K.J Tuuriosuma
| Virallinen nimi | K.J Tuuriosuma VH-19270 |
| Sukupuoli | Ori |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Väri | Punarautias |
| Säkäkorkeus | 150 cm |
| Syntynyt, ikä | 18.02.2006, |
| Koulutustaso | VaB, 100 cm, 90 cm |
| Omistaja | Karmiini |
| Kasvattaja | Vibaja |
| Saavutukset | 4xLKV2, 3xirtoSERT, 5xJS, 2xKUMA |
Luonnekuvaus
Hoitaessa/Yleisesti: Tuppi on perusluonteeltaan kiltti, mutta kyllä siitä sähäkkyyttäkin löytyy. Välillä se tykkää pomotella toisia hevosia ja välillä vähän ihmisiäkin, jos sitä rupeaa pelkäämään tai väistelee sitä kun se irvistelee tai jotain muuta, niin silloin se käyttää vain hyväkseen sitä. Sen kanssa pitää siis olla napakka. Tuppi ei tee enää mitään jos huomaa, että tämä kaveri ei pelkääkkään minua, että mitä sitä turhia näytellä. Tuppi on myös aika persoonallinen otus. Se tykkää välillä tehdä jekkujansa hoitajalle, milloin mitäkin mitä sen päähän nyt oikein tulee.. Kun Tuppiin tutustuu hyvin, huomaa että se on aika hellyyden kipeä ja rakastaa rapsuttelua. Tuppi on myös melko kekseliäs, aidoistakin se välillä osaa karata, ja kiinni ei sen jälkeen heti anna, kunhan se on vähän ensin kiusannut kiinni ottajaa. Muuten laitumelta hakiessa yleensä antaa ihan kiltisti kiinni. Karsinassa hoitaminen ei suju aina hyvin, se välillä tykkäisi poistua paikalta tai muuten vain pyöriä ja luimia. Varusteiden laitossa ei ole sen suurempia ongelmia, että tämäkin yksilö osaa pullistamisen jalon taidon ja vielä melko hyvin. Suitsia laittaessa, se nostaa pään melko korkealle, mutta kuolaimet ottaa yleensä helposti suuhun. Harjaamisesta Tuppi ei niinkään välitä, paitsi se kammoaa välillä pään harjaamista, silloin se nostelee päätä ylös tai yrittää näykkäistä. Eli se on vähän herkkä sieltä päästään, jos osaa olla tarpeeksi rauhallinen, ehkä tämäkin toimenpide onnistuu. Tutummilla hoitajilla ei varmastikkaan enää temppuile niin paljon. Myös mahanalta harjatessa se nostelee takajalkojaan ja potkii niillä maata, jos harjaa liian kovalla harjalla. Jouhien selvitys onnistuu ihan hyvin. Kuten mainitsinkin Tuppi on aika mestari karkaamisessa ja harrastaa sitä välillä, karsinassakin se voi vaivihkaa avata riimunarua ja kun se on auki poistua kovaa karsinasta, sitä kannattaa pitää siis silmällä. Ja jos sitä ei uskalla ottaa sen jälkeen kiinni kun se on karannut, voi vierähtää pitkä tovi kunnes se viitsii antautua kiinni, koska silloin kun se on karkuun päässyt se voi esittää vähän, että nyt hän on todella ilkeä jos otat kiinni niin syön sinut! Mutta ei se sitten teekkään pitään korkeintaan luimii tai yrittää väistellä kiinni ottajaa. Tuppi tarvitsee siis napakan ja sellaisen hoitajan joka ei pelästy pienistä. Kavioita putsatessa se antaa kavion melko helposti, mutta ei pidä sitä paikallaan, se haluaisi riuhtoa sen aina pois, jos se saa monta kertaa riuhtaistua kavion pois putsaajan käsistä, niin sitten sitä on vielä hankalampi pitää. Sitten Tuppi pitää kaviota ylhäällä jos sen ei yksinkertaisesti anna riuhtoa.
