sujui Liljan kertoillessa viime hetkistään Panun kanssa. Hämmästelin miten Lilja uskalsi tulla maastoon näin fiksun seuran kanssa kuin minä ja Julmis. Tai no Julmis nyt onkin pieni suokki-nero, toisin kuin minä. Tallille menimme ravissa ja lopussa käynnissä. Annoin Julmikselle pitkät ohjat, joka laittoi päänsä heti alas ja alkoi metsästää jotain syötävää. Nousimme alas tallin pihalla, joka olikin jo nyt värjääntynyt kauniin oranssin väriseksi auringon laskiessa. Taivas oli kirkkaan sininen. ”Ei ole koskaan kameraa kun sitä tarvitsisi”, mietin ääneen ja Lilja nyökytteli vieressäni. Talutimme orit karsinoihinsa, ja otin Julmikselta suitset pois. Pesin kuolaimet ja niputuksen jälkeen asettelin ne oikealle paikalleen. Otin Julmiksen tavaroista sen pintelit, ja kävin laittamassa ne sille. Asettelin vielä Julmikselle verkkoloimen harjauksen jälkeen, ja siirsin viereiseen karsinaan. Kello oli jo sen verran, että sen voisi jättää sisälle. Putsasin Julmiksen karsinan noin vartissa, kävin heittämässä lannat pois ja toin uutta turvetta tilalle. Siirsin Julmiksen takaisin omaan karsinaansa, otin loimen pois ja samaten otin myös pintelit pois. Soitin äidin hakemaan, ja odotellessani autoin Kisshua laittamaan hepoille heiniä ja iltaruokia. Sitten hyvästelin Kisshun, Julmiksen ja Katvuston ja menin parkkipaikalle äidin kyytiin ja sittemmin kotiin.

19.08.2008 - Ziki (hoitaja)
Hyppäsin linja-autosta ulos, kävelin mäen ylös ja astuin sisälle. ”Moi!” huusin ja juoksin ylös. Katsoin kännykän kalenterista jotain kokeista, toinen kouluviikko ja kahdet kokeet no päätetty. Kauhisteltuani kohtaloani huomasin jonkun merkinnän huomiseksi. Olisin voinut vaikka pyörtyä samaan paikkaan, ja jotenkin selvisin järkyttymiseltä. Juoksin ympäri huonetta kun etsin ratsastusvaatteita ja tavaroita. Juoksin alas, söin jotain pientä äidin puheista huolimatta ja aloin lopulta hätyyttelemään äitiä autolle. Nappasin kypärän oven vierestä ja juoksin äidin perässä autolle.

Lämmin kesätuuli tervehti minua kun hyppäsin autosta (juu kaikista ajoneuvoista on kiva hypätä ulos) ulos. Linnut lauloivat kauniisti puiden oksilla ja oli muutenkin ihana päivä olla tallilla. No säätä tai muuta ei ehdi kauheasti katsella kun juoksee tuhatta ja sataa talliin ja ravaa hakemassa paniikissa tavaroita. Kun kaikki tarvittavat tavarat oli kasattu Julmiksen karsinan ulkopuolelle, juoksin kentälle ja rakentelin sinne jotain esteitä. Kun sain aikaan jonkun näköisen radan, juoksin talliin ja otin Julmiksen riimun. Juuri kun olin avaamassa portin, yritin olla mahdollisimman rento ja rauhoittunut etten saisi Julmista hyppimään myös seinille.

”Hei poika, arvaa mitä huomenna tapahtuu!” Sanoin Julmikselle joka hörisi minut nähdessään. Asetin riimun orin päähän ja talutin sen sitten talliin. Julmis oli kyllä vähän pirteä, mahtoiko johtua omasta hermostuneisuudestani ja Julmis yritti keksiä jotain hyvin hauskaa. Kun sain Julmiksen talutettua karsinaan ja otettua riimun pois, aloin harjaamaan Julmista mahdollisimman rauhallisesti. Kun Julmis oli harjattu päätä lukuun ottamatta, putsasin kaviot, otin hännästä heinänkorret pois ja harjasin sen pään. Otin suojat jo aika rauhoittuneena, vaikka jännitinkin huomisia kisoja. Heti kun ajattelin asiaa, sain jälleen hengitellä syvään ainakin vartin. Saatuani suojat laitettua, nostin satulan Julmiksen selkään. Ori protestoi luimistelemalla satulavyötä kiristäessä.

Viimeiseksi laitoin suitset Julmikselle, ja ori suostuikin avaamaan suunsa pienen suostuttelun jälkeen. Laitettuani vielä kypärän päähäni talutin Julmiksen tallista, ja nappasin mukaani raipan oven vierestä. Kentällä vein Julmiksen keskelle, laskin jalustimet ja kiristin vyötä. Talutin Julmiksen pukille, ja nousin sen avulla Julmiksen selkään. Julmis ei edes meinannut karata alta, ja aloin jo pelätä pahinta. Lähdimme pitkin ohjin kävelemään ympäri kenttää. Välillä teimme voltteja esteiden ympärille, että Julmis uskoisi esteiden olevan turvallisia, eikä mörköjen piilopaikkoja. Viiden minuutin päästä kokosin ohjat, ja aloin tehdä paljon voltteja ja käännöksiä. Viiden minuutin kääntelyn jälkeen aloin tehdä pohkeenväistöä. Onnistui todella hyvin, ja Julmis saikin palkaksi pitkät ohjat lyhyelle sivulle.

Näin jatkoimme muutaman minuutin kumpaankin suuntaan. Kun olin varma, että Julmiksen pää oli jo ihan pyörällä, aloin ravata. Ravissakin tein kaikkia käännöksiä ja suunnanvaihtoja, pohkeenväistö onnistui myös todella hyvin. Kymmenen minuutin ravaamisen jälkeen ohjasin Julmiksen parin kymmenen sentin korkuiselle esteelle, joka ylitettiin tyylikkäästi astumalla yli. Parin kerran jälkeen tein saman toiseen suuntaan. Vaihdoin suuntaa ja nostin heti sen jälkeen laukan. Julmis yritti kiihdyttää, mutta otin heti alusta lyhyet ohjat ja tein puolipidätteitä joka askeleella. Laukkakierroksen ja muutaman voltin jälkeen ohjasin Julmiksen uudestaan parin kymmenen sentin esteelle. Jälleen astumalla yli päästiin läpi. Ohjasin Julmiksen seuraavalle esteelle, joka olikin jo reilu neljäkymmentä senttiä korkea.

Julmis katsoi estettä korvat pystyssä, ja meinasi jo pysähtyä kun näpäytin raipalla Julmiksen lavalle. Julmis hyppäsi kenguruloikan lailla esteen yli, ja lensin nätissä kaaressa Julmiksen kaulalle. Korjasin asentoani satulassa, nostin uuden laukan ja koitin uudestaan samaa estettä. Nyt se meni jo vähän paremmin, kun olin valmistellut Julmiksen esteelle hieman paremmin. Otin kolmannen esteen mukaan rataani. Ensin parikymmentä senttiä korkea este, sitten reilu neljäkymmentä senttiä korkea ja kolmas este oli jo kuusikymmentä senttiä korkea. Julmis katsoi tätä vielä kauempaa, mutta varauduttuani tähän näpäytin Julmista raipalla, ja pääsimme esteen yli mörköjä näkemättä. Toistettuani tätä vaativaa rataamme muutaman kerran annoin Julmikselle hetkeksi pitkät ohjat.

Hienosti kun oli mennyt kertaakaan ryöstämättä. Vaihdoin suuntaa. Käsissä vain alkoi se jatkuva puolipidätteiden tekeminen tuntua mukavasti. Parin kierroksen kävelyn jälkeen kokosin jälleen ohjat, kävin näyttämässä radan suurimman esteen Julmikselle ja vaihdoin takaisin siihen tavalliseen suuntaan. Laukkasin nätissä ja pyöreässä laukassa kohti ensimmäistä estettä. Ylittyi hienosti. Toinen este meni aivan yhtä nätisti. Kolmatta estettä ihmeteltiin jälleen kerran, mutta pienellä raipan näpäytyksellä sekin päästiin yli. Neljäs ja viimeinen este, seitsemänkymmentä senttiä korkea ja okseri, oli koko radan vaativin ja tietysti mitä isompi este sen suurempi mörkö. Kääntyi kuitenkin kauniissa kaaressa esteelle ja pienen tahtojen taiston jälkeen hyppäsi esteen kuin se olisi ollut kaksi metriä korkea. Olin onneksi tajunnut ottaa harjasta kiinni.

Kun se pelottava este oli päästy yli, jatkoin laukassa ja menin radan uudestaan. Sen jälkeen ravasin muutaman kierroksen ja lopuksi otin taas käyntiä ja annoin pitkät ohjat. Julmis pärskyi tyytyväisenä, tai sitten vain piti siitä kun pärskähtäessä hiekka lensi pois turvan alta. Kymmenen minuutin jäähdyttelyn jälkeen ohjasin hikisen Julmiksen portille ja nousin alas. Sen verran laiskalla tuulella olin, etten keskeltä jaksanut Julmista taluttaa. Tallissa vein Julmiksen karsinaan, otin varusteet pois ja talutin pesupaikalle. Kiinnitin Julmiksen sivuilta kiinni ja aloin huuhdella Julmista jaloista, mahan alta ja ryntäistä. Julmis nautti selvästi viileästä vedestä, vaikka katsoikin hieman epäileväisenä nurkassa lojuvia ämpäreitä.

Laitoin Julmiksen päälle verkkoloimen, ja jätin karsinaan kuivumaan. Itse menin sillä välin korjaamaan esteet pois kentältä. Raahauduin ympäri kenttää laahustaen. Puomit eivät missään nimessä olleet liian painavat sen hetkiseen väsymystilaan verrattuna. Kun olin viimeisenkin puomin saanut raahattua puomipaikkaan, katsoin kelloa. Olin ainakin puoli tuntia raahannut puomeja! Julmiskin oli sitä mieltä, että olin ollut liian kauan poissa. Se paukutti karsinan ovea etujalallaan. ”Julmis ei saa!” Sanoin orille mahdollisimman tomerasti. Julmis lopetti oven paukuttamisen, mutta mökötti kun otin siltä loimea pois.

Kun sain kaikki tavarat pois Julmiksen karsinan edestä, nappasin orin riimun karsinan ovesta ja talutin Julmiksen ulos tarhaan. Soitin sen jälkeen äidin hakemaan, joka sanoi taas että menisi ainakin pari tuntia. Huokaisin syvään, ja tallustelin talliin putsaamaan karsinaa. Kaksi tuntia vielä? Julmishan oli jo hoidettu. Putsasin karsinan oikein perusteellisesti jokaista lantakikkaretta myöten, ja kävin kippaamassa kottikärryt lantalaan. Sen jälkeen hain paljon turvetta ja asettelin Julmikselle kunnon turvekerroksen karsinan pohjalle. Nyt oli mennyt jo huimat parikymmentä minuuttia. Istuskelin muutaman minuutin Julmiksen karsinassa, kunnes keksin mitä voisin tehdä. Voisin putsata Julmiksen varusteet. Huomennahan kisat ja meidän täytyisi olla mahdollisimman edustavassa kunnossa.

Hyppäsin (hyppäämis päivä taas) karsinasta ylös, putsasin housujani ja kävelin varustehuoneeseen. Otin Julmiksen satulan, suitset, jännesuojat ja harjat ulos, kaikki samalla kerralla. Ei voi sanoa ettei olisi ollut liian vähän kannettavaa. Asettelin tavarani ruohikolle, ja palasin sisälle hakemaan kaikki putsaamistarvikkeet. Aloitin suitsista, ja paloiteltuani suitset kasaan aloin yksitellen putsata niitä. Aikaa kun riitti, niin tein mahdollisimman tarkkaa työtä ja putsasin jokaisen välin vähintään kolmesti. Suitset eivät olleet kyllä ehtineet paljoakaan vielä likastua, kun olivat niin uudet. Seuraavana oli satula, jonka sain yllättävän nopeasti putsattua. Putsasin lopuksi jalustimet likavedessä, ja jätin kuivumaan. Satulahuovan kävin vaihtamassa puhtaaseen. Kävin heittämässä veden pois, ja ämpärin ollessa oikealla paikalla jälleen kävin suojien kimppuun.

Otin harjakopasta kovan harjan, ja sen avulla harjasin suojat puhtaaksi. Senkin tein mahdollisimman tarkkaan. Suojatkaan eivät kyllä olleet kovin likaiset, joten niiden putsaamiseen ei mennyt kauaa. Viimeiseksi putsasin harjat kumisuon avulla. Harjoja ei ollut putsattu pitkään aikaan, joten olivat melko likaiset. Siihen sentään meni aikaa. Kun olin saanut kaikki harjat putsattua, kädet olivat aivan väsyneet. Hetken lepuutettuani käsiäni laitoin suitset ja satulan jälleen yhdeksi kappaleeksi. Saatuani vielä satulahuovan laitettua hyvin satulan alle, vein kaikki tarvikkeet pois. Kelloa katsoessa huomasin, että oli vielä reilu puoli tuntia aikaa. Päätin käyttää sen hyödyllisesti, mutten keksinyt oikein mitään. Lopulta keksin, että voisin pestä Julmiksen oikein kiiltäväksi, että tuomarit antaisivat anteeksi vaikka rikkoisimme koko radan.

Julmis tuli hieman vastahakoisesti takaisin talliin, juurihan se oli päässyt tarhaan. Kaduin kuitenkin heti pesusuunnitelmaani, joten päätin vain harjata Julmista puoli tuntia. Vartin päästä kädet olivat kuitenkin jo aivan tunnottomat, joten vein Julmiksen tarhaan takaisin ja minä takaisin ulos putsaamaan harjoja. Lopun ajan vietinkin sitten hoitajien huoneessa lehtiä lueskellen, ja aika kului kuin siivillä. Kun noin kaksi tuntia oli mennyt täyteen, nappasin kypäräni ja marssin parkkipaikalle ensin hyvästeltyäni Julmiksen. Muutaman minuutin päästä tuttu auto jo kaartoikin parkkipaikalle, ja menin istumaan kyytiin.

Kun Julmiksen karva oikein kiilsi jo, putsasin Julmiksen kaviot yksitellen. No tietenkin yksitellen, ei nyt niitä samaan aikaan voinut putsata tietenkään. Harjattuani vielä pään ja tarkistettuani hännän selvyyden irrotin Julmiksen puomista, laitoin harjat syrjään ja lähdin taluttamaan Julmista kohti parkkipaikkaa. Parkkipaikalta menimme tielle, jota pitkin pääsi tallille. Julmiksen tekisi ihan hyvä tutustua tähänkin reittiin, ajattelin. Vastaan tuli yksi auto, ja Julmis oli valmis karkaamaan ja juoksemaan karkuun niin lujaa kuin vain pääsisi. Kerran Julmis tallasi jalalleni, ja yritin kyynel silmin hymyillä mahdollisimman nätisti ohikulkevalle autolle. Julmis tuijotti pitkään auton perään kuin peläten sen hyökkäävän minä hetkenä tahansa sen kimppuun. Autot kun ovat semmoisia suomenhevosten syöjiä.

Kun pääsimme tien päähän, Julmis oli aivan ihmeissään ja tuijotti asfalttia kuin ei olisi ennen sitä nähnyt. Hiljaa hiipien Julmis meni asfalttitien vierelle ja kopautti sitä kaviollaan. Julmis hätkähti ja hyppäsi taaksepäin pelästyneenä. ”Eiköhän jätetä tie rauhaan ja palataan talliin”, sanoin Julmikselle joka tuijotti nyt asfalttia kuin suurinta aarretta. Nykäisin kevyesti riimunnarusta ja pettyneenä Julmis seurasi minua takaisin talliin. Laitoin Julmiksen taas harjauspuomiin ja harjasin vielä vähän. Kun olin harjannut Julmista jo niin kauan, että minä ja Julmis kyllästyimme, laitoin harjat jälleen syrjään ja vein Julmiksen laitumelle. Matkalla näin kasan metsämansikoita, joten melkein juosten vein Julmiksen laitumelle ja juoksin takaisin syömään metsämansikoita. Vartin kun olin ahtanut itseeni mansikoita, nousin maasta ja menin talliin. Menin tammatallin hoitajien huoneeseen ja siellä vessaan. Katsoin nopeasti, ettei naamani ollut aivan punainen.

Menin oritalliin ja hain Julmiksen satulan. Siitä oli jo aika kauan kun olin viimeksi sen putsannut, joten otin sen nyt puuhakseni. Asetin satulan harjauspuomille ja hain ämpärin jossa oli pohjalla reilu kymmenen senttiä viileää vettä, satulasaippuasienen ja satulasaippuaa. Irrotin jalustinhihnat ja satulavyön, ja jalustimet jalustinhihnoista. Mietin hartaasti ottaisinko vielä jalustinkumit irti jalustimista, mutta päätin jättää asian sikseen. Olin hyvä irrottamaan asioita toisistaan mutten saamaan takaisin yhteen. Otin hupparin vyötäröltäni (äiti välttämättä pakottanut ottamaan hupparin kun ulkona on niin kylmä, vain 26 astetta lämmintä) ja asetin sen tavaroiden kuivumisalustaksi. Istuuduin itse sen viereen maahan ja nautin varjosta ja auringosta, joka pilkotti hieman lehtien takaa. Sain jalustinhihnat nopeasti putsattua ja seuraavaksi olikin vuorossa itse satula.

Mietin varmaan vartin miten päin satula olisi hyvä pitää sylissä, että se olisi helppo kääntää ja muuta. Kun viimein keksin miten se olisi hyvin, käänsin satulan ympäri ja puhdistin saumoja myöten koko pohjan. Käänsin satulan ja putsasin päällispuolenkin saumoja myöten joka kohdasta. Kokeilin pohjaa, ja totesin sen olevan tarpeeksi kuiva. Asetin satulan puomille, ja laitoin hupparin päällä olleet jalustinhihnat myös puomille. Hupparin laitoin myttyyn niiden alle. Otin ämpärin, sienet ja satulasaippuan, sekä harjakopan joka oli unohtunut syrjään. Vein kaikki tavarat paikoilleen, ja palasin hakemaan jalustimet. Menin pesupaikalle, ja letkun alla puhdistin jalustimet. Palasin puomille, ja kuivasin jalustimet huppariin. Satula oli jo mukavan kuiva, joten laitoin jalustimet jalustinhihnoihin, soitin äidille että tulisi hakemaan ja laitoin jalustinhihnat satulaan. Satulavyön olin kokonaan unohtanut, joten kädellä vään ”harjasin” karvoja pois, ja laitoin satulan päälle. Vein satulan takaisin paikoilleen ja harjasin käytävän ennen kuin otin hupparin ja menin parkkipaikalle, jossa äiti jo odottikin.

”Kisshu!” huusin hänelle. ”Lähtisitkö minun ja Julmiksen kanssa maastoon?” Kysyin kun Kisshu oli kääntynyt kuuntelemaan huoleni. ”Juu totta kai, käyn hakemassa vaikka Villen”, Kisshu vastasi, tuli talliin hakemaan Villen riimun ja lähti sitten laitumille. Itse palasin Julmiksen luokse, ja jatkoin harjaamista. Pian Kisshu jo saapuikin Villen kanssa, joka ei näyttänyt lainkaan likaiselta. Harjasimme hevosiamme hiljaisuuden vallitessa. Vartin hevosten puhdistamisen jälkeen Julmis kiilsi tallin valojen alla, ja olin juuri selvittämässä Julmiksen häntää kun Kisshu sanoi että voin aloittaa varustoimisen. Laitoin harjan koppaan ja otin Julmiksen satulan. Ori alkoi heti stepata ja alkoi pyöriä. Pyörin Julmiksen mukana, ja laskin satulan Julmiksen selkään niin hellästi kuin kävellen oli mahdollista. ”Noin”, mutisin Julmikselle, joka ilmiselvästi mökötti.

Satulavyön laiton jälkeen otin suitset ja laitoin ne Julmikselle. Enää se ei ihmetellyt meksikolaisia suitsiaan sen kummemmin, vaan luovutti heti kättelyssä ja antoi laittaa suitset. Asetin turparemmin suoraan, ja laitoin kaikki remmit kiinni. Laitoin kypärän päähäni, ja Ville edellä menimme kentälle noustaksemme selkään. ”Minkä reitin haluat mennä?” Kisshu kysyi kiristäessään Villen vyötä. Kiristin Julmiksen vyötä myös parilla reiällä. Laskin jalustimet, ja sitten nousimme Kisshun kanssa selkään. ”Joku tunnin lenkki”, sanoin kun kiristin vielä yhdellä reiällä satulavyötä. ”Selvä”, Kisshu vastasi virnistellen pahaenteisesti. Aloin heti pelkäämään pahinta, mutta seurasin kuitenkin kiltisti Kisshua ja Villeä kentän viereiseen metsään.

Metsässä oli mukavan vilpoisaa, ei paahtavaa aurinkoa paistamassa elävältä. Pari paarmaa jouduin kuitenkin tappamaan, mokomat verenimijät hyökkäsivät Julmiksen kaulaan. Pian polku jota menimme, leveni hiukan, ja mahduimme menemään vierekkäin. Annoin Julmiksen heti astella Villen viereen. ”Mitäs kuuluu”, kysyin häätäessäni kärpästä kimpustani. ”Ihan hyvää”, Kisshu vastasi. Pian kuitenkin puhkesin puhumaan ja puhetta riitti ja riitti. ”Hei käännytään tästä”, Kisshu sanoi viittilöiden vasemmalle. Hiljenin oitis, sillä en jaksanut huutaa selkäpäin olevalle Kisshulle. Kuljimme jälleen peräkkäin. Vartin käveltyämme ympäri metsää en tiennyt enää missä olimme. Pian ojan ylityksen jälkeen otimme ravia hiekkatiellä. ”Laukataanko?” Kisshu huusi kavion kopseen yli. Tyydyin vain nyökyttämään päätäni, ja valmistauduin henkisesti ja psyykkisesti laukkaan. Käännyimme pienemmälle hiekkatielle, jossa mahtui menemään kaksi vierekkäin.

Kisshu nosti laukan Villellä, ja kuin automaatti Julmiskin nosti. Vaihdoimme tien puolta Kisshun ja Villen viereen, me emme perässä kulkeneet. Julmis huomasi voivansa ryöstää, mutta onnekseni pidin ohjia sen verran tiukalla, ettei saanut minkään näköistä ideaa toteuttaa sitä suunnitelmaa. Välillä Julmis pukittelikin, ja se ei haitannut yhtään. Oli kiva laukata täysillä Kisshu ja Ville kiinni. Välillä puskista lensi lintuja pakoon, ja Julmis säikkyi niitä. Pohkeeni saivat sen kuitenkin pian toisiin aatoksiin. Kun pitkä hiekkasuora meni ja päättyi, Julmis steppasi ja oli lähdössä monesti laukkaamaan myös. ”Se oli hauskaa”, puuskutin ja annoin jo hieman rauhoittuneelle Julmikselle pidemmät ohjat. ”Otetaan tuolla toisella suoralla uudestaan laukkaa”, Kisshu lupasi. ”Otetaan vaikka kisa, kumpi on nopeammin perillä”, hän ehdotti ja kirjaimellisesti sekosin.

Kävelimme ja ravasimme vähän väliä. Kävimme myös pienellä lammella joka sijaitsi vajaan kilometrin päässä tallista. Emme siis voineet olla kovin kaukana tallista. Laukkasimme hitaasti ja hallitusti sen rannalla. Tai ainakin Ville laukkasi nätisti, kun taas Julmis laukkasi sivuttain ja yritti ryöstää. Lammen jälkeen käännyimme hiekkatielle, jota reunusti kauniisti koivuja ja aurinko paistoi tielle sopivasti. ”Tuolla on suuri kuusi kun tästä menee vähän matkaa eteenpäin. Se kumpi ohittaa kuusen ensin, voittaa tämän Villen ja Julmiksen välisen laukkakilpailun”, Kisshu sanoi, ja kertoi vielä tämän virallisen ja tärkeän kilpailun säännöt. Asetuimme vierekkäin lähtöviivalle, ja valmistauduin nostamaan laukan Julmiksella. ”Kolme… Kaksi… Yksi… LÄHTEE!” Kisshu huudahti ja lähti Villen kanssa laukkaamaan. Minun piti repiä Julmiksen pää maasta ja sitten vasta sain nostettua laukan. Julmis näki Villen laukkaamassa edessään.

En ollut varautunut Julmiksen lähtevän nelistää kohti laumatoveriaan, joten olin tippua selästä. Kampesin itseni kuitenkin istumaan ja siitä kevyeeseen istuntaan ja leikin olevani laukkaratsastaja. Saavutimme hitaasti mutta varmasti edessä laukkaavaa ratsukkoa. Näin mutkan jälkeen suuren kuusen kaukana, mutta Kisshu oli ja aika lähellä sitä. Painoin pohkeeni Julmiksen kylkiin ja vauhti lisääntyi huomattavasti. Vielä huomattavammin vauhti lisääntyi kun Julmis näki sivusilmällä hurjan vaarallisen jäniksen hyppäävän tielle sen taakse. Julmis lähti kuin tuli hännän alla laukkaamaan tietä eteenpäin. Otin harjasta kiinni ja valmistauduin väläyttämään Kisshulle mitä vahingoniloisimman hyvin minkä osasin. Sitä en kuitenkaan koskaan saanut näyttää, koska huomasin laukkaavani juuri kuusen ohi. Hidastin käyntiin. Olimmeko voittaneet? Ohitimmeko Kisshun ja Villen enkä edes huomannut?

Katsoin tielle, mutten nähnyt ketään. En kuullut edes kavioiden kopsetta. ”Hahaa, hävisitte!” Kuulin Kisshun äänen takaani. Käännyin katsomaan ja näin Villenkin hymyilevän pirullisesti. ”Noh, se oli reilu voitto”, sanoin ja lähdimme ravaamaan tietä. Tien loppuessa otimme käyntiä ja annoimme pitkät ohjat. Juttelimme niitä näitä koko matkan, suurimman osan ajasta mitä puhuin. Pian talli jo näkyikin puiden takaa. Ratsastimme kentälle ja löysäsimme satulavyötä ja nostimme jalustimet ylös. Talutimme molemmat orit talliin ja veimme kaikki tavarat pois. Julmis ei ollut juuri ollenkaan hikinen, joten heitin verkkoloimen sen päälle ja annoin jäädä talliin. Kisshu vei Villen pesuun. Kävin lukaisemassa hoitajien huoneessa jonkun lehtiarkietelin läpi ja palasin Julmiksen luokse. Otin uuden verkkoloimen pois Julmiksen päältä ja vein sen takaisin Julmiksen tavaroihin.

Soitin äidin hakemaan samalla kun laitoin riimua Julmikselle. Sanoi tulevansa joskus vartin tai puolentunnin päästä. Lopetettuani puhelun laitoin riimun kunnolla ja suuntasimme kohti laitumia. Ville oli jo mennyt piehtaroimaan, ja oli aivan likainen. Kisshu raukka, ajattelin nähdessäni myös Villessä hiekka-multa-pihkasekoitusta kyljessä. Päästin Julmiksen laitumelle, hyvästelin ja suuntasin talliin. Laitettuani riimun koukkuun lakaisin käytävän. Vein kypäräni kaappiin ja suuntasin sitten parkkipaikalle, missä äiti jo odottikin kauniin punaisen autonsa kanssa jossa oli mukavat kurajäljet kyljissä.

Kentälle pystytin kolme estettä ja laukkapuomit pitkälle sivulle. Esteet olivat kaikki erikokoisia, ensimmäinen oli n. 30 cm korkea ristikko, ja sijaitsi toisessa päädyssä. Seuraavan asettelin kokorataleikkaalle, ja oli n. 50 cm korkea okseri. Viimeisen esteen laitoin pitkälle sivulle laukkapuomia vastapäätä, ja oli n. 60 cm korkea pysty. Kun esteet oli saatu pystytettyä, otin riimun ja suuntasin kohti laitumia. Julmis seisoi keskellä muita tavalliseen tapaan, ja kävelin sinne Julmista huudellen. Ori nosti päänsä kun näki minut, ja haisteli innoissaan uutta riimua. Laitoin riimun Julmiksen päähän, ja talutin orin portille. Kun pääsimme talliin, otin riimun Julmiksen päästä ja aloin harjata sitä. Se oli selvästi pirteämpi kuin eilen, ajattelin. Ehkä nukkuminen oli piristänyt sitä. Otin dandyn ja harjasin sillä koko hevosen päätä lukuun ottamatta.

Kun Julmis oli jo aika puhdas, otin pölyharjan ja viimeistelin sillä Julmiksen harjauksen. Pään harjauksen jälkeen putsasin orin kaviot. Viimeiseksi menin Julmiksen taakse hännän vierelle, ja katsoin kuinka takkuiseksi Julmis oli jo hännän saanut. Selvitin pienet takut sormin, ja kehuin Julmista. – Vain muutama takku! Ilmoitin orille, joka kaivoi taskuani porkkanan toivossa. Otin satulatelineeltä Julmiksen satulan, ja asettelin sen huolellisesti orin selälle. Laitettuani vyön kiinni, otin uudet suitset. Julmis katsoi suitsia kuin verenhimoista petoa, ja hyppäsi taaksepäin. Nauroin Julmiksen ilmeelle, kun se katsoi suitsia. Laitoin ohjat kaulalle, ja näytin suitsia. Suitset saatiin jo päähän asti jopa, ja kiinnitin soljet äkkiä, ettei Julmis muuttaisi päätöstään. Viimeiseksi laitoin suojat Julmiksen jalkoihin, ja sitten suuntasimme kentälle. Kiitin onneani ettei kukaan ollut ehtinyt kentälle ennen meitä, ja suljin portin perässämme. Laskin jalustimet ja kiristin satulavyötä. Kävin näyttämässä Julmikselle kaikki esteet, ja nousin selkään.

Laitoin jalustimet reiän lyhyemmäksi ja kiristin satulavyötä. Kävelimme ensin pitkin ohjin molempiin suuntiin pari kierrosta, kunnes keräsin ohjat ja aloin tehdä kaikkia kiemuroita kentällä molempiin suuntiin. Kun kymmenen minuuttia olimme kävelleet, nostin ravin. Julmis alkoi heti kiihdyttää ravia, ja jouduin tekemään paljon voltteja ja puolipidätteitä, ettei Julmis olisi ryöstänyt. Ilmeisesti oli täynnä energiaa ja innostui vielä enemmän kun näki esteet. Menimme ravissa jo laukkapuomeja, tosin jouduimme hidastamaan roimasti, että Julmis ylipäätään näkisi puomit maassa. Hetken ravailtuamme päätin antaa Julmiksen hypätä ristikko päädyssä. Käänsin Julmiksen esteelle, joka katsoi sitä innoissaan. Nousin kevyeeseen istuntaan ja otin myös varmuuden vuoksi harjasta kiinni. Ja se kannatti, sillä innoissaan Julmis tosiaan hyppäsi esteen yli, sen sijaan että olisi astunut esteen yli nätisti.

Pari ristikko-hypyn jälkeen aloin laukata Julmiksella. Menimme laukkapuomien yli myös samalla. Vaihdoin suuntaa laukassa, joka onnistui kieltämättä hyvin. Laukkasimme tähänkin suuntaan pari kierrosta. Hidastin vauhtia käyntiin, ja annoin hetkeksi pitkät ohjat. Kävelimme kerran kentän ympäri, ennen kuin keräsin ohjat jälleen. Nostin kulmassa laukan, pitkän suoran okserin ohi ja käännös kokorataleikkaalle. Nousin kevyeeseen istuntaan ja otin harjasta kiinni. Julmis katsoi estettä, aluksi meinasi kieltää, mutta hyppäsi esteen yli silti siististi ja kauniissa kaaressa. Matka jatkui toisessa laukassa, ja eteemme tupsahti seuraava este, pieni ristikko. Se sujui hyvin laukassa, ei mitään jättiloikkia tälläkään esteellä. Viimeinen este meidän pienellä radalla oli pystyeste. Nousin kevyeeseen istuntaan ja vanhasta tottumuksesta myös harjasta kiinni. Ratamme viimeinenkin este sujui kunnialla, ja vasta laukkapuomien jälkeen hidastin vauhtia käyntiin. Julmis sai suuret kehut suorituksestaan, ja parin ravikierroksen jälkeen hidastimme käyntiin ja annoin pitkät ohjat.

Pysäytin Julmiksen portille, ja laskeuduin selästä. Löysäsin satulavyötä reiällä, ja nostin jalustimet ylös. Lopuksi otin koko satulan pois, ja asetin sen aidalle. Lopuksi otin suitset pois, ja annoin Julmiksen mennä piehtaroimaan jos halusi. Itse keräsin sillä aikaa estetolpat ja puomit pois kentältä. Julmis ravasi liitävin askelin ensin kentän ympäri, kunnes alkoi etsiä sopivaa piehtaroimispaikkaa. Julmis kierähteli puolelta toiselle ja hiekasti itsensä parhaansa mukaan. Ravistelun jälkeen Julmis alkoi seurata minun puomien keräämistä, vaikkakin pysyi aika kaukana kun huidoin siinä puomien kanssa. Kun kaikki tolpat ja puomit oli kerätty ja laitettu siististi paikoilleen, laitoin suitset Julmiksen päähän ja otin satulan käsivarrelle. Laitoin tallissa heti satulan satulatelineeseen ja otin suitset Julmikselta. Vein varusteet pois varustehuoneeseen, ja palasin hakemaan satulatelineen ja jännesuojat.

Kun nekin olivat turvallisesti jälleen varustehuoneessa, aloin harjata melko hikistä ja hiekkaista Julmista. Julmis oli vähän hikinen satulavyön kohdalta, kaulasta ja satulan kohdalta. Kävin vähän huuhtelemassa Julmista ja totuttelin samalla pesuun. Suihkutettuani vielä kärpäsmyrkkyä Julmiksen kyljille ja kaulalle, vein orin takaisin laitumelle. Hyvästien ja rapsutuksien jälkeen annoin Julmiksen mennä kavereidensa luokse tai vain syömään. Tallissa lakaisin käytävät, putsasin Julmiksen vanhaa riimua ja vein sen Julmiksen tavaroihin samalla kun vein harjakopan. Putsasin vielä Julmiksen karsinan, ennen kuin tajusin soittaa äidin hakemaan. Äiti sanoi olevansa tallilla puolen tunnin päästä. Puoli tuntia eikä tekemistä. Vein kypäräni kaappiin, otin sieltä eilen unohtamani tavarat ja siistin muutenkin vähän kaappia. Kun kaappi oli ihan puhdas, menin putsaamaan Julmiksen ruokakipon ja vesiautomaatin. Kumpikaan ei varsinaisesti ollut likainen, vain vähän pölyinen ja turpeinen. Kun sain hommani tehtyä, kävin kurkkaamassa parkkipaikalle. Tuttu punainen auto oli siellä, ja menin autolle. Heitin tavarat takapenkille, ja niin loppui se päivä Katvustossa.

Käveleminen laitumille kesti huomattavasti vähemmän aikaa (ainakin uskoakseni) kuin normaalisti, johtuen ehkä siitä, että minulla oli nyt paljon mietittävää. Kuka kirottu ihminen oli jättänyt eväänsä jääkaappiin? Itse söin aina omat evääni. Tai oikeastaan, en ollut kertaakaan syönyt. Totuus upposi mieleeni kuin Titanic mereen. Naamalleni tuli joku omituinen ilme, ja Julmis katsoi minua jotenkin oudosti. Ehkä pelkäsi mielenterveyteni tähden enemmän kuin normaalisti. Olin melko hiljainen koko matkan, ja Julmis päätti kävellä siksi nätisti perässäni temppuilematta. Tallissa laitoin Julmiksen karsinaan nukkumaan, ei ollut varmastikaan nukkunut paljoa ollessaan laitumella ja vahtiessaan ettei joutunut syödyksi. Jätin siis Julmiksen yksin nukkumaan talliin, ja suuntasin itse hoitajien huoneeseen. Laitoin ratsastushanskat käteeni, ja otin selvästi homehtuneen jukurttipurkin käteeni.

Kävelin tallin läpi ulos, ja laitoin purkin ja sen sisälmykset suureen roskikseen. Epäilin sen alkavan haista enemmän, tökin sitä syvälle roskapussien alle. Palasin hoitajien huoneeseen ja otin leivät. Se oli helpommin ajateltu kuin tehty. Leivät olivat aivan vihreät, ja juusto oli kivikova ja vihertävä. Aloin ajatella, että mahtaisi olla oikea paratiisi asua homehtuneessa leivässä. Siis jos olisi ötökkä, ihmiselle se ei olisi mikään paratiisi. Tiputin vihreät leivät syvälle roskapussien alle jukurtin seuraksi. Kun olin saanut vanhat evääni heitettyä pois, kävin vielä putsaamassa jääkaapin. Se ei ollut kovin likainen, joten siinä ei mennyt kuin vartti. Rankan siivouksen jälkeen menin oritalliin ja siellä satulahuoneeseen. Otin Julmiksen harjat ja suuntasin sitten orin karsinalle. Julmis oli mennyt maahan makaamaan karsinan pohjalle, mutta nousi nopeasti ylös kun kuuli minut. Kun Julmis oli ravistellut, astuin karsinaan. Jätin harjakopan karsinan ulkopuolelle, ja otin kumisuan.

Julmis katsoi harjaa hyvin kiinnostuneena, ja selvästi nautti kun sitä hoidettiin. Rapsutin Julmista lavan kohdalta, ja Julmis alkoi ilmehtiä oudosti ylähuuli pitkänä. Rapsutteluhetken jälkeen jatkoin harjausta. Otin pehmeän harjan ja harjasin sillä Julmiksen kiiltäväksi. Aikaa riitti, joten selvitin samalla Julmiksen häntää (joka oli yllättävän selvä) ja harjan. Julmis seisoi paikoillaan nätisti, ja aloin jo hieman epäillä olinko ottanut väärän hevosen laitumelta. Tai sitten Julmis oli vain todella väsynyt. Muistin Kisshun kertoneen ettei Julmis oikein pitänyt pesusta. Päätin sitten aikani kuluksi harjoitella sitä Julmiksen kanssa. Putsattuani vielä kaviot, otin Julmiksen riimun ja laitoin sen orin päähän. Julmis katsoi hieman epäileväisenä pesukarsinaa, johon Julmista vein. Varovasti Julmis astui pesukarsinaan vilkuillen ympärilleen. Laitoin Julmiksen kiinni, ja annoin hieman totutella pesukarsinaan. Parin minuutin päästä otin letkun, ja laitoin sen aika lämpimälle.

Suihkutin ensin takajalkoja, ja Julmis nosteli niitä vuorotellen, kumpaan nyt vettä laitoinkaan. Kun siirryin etujalkojen kimppuun, Julmis uhkasi nousta pystyyn. Rauhoittelin Julmista samalla kun suihkutin etujalkoja. Kun Julmis tajusi, ettei jalkojen pesu olekaan vaarallista, suihkutin orin takapäätä. Ori mulkaisi minua pahasti ja laittoi korvan luimuun. Vähän ajan päästä Julmis tottui siihenkin, ja yllätyin, kun Julmis antoi suihkuttaa selkää. Kaulalle asti päästiin, kun Julmis alkoi jälleen protestoida. Kun molemmat puolet oli pesty, suljin hanan ja aloin heti kehua Julmista paikoillaan pysymisestä ja muusta. Annoin sille myös porkkanan, joka oli unohtunut antaa laitumella. Kuivasin Julmiksen hikiviilalla, jota ei ollut käytetty kertaakaan sen jälkeen kun se ostettiin. Hikiviila oli vähän jännä, mutta kuten pesukin, Julmis tottui siihen.

Pesun jälkeen suihkutin Julmikseen vähän kärpäsmyrkkyä, ja vein laitumelle. Hetken hyvästien jälkeen menin ulos laitumelta, ja Julmis ravasi kavereidensa luokse. Katsoin hetken Julmiksen syömistä, ja palasin talliin. Laitoin riimun koukkuun ja otin harjat. Vein ne satulahuoneeseen. Pesukarsinassa kuivasin lattian ja otin hikiviilan. Vein sen myös satulahuoneeseen toisten harjojen seuraan. Kävin hoitajien huoneessa, ja nyt jopa muistin syödä evääni. Soitin samalla äidille, että tulisi hakemaan. Ehdin syödä evääni loppuun, ennen kuin menin parkkipaikalle. Äiti jo odottikin pihalla. Aloin taas ajatella ”Zikin suuria ajatuksia”, ja mielessäni kävi, että mihin Poikamies ja Kisshu olivat kadonneet. ”Varmaan maastoon”, ajattelin ja suljin auton oven.

Julmiksen karsinalta otin vain orin riimun, kypärän repusta ja harjakopan satulahuoneesta. Otin myös suitset mukaani, ja suuntasin laitumille. Laskin harjakopan laitumen vieressä olevan puomin luokse, ja suitset laitoin päähän roikkumaan. Menin laitumelle, ja muutama hevonen tuli katsomaan minua. Tervehdin oreja, ja suuntasin matkani pieneen metsään, jossa loput orit ilmeisesti olivat varjossa. Tunnistin heti tummanpunarautiaan hoitsuni laumasta, ilmeisesti orikin tunnisti minut, koska se käänsi katseensa heti pois.

”Mennään nyt, et voi ikuisesti jäädä tänne”, mumisin lähinnä itselleni, koska viiden metrin päässä seisova Julmis tuskin kuuli mutinoitani. Kiersin muutaman orin, että pystyin lähestymään Julmista edestäpäin. Ori ei tuntunut pääsevän minnekään, joten seisoi paikoillaan ja antoi minun ottaa itsensä kiinni. Talutin Julmiksen portille, avoin portin ja laitoin kiinni. Sitten menin puomille ja kiinnitin Julmiksen siihen. Pidin harjakopan aika kaukana Julmiksesta, joka katsoi sitä innostuneen ovelasti. Aloitin pölyharjalla, pölyä nimittäin riitti.

Kun Sain Julmiksen edes jotenkin puhtaaksi, laitoin riimun orin kaulalle ja suitset päähän. Otin riimun kaulalta ja talutin jonnekin josta nousta selkään. Löysin jonkun aika matalan kannon maastopolun varrelta, ja nousin sen päältä Julmiksen selkään. Ori katsoi korvan eteenpäin sojottaen tietä, ja olisin voinut vannoa, että se laski omaa lähtölaskentaansa lähteä laukkaamaan täysillä. Ehdin kuitenkin kääntää hieman orin päätä ja jatkaa matkaa käynnissä, ennen kuin Julmis pääsi rymistelemään. Tänään otettaisiin muutenkin rauhallisesti.

Ilta-aurinko paistoi kauniisti puiden takaa luoden varjoja tielle. Julmis sai jossain vaiheessa kauhean pärskintä-kohtauksen, minuutin ajan pärski kuin viimeistä päivää. Menimme monta eri ylä- ja alamäkeä, monta kertaa olin vähällä luisua alas. Tein myös muutamia pysähdys- ja temponvaihteluharjoituksia keskellä tietä. Yhden ravipätkän Julmis sai kerjättyä, ja ajattelin ravia. Parin sekunnin päästä ori jo kiisi tietä pitkin nopein askelin. Otin aika tiukan mutkan aikana harjasta kiinni, ravi oli muutenkin pomppiva.

Kun totuin raviin, annoin pitkät ohjat. Näin pitkän suoran edessäni, ja ennen kuin edes tajusin mitään, annoin laukka-avut. Julmis pärskähti iloisesti, pukitti iloisesti ja iloisesti pyrähti neliin. Vauhti sai vedet valumaan silmistäni, meno oli hurjaa. Liian pian suora loppui, ja jouduimme hidastamaan jälleen käyntiin. Löin kädelläni päätä, kun muistin, että olin luvannut mennä pelkkää käyntiä. ”No ei pari ravi ja laukkapätkää mitään haittaa tee”, ajattelin. Annoin orille jälleen pitkät ohjat, huomaamattani olin kerännyt ne laukan aikana.

Teimme pienen kierroksen metsässä polkuja pitkin, kunnes huomasin meidän tulevan maneesin vierelle. Kävelimme vielä vähän aikaa kunnes päädyimme laitumille jälleen. Nousin portilla selästä, ja vein orin sisälle. Hetken hyvästelyjen jälkeen otin suitset pois ja menin ulos. Julmis katsoi hetken minua, heilautti päätään ja ravasi varjoon. Aurinko paistoi edelleen luoden mukavan tunnelman laitumelle. Kaikki olivat rauhassa ilman hätää ja kiirettä. Otin Julmiksen tavarat mukaani matkalla ja menin talliin. Vein kaikki tavarat paikoilleen, soitin äidille joka lupasi tulla hakemaan kymmenessä minuutissa. Sillä välin ehdin putsata Julmiksen riimun kurasta harjalla, harjata tallin käytävän, pakata tavarat ja mennä parkkipaikalle odottamaan äitiä, joka pian jo ilmestyikin.

Hyräilin jotain biisiä kävellessäni takaisin karsinalle. Laitoin varusteet telineeseen ja harjat karsinan ulkopuolelle. Enää en antaisi harjoja Julmikselle. Aloitin vetämällä ylimääräiset vedet Julmiksen uudella hikiviilalla. Vesi valui pois Julmiksen karvasta, joten otin dandyn. Oli aika ärsyttävää yrittää harjata, kun karva vain meni sileäksi veden takia. Lopulta luovutin, ja putsasin kaviot. Vein harjat koppaan ja otin Julmiksen satulan. Menin karsinaan, asetin satulan hieman liian eteen ja liu’utin kohdalleen. Laitoin satulahuovan hyvin molemmilta puolilta ja tiputin satulavyön. Laitoin sen ensimmäiseen reikään. ”Oletkos Julmis vähän lihonut laitumella olosi aikana?” Kysyin orilta nauraen. Kun satula oli saatu kiinni, otin suitset. Ohjat kaulalle ja tarjosin kuolaimia. Hetken päästä Julmis otti ne varovasti.

Yllätyin Julmiksen suostuvaisuudesta, yleensä ori ei ottanut noin helposti antanut varustoida. Laitoin kaikki suitsien remmit kiinni, ja laitoin kypärän päähän ja hanskat käteen. Otin ohjat pois kaulalta, ja talutin maneesiin. Julmis hyppeli takanani, kun kuuli sateen ropisevan tallin katolla. Saa nähdä mitä maneesissakin tulee tapahtumaan, mietin. Avasin maneesin oven, ja talutin Julmiksen sinne sisälle. Julmis teki jättiloikan sisälle, kun ilmeisesti joku risu rämisteli kattoa. Laitoin ohjat kaulalle, ja kiristin satulavyötä. Yritin olla rauhallinen, mutten oikein tainnut onnistua siinä. Talutin tanssahtelevan Julmiksen pukille, ja nousin sieltä sen selkään. Tai ainakin yritin. Ensin Julmis lähti kävelemään, ja tein uuden ympyrän. Seuraavaksi Julmis lähti pohkeenväistössä poispäin. Vein Julmiksen keskelle, kiristin jälleen vyötä muutamalla reiällä ja tarkistin, ettei satula pyörinyt. Asetin jalkani jalustimeen, ja ponnistin selkään. Julmis oli lähtenyt kävelemään, mutta ei saanut minua tippumaan alas selästä.

Säädin jalustimet minulle sopiviksi käynnissä, satulavyö oli kyllä jo tarpeeksi kireä. Annoin Julmiksen kävellä pari kierrosta pitkin ohjin, ennen kuin otin ohjat ja aloitin tekemällä voltteja ja loivaa kiemurauraa. Julmis katsoi paria kulmaa, kuin siellä olisi ollut joku hevosia syöviä mörköjä. Siellä menin tarkoituksella lähellä seinää ja tein voltteja monta. Pian Julmis jo unohti möröt, keskittyessään temmon vaihteluihin. Pitkillä suorilla menimme nopeaa käyntiä ja lyhyillä taas hidasta käyntiä. Pari säpsähdystäkin saatiin aikaa kun se oksa raapi kattoa. Kymmenen minuutin päästä aloin tehdä vähän erilaisia temmon vaihteluita. Teimme lyhyet sivut hitaassa käynnissä ja pitkät sivut ravissa. Pari kierroksen jälkeen vaihdoin koko rata leikkaalla suuntaa. Jatkoimme ravissa ja hitaassa käynnissä tässäkin suunnassa.

Muutaman kierroksen jälkeen otin koko kierroksella ravia. Tein välillä pohkeenväistöä vaihtaen suuntaa. Kun olin molempiin suuntiin ravannut ja tehnyt kiemuroita ja kaarteita, otin laukkaa. Nostin sen voltilta pitkällä sivulla. Julmis muuttui heti raskaammaksi edestä, ja painoin heti pohkeet orin kylkiin ja vedin päätä ylös. Pää nousi hieman, ja sain vähän säästettyä käsiäni. Tein ympyröitä ja kaarteita. Vaihdoin ylisuurella täyskaarrolla suuntaa, ja vaihdoin laukkaa. Parin laukkakierroksen jälkeen otin käyntiä ja annoin pitkät ohjat. Vähän ajan kävelemisen jälkeen otin jälleen ohjat, ja päätin mennä helppo c-radan. Se oli ainut rata jonka muistin ulkoa. Kuvittelin meidän olevan koulukisoissa, ja pysähdyttyäni keskelle tervehdin penkkirivistöä.

Nostin suoraan pysähdyksestä ravin, ja käännyin oikealle. Suunnan vaihdos koko rata leikkaalla keventäen ja temmon lisäys. Suunnan muututtua päästä lähti kolmikaarinen kiemuraura harjoitusravissa. Sen jälkeen pitkällä suoralla kiihdytin vauhtia nopeaan raviin keventämättä. Päässä pysähdys ravista, neljän sekunnin päästä peruutin neljän askelta. Kehuin Julmista, tasan neljä askelta eikä yhtään enempää. Harjoitusravissa jälleen koko rata leikkaa nopeassa ravissa keventäen. C-kirjaimen kohdalla nostin laukan, joka oli yllättävän kaunis ja pyöreä. Pitkän sivun keskellä suuri ympyrä, joka ylettyi toiselle puolelle asti. Ympyrän jälkeen koko rata leikkaa laukassa, ja jälleen harjoitusraviin. C-kirjaimen kohdalla nostin jälleen laukan, tällä kertaa vasempaan suuntaan. R’n kohdalla suuri ympyrä, ja jälleen laukassa koko rata leikkaa. Teimme harjoitusravissa pitkällä sivulla voltin. Keskihalkaisijalle ja siellä pysähdys. Tervehdin jälleen penkkejä, ja annoin orille pitkät ohjat. Kehuin Julmista hienosta suorituksesta.

Parin käyntikierroksen jälkeen ohjasin Julmiksen keskelle, taputtelin orin kaulaa ja tulin alas selästä. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä reiällä. Talutin väsyneen orin karsinaansa, ja otin siellä varusteet pois. Julmis ei ollut edes hikinen. Harjasin Julmista hetken, ja sitten jätin sen yksin syömään iltaruokiaan. Otin reppuni ja soitin äidin hakemaan. Sillä aikaa kun odotin, kastelin käytävän ja harjasin sen. Kävin antamassa Julmikselle porkkanan, ori oli jo piristynyt ratsastuksesta huomattavasti. Hyvästien jälkeen menin parkkipaikalle äidin luokse, ja hyppäsin autoon.

Menin ulos tammatallista ja marssin oritalliin. En meinannut löytää Julmiksen karsinaa, kun se oli tyhjä. Katsoin kaipaavasti karsinaan, nappasin riimun ja menin laitumelle. Orit olivat jyrsineet kaiken ruohon läheltään kymmenen metrin etäsyydellä portista. Julmis oli juuri leikkimässä jonkun vieraan orin kanssa, kun näki minut. Nopeasti se laski päänsä, ihan kuin en tunnistaisi sitä, jos sen pää olisi heinikossa. Avasin portin, ja varoin, etteivät sähkölangat koskisi maata. Julmis oli liikkunut sen vieraan orin taakse, ja kurkki vähän väliä minua. Korvat sojottivat kuitenkin taivasta kohti orin selän takaa. Nauroin itsekseni, ja menin Julmiksen luokse. Se ei ollut huomannut, että olin tullut sen viereen. Vasta kun alin puhella muutaman metrin päästä sille, Julmis katsoi jälleen minua orin selän takaa. ”Mennään Julmis maastoon”, sanoin hoitsulleni. Kiersin toisen orin, ja otin Julmiksen kiinni. Yllätyin vähän, kun ori ei vastustellut vaan antoi helposti kiinni. Talutin Julmiksen portille, ja sieltä aina talliin ja karsinaan asti. Telkesin Julmiksen sinne, otin riimun pois ja katosin hakemaan Julmiksen harjoja.

Aloitin kumisualla Julmiksen puhdistuksen. Onneksi talvikarva oli jo kokonaan lähtenyt, ja nyt oli jäljellä vain silkkisen pehmeä kesäkarva. Jäin hetkeksi vain silittelemään Julmiksen selkää, kunnes ori kuopaisi kärsimättömänä kaviollaan. Turvetta lensi kaikkialle. No enimmäkseen minun päälleni, ja housuni olivat ihan turpeessa. Lopetin Julmiksen selän silittelyn, ja jatkoin harjaamista. Kun sain viimein viimeisteltyä harjauksen putsaamalla kaviot, kävin hakemassa Julmiksen suitset ja pitkän liinan. Laitoin Julmikselle suitset, ja liinan siihen kiinni. Ohjat pidin kaulalla. Talutin innostuneen Julmiksen kentälle. Pari kertaa jouduin komentamaan Julmista, joka melkein juoksi edelleni. Kentälle päästyämme päästin Julmiksen vapaaksi ottamalla suitset pois. Ori ampaisi heti kentän toiselle puolelle häntä tötteröllä ja korvat takana. Irrotin liinan suitsista, ja lähdin juoksemaan Julmista kohti. Ori huomasi minut, ja lähti jälleen hurjaan laukkaan. Harja hulmuten ori laukkasi uran sisällä, teki hienon kurvin kentän päädyssä ja jatkoi hurjassa laukassa jälleen takaisin kentän toiseen päätyyn.

Näin Julmiksen hidastavan vauhtia, ja heilautin liinaa. Ori katsoi minua hetken, ja ravurin tavoin jatkoi matkaa ravaten. Julmis suorastaan lensi eteenpäin. Kuvittelin itseni Julmiksen selkään, ja heräsin haaveistani kun ori hirnahti kimeästi. Katsoin hoitsuani, ja näin orin ottavan suitset suuhunsa. Se heilutteli niitä ylös ja alas, ja pelkäsin niiden menevän pian rikki. Juoksin kohti oria, joka lähti ravaamaan hitaasti pois luotani. Heilautin liinaa sen eteen, ja matka pysähtyi heti. Julmis pyörähti ympäri, ja koitti laukassa toiselta puolelta pois. Ja tietenkin nopeat laukka-askeleet voittivat, ja lysähdin maahan istumaan. Aloin miettimään säätä, viime aikoina oli ollut hyvin kylmää ja tuulista. Tänään oli kuitenkin ihan sopivan vilpoista, niin ettei paahtunut tai jäätynyt. En kuullut ollenkaan kavion askeleita takaani, kunnes kuulin omituisen äänen, ja suitset tippuivat syliini. Katsoin ylöspäin, ja Julmis siinä katsoi minua alaspäin. Nousin maasta, putsasin housuni, tarkistin suitsien olevan ehjät ja laitoin ne Julmiksen päälle. Kiinnitettyäni vielä liinankin siihen, aloin juoksuttaa Julmista.

En paljon tuhlannut aikaa alkukäynteihin, muutama kierros kumpaankin suuntaan. Heilautin vähän liinan päätä Julmiksen lapaa kohti, ja vauhti kiihtyi raviin. Ravi oli mukavan tasaisen näköinen, mutta Julmis vilkuili kokoajan muualle mm. kentän viereiseen metsään. Huokaisin turhautuneena, jä lähdin juoksemaan kohti Julmiksen häntää. Ori huomasi tämän heti, ja alkoi kääntyi ”voltille”. Meidän ”volttimme” onnistui ihan hyvin, vähän epämuodostuneeksi jäi. Julmis pärskähti iloisesti muutaman kerran, kunnes yritti hitaasti lisätä vauhtia. Huomasin heti, ja tein uuden voltin. Muutaman voltin ja minuutin jälkeen nostin Julmikselle laukan. Ori ryntäsi heti nopeaan ja villiin pukkilaukkaan, mutta hidasti vauhtia huomatessaan, että täytyi juosta ympyrällä. Laukkanne sujui odotettua paremmin, ja annoin laukan lopuksi Julmiksen jälleen harhailla vapaana kentällä. Lyhyen ajan jälkeen Julmis palasi luokseni portille hiekkaisena ja harjasekaisin piehtaroinnin jälkeen. Laitoin jo kolmannen kerran suitset Julmiksen päähän, ja talutin talliin.

Tallissa harjasin Julmiksen perusteellisesti ja suihkutin ötökkämyrkkyä Julmiksen päälle. ”Eivätpähän hyttyset ja kärpäset kiusaa sinua”, sanoin Julmikselle, joka etsi heiniä karsinastaan. Kun Julmis oli saatu suihkutettua, vein sen laitumelle. Nyt ori ei juossut heti vapauduttuaan kuten kentällä, vaan jäi luokseni. Annoin sille kuivatun leivän, ja menin ulos laitumesta. Ori katsoi hetken perääni, ennen kuin lähti hitaasti löntystellen kavereidensa luokse. Itse palasin talliin ja pakkasin kaikki tavarani reppuuni. Jätin kypäräni kaappiin, turhaan sitä kotiini raahasin. Katsahdin kelloon, ja huomasin, että oli vielä puoli tuntia aikaa. Kohautin olkiani ja menin hakemaan Julmiksen harjat. Menin putsaamaan niitä orilaitumen vierelle, josta pystyin hyvin katsomaan Julmista. Sain harjat aika nopeasti valmiiksi, ja kännystä katsottuani kello näytti jo aika lähellä tasaa. Vielä kymmenen minuuttia, ajattelin, ja jäin istumaan nurmelle. Kun aikaa oli enää muutama minuutti, vein harjat pois ja otin reppuni. Menin parkkipaikalle, missä vanhempani olivatkin jo. Hyppäsin autoon.

Vein tavarat melko kauas laitumelle, ja jo kaukaa näin missä tarhassa tammat olivat ja missä orit. Tammat nimittäin söivät rauhassa ruohoa, orit taas juoksentelivat ja leikkivät minkä kerkesivät. Etenkin nuoremmat orit. Kävelin ihan portille asti, ja huusin Julmista. Ori käänsi katseensa minua päin, mutta jatkoi Penan kiusaamista. Ilmeisesti yritti yllyttää leikkiin. ”Julmis, tules nyt tänne”, maanittelin harjakoppa kädessä. Suitset laitoin portin suuhun olevaan tolppaan. Ori vain pärskähti ja alkoi syödä ruohoa. Menin sisälle laitumelle, ja muistin, ettei minulla ollut riimua mukanani. ”No voihan sitä ilman riimuakin harjata”, ajattelin lähestyessäni Julmista edestäpäin. ”Hieno poika”, sanoin Julmikselle, kun olin tarpeeksi lähellä silittääkseni orin kaulaa.

