IN MEMORIAM
edesmenneet ystäväni sateenkaarisillalla
my beloved friends in rainbow bridge
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
Niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
Sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua.
Sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
Rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
Kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
Mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
Se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
Niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.
(kirjoittaja tuntematon)
Niin vihreä se portti oli ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
Siitä mahtui kulkemaan läpi vain harvassa ja yksitellen.
Se oli taivaan portti pois Satumetsästä.
Ja sen portin läpi kulkivat kerran kaikki koirat,
niin rauhallisena mieleltään, kevyesti askeltaen.
Portin takana oli ikuinen meri ja suuremmat metsät
.Se oli uusi kaunis maailma, satujen koirataivas.
Kerran iltana rauhaisana, portin luokse kulki koira
.Ei vanha iältänsä, mutta uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki, kulki ikuisuuden portilleniin pienelle portille,
josta läpi kuljettiin vain yksin.
Näki valon ja ihastui siihen, niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni, mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.
Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt,
pieni koira,se muuttui kevyeksi aivan,
niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
Valo kaunis teki sen taas nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan, odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on koirani mennyt siitä portista...
Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat.
Miksi suren, miksi itken niin paljon?
Koirani on rauhallinen ja tyyni.
Sen on hyvä olla.
-Tuntematon-
pohjanpystykorva narttu
ROOSA 1992-2005
ensimmäinen oma koirani.
rekisteröitiin 2 vuotiaana rotuunoton kautta (josta syystä sukutaulu tuntematon)
ja ensimmäinen rotunsa edustaja virallisissa agilitykisoissa suomessa(AGI3).
kävimme myös TOKOssa yhden ykköstuloksen verran todistamassa vääräksi väite: "ei pystykorvaa voi kouluttaa".
sai näyttelyistä sertin 13 vuotiaana ollen myös rotunsa paras 4:stä.
Roosa vietti noin puolet elämästään äitini koirana ja sai olla siellä ainoana koirana kaiken huomion keskipisteenä ottaen siitä
kaiken irti ;)
australiankarjakoira uros
FIN MVA HK3 JK1 lte+198
CATTLEFARM`S HOPED BLUE BOY "UKI" 1997-2002
Petron isä ja ensimmäinen rotunsa edustaja virallisissa valjakkohiihtokisoissa suomessa.
Ukin kanssa aloitin hakuharrastuksen joka on myöhemmin osoittautunut rakkaimmaksi lajikseni.
Tämä koira opetti minulle todella paljon.
Lepää rauhassa Ukkeli ja kiitos kaikesta.
