Olen 1992 syntynyt opiskelija Oulusta. Asun
isän,
äitin sekä kahden nuoremman sisareni kanssa
Kiimingissä rauhallisella omakotialueella. Perheeseemme kuuluu
myös kolme koiraa, Harmaa Norjanhirvikoirat Pessi ja Robin,
sekä Australianpaimenkoira Krisse.
 Ensimmäinen
koira perheeseemme tuli vuonna 1996 Harmaan
Norjanhirvikoira Nipsu. Nipsun kanssa tehtiin enimmäkseen
vain hiekkakakkuja yhdessä hiekkalaatikolla. Se oli mahtava
koira,
joka ei koskaan karannut pihastamme. Kunnolla minulle selvisi
koiramaiset
harrastukset ja toiminta Pessin tullessaan meille 2002.
Pessin kanssa tutustuin koiranäyttelytoimintaan.
Enemmän Pessi on kuitenkin isäni
metsästyskoira. Silloin aloin jo miettimään
millaisen
oman harrastuskoiran haluaisin. Ihailin silloin kaikkia paimenkoiria,
mutta olin vasta 10-vuotias, joten vanhempani eivät suostuneet
hommaamaan meille harrastuskoiraa.. Varsinkaan kun paimenkoirat ovat
sisäkoiria. Toisaalta hyvä niin, ettei koiraa tullut,
että en saanut ikäni puolesta aikaan uuden sukupolven
ongelmakoiraa. Mutta niihin aikoihin tutustuin
ystävääni
Annaan, jonka isovanhemmilla oli belgianpaimenkoiria, joiden kanssa
sain treenailla - enimmäkseen näyttelyjuttuja.
Sitä vauhtia mitä innostus omasta harrastuskoirasta
yltyi,
myös vanhempieni kanta sisäkoirasta jyrkkeni.
Kingcharlesinspanieli Iitu
tuli
meille keväällä 2005 viikonloppu
vierailulle.
Iitun
omistaja halusi Iitun oppivan näyttelyesiintymisen, ja lupasin
opettaa sen. Kaikkien ihmeellisyyksien kautta kävi sitten
sillä tavalla,
että Iitu
jäi sitten meille viettämään
veteraanipäiviään. Kesällä
2005 astutimme
Pessin, ja meille jäi pentueesta Robin. Robin on todella
kiltti, nöyrä ja lähes stressitön
hirvikoira. Robinista ajattelin tekeväni tottelevaisuus- ja
agilitykoiran, sillä mahdollisuudet paimenkoiraan olivat
lähes kadonneet... Robinilla ei ollut aina
pääajatuksena ole
hirvet, vaan sen pystyi motivoimaan
tekemään myös kaikkea muutakin. Robinin
kanssa kävin kolme tottelevaisuus-kurssia ja
agilityssä kaksi kurssia. Robinin kasvaessa, siitä
tuli hiukan arvaamaton eikä se aina ollut hallinnassa.
Tähän vaikuttivat varmasti osana myös
syksyiset hirvenmetsästykset. Silloin tutustuin
ystävääni Marjoon, jolla oli siihen aikaan
neljä
australianpaimenkoiraa. Sain lainata hänen koiriaan junior
handler-kilpailuihin ja sain tutustua hänen kasvatteihin.
Touhuttuani paljon Marjon koirien kanssa ihastuin täysin
rotuun ja
päätin, että se oma koira joskus
tulevaisuudessa tulisi
olemaan australianpaimenkoira.
Koirien lisäksi urheilu on aina kuulunut suuresti osaan
elämääni. Hiihtoa on harrastettu
siitä lähtien kun pienimmät monot ovat
kaupasta löytyneet. Kesätreenaus lajina harrastan
suunnitusta. Suunnituksesta olen KLL PSM-04. Vuonna 2006 talvella
aloitin koirahiihdon Marjon innoittamana,
näin huomasin löytäneeni itselleni juuri
oikean lajin, jossa pystyn lyömään kaksi
kärpästä yhdellä iskulla - urheilun
ja koirat. Kilpailin Marjon koiran Lissun kanssa
ensimmäisen koirahiihtokilpailun maaliskuussa vuonna 2006.
Siitä se ajatus
sitten
lähti, kun ystäväni
valjakkohiihtäjä Minna
antoi minun kokeilla hänen saksanseisojaansa ladulla heti
kilpailun jälkeen. Sen jälkeen treenasin ja kilpailin
todella
aktiivisesti Minnan koirien kanssa. Saavutin seisoja Miron kanssa
koirajuoksusta SM-2 ja SM-3 mitallit, seisoja Ollen kanssa Viesti-SM-1,
seisoja Glûckin kanssa EM-3, sekä olen
Valjakkourheiluliiton
Vuoden 2008 koiraurheilija nuori!
Aktiivisen urheilun ohella ajatus omasta harrastus- ja kilpailukoirasta
säilyi.
Vuosien
suostuttelun jälkeen vanhempani suostuivat hankkimaan
harrastuskoiran minulle. Kun harrastin todella aktiivisesti
koirahiihtoa, yritin myös omaa saksanseisojaa, mutta sen
ottaminen
oli ehdoton ei, josta ei edes keskustella. Päädyin
siis
takasin Australianpaimenkoiraa, koska halusin nimeenomaan
tottelevaisuus- ja agilitykoiran. Tammikuussa 2007 meille saapui
Lissun tyttö musta karvapallero Krisse (Ghosteye´s
Christmas
Angel).
Krisse on tällä hetkellä projekti numero
ykkönen. Treenaamme yhdessä aktiivisesti
tottelevaisuutta, ja tällä
hetkellä Krisse on oikeutettu kisaaman tottelevaisuuden
voittajaluokassa. Välitavoitteena on silti hakea
vielä kaksi avoimen luokan tulosta TK2-koulutustunnukseen
saakka. Agilityn
aloitimme uudelleen kesällä 2011 kahden vuoden tauon
jälkeen ja
tammikuusta 2012 lähtien olemme kisanneet virallisesti.
Aikaisemmin olemme olemme kilpallet paljon junior handlerissa
mm. voitimme vuonna 2010 Pohjois-Pohjanmaan
piirinmestaruuden.
Koiraurheilun, Krissen ja opiskelun lisäksi teen paljon
ulkoasuja
ja
kotisivuja tietokoneella, sekä valokuvaan ja esitän
koiria
koiranäyttelyissä. Niistä
lisää alasivuissa, jonne pääset
yllä olevista linkeistä.
|