Laskin harjakopan maahan, ja otin kumisuan. Pyöritin sillä koko hevosen läpi, ilmeisesti Julmis oli ollut useammin kuin kerran piehtaroimassa. Kun harjasin lavan kohdalta, Julmis alkoi venyttää ylihuultaan ja venytti kaulaansa. Nauroin Julmiksen ilmeelle, ja lopetin harjaamisen. Julmis lopetti heti touhunsa, ja heilautti päällään kohtaan, josta olin juuri harjannut. ”Ai siksi ilmeilit”, sanoin huvittuneena, ja aloin jälleen harjata kumisuolla lavan kohdalta. Kun olin hetken harjannut, aloin pelätä, että Julmiksen karva kuluisi pian pois siitä kohtaa. Siirryin harjaamaan Julmiksen selkää, mutta ori seurasi perässä, eikä antanut minun harjata sen selkää, pyysi vain harjaamaan taas lavalta. ”Julmis, ei nyt”, sanoin melko ankarasti, mutta tietenkään se ei toiminut Julmikseen, vaan tökkäisi taas turvallaan lapaansa.

Huokaisin, ja vaihdoin harjan pölyharjaan. ”Katsopas”, sanoin Julmikselle ja näytin harjaa sille. ”Ei ole enää kumisuka, joten ei tarvitse siirtyä aina kun minä siirryn, okei?” Selitin Julmikselle, joka ei näyttänyt oikein ymmärtäneen. ”No ymmärrän, en minäkään ymmärtänyt mitä sanoin”, tokaisin ja jatkoin harjaamista. Julmis pysyi pakoillaan, mutta näytti kuin se olisi mököttänyt. Vaihdoin aina vähän väliä harjaa, ja päätin tehdä oikein tehoharjauksen. Putsattuani kaviot ja harjattuani pään, otin harjakamman ja harjasin Julmiksen harjan. Se olisi onnistunut paremmin, jos Julmis olisi pitänyt päänsä paikoillaan. Hyttysten ja kärpästen häätämisen vielä ymmärsi, mutta Julmis laski päänsä alas joka puolen minuutin välein alas, ja piti siellä kunnes menin itsekin maahan. Hetken päästä se nosti päänsä taas ylös. Sain samalla kunnon jumpan.

”Noin, nyt on harja harjattu”, sanoin ylpeänä suorituksestani. Julmis pärskähti ja alkoi syödä. Vaihdoin harjakamman dandyyn. Menin Julmiksen taakse, ja aloin selvittää häntää sormin. Kun häntä alkoi olla jo jonkin verran selvä, otin dandyn ja harjasin häntää sillä. Kun olin hännän saanut jotenkin selvitettyä, ja menin takaisin Julmiksen luokse. ”Mitäs pahojasi olet tehnyt, kun olet noin tyytyväisen näköinen?” Kysyin Julmikselta, joka vain jatkoi syömistä. Katsoin hetken Julmista, ja harjasin vähän Julmiksen selkää. Minua huimasi vähän, olisikohan pitänyt ottaa juotava mukaan? Havahduin mietteistäni kun Joku lähellä seisonut ori laukkasi muutaman metrin kauemmas. Katsoin oria ihmeissäni, ja katseeni tippui harjaan, joka oli siinä missä ori oli äsken seissyt. Katsoin nopeasti harjakoppaan, joka oli tyhjä. Tyhjä!

Katsoin Julmista, joka vain katsoin minua jotenkin oudosti, ihan kuin vahingoniloisena. Katsoin Julmista, harjakoppaa ja sitten ympäristöön. Se oli täynnä harjoja, osa vähän kauempana ja osa lähellä. Katsoin Julmista tuimasti, heitin dandyn harjakoppaan ja harpoin lähimmän harjan luokse. Päätin kuitenkin pitää harjakoppaa mukanani, kun näin Julmiksen kaivavan dandyä harjakopasta. Kun olin saanut kaikki harjat ja kuut kasaan, vein harjat laitumen portille. Tai oikeastaan vähän kauemmaksikin, ettei Julmis vain saisi sitä kavioihinsa. Otin samalla suitset mukaani, ja palasin Julmiksen luokse. ”Mennäänkö vähän ratsastamaan?” Kysyin Julmikselta, joka vain hörähti vastaukseksi. Tulkitsin sen myöntäväksi.

Silittelin hetken Julmiksen kaulaa, ennen kuin laitoin ohjat kaulalle. Tarjosin Julmikselle kuolaimia, ja vähän ajan päästä se suostuikin ottamaan ne suuhunsa. Laitoin kypärän päähäni, ja kiinnitin kaikki tarvittavat remmin kiinni. Aloin pähkäillä miten pääsisin Julmiksen selkään. Hetken mietinnän jälkeen päätin vain ensin yrittää päästä omin avuin selkään, ja sitten vasta etsiä jonkun minkä päältä pääsisi selkään. Julmis ei ollut kovin korkea, mutta korkeampi kuin shettis jolla sain ratsastaa pienenä ilman satulaa aina kun tahdoin. Keskityin kuitenkin nyt Julmiksen selkään pääsyyn, ja keräsin käteeni harjaa. Pidin ohjat aika kireällä, ettei Julmis pääsisi eteenpäin. Peruuttamaan se voisi kuitenkin lähteä. Peruutin pari askelta, niin paljon kuin käteni antoivat periksi. Hengitin syvään, harppasin yhden suuren askeleen ja ponnistin. Melkein pääsin selkään, mutta tömähdin silti jaloilleni maahan. Julmis katsoin minua hieman oudosti, mutta antoi silti taluttaa itseään.

Menimme lähimpään pieneen metsikköön, ja sieltä löytyikin sopivasti kanto, jonka päältä pääsisi hyvin selkään. Kisshu oli varmaan arvellut jonkun hoitajista yrittävän ratsastaa laitumella ja siksi jättänyt kannon selkään nousua varten. Nousin kannolle, kun olin asetellut Julmiksen ensin kannon eteen. Nousin heti selkään, kun pääsin kannolle. Julmis ei ainakaan ehtinyt tehdä mitään, kun olin jo selässä. Annoin pohkeilla merkin Julmikselle, että sai kävellä. Hetken totuttelun jälkeen totesin Julmiksen selän mukavan tasaiseksi ratsastaa ilman satulaa, ei ollut törröttävää selkärankaa keskellä selkää. Julmiskin taisi pitää vaihtelusta, ei aina tarvinnut mennä satulalla. Kiersimme koko laitumen, ja totesin kaikkien hevosten olevan laitumen toisessa päässä, eikä siellä missä olisi ollut paljon ruohoa. No, sehän ei meitä haitannut.

Kun ei ollut ketään tiellä, pystyimme Julmiksen kanssa ravaamaan laitumella kaikessa rauhassa. Annoin Julmiksen muodostaa oman uran laitumelle, siinä kohtaa ei ainakaan ollut mitään pahkuroita, mihin voisi kompastua. Pidin kokoajan vahtia, ettei Julmis pääsisi laskemaan päätään. Kun olimme pari kierrosta ravanneet omalla urallamme, annoin Julmiksen kävellä. Pitkiä ohjia en antanut, kun kävelimme vihreällä ruoholla. Julmis pärski ja heilutteli päätään. Välillä se lähti ravaamaan eikä kuunnellut apuja. ”Mikäs nyt, laukatako haluat?” Kysyin Julmikselta vitsinä. Ori kuitenkin vastasi pärskimällä ja heiluttelemalla päätään ylös ja alas. Hämmästelyni jälkeen kuitenkin annoin Julmikselle vähän pidemmät ohjat, ja se lähti kiitämään hurjassa laukassa kohti laitumen toista päätä.

Se oli yksi ihanimmista hetkistä, jonka olin koskaan kokenut. Julmis laukkasi kovaa, ja sai vedetkin valumaan silmistä. Pitkään aikaan oli edes hitusen viileää. Kumarruin Julmiksen kaulalle, ja annoin orin harjan hakata naamaani vasten. Se hetki loppui kuitenkin aivan liian pian, sillä muita hevosia alkoi tulla vastaan. Julmis väisteli todella hyvin muita, ja olin ihan onnessani, kun ei tullut törmäistä. Seuraava este oli kuitenkin aita. En antaisi Julmiksen hypätä sitä, vaikka ori olisikin hypännyt sen mennen tullen. Käänsin Julmista hieman, ja se tekikin äkki jarrutuksen. Olin lentää selästä, mutta matkani pysähtyikin Julmiksen kaulaan. Ilmat menivät kuitenkin pihalle, ja hetken vain haukoin henkeäni. Julmis alkoi laiduntaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Käskin Julmiksen kävellä, ja laitumen kiertämisen jälkeen laskeuduin alas Julmiksen selästä. Portilla ei ollut yhtään oria, kaikki olivat siirtyneet meidän tekemän uran paikalle.

Laskeuduttuani selästä otin suitset pois. Otin taskustani hieman murentuneen kuivatun leivän, ja ojensin sen Julmikselle. Tämä söi sen innoissaan, ja pienien hyvästien jälkeen Julmis lähti pukkilaukassa laitumen toiseen päähän. Hymyilin orin villiintymiselle, ja katsoin kun se heilutteli päätään ja meni jälleen innostamaan Penaa leikkimään. Minä taas palasin takaisin tallille, kävin pesemässä kuolaimet ja vein suitset ja harjat omille paikoilleen. Kaikki karsinat olivat puhtaat, joten arvelin hevosten olleen koko päivän ulkona. Soitin jonkun hakemaan, ja ensimmäinen joka suostui, oli äiti. Tämä tulisi aivan pian, joten keräsin tavarani ja menin hiekkatien päähän. Mietin Julmista, ja sitä kun me olimme kiitäneet laukassa laitumella. Aloin kuvitella meidän lentävän laitumen poikki, mutta heräsin haaveistani äidin tööttäykseen, aina vanhemmat kaikkialla ja aivan väärään aikaan. Onneksi sain jatkaa Julmiksesta ja lentämisestä haaveilua autossa.

Rataa rakentaessa saimme samalla tutustua siihen. Laskeskelin siinä miten paljon vauhtia tarvitsisi, että esteen pääsisi yli. Radan ollessa valmis, kävelimme kaikki sen läpi. Rata tuntui aika helpolta, mutta Julmis tekisi siitä kyllä vaikean. Radan ollessa valmis, palasimme talliin ja varustoimme hepat. Kaikkien ollessa valmiita talutimme hepat maneesiin, jossa lämmittely pidettiin. Keskellä oli kolme estettä, joita Kisshu parhaillaan pystytti. Julmis oli reipas, kun tajusi pääsevänsä hyppäämään. Pitkien ohjien jälkeen pidin sille kokoajan jotain tekemistä, ettei pääsisi keksimään mitään tyhmää.

Käynnin jälkeen saimme luvan nostaa kaikki ravin, Julmis harppasi tietenkin suuren jättiloikan ja ryösti laukassa esteelle. Vetäisin melko rajusti oikeasta ohjasta, ja sain Julmiksen kääntymään. Sain myös vauhdin hidastumaan raviin. Ravissa saimme mennä pienintä estettä, joka oli n. 20cm, ja nostettiin myöhemmin 40cm korkuiseksi. Julmis hyppäsi innoissaan, ei malttanut vain astua esteen yli nätisti. Kello lähestyi yhtätoista, ja ensimmäinen ratsukko sai nostaa laukan. Se olin minä siis. Nostin laukan, ja onnekseni muut joutuivat väistämään. Muuten Julmis olisi jyrännyt kaikkien yli. Tein paljon ympyröitä ja pidätteitä tasapainon säilyttämiseksi. Esteitäkin kokeilin laukassa, ja nousin kevyeeseen istuntaan. Julmis hyppäsi esteen kauniissa kaaressa, ja esteen jälkeen se pukitti muutaman kerran. Silitin Julmiksen kaulaa, ja hyppäsin vielä toisenkin kerran. Sillä kertaa säästyttiin pukituksitta.

Kello löi yksitoista, ja Kisshu lähetti meidät radalle. Siellä oli muutama ajanottaja ja tuomari. Kisshu avasi meille portin ja meni istumaan muiden tuomarien luokse. Kävelimme minuutin radalla, ennen kuin menin tervehtimään tuomareita. Nämä antoivat merkin saada lähteä, ja menin uralle. Ravasimme kuudennen esteen ja maalilinjan ohitse, ja kaarteessa nostin laukan. Julmis laski päänsä heti alas, mutta raipan näpäytyksellä nosti sen ylös. Laukkasimme lähtöviivan ylitse, ja orin korvat nousivat pystyyn. Se otti vauhtia ja loikkasi ensimmäisen esteen ylitse tiputtamatta sitä. Päätin säästää aikaa, ja menimme viidennen ja kuudennen esteen välistä. Tein pari pidätystä, ja annoin mennä toiselle esteelle. Sekin meni tiputtamatta. Lähestyimme ristikkoa, ja siinä Julmis meinasi mennä ohi. Oli ilmeisesti liian helpon näköinen. Yli päästiin kuitenkin, ja kauniin kaarteen jälkeen hyppäsimme nelosenkin.

Nyt tuli koko radan vaikeimmat esteet, ja tein kunnon pidätykset ennen viidennettä estettä. Hyppy meni hyvin, mutta Julmiksen tasapaino horjahti kaarteessa. Se vaikeutti kuudennen esteen hyppäämistä, joka sitten tippui alas osuessaan Julmiksen etukavioon. Tiputuksesta huolimatta laukkasimme täysillä maalilinjan ylitse, ja saimme aplodit ajanottajilta ja muilta. Pienen tuuletuksen jälkeen kävelimme radalta, ja Lacu asteli radalle. Me menimme Julmiksen kanssa jäähdyttelemään. Parin kevyen laukkakierroksen aikana Julmis ei kertaakaan laskenut päätään alas, vaan oli kuuliainen ja totteli hyvin. Ravissa annoin pitkät ohjat, ja väistelin parhaani mukaan laukkaavia ratsukoita. Käynnin hoidimme kokonaan toisessa päässä, jonne Lacukin oli tullut jäähdyttelemään. Olin kuullut, että Lacu ja Kamu olivat tiputtaneet yhden esteen, Tepuli ja Pena olivat ylittäneet ajan ja Pippuri ja Menma selvinneet virheittä. Kiia ja Nemo olivat nyt kisaamassa.

Kävelin Julmiksen kanssa keskelle, ja nousin selästä. Talutin Julmiksen talliin, ja siellä karsinaan. Otin varusteet pois ja riimun päähän. Talutin sen pesariin, ja huuhtelin aika viileällä vedellä. Kuivatin hikiviilalla ja pyyhkeellä. Pesun jälkeen laitoin takaisin karsinaan. Menin ulos putsaamaan harjoja ja odottelin muiden tuloa. Aika kuluikin hyvin siinä harjoja puhdistellessa.

Kello kaksitoista olivat kaikki saapuneet talliin ja hepat oli hoidettu. Olin itsekin saanut harjat puhdistettua. Kisshu keräsi meidät kaikki tallin eteen ilmoittaakseen tulokset.
- Jokaisella meni hyvin, ja olen jokaisesta ylpeä. Nyt tulokset, Kisshu sanoi ja piti pienen tauon. – Ensimmäiseksi sijoittui.. Kiia S ja Klen Nörpertti! Kisshu julisti ja kaikki taputtivat. Kiia oli ihan ihmeissään.
- Toiseksi sijoittui Pippuri ja ESP Verimiino, kolmanneksi Tepuli ja Paniikkinappula, neljänneksi Lacu ja Kalevantuli, ja viidenneksi siis Ziki ja Julma-Jannu KIR. Kaikki taputtivat, ja pienen palkintojen jaon jälkeen veimme kaikki hoitsumme tarhoille. Sen jälkeen menimme kaikki hoitajienhuoneeseen juhlimaan.

Hetken Julmiksen hellimisen jälkeen aloin harjata oria. Julmis pysyi yllättävän hyvin paikoillaan, luultavasti kyllä johtui siitä, kun sen edessä oli kasa heinää. Karvaa ei lähtenyt enää niin paljon, mikä oli helpotus. Pari hyttystä kiusasi meitä, ja lopulta sainkin ne tapettua. Harjasin Julmiksen mahanalusen, kaulan, kyljet, selän ja takapuolen kumisuolla, välillä karvoja pois kaapien. Kumisuon jälkeen pölyharja, sitten pehmeä harja, ja pään harjasin pääharjalla. Kaviotkin putsasin, vaikken heti kaviokoukkua kopasta meinannutkaan löytää. :)

Kun olin koko hevosen harjannut, otin kamman ja aloin selvittää Julmiksen harjaa. Pari heinän korttakin löytyi, ja harjan selvittäminen oli vähän vaikeaa, kun ori söi samalla. Hännän selvittämisen hoidin kokonaan sormin, loppuun asti selvittämiseen ei kuitenkaan löytynyt kärsivällisyyttä. Julmis ei kauheasti välittänyt, että kiskoin sen häntää. Vähän käänsi korvia taaksepäin, ja jatkoi syömistä. Kun kärsivällisyys loppui hännän kanssa, otin karsinan ulkopuolelta pitkän narun ja riimun. Nostin Julmiksen pään heinistä, ja laitoin riimun päähän. Kliksautin pitkän narun Julmiksen riimuun, ja talutin ulos.

Ulkona oli aurinkoista, ja se värjäsikin maisemat upean värisiksi. Puut olivat oransseja kauempana auringossa, varjossa ne olivat ihan tummia. Suuntasin kohti maastoa, Julmis perässäni. Talutin Julmista vain käynnissä, ja päätin tämän olevan lepopäivä. Julmiksella ei näemmä ollut mitään sitä vastaan. Kävelimme hiekkatietä pitkin välillä ylämäkeen, välillä alamäkeen. Hetken kävelyn jälkeen tuli risteys, josta voisi valita hiekkatien tai pieni ja kapea metsäpolku. Käännyimme metsäpolulle. Aurinko ei paistanut sinne, muttei ollut ihan pimeääkään. Oksien raoista tuli vähän valoa polulle. Katsoin kännykästä mitä kello oli, puoli kahdeksan.

Pieneltä polulta pääsimme jälleen leveämmälle hiekkatielle, ja jatkoin matkaa siihen suuntaan, missä arvelin tallin olevan. Kohta näinkin puiden välistä tallin valojen loisteen, vaikka eivät kovin hyvin erottuneetkaan. Syötin pitkällä peltojen reunustamalla tiellä Julmista, ja sain koko ajan vahtia, ettei aikoisi hypätä ojan yli. Viiden minuutin syöttämisen jälkeen nostin Julmiksen pään ruohikosta ja talutin takaisin tallille. Vein Julmiksen sen karsinaan, ja soitin isän hakemaan. Ainahan isällä kesti, hyvä soittaa vähän aikaisemmin. Otin pitkän narun irti riimusta, ja laitoin riimunnarun takaisin kiinni. Vein pitkän narun takaisin paikoilleen.

Harjakoppaa en vielä vienyt pois, vaan harjasin ensin Julmista vähän. Litistin myös muutaman hyttysen. Kun arvelin isän jo tulleen, hyvästelin Julmiksen ja vein harjakopan pois. Kävin hakemassa hupparini Julmiksen karsinalta ja kävelin parkkipaikalle. Tällä kertaa isä oli malttanut jäädä sinne, eikä ajanut suoraan tallin eteen. Hyppäsin autoon, ja ajoimme pois Katvustosta.

Astuin ulos huoneesta takaisin talliin, ja menin oritallin puolelle. Kävin moikkaamassa Julmista sen karsinalla, ja jätin kypäräni sen karsinan viereen. - Tänään mennään vähän puomeja, mutisin Julmikselle, joka tunki turpaansa taskuni. Eihän siellä edes ollut mitään. Jätin Julmiksen yksikseen karsinaan, ja kävin hakemassa harjoja ja varustetelineen. Laitoin harjakopan maahan, ja asetin varustetelineen hyvin. Kävin hakemassa Julmiksen satulan, suitset ja jännesuojat. Laitoin satulan telineeseen ja suitset siihen päähän. Kun varusteet olivat siististi paikoillaan, otin harjakopasta kumisuon. Julmis hörähti hiljaa ja silitin sen kaulaa. Kun Julmis kyllästyi silittelyyn, se meni syömään heiniä. Minä taas aloin harjaamaan Julmista kumisuolla.

Karvaa vain lähti ja lähti, ja lopulta meinasin tukehtua siihen. Lopulta päätin mennä ulos harjaamaan, karsinassa siitä ei tullut mitään. Raahasin kaikki tavarat ulos, ja viimein toin Julmiksen. Toinen hoitaja oli jo poistunut paikalta, joten olimme siinä Julmiksen kanssa kahdestaan. Karva lensi tuulen mukana pois. Vaihdoin kumisuon pöläriin, ja harjasin sillä suurimmat harjamöykyt ja pölyt pois. Harjasin sillä kaiken muun ruumiin paitsi pään. Aurinko ei onneksi paistanut meihin, koska katto oli edessä. Olihan ulkona muutenkin jo kuumaa, ettei aurinkoa kaivattu. Pölyharjan jälkeen otin pääharjan, ja harjasin sillä yllätys yllätys pään. :D Kun pää oli huolellisesti harjattu ja putsattu, otin pehmeän harjan ja kiillotin sillä Julmiksen. Lopuksi putsasin Julmiksen kaviot, jotka olivatkin aivan törkyiset.

Harjauksen jälkeen laitoin harjat koppaan ja laitoin suojat. Liu’utin suojat paikoilleen etu- ja takajalkoihin. Nousin maasta, ja menin hakemaan satulaa puomin takaa. Julmis alkoi heti stepata, muttei voinut karata tai pyöriä, kun oli kiinni. Asetin satulan nopeasti, mutta rauhallisesti silti :D, Julmiksen kaulalle ja liu’utin oikealle kohdalle. Laitoin huovan suoraan, ja toiselta puolelta sama juttu. Ori oli jo rauhoittunut, vähän vain kuopi maata. Toruin hieman oria, ja se lopetti. Laitoin kypärän päähäni, ja laitoin raipan puomia vasten nojaamaan. Otin suitset, ja laitoin ohjat kaulalle. Aukaisin riimun, ja laitoin sen kaulalle. Tarjosin Julmikselle kuolaimia, ja vedin niskahihnan korvien yli, kun Julmis otti kuolaimet. Laitoin kaikki hihnat ja muut kiinni. Laitoin myös otsatukan hyvin, ja turpahihnan suoraan.

Talutin Julmiksen kentälle, ja kaarsin sen keskelle. Laskin jalustimet molemmilta puolilta, ja kiristin vyötä parilla reiällä. Kokeilin menikö vyö enempää, ja kokosin ohjat. Otin satulasta kiinni ja jalustimen jalkaan. Julmis lähti kävelemään eteenpäin, ja hypin perässä. Sain jotenkin ponnistettua itseni selkään, ja Julmis lähti ravaamaan. Ori veti päänsä alas, ja meinasin pudota. Laskeuduin satulaan mahdollisimman hitaasti, etten tömähtäisi sinne. Julmis ei kylläkään edes välittänyt, jatkoi vain ravissa matkaa. Kun olin saanut itseni hyvin, kokosin ohjat ja pidätin. Ori heilutteli päätään, potkaisi toisella jalalla taaksepäin ja siirtyi käyntiin. Kehuin Julmista, ja annoin pitkät ohjat. Viiden minuutin päästä tajusin mitä olin tullut tekemään, astelemaan puomien yli. Ja puomeja en ollut muistanut laittaa tietenkään. Kävelin vielä pari kierrosta, ja kaarsin jälleen keskelle.

Julmis katseli hieman ihmeissään, kun laskeuduin selästä. Talutin sitä mukanani ympäri kenttää, kun asettelin puomeja vähän sinne tänne. Keskelle tein laukkapuomit, kolme puomia peräkkäin. Pitkille sivuille tein neljän ravipuomin kasan ja lyhyille sivuille laitoin yhden puomin. Olin melko tyytyväinen aikaansaannokseeni, aikaakaan ei kulunut kuin vartti. Nousin takaisin Julmiksen selkään, tällä kertaa menikin jo vähän paremmin tuo selkään nousu. Siirryin suoraan raviin, olihan tässä jo yli vartti kävelty ja käännelty. Julmis pärski ja heilutteli välillä päätään. Emme menneet vielä puomeja, halusin Julmiksen edes kuuntelevan minua, ettei päättömänä juosta puomeille. Tein paljon pidätteitä ja voltteja puomien ympärille. Kerran ori yritti ryöstää puomeille, mutta se oli helposti tyynnyteltävissä. Tein pari siirtymää ravista käyntiin ja käynnistä raviin, ja kun olin tyytyväinen Julmiksen kuuntelevaisuuteen, menin päädyissä olevia puomeja.

Toisen pään puomi meni hypäten yli, enkä ollut todellakaan valmistautunut hyppyyn. Toinen jalustin irtosi, ja meinasin luiskahtaa selästä alas. Sain kuitenkin ponnisteltua ja pysyin selässä. Seuraava puomi mentiinkin astuen yli. Tein jälleen muutaman voltin ja siirtymän, ennen kuin lähestyin melko reippaassa ravissa puomeja. Julmis lähestyi niitä korvat hörössä, ja otin jo valmiiksi harjasta kiinni ja nousin kevyeeseen istuntaan hypyn varalta. Julmis asteli kuitenkin nätisti puomit yli, josta olin varsin yllättynyt. Kehuin hoitsuani todella paljon, jatkossakin saisi nimittäin mennä noin nätisti. Kun olimme mennet pääty puomin, oli vastassa jälleen ravipuomit. Julmis nosti korvat jälleen pystyyn, ja naurahdin vain. Julmis kiihdytti vauhtiaan, ja yritin pidätellä. Ohjastuntuma ei kuitenkaan tehonnut, vaikka kuinka yritin kääntää. Julmis nosti laukan, ja viimeistään siinä vaiheessa otin harjasta kiinni ja valmistauduin hyppyyn. Julmis ei taaskaan hypännyt, yritti vain sovitella askeleitaan puomeille. Vauhti hidastui raviin, ja kaksi viimeistä puomia menikin hyvin.

- Noniin, nyt lopetan tämän vainoharhaisuuden, puhuin itsekseni ja lähestyin ravissa ravipuomeja. Kun olimme muutaman kerran selvittäneet puomit puhtaasti ilman virheitä tai askellajin vaihtoa, nostin laukan. Julmis alkoi heti riehua. Ensimmäisellä pitkällä suoralla puri kuolainta ja laukkasi villisti pitkän suoran. Päänheilutusta, pään alas vetämistä, pukittelua ja ryöstämistä. Ohjasotteet eivät tehonneet. Pään sain korkeintaan ylös, mutta siihen se sitten jäikin. Huokaisin syvään, annoin pitkät ohjat ja painoin pohkeeni Julmiksen kylkiin. Ori teki heti sen jälkeen valtavan pukin, ja tarrasin harjaan kiinni. Näpäytin raipalla Julmiksen lapaa, ja vauhti vain kiihtyi. Huokaisin uudestaan, ja lysähdin satulaan. Julmis laukkasi pari kierrosta, kunnes hidasti nopeaan raviin. En koonnut ohjia vielä, vaan vedin syvää henkeä, ja puhalsin ulos. Vauhti hidastui vieläkin enemmän, ja lopulta se oli jo käyntiä.

Kävelimme pari kierrosta pitkin ohjin, kunnes nostin jo hieman väsyneen Julmiksen pään ylös maata nuuskimasta. Ravasimme hitaasti kierroksen, ja kulmassa nostin laukan. Julmis nosti täysin mukisematta laukan, eikä yhtään pukitellut tai muutakaan pelleillyt. Käänsin Julmiksen kolmelle laukkapuomille, ja laukkasimme niiden yli kevyesti. Hidastin Julmiksen heti raviin, ja sitä kautta käyntiin. annoin pitkät ohjat, ja kehuin hienoa suoritusta. Toivoin laukan olevan tuollaista jatkossakin. Kymmenen minuuttia kävelimme kentällä pitkin ohjin, kunnes kaarsin portin eteen. Laskeuduin selästä, ja otin satulan ja suitset pois. Julmis ravisti päätään, ja lähti kävelemään perässäni puomeja kohti.

Korjasin kaikki puomit takaisin paikoilleen, ja Julmis meni piehtaroimaan. Kun olin puomit saanut paikoilleen ja Julmis oli piehtaroinut itsensä ihan hiekkaiseksi, menimme molemmat portille. Laitoin Julmikselle sen suitset päähän, ja jätin leukahihnan auki. Satulan otin kädelleni, ja menimme puomille. Laitoin satulan puomille, raipan maahan ja Julmiksen suitset pois ja riimu päähän. Ori oli aivan poikki, tai ei ainakaan yrittänyt kiusata tai tehdä muuta kiusaa. Antoi vain tehdä mitä halusin. Silitin säälivästi orin kaulaa, ja aloin harjaamaan Julmista. Ori nautti siitä selvästi, ja oli melko masentuneen näköinen, kun lopetin harjuksen. Talutin orin talliin sen karsinaan, ja kävin ulkoa hakemassa sen tavarat. Satulan jätin puomille, mutta huovan otin. Vein tavarat omille paikoilleen, ja palasin mukanani varusteiden puhdistusainetta, vesiämpäri, pyyhkeitä, kova harja ja sieni. Otin satulan mukaani aurinkoiselle paikalle, ja menin ruohikolle istumaan. Otin jalustinhihnat irti satulasta, ja jalustimet jalustinhihnoista. Satulavyön laitoin sivuun odottamaan.

Putsasin ensin jalustinhihnat, ja laitoin pyyhkeelle kuivumaan. Kun hihnat olivat puhtaat, otin satulan syliini ja aloin putsaamaan sitä. Se olikin likainen, karvoja ja hikeä oli kertynyt saumoihin, ja oli ihan kova. Putsasin satulan niin hyvin kuin pystyin, ja kuivatin puhtaalla pyyhkeellä sen. Kun satula oli puhdas, pesin jalustimet vedessä. Jalustinkumitkin tuli putsattua. Annoin jalustimien kuivua hetken auringossa, ja jäin jälleen haaveksumaan. Muutaman minuutin päästä kokosin satulan puhdistetut osat jälleen yhdeksi kappaleeksi, ja laitoin sivuun. Otin satulavyön nyt syliini ja otin harjan. Aloin harjaamaan karvoja satulavyöstä, missä menikin vähän aikaa. En kaikkia karvoja jaksanut nyppiä irti, joten siihen jäi muutama karva. Laitoin satulavyön satulaan kiinni, ja kiersin jalustimen taakse. Kaadoin veden lähimpään ojaan. Heitin sienen ämpäriin, satulan yhdelle kädelle ja pyyhkeet toiselle. Otin suunnakseni tallin, ja vein tavarat paikoilleen. Pyyhkeet vein pyykkiin, ja otin puhtaan satulahuovan puhtaiden tavaroiden kasasta. Asetin sen satulan alle. Soitin äidin hakemaan, joka sanoi jo olevansa matkalla. Kävin sanomassa heipat Julmikselle, ja menin parkkipaikalle.

Otin ensin kumisuon, ja pyörivin liikkein irrotin irtokarvoja. Välillä kaavin kumisuolla karvakasoja pois. Kun olin saanut molemmilta puolilta Julmiksen harjattua kumisuolla, vaihdoin harjan kovaan harjaan. Otin sillä vielä irtokarvoja paremmin pois. Seuraava harja oli pölyharja, jolla harjasin jalat, vatsanalusen, kaulan ja kyljet. Pehmeällä harjalla viimeistelin koko muun hevosen paitsi pään kiiltäväksi. Pään harjasin siihen tarkoitetulla harjalla, eli pääharjalla. Viimeiseksi putsasin Julmiksen kaviot, takajalkoja ei jaksanut oikein itse kantaa, vaan nojasi minuun. Kun koko hevonen oli saatu harjattua, korjasin harjat kokoon ja vein varustehuoneeseen Julmiksen koppaan. Palasin varustehuoneesta mukanani hivutussuojat, satula ja suitset. Julmis katsoi minua korvat hörössä kaltereiden takaa.

Laitoin suitset riimuille tarkoitettuun koukkuun, ja itse menin karsinaan satulan kanssa. Julmis katsoi hieman epäillen nyt, ei enää yhtä innokkaasti. Asetin satulan varovasti Julmiksen kaulalle, ja liu’utin satulan paikoilleen. Julmis kuopi maata kaviollaan ja heilutteli häntäänsä. Silitin Julmiksen kaulaa, menin toiselle puolelle ja tarkistin satulahuovan olevan suorassa. Otin satulavyön pois jalustimen takaa, ja asetin sen roikkumaan alaspäin. Julmis huitoi päätään, hyvä ettei seinään päätään lyönyt. Otin satulavyön Julmiksen mahan alta, ja laitoin ensimmäiseen reikään. Julmis kuopaisi lattiaa. ”Julmis, älä kuovi”, sanoin melko hiljaa. Otin karsinan oven vierestä Julmiksen hivutussuojat, ja laitoin ne sille etujalkoihin. Julmis ei välittänyt, vaikka istuskelin sen jalan vieressä.

Kävin hakemassa karsinan ulkopuolelta Julmiksen suitset. Julmis nosti päänsä heti ylös, kun laitoin ohjat kaulalle. Laitoin käden sen niskalle, ja painoin kevyesti. Pian Julmis laski päätään tyytymättömänä. Tarjosin Julmikselle kuolaimia, ja se otti ne vastahakoisesti. Otin kypäräni ja laitoin sen päähäni. Laitoin vielä risat hanskani käteen, ja kävelin ulos. Otin matkalla varmuuden vuoksi pitkähkön raipan mukaani. Talutin Julmiksen kentälle, ja pysäytin sen keskelle. Laskin jalustimet molemmilta puolilta alas, ja kiristin vyötä parilla reiällä. Nousin Julmiksen selkään tuolilta, joka oli kentän sivussa. Asetin tuolin Julmiksen vierelle, ja nousin sille. Laitoin ohjat melko kireäksi, mutten niin kireäksi, että lähtisi peruuttamaan. Sen sijaan astui pari askelta eteenpäin, juuri kun olin nousemassa selkään. Istuuduin Julmiksen takapuolelle.

Julmis ei pitänyt oikein siitä, joten päätti pukittaa painon takapuolensa päältä pois. Lensin sievässä kaaressa Julmiksen sivulle. Makasin hetken paikoillani, ennen kuin nousin ylös ja puhdistin vaatteitani hiekasta. Julmis vain katsoi minua huvittuneen näköisenä. Talutin Julmiksen tuolin vierelle, tällä kertaa pääsin satulaan jopa. Julmis käveli pari askelta. Pysäytin Julmiksen siksi aikaa, kun sain jalustimet sopiviksi. Kiristin myös vyötä reiällä, ja annoin Julmiksen kävellä. Laitoin jalustimet paremmin jalkaan, ja ihastelin Julmiksen tasaista käyntiä kokonaiset kymmenen minuuttia. Kun olimme kävelleen pitkillä ohjilla mielestäni tarpeeksi, kokosin ohjat ja aloin tekemään voltteja. Julmis kääntyi hienosti kulmissa ja volteilla, joita sillä tein. Reippaassa käynnillä ”pujottelimme” myös näkymättömiä tötsiä, jotka kuvittelin kentän pitkälle sivulle. Julmis kääntyi upeasti, ja hetken kehuin Julmista, kuinka hieno poika se oli.

Nostin ravin käynnistä, ja yllätyin sen tasaisuudesta. Juoksuttaessa olin huomannut sen tasaiseksi, muttei ihan näin tasainen. Hyvä kun keventämään pystyi. Hetken kuluttua luovutinkin, ja menin harjoitusravia. Julmis pärski vähän väliä. Kierroksen ravaamisen jälkeen jatkoin samoja kiemuroita kuin käynnissäkin. Julmis näytti pitävän siitä, kun sai kääntyillä, eikä vain tallustaa uraa pitkin. Teimme myös temmon vaihteluita, pitkillä sivuilla nopeaa ja lyhyillä hidasta ravia. Aluksi Julmis ei oikein suostunut kuuntelemaan, vaan puri kuolainta. Parin kierroksen temmon vaihteluiden jälkeen, siirsin Julmiksen käyntiin. Julmis korskahti tyytymättömästi. Vaihdoin suuntaa täyskaarrolla. Yritin ainakin saada Julmiksen perään antoon. En uskonut sen menevän kovin hyvin, kun Julmis alkoi painaa kädelle niin paljon. Siirsin takaisin raviin, ja laitoin jälleen peräänantoon. Painoi jälleen kädelle, ja arvelin sen tekevän sitä sitten aina.

Peräänannossa teimme Julmiksen kanssa pyöreitä voltteja ja pääty-ympyröitä. Kiemuraa en nyt kokeillut, sen säästäisin toiseen kertaan. Julmis pärski vähän väliä tyytyväisenä. Julmis pureskeli kuolainta, mutta kuuntelin silti hyvin minua. Siirsin Julmiksen taas käyntiin, mutta pidin edelleen peräänannossa. Tein voltin, ja nostin laukan asettaen sisäpohkeen taakse ja ulkopohkeen eteen, ja autoin myös istunnalla. Julmiksen vartalo jännittyi, ja etupää nousi hivenen. Julmiksen pää kaartui ja näin sen etujalan heilahtavan kauas eteen. Julmis pärskähti, ja lähti laukkaamaan hidasta ja melko hallittua laukkaa. Laukka hidastui hidastumistaan, ja näpäytin kevyesti raipalla Julmiksen lapaa. Julmis heräsi, mutta jatkoi edelleen päänsä painamista alaspäin, ja käsiini alkoi jo sattua.

Kierroksen laukan jälkeen käteni olivat tulessa, joten painoin napakasti pohkeet Julmiksen kylkiin ja näpäytin raipalla takapuolelle. Julmis nosti päänsä ylös, ja vauhti kiihtyi. Kehuin Julmista, ja aloin tekemään pidätteitä. Julmis ei tainnut oikein kuunnella, nimittäin korvat hörössä kaahasi kenttää ympäri. Annoin pitkät ohjat, ja Julmis veti päänsä heti alas. Painoin pohkeet taas kiinni Julmiksen kylkiin ja pää nousi nopeasti ylös. Keräsin ohjat kulman kohdalla ja käänsin kohti sitä. Julmiksen vauhti loppui nopeasti, hyvä etten tippunut. ”Höpsö poika, et oikein suostunut pysähtyä vai?” Kysyin Julmikselta, joka pärskähti vastaukseksi. Silitin hetken Julmiksen kosteaa kaulaa, ennen kuin käänsin uralle ja nostin uuden laukan eri suuntaan.

Tämä laukka meni huomattavasti paremmin. Julmis ei lähtenyt ryöstämään, ja painoi kädellekin vähemmän. Käsiin sattui kuitenkin, sen verran painava pää Julmiksella oli. Jouduin vähän väliä kannustamaan Julmista kovempaa ja nostamaan päänsä ylös. Parin laukkakierroksen jälkeen siirsin Julmiksen raviin. Joku lintu laskeutui puuhun samalla, ja tiputti kävyn Julmiksen takapuolelle. Ori säikähti tietenkin sitä, ja lähti hirveään pukkilaukkaan ympäri kenttää. En itse edes tajunnut, mitä tapahtui. Kaksi ensimmäistä pukkia selvisin selässä, mutta laukassa äkkikäännöksestä pukki oli jo liikaa. Mätkähdin jo toisen kerran sinä päivänä karkeaan hiekkaan. Kuulin Julmiksen tömistelevän kauempana, ja nousin hitaasti ylös.

Päähäni sattui, kun nousin seisomaan. Julmis oli pysähtynyt kentän toiseen päähän ja katsoi kaikkea epäilevästi ja silmät muljahdellen. Kuului räsähdys, ja Julmis lähti kamalan nopeaan laukkaan. En edes itse tajunnut, että juoksin Julmiksen tielle estäen sen laukan. Julmis liukui muutaman metrin kun se pysähtyi, ja vaihtoi suuntaa ravissa. Huokaisin turhautuneena ja liioitellun raskaasti, ja Julmis pysähtyi. Katsoin sitä hetken oudosti, mutta esitin, että se oli ollut tarkoitus. Kehuin Julmista, silittelin hetken sitä ja nousin takaisin selkään. Ravasimme pari kierrosta, Julmis liikkui rauhallisesti eikä enää aikonut ryöstää. Siirsin käyntiin muutaman ravikierroksen jälkeen, ja annoin pitkät ohjat. Kierroksen jälkeen otin jalustimetkin jaloista. Juttelin niitä näitä Julmikselle, esimerkiksi, mitä olimme koulussa tehneet ja muuta.

Kymmenen minuutin jäähdyttelyn jälkeen kaarsin Julmiksen kentän keskelle. Halasin Julmiksen kaulaa hetken, ja kiitin mukavasta ratsastuksesta. Liu’uin hitaasti alas selästä, kun olin tiputtanut raipan maahan. Nostin jalustimet ylös, ja löysäsin satulavyötä reiällä. Otin ohjat kaulalta, ja talutin Julmiksen talliin. Aurinko olikin jo mennyt pilviin, joten ulkona ei ollut enää niin kuuma. Hyttysiä oli kuitenkin senkin edestä. Tallissa olimme kuitenkin osittain hyttysiltä piilossa. Oin ensin suitset pois ja avasin satulavyön. Sitten annoin sen aloittaa heinien mussuttamisen. Laitoin suitset roikkumaan riimuille tarkoitettuun koukkuun. Menin takaisin karsinaan, ja otin satulan pois. Laitoin oven huolella kiinni, ja kävin viemässä satulan varustehuoneeseen. Palasin karsinalle, ja otin suojat pois. Kävin huuhtelemassa kuolaimet, ja vein suojat ja suitset myös varustehuoneeseen. Nappasin mukaani pari harjaa, ja orin luona aloin harjaamaan sitä pölyharjalla.

Kun olin pölyharjalla saanut harjattua Julmiksen muut ruumiinosat kuin pään, vaihdoin pölyharjan pääharjaan, ja harjasin pään. Sain vähän aikaa pyydellä Julmista nostamaan päänsä. Ei jaksanut vastustella, kun harjasin sen pään. Hoitui siis nopeasti. Pään jälkeen putsasin kaviot. Vein harjat pois, ja katsoin kelloa. Huvikseni päätin putsata Julmiksen suitset. Satulan jättäisin muuhun kertaan. Otin vesiämpärin, pari pyyhettä ja puhdistusaineen. Ja tietenkin otin myös suitset. Menin ulos putsaamaan suitset, valitsin mukavan aurinkoisen paikan. Se taisikin olla ainut paikka, jonne aurinko paistoi eikä tuullut. Katsoin ensin missä rei’issä soljet olivat nyt kiinni, kunnes purin suitset kokonaan.

Suitsia puhdistellessa menikin mukavasti aikaa, ja kaikkien osien puhdistuttua odotin niiden kuivumista. Katselin ympärilleni, ja kuuntelin lintujen laulua. En tiedä kauanko siinä istuskelin tekemättä mitään, mutta havahduin haaveistani kun hyttynen pisti minua käteen. Haava alkoi heti kutittaa. Katsoin suitsien palasia, ja aloin koota niitä taas suitsiksi. Kerran meni pieneen, kun laitoin otsapannan väärin päin. Sain sen kuitenkin nopeasti korjattua, ei kauankaan kun huomasin sen olevan väärin. Vein puhtaat suitset paikoilleen, likaiset pyyhkeet pyykkiin, veden heitin kaivoon ja puhdistusaineen kaappiin muiden kanssa. Soitin iskän hakemaan, ja putsasin karsinan pikaisesti. Poistin kaikki lannat ja märät purut. Kymmenen minuutin päästä karsina olikin jo siisti. Kävin viemässä lannat lantalaan, ja kottikärryt ja talikon omille painoilleen. Kokosin tavarani, söin unohtuneen sämpylän puolikkaan ja kävin sanomassa heipat Julmikselle ja kävelin autolle. Koko matkan ajattelin Julmista.

Viiden kilometrin jälkeen pidin toisen taukoni. Pysähdyin tien sivuun, ja join vesipullostani. Se alkoi jo tyhjentyä uhkaavasti. Ärisin hetken itsekseni, nojasin hetken pyörääni ennen kuin jatkoin matkaani. Vastaan tuli pieni kaupunki, kunta tai mikä olikaan. Kävin vessassa ja täytin siellä vesipulloni. Juon puolet siitä kerralla ja täytin uudestaan. Palasin pyörälleni, ja poljin tallille.

Kun vihdoin ja viimein tunnin polkemisen jälkeen saavuin tallille, olin aivan poikki. Pyöräilin tallin pihalle, ja jätin pyörän tallin seinään nojaamaan. Minulla ei ollut mitään hajua, minne pyörä piti laittaa, joten laitoin sen jonkun puskan taakse. Otin kypärän mukaani ja menin talliin. Siellä oli viileää, joka oli huomattavasti parempi kuin paahtava aurinko. Katsoin kelloa, joka näytti kolmea. Hevoset oli juuri tuotu sisälle, eikä kukaan häätänyt minua ulos. Kiitin onneni. Nyt löysin jo melkein heti orien puolelle, ja sieltä Julmiksen karsinalle. Se tervehti minua höristen. Joko se haistoi porkkanan taskussani tai tunnisti minut. Veikkasin ensimmäistä vaihtoehtoa. Avasin oven, silittelin hetken Julmista ja annoin porkkanan sille.

