Ishin hahmot

Svalah

Nimi: Svalah
Kutsumanimi: Svala
Sukupuoli: narttu
Laji/Rotu: Susi (Tundrasusi, Canis Lupus Albus)
Ikä: 2 vuotta
Lauma: Edera
Lahkolaisuus: kiinnostunut

Ulkonäkö
Svala on lihaksikas ja jäntevä narttu, jonka hartiakorkeus on noin 75 senttimetriä. Narttu on ruumiinmalliltaan suorakaidemainen ja tasapainoinen, mutta hieman normaalia narttua raskasrakenteisempi. Turkki on keskipitkää ja pohjavilla erittäin paksu. Pääväriltään turkki vaihtelee eri harmaan ja ruskean sävyissä sekä vaaleammin merkein. Turkin pohjaväri on hopeanharmaa, jota esiintyy kasvoissa, rinnassa, kyljissä ja takareisissä. Kyljissä kulkee astetta vaaleamman harmaat juovat kyljen suuntaisesti ja melkein valkoiseen viittaavaa harmaata juovana lavasta takapuoleen saakka, korvien ulkopinnat sekä etutassut. Selässä, hännän päällä ja kasvojen reunoilla kulkee tummanharmaata. Punaruskeaa löytyy etujalkojen etuosasta aina puoleen sääreen saakka, laikkuna rinnasta, takareiden etuosasta sekä kasvoista silmien yläpuolelta lähtevinä kaarevina kuvioina. Beigeä nartulla on etujalkojen takaosassa, vatsassa, sukkina takajaloissa ja paksuna raitana keskellä kasvoja kirsusta lähtien aina silmien väliin saakka. (Kasvojen merkit kts. kuva!). Nartun silmät ovat syvän ruskeat ja kynnet vaaleat. HUOM! Ihmisen ammuksen jäljiltä narttu linkkaa hyvin lievästi oikeaa takajalkaansa, mutta vanha vamma ei vaikuta nartun muuhun toimintakykyyn tai esim. taistelutilanteisiin.

Luonne

Isken moran pöytään ja tartun sit mikkiin, oottekste valmiit juttu on taatