virtuaalihevonen

takaisin edelliselle sivulle | Aweian hevoset-sivulle | Aweian pääsivulle

Minni, millainen hän on luonteeltaan? Kyseinen kysymys saattaa pyöriä päässäsi nähtyäsi tamman, joka kurottaa kaulaansa sinua kohden. "Uskallankohan edes koskea tamman silkinpehmeää turpaa?", ajattelet, mutta tamman hörähdettyä rohkaiset mielesi ja ojennat kätesi tamman kaunista päätä kohden. Tamma puhaltaa lämmintä ilmaa käsiisi ja uskallat astua eteenpäin askel kerrallaan hiljalleen tamman luo. Minni painaa päänsä syliisi ja torkkuu siinä huuli roikkuen. Selvästikin Minni on huomaavainen ja takuulla koko sydämestään lempeä ja sosiaalinen tamma. Haet hiljaa harjakopan satulahuoneesta, ja vaikka jätit karsinan oven auki, ei tamma silti tule sieltä, vaan odottaa kiltisti hoitajan paluuta. "Onpa huomaavaista", ajattelet, kun tartut kumisukaan ja alat pyörittää suurin, mutta pehmein liikkein tamman jo entuudestaan kiiltävää, joskin pölyistä karvapeitettä. Minni hörähtää uudemman kerran, selkeästi nautinnosta, jonka se kokee harjauksesta. "Voi kuinka pienestä tulet iloiseksi!", naurahdat tammalle, joka janoaa lisää harjausta - eri harjalla tottakai! Pölyharja irroittaa Minnin karvapeitteestä pienetkin pölyhiukkaset ja saavat sinut yskimään. Lempeästi Minni tönäisee sinua selkään, kuin sanoen: "Lopeta jo yskimästä, mennään ratsastamaan!"

Haet satulan ja suitset satulahuoneesta ja viet ne karsinan eteen koukkuihin. "Äh! Unohdin puhdistaa kaviot!" murahdat itsellesi manaten huonomuistisuuttasi, ja kaivat harjalaatikosta pienen, harjaspäisen kaviokoukun. Minni nostaa ensimmäisen kavion ongelmitta. Tyytyväisenä lasket kavion maahan ja käyt seuraavan kimppuun. "Simpuran hevonen, nosta se jalka!", tiuskaiset Minnille, joka pitää tätä jalkaa maassa kuin tiiliskiveä. Hikisenä ja epätoivon valtaamana saat viimein kavion ylös ja puhdistettua sen. Kaksi muuta kaviota kulkevat rinnakkain toisen kanssa, eli tulta ja tuppuraa oli tiedossa ja olit menettää hermosi! Onneksi satulointi olikin jo helpompaa ja tamma muuttui taas tutuksi ja lempeäksi Minniksi, joka seisoi hievahtamatta eikä pahemmin pullistanutkaan kun kiristit tamman satulavyön. Minni nostaa päänsä korkealle, kun koetat saada sille suitsia. Taas (lyhyet) hermosi ovat kiristymässä, sillä pienenä ihmisenä on melkein mahdotonta saada kuolaimia suuren hevosen suuhun. Minni antautuu kuitenkin aika pian ja saat sen suitsittua. Jännittyneenä jo mietit millaisia jekkuja tamma keksii pääsi menoksi ratsailla. "Toivottavasti käyttäydyt hevosen tavoin!", puhelet tammalla kääriessä sen joka jalkaan valkoista tarrapinteliä. Työn tehtyäsi taputat käsiäsi innoissasi - ja Minni säikähtää. Tiedät siis onneksi jo nyt, että tamma säikkyy äkkinäisiä liikkeitä ja ääniä. "Toivottakaa minulle onnea", huudahdat muille tallin väelle häipyessäsi oviaukosta Minni vierelläsi.

Minni kulkee talutuksessa kiltisti kentälle asti ja huokaiset helpotuksesta siihen saakka, kunnes rymisten paikalle vyöryy hevoskuljetusrekka, jota Minni säikähtää niin, että hyppää puoli metriä sivuun ja siinä rytäkässä irrotat otteesi sen ohjista. Minni ei kuitenkaan lähde kovin kauas kentän laidalta, sillä se törmää maukkaaseen ruohotupsuun, sinun onneksesi siis. Saat tamman helposti kiinni ja talutat sen kentälle. Suljet myös portin, sillä tätä kouluhevosta ei niin vain saisi hyppäämään näin korkean aidan ylitse. Nyt siis mahdolliset karkumatkat on estetty lopullisesti. Kaarrossa kentän keskellä Minni seisoo rauhallisesti, kun lyhennät jalustimia ja laitat vielä satulavyötä muutaman reiän kireämmälle. Kiltti tamma odottaa, kun nouset sen selkään ja korjaat asentoasi. Vasta käskystä Minni lähtee uralle. Kymmenen minuutin kestävä alkukäynti on hyvin rauhallista, mutta mukavaa. Tamma selvästi lämpeää hyvin ja päätät ottaa hieman ravia. Kevyesti kuin lintu ikään tamma pyrähtää raviin. Pidätät hieman, sillä harjoitusravissa istuminen on muutoin perin hankalaa. "Sooosoo, Minni", puhut tammalle, joka ymmärtää puheesi hyvin ja pienistä ohjanliikkeistä se alkaa hakeutua peräänantoon. Ravaatte kolme kierrosta kumpaankin suuntaan, välillä voltteja tehden. Minni myötää selästään hyvin ja taputat sitä kaulalle. Tamma kuuntelee sinua ja heti pienistä laukkapohkeista se nostaa kauniin, sulavaliikeisen laukan, joka on tietysti kolmitahtista ja tasaista. "Minni, vai mitä että perusjuttuihin kyllästyy helpolla?", kysyt tammalta, joka kääntelee korviaan kiinnostuneena. Selvästi se on samaa mieltä kanssasi, sillä suoritat täydellisen laukkapiruetin sekä kokeilet hieman piaffea sekä passagea. "Mahtavaa!" huudahdat iloisesti. Paremmalla ratsuhevosella et taida olla koskaan ratsastanut? Tunnin ahkeran puurtamisen jälkeen hyppäät alas selästä ja taputat tammaa kiitokseksi. Minni kyllä tietää kuka on hevosten ystävä! Sitähän sinä ehdottomasti olet. © KV, kiitos!

© Aweia 2007-2009 / taustakuva © Squidfingers