Taluttaessa: Tuppi on melko helppo taluttaa, se kulkee vierellä, mutta jos siellä on joku mehevä ruohotuppu jonne se haluaa mennä, niin silloin se myös menee, silloin pitää vaan kiskoa aika kovasti. Tuppi osaa olla aika päättäväinen ja itsepäinen otus. No helpommin sen sitten siitä ruohotupulta pois saa. Portista se tykkää aina juosta sisälle tai ulos, mikä ei ole mikään hyvä tapa. Tai jos se kuulee virran äänen niin se loikkaa sille toiselle puolelle, suosittelen virran pois ottamista tämän toimen piteen ajaksi. Ei Tuppi kuitenkaan ihan mahdoton taluttaessa ole.
Kengittäessä/Eläinlääkärin kanssa: Tuppi on kokemattomalle kengittäjälle aika vaikea pala. Mutta kokeneempi saa sen varmasti kengitettyä. Se pyörii ja kiskoo kaviota. Juurikin se tekee sen tahallaan. Joskus se osaa olla nätistikkin. Eläinlääkärin se antaa käsitellä itseään melko hyvin, mutta aina rokottaessa sitä tarvitaan monta ihmistä pitämään, Tupista taitaa tuntua että ne piikit syö sen. Aina se olisi peruuttamassa tai vänkäämässä johonkin piikittämisen aikana. Se on rauhallisemmin jos joku tuttu ihminen johon se luottaa, pitää siitä kiinni ja yrittää rauhoitella sitä. Matolääkkeelle se sanoo aina ei. Se maistuu muka niin pahalle, että eihän sitä nyt voi suuhun laittaa. On tämä kuitenkin helpompi juttu kuin piikitys. Muita ongelmia ei ole vielä eläinlääkärin käynnillä tullut.
Lastauksessa: Tuppi menee helpommin autoon jos siellä on joku kaveri sen kanssa, mutta jos ei ole, niin siihen tarvitaan sitten jo vähän apu joukkoja. Ahtaaseen koppiin hurr.. siellähän voi olla vaikka mörköjä, noin se tuntuu ajattelevan. Lastaukseen pitää siis lisätä enemmänkin aikaa, jos on vaikka kiire jonnekkin. Kun ollaan menossa kotiin päin niin ei silloin lastauksessa ilmene ongelmia, se menee koppiin aika nätisti, mutta kotoa lähtiessä on toisin.. Ei se kuitenkaan pelkää lastausta, tai se esittää pelkäävänsä ,se vain "vähän" kiusaa ihmisiä. Tuppi on kuitenkin aika helppo hämätä rampille, koppiin ei enää hämäyskään auta. No ei se ihan mahdoton tapaus kuitenkaan ole.
Ratsastaessa: Tuppi on yleisesti reipas, mutta voi temppuilla ja vähän kokeilla ratsastajaa. Se kokeilee ensin onko sen pakko liikkua, siihen ei auta kuin napakat pohkeet ja vähän raipan napsautus. Eli napakka ratsastajakin tälle hepalle tarvitaan. Se joko jumittaa kokonaan, pyörii tai yrittää mennä muiden hevosten perään (jos tunnilla on muitakin hevosia yhtä aikaa). Tuppi ei ole siis kauhean herkkä pohkeille, niitä saa käyttää ihan napakasti. Suustaan se on sitten vähän herkempi. Tuppi pukittelee välillä, jos se innostuu vaikkapa laukassa. Laukassa se kyllä jaksaa intoilla, mutta muissa jutuissa ei sitten niinkään yhtään. Kun sitä ratsastaa alusta asti napakasti, niin ei ilmene ongelmia enää loppu tunnista, se osaa mennä myös nätisti, kunhan huomaa ensin, että tämä ratsastaja ei laske leikkiä, nyt onkin pakko mennä. Sille siis pitää näyttää, että ei ole muita vaihto ehtoja, kuin mennä eteenpäin. Peräänantoon Tuppi ei mene helposti, siihen tarvitaankin jo enemmän taitoa, mutta osaa se kyllä sen ja meneekin oikein nätisti jos osaava ratsastaja käsittelee sitä. Se vain tahtoo lusmuilla kaikista hommista. Joskus tuntuu ,että ratsastajille tulee enemmän hiki kuin hevoselle. Kuten sanoinkin Tuppi on reipas, laiskalta se saattaa vaikuttaa, mutta kun sitä oikeasti ratsastaa, niin ei se enää laiska ole. Se vain niin sanotusti säästelee itseään, jos on pakko, niin silloin se menee reippaastikkin. Laukassa voi siis innostua, ja osaa pukitella ihan isojakin pukkeja, välillä sen pukit kyllä on pieniä. Se myös ryntäilee laukkaan, että sen saa kunnolla kuulolle laukassa, niin siihen ei tarvita muuta kuin kunnon ratsastusta alusta asti. Tuppi on siis melko hankala ratsastatettava. Tuppi voi välillä keksiä jotain mitä se voisi pelätä, ja silloin sännätä johonkin, ei se sitä välttämättä oikeasti pelkää, kunhan keksii vain jotain hauskuutta itselleen. Ei se oikeasti pelästy helposti. Ainakin talvella kun virtaa löytyy enemmän niin "säikähtely" kuuluu sillä ratsastaessa asiaan. Tuppi osaa totella myös ääniapuja, eikä se suustakaan mikään hankala ole, kääntyy helposti ohjalla, mutta enemmän se kuitenkin kääntymiseen jalkoja tarvitsee.
Maastossa: Tuppi on maastossa kuin toinen hevonen, se innostuu aina maastossa olemisesta, eikä jumittelusta tai hidastelusta ole merkkiäkään, se on reipas ja eteenpäin pyrkivä silloin. Varsinkin laukassa.. Maastossa Tuppi tarvitsee sellaisen ratsastajan joka osaa hallita sen myös laukassa, jolloin se intoilee. Mutta maastossa se tykkää olla ja se okin sillekkin mukavaa vaihtelua. Maastossa ei edes säiky turhista. Pitää vain olla varuillaan, että Tuppi ei sitten laukassa lähde omille teilleen. Jos vauhdin antaa kiihtyä niin se varmasti myös lähtee omille teilleen, mutta jos pitää tasaisen vauhdin ja koko ajan hevosen tuntumalla niin ei se mihinkään häviä.
Esteillä: Tuppi on myös esteillä innokkaampi, esteet on yksi sen intohimo ja välillä se saattaa vähän kuletella kuskia esteeltä toiselle, niinkuin se muka tietäisi paremmin minne pitää olla menossa. Radalla ainakin se tarvitsee aika voimakkaita apuja, että Tupin saa menemään varmasti sille esteelle mille sen haluaa. Se nimittäin innostuu niin, että ei välttämättä enää ota pieniä apuja niin tosissaan. Pomppua ja kapasiteettia kyllä löytyy isommillekkin esteille, kunhan kuski on vain sellainen, joka pysyy myös sen hypyissä mukana, koska sen hypyt ei ole niitä tasaisimpia.. Vauhti on kuitenkin sille tärkeintä esteille, ja vauhtia pitääkin vahtia eniten esteitä hypätessä. Kun se näkee esteen edessään niin korvat kääntyy hörölle ja jalat kovaan laukkaan. Kun Tupilla enemmänkin hyppää, niin ei se silloin enää niin paljon intoile ja tulee vähän rauhallisemmaksi. Tietenkin Tuppi tulee tyytyväiseksi kun sitä taputellaan, vaikka hyppy ei olisi mainio ollutkaan. Sillä on vielä vähän oppimistä esteillä, vaikka se ei osaisikaan ihan erinomaisesti sitä hyppyä tai vaikka pudottaa, ole sinä sille kiltti, että Tupillekin tulee hyvä mieli aina hyppäämisen jälkeen. Mutta niinhän sille aina tuleekin, hyppääminen on niin mukavaa Tupista. Se ei harrasta kieltämistä ennen estettä, mutta jos este on vähän erikoisempi, se voi hidastaa vauhtiaan ja katsoa sitä sitten tarkempaa tai mennä ohitse, sen kanssa pitää opetella vähän näitä erilaisempia esteitä ja niille lähestymisiä. Kisoissa on hyvä antaa vähän tutustua lähemmin "kummallisiin" esteisiin. Maasto esteitä ylittelee vauhdilla ei se ole sen erikoisempi kuin tavallisestikkaan. Pienemillä esteillä kuten ristikoilla, se ottaa vaan reippaan vauhdin ja laukkaa ne isoilla askelilla ylitse korvat hörössä. Se tykkää näytellä este hyppy taitojaan muille, vaikka hyppy ei aina menisikään ihan tip top niin Tuppi on ylpeä itsestään, itseluottamusta ei siis tältä hepalta puutu.
Kilpailuissa: Jos on kouluratsastuskilpailut Tuppi on vähän hermona jos ratsastajakin on, koska se ei itse niinkään välitä kouluratsastuksesta. Verkassa pitääkin olla tarpeeksi napakka, että itse rata menisi sitten hyvin. Se ei kuitenkaan hermoile radalla tai yleisön vuoksi enempiä. Uudessa paikassa se saattaa vain olla enemmän varuillaan ja katsella horvat hörössä ja valppaana joka puolelle. Esteradalla Tuppi ei piittaa mistään muusta kuin esteistä, ihanaa saa hyppiä! Se ei oikein ymmärrä edes kisojen syytä, mutta nauttii ainakin hyppäämisestä vaikka ei sitä palkintoa tulisikaan. Muut hevoset kannattaa kiertää kisapaikalla kaukaa, koska tämä herra haluaa tehdä aina toisiin tuttavuutta, joka ei olisi ehkä siinä tilanteessa ihan hyvä juttu. Muut hevoset on siitä kiinnostavia, varsinkin hyvännäköiset tammat.
Suku
|
i. LNA Eemeli KTK-II, KRJ-I, YLA1 |
ii. Syreenin Hapanlimppu |
|
e. NRD Jessika
|
ei. VIR MVA Ch Nerian Eemil |
Tupin isänisä Syreenin Hapanlimppu oli myös menestyksekäs ori herra. Vaikka siitä ei tiedetäkään melkein mitään, voidaan päätellä sen olleen kiltti ja rehellinen suomenhevonen. Sen suvusta löytyy mm. Virvatulen Virsukka, joka kantakirjattiin III-palkinnolla.
Tupin ee. Ch Purppuran Tuliharja on kuvankaunis suomenhevostamma. Näyttelyissä kierrettyään se on ansainnut seuraavat nimikkeet: MVA-SERT, 4 x irtoSERT. Tamma omaa hyvän rakenteen, kuten näyttelytuloksista huomaa, mutta sillä on myös valloittava luonne. Se on hyvin itsenäinen, eikä välitä rapsutuksista tai ylimääräisestä lääppimisestä, mikä on kyllä aika harvinaista, varsinkin suomenhevosten kohdalla. Ne kun yleensä rakastavat olla huomion keskipisteenä. Ratsastaessa tamma on unelma, ja se loistaa varsinkin kouluratsastuksessa. Sillä onkin uskomattomat 30 sijoitusta koulukisoissa, estekisoissa 22 sijoitusta ja muissa kilpailuissa 17. Jälkeläisiä "Ullalla" on 4, joista kolme on tammaa ja yksi ori. Ne kaikki ovat erikoisia yksilöitä.
Emänä toimii suomenpienhevostamma NRD Jessika, alias Jessi, joka on yleispainotteinen. Jessi on Koistilan Suomenhevosten kasvattama, luonteeltaan siis hyvin kiltti ja varma. Ratsastaessa tamma on kuuliainen ja reipas, eikä kovin herkkä. Tyypilliset suomenhevosen piirteet. Jessi hypäää ratana 80cm ja osaa koulua jopa niinkin vaikean radan, kuin VaA. Tämä on suomenhevoselle jo aikamoinen saavutus, siitä saamme olla ylpeitä. Jessi on kisannut sekä koulu- että estekisoja, mutta mukaan mahtuu myös kenttäkisa ja maastoestekisa. Sijoituksia on tullut varsinkin estekisoista, myös koulussa tamma on pärjännyt mukavasti. Jälkeläisiä Jessillä on Tupin lisäkis kaksi, tamma ja ori. Jessi on nyt vasta 10-vuotias, joten antoisia kisakausia riittää vielä kauan.
Ei. VIR MVA Ch. Nerian Eemil on raamikas ja komea ori. Sivut juuri nyt hukkateillä, tästä lisää myöhemmin...
Emänemä Oljenkorren Morrena oli tyypillinen suomenhevonen, vaaleine harjoineen ja karvoineen. Tamma oli kuitenkin hyvin kapasiteetikas, hyppäsi 120cm ratana ja koulua taitoi myös hyvin. Yleisesti "Morrena" oli rauhallinen, kiltti ja eteenpäin pyrkivä. Tällä tammalla oli varmasti mukava ratsastaa, sillä se oli kuuliainen ja keskittyi jokaiseen tehtävään täysillä. Melko lyhyen elämänsä aikana, tamma ehti näyttämään taitojaan lukuisissa kilpailuissa, sijoituksia tammalla on 20, voittoja muutama. Morrena ehti pyöräyttää maailmaan yhteensä kahdeksan hieno varsaa, joista kaksi on oreja ja muut tammoja. Morrena kuoli suolisolmuihin aika nuoressa iässä, 11-vuotiaana. © Nora
Kilpailut (vain sijoitukset)
Voittoja 3, sijoituksia 17
Ranking-pisteet: (Vuonna 2007)
KRJ: 32rp.
ERJ: 98rp.
Porrastettujen kilpailuiden sijoitukset on keltaisella!
Kouluratsastuskilpailut
03.10.2006, Kutsu, KRJ, Helppo C, 1/40
05.10.2006, Kutsu, KRJ, Helppo B, 5/152
11.11.2006, Kutsu, KRJ, Helppo C, 6/50
07.11.2006, Kutsu, KRJ, Helppo B, 6/51
29.06.2007, Kutsu, KRJ Vaativa B, 1/32
08.09.2007, Kutsu, KRJ, Vaativa B, 2/35
06.09.2007, Kutsu, KRJ, Helppo A, 6/45
Esteratsastuskilpailut
20.11.2006, Kutsu, ERJ, 60cm, 5/50
12.04.2007, Kutsu, ERJ, 70cm, 2/15
13.04.2007, Kutsu, ERJ, 90cm, 1/20
20.06.2007, Kutsu, ERJ, 100cm, 2/22
07.09.2007, Kutsu, ERJ, 100cm, 2/22
07.09.2007, Kutsu, ERJ, 110cm, 3/16
20.09.2007, Kutsu, ERJ, 80cm, 3/82
20.09.2007, Kutsu, ERJ, 70cm, 3/89
Muut kisat
04.10.2006, Kutsu, MEJ, 30-50 cm, 4/30
17.11.2006, Kutsu, SUJ, 5km/6r, 6/36
15.05.2007, Kutsu, NJ, 2/11 LKV2, irtoSERT, JS
17.07.2007, Kutsu, NJ, 2/13 LKV2, irtoSERT -> KUMA, JS
17.07.2007, Kutsu, NJ, 2/13 LKV2, irtoSERT, JS
20.07.2007, Kutsu, NJ, 2/12 LKV2, irtoSERT, JS
Valmennukset
14-15.08.2007 Este-ja kouluvalmennus YT Stable Dahlessa
Koulu: Huhhuh, Tuppi on ainakin innokas hevonen. Huomaa että laukkatyöskentelyt olivat ajankohtaisia teidän kohdallanne. Ori on hieman niskoitteleva ja yrittää juosta alta pois. Ratsastajana olet tottunut käsittelemään hevostasi ja pienten alkuvaikeuksien jälkeen meno oli helpon näköistä. Ratsasta hevosen takaosaa aktiivisemmaksi, jopa liioitellusti. Tavoittele korkeampaa muotoa niin liikkuminen laukassa on helpompaa, mielummin hieman liian korkealla kuin luotiviivan takana. Töitä on vielä, mutta jatka samaan malliin. / Esteet: Tuppi heräsi selvästi esteillä, vähitellen se rupesi keskittymään aidosti tekemiseensä kolauteltuaan jalkojaan milloin mihinkin. Ori hyppää hyvin jahka pääsee siististi lähestymään estettä. Laukka pitää saada 110% tasapainoon ja kontrolliin. Viimeiset suoritukset erinomaisia, älä anna sen tuijotella vettä.
Jälkeläiset
| Syntymäaika | Sukupuoli | Varsa | Emä |
| 07.11.2006 | tamma | Mikajan Tuuriton | Sokerikorpun Keijutar |
Kuulumisia & tulevaisuutta
Tupilla on tarvittavat sertit Ch arvonimeen, se anotaan heti kun ehditään. Tuppi astui yhden tamman.
Tulevaisuudessa ainakin yleislaatuarvosteluun.
Arvosteluja
Ei vielä arvosteluja
© -
Ulkoasu © Isabella Salovaara, koodaus © Piia Lerkki 2007 » Sivun alkuun