Kun olin hetken Julmikselle puhellut, menin ulos karsinasta ja hain harjat. Kumisuka, pöläri, pääharja, dandy ja kaviokoukku. Kannoin harjat karsinalle, ja laskin ne karsinan ulkopuolelle. Otin ensin kumisuon. Astuin karsinaan ja aloitin pyörivin liikkein Julmiksen karvan kiillottamisen. Kumisuolla kun olin tarpeeksi harjannut, otin dandyn. Harjasin sillä kaikki irtokarvat pois, ja jalat. Häntääkin harjasin sillä hieman. Kaikki heinän palaset nypin itse irti. Kun kaikki heinät oli saatu hännästä pois, vaihdoin dandyn pölyharjaan. Pölyä irtosikin paljon, ja Julmis alkoi jo kyllästyä. Se liikkui hieman taaksepäin ja pärskähti. Naurahdin ja jatkoin harjausta. Kun koko heppa jo kiilsi, harjasin pään. Julmis ei oikein pitänyt siitä, muttei nostanut päätä ylöskään. Viimeiseksi putsasin kaviot, joista löytyikin pari kiveä.

Harjauksen jälkeen vein harjat pois ja otin mukaani 4 pinteliä jotka olivat myttyyn lytättyjä, pintelipatjat ja juoksutusliinan. Palasin tarvikkeet mukanani Julmiksen karsinalle. Kuului kauheaa pauketta karsinasta, ja minä jo pelästyin Julmiksen kaatuneen karsinaan kuolleena. Minuahan syytettäisiin hevosen murhasta! Paniikkini laski hieman nähdessäni Julmiksen jalat. Huokaisin, kun tajusin Julmiksen piehtaroivan. Löin vapaalla kädellä otsaani, ja laitoin tavarat siististi pinoon karsinana viereen. Katsoin hetken, ettei Julmiksen kavio jäisi kaltereiden väliin. Kun hoitsuni vihdoin nousi ylös ja ravisteli, menin hakemaan uudestaan harjat. Tällä kertaa otin vain pölyharjan ja pääharjan.

Kun olin saanut Julmiksen toistamiseen harjattua, vein uudestaan harjat pois. Palattuani karsinalle Julmis ei ollut keksinyt mitään uutta pääni menoksi, joten aloin pyörittämään pinteleitä kerälle. Julmis alkoi etsiä heinänkorsia purujen seasta. Sain melko nopeasti pintelit kerittyä, ja nousin seisomaan. Selkä oli puutunut, ähkien menin Julmiksen karsinalle, ja avasin sen. Kumarruin Julmiksen ekalle jalalle, ja aloin laittaa pinteleitä patjojen päälle.

Kun nuo pintelit oli saatu laitettua, nousin ylös ja otin juoksutusliinan ja riimun. Laitoin riimun Julmiksen päähän ja juoksutusliina riimuun kiinni. Avasin oven ihan kokonaan auki, ja talutin sitten Julmiksen kentälle. Kentällä ratsastettiin, enkä tunnistanut häntä. Menin portille, ja avasin sen.
”Ollaanko me tiellä, jos tullaan sinne?” Kysyin hivenen arasti, mutta toivoin kuulostaneen edes vähän normaalilta, kun he kävelivät ohitsemme.
”Ette ole, ollaan juuri lopettelemassa”, tyttö vastasi ja taputti rautiasta hevosta, jolla ratsasti. Tunnistin hevosen Menmaksi, jonka olin tavannut viimekerralla tammatallissa pyöriessäni. Olin jäänyt silittelemään sitä, ja lukenut tiedoista, että Menmaa hoiti Pippuri.
”Nimeni on muuten Pippuri”, tyttö esittäytyi, ja hurrasin pääni sisällä.
”Minä olen Ziki”, sanoin hetken päästä, kun tajusin, etten ollut vielä vastannut. ”Ja tämä on Julmis”, sanoin perään, ja hurraus loppui. Ei kai nyt Pippuri niin tyhmä ollut, ettei Julmista tunnistanut. Olihan tämä varmasti pyörinyt Katvustossa kauemminkin.
”Tämä on Menma”, Pippuri kertoi ja silitti tamman kaulaa.

Juttelimme niitä näitä hetken, ennen kuin Pippuri jatkoi kentän kiertämistä ja minä kävelin toiseen päähän Julmista juoksuttamaan. Annoin Julmiksen kävellä viisi minuuttia ensin toiseen suuntaan, ja suunnan vaihdoksen jälkeen annoin kävellä vielä viisi minuuttia. Siinä vaiheessa Pippuri poistui kentältä, ja olimme kahden. Annoin Julmiksen ravata ensin hitaasti lämmittelyksi, ennen kuin pyysin hieman kovempaa. Ravi näytti pehmeältä, ja askel oli pitkä. Kaulakin venyi pitkäksi, ja kehuin Julmista siitä. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoin suuntaa, ja annoin kävellä hetken. Kävelimme molemmat kerran kentän ympäri, kunnes sain todella nerokkaan idean. Pidin Julmista hetken vielä kiinni ja laitoin ravaamaan pari kierrosta ympyrällä. Sen jälkeen kutsuin luokse, ja päästin vapaaksi. Julmis ei heti tajunnut olevansa vapaa, mutta lähti ravaamaan lujaa kun heilautin pienesti juoksutusliinaa sen vierestä.

Julmis ravasi kovaa kenttää ympäri, ja pelkäsin sen kompastuvan johonkin kuoppaan jonka oli hiekkaan tehnyt. Pian Julmis jo rauhoittui, ja meni kulmaan seisoskelemaan. Heilautin narua hieman, ja Julmis pärskähti ja lähti laukkaamaan villisti pukitellen pitkää sivua. Kiitin onneani, että seisoin keskellä enkä uralla. Julmis kaarsi kauniisti lyhyen sivun ja kiihdytti jälleen pitkällä sivulla. Julmis hidasti jälleen kulman kohdalle, ja heilautin liinaa nyt vähän aikaisemmin. Julmis peruutti kulmasta, käännähti minua kohden, ja lähti ravaamaan. Seisoin paikoillani, ja yritin olla pelkäämättä. Julmis pysähtyi eteeni, ja alkoi kaivaa taskujani. ”Höpsö, käveles hetki vielä, niin saat porkkanan”, mutisin Julmikselle joka oli siirtynyt seuraavalle taskulle.

Otin Julmiksen kiinni, ja kävelytin ympyrällä. Julmis pärski vähän väliä, ja ravisteli päätään. Lopuksi päästin Julmiksen vapaaksi. Nyt en alkanut hätyytellä Julmista laukkaamaan, vaan lähdin kävelemään kenttää pitkin. Julmis seurasi minua, ja aloin peitellä Julmiksen tekemiä kuoppia. Julmis meni piehtaroimaan. Kun se oli aikansa piehtaroinut ja ravistellut, otin sen taas kiinni, annoin porkkanan ja vein talliin.

Tallissa oli viileää, ja katsoessani kelloa se oli jo viisi. Laitoin Julmiksen karsinaan, ja otin riimun pois. Otin myös pintelit pois, ja käärin huolellisesti. Kun pintelit olivat poissa, vein ne varustelaatikkoon, ja otin harjoja mukaani. Harjasin Julmiksen hiekasta pölyharjalla ja pään harjasin pääharjalla. Pölyä ei niinkään irronnut, vain hiekkaa. Ennen kuin poistui karsinasta, putsasin vielä kaviot ja juomakupin, jonka reunoille oli kertynyt pölyä. Hyvästelin Julmiksen, kävin hoitajien huoneesta hakemassa reppuni ja täytin vesipullon. Join siitä jälleen puolet kerralla, ja täytin uudestaan. Kävelin ulos tallista, ja otin pyöräni puskan takaa. Laitoin kypärän päähän ja repun kunnolla selkään. Sitten lähdin pyöräilemään kotia kohti ihanat Julmis-ajatukset päässä.

"Tule hakemaan sitten kun soitan", sanoin äidille vielä, ennen kuin tämä ajoi pihasta. Katselin hetken näkymää edessäni, pieni metsänalku ja sen vierestä kulki sievä pieni hiekkatie. Perhoset tuplaantuivat vatsassani kun näin tallin. Se oli melko suuri ja tilavan oloinen. Jännittyneenä menin talliin, ja katselin hetken ympärilleni. Katsoin kelloa, ja näin sen olevan puoli neljä. Hyvin aikaa. Menin etsimään, ja koko tallin etsin läpi, ennen kuin tajusin sen olevan tammojen puoli. :D Hieman nolona tallustin orien puolelle, ja kahdeksan karsinan tallista löysin nopeasti Julmiksen karsinan. Ori katsoi minua hetken epäilevästi. Porkkanan puolikas hävitti epäilyn kuitenkin sen silmistä. Rapsuttelin hetken Julmista, ennen kuin menin ulos karsinasta, ja aloin suunnistamaan varustehuoneelle. Se löytyikin onneksi nopeasti, ja sisältä etsin Julmiksen kopan. Sisältä otin jotain harjoja, melko kuluneita sellaisia. Kannoin pehmeän-, kovan-, pääharjan ja kumisuon Julmiksen karsinalle. Jätin harjat karsinan ulkopuolelle, ja otin kumisuon käteeni avatessani ovea. Astuin sisälle, ja laitoin Julmiksen karkauksen varalta oven kiinni.

Pyöritin kumisuolla koko Julmiksen vartalon läpi, kunnes kaikki (joo tota.. kaikki? :D) irtokarvat olivat irronneet. Avasin karsinan oven, laitoin kumisuon pois ja otin kovan harjan. Harjasin sillä irtokarvat pois ja harjasin sillä myös mutapaakut jaloista. Kun oli suurin piirtein siisti, otin pehmeän harjan ja harjasin sillä Julmiksen vartalon läpi vielä ja pään. Kun Julmis kiilsi tallin valon alla, vein harjat pois.

Palasin karsinalle, ja otin riimun käteeni. "Nyt mennään kävelylle", sanoin hieman ylipirteästi. Julmis kääntyi katsomaan minua myös hyvin ylipirteä ilme kasvoillaan. (onko hevosilla kasvot? :D) Avasin oven, ja pujotin riimun Julmiksen päähän. Avasin oven ihan kunnolla auki, ja talutin Julmiksen ulos. Ulkona meitä tervehti lämmin kesätuuli, ja jäin hengittämään sitä. Julmis ei jaksanut jäädä siihen tallin suuhun seisoskelemaan, vaan lähti ravaamaan ruohopeltoa kohti. Tajusin asian vasta, kun naru irtosi kädestäni. Katsahdin nopeasti Julmiksen suuntaan, joka oli jo päässyt melko kauas. Lähdin heti juoksemaan kiireesti perään, ja toivoin, että Kisshu oli jossain kaukana, ettei näkisi tätä.

Pellolle ei päässyt suoraan, vaan piki hypätä aika leveän ojan yli. Julmis nyt hyppäsi sen helposti. Se juoksi melkein pellon keskelle, ja jäi syömään. Otin roimasti vauhtia, ja koko energiani menikin siihen vaihdin ottoon. Itse ojan kohdalla hyppäsin ja vauhti jotenkin loppui. Mätkähdin suoraan ojan seinämään (vai mikä on. :D). Kiitin onneani, että olin säilynyt kastumatta. Aioin nousta ylös, kun tunsin jalkani uponneen johonkin. Uskalsin vaivoin katsoa taakseni, ja näin molempien jalkojen olevan polvien alapuolelta mudassa. Kirosin hetken itsekseni, ennen kuin lähdin kipuamaan aika jyrkkää ojan reunaa ylös. Ei se niin syvä ollut koko oja, mutta olin jo aika väsynyt (heikko kunto..) ja märät kengät painoivat melko paljon. Laahustin pellon keskelle, ja otin Julmiksen kiinni. En jaksanut vaivautua ajattelemaan, miksi se antoi minun ottaa sen itsensä kiinni niin helposti. Kävelimme takaisin ojalle, ja samalla kun mietin miten pääsisimme ojan yli, Julmis pukkasi päällään minun selkääni, ja kaatusin naama edellä ojaan. Julmis hirnahti, ja tunsin sen katsovan minua nauravasti. Naama oli ihan kurassa, vain keskivartalo ja olisin kokonaan kurassa. Nousin hieman ylöspäin, että sain happea. Nousin ojasta ylös, ja ihan pyytämättä Julmis hyppäsi kepeästi ojan yli. Sitten se asettui pää minun suuntaani ja nosti ylähuulensa ylös. Tuhahdin muka vihaisesti Julmikselle, ja sieppasin riimun narun käteeni. Julmis hirnahti kimeästi, kuvittelin sen nyt oikeasti nauravan minulle.

Maastoretkemme onnistui loppujen lopuksi ihan hyvin, alkua lukuun ottamatta. Naamani oli yhä kurainen, osa kurasta tosin paidassani ja osa ties missä metsän kasvissa. Kasveihin pyyhkiminen ei ollut kyllä oikein onnistunut. Julmikseen en viitsinyt pyyhkiä naamaani olihan tämä minun rakas, ihana, ja upea hoitsuni. Naureskelin omille ajatuksilleni, ajattelin aika tylsästi ja jaarittelin päässäni jotain turhia. (Kuten nytkin muuten.. :D)

Tallille päästyämme vein Julmiksen karsinaan, otin riimun pois ja suljin oven. Laitoin riimu koukkuun, ja kävelin tammojen puolelle. Etsin hoitajien huoneen, ja sieltä vessaan. Meinasin kuolla nauruun vessassa nähdessäni naamani. Toinen puoli oli melkein jo kuivunut ja siksi vaalea ja kova. Toinen puoli taas ihan märkää ja löysää muta velliä. Pesin mutanaamioni pois, ja katsahdin housuihini. Ne olivat myös aika kuraiset, mutta vain aika, joten annoin niiden olla. Palasin takaisin tallin puolelle, ja otin mukanani pari porkkanaa ja harjaa. Julmiksen karsinalla annoin sille porkkanan ja aloitin harjauksen. Harjasin pölyharjalla koko hevosen, ja jossain puolessa välissä soitin äidin hakemaan. Tällä kesti aina hakeminen, joten kannatti soittaa ajoissa.

"No, hei hei sitten Julmis", mutisin Julmiksen korvaan ja annoin sille toisen porkkanan. Vein harjat pois ja otin reppuni. Pysähdyin kuin seinään, ja aloin hakkaamaan päätäni seinään. Repussa oli vaihtovaatteet, koska olin epäillyt jotain tällaista. Hetken päästä jatkoin matkaani äidin autolle. Tämä katsoi minua kummissaan istuttuani autoon. "Mitä sinulla on naamassasi? Mutaako?" Hän kysyi ja alkoi nauraa kuin jollekin tosi hyvälle vitsille. Hymähdin ja aloin miettiä Julmista. Kyllähän se Julmis ihan kiva oli, hauska nuori ori oikein. Kuin huomaamattani aloin jo odottaa seuraavaa kertaa, kun pääsisin Julmista tapaamaan.