© © ©

Kartano

Tulet kauniiseen, melkein autioon pihaan. Pihan talo on suuri, oikeastaan kartano. Tumma ruohikko repsottaa joka suuntaan kun kävelet lähemmäs nuorta tyttöä. Iso kaksikerroksinen tumma talo oli todella kaunis ja hyväkuntoinen vaikkakin todella vanhan näköinen. Pihatie on karkeaa kivikkoa, ja tien päässä kököttää vanha auto. Katselet taas tyttöä. Tämä tuntuu kuin pitävän kartanoa kotinaan. Tyttö heiluu tuulen tahdissa ja hyräilee hiljaa. "Hei" tyttö sanoo sinulle yht' äkkiä. "Öö. Moi. Kuka sä oot?" vastaat vaikeroiden. Olipa todella kohteliasta. "Olen Vea. Ja minun vanhempani omistivat kartanon. Nyt asun täällä yksin, melkein. Täällä asuu muutamia muita henkilöitä, ei monia. Haluatko sinä tulla asumaan tänne? tyttö vastaa ja katselee taloa. Huomat puiden takana olevan järven. "Kaunis paikka. Onko kartano vanhakin?" kysyt. Halusit todella tietää kartanosta lisää. "On, todella. En tiedä kuinka, mutta minun sukuni toinen sukupolvi on rakentanut sen tänne. Tosin surkeudeksi täällä on ollut monta remonttia." Vea vastaa. Haluat ehdottomasti jäädä tänne asumaan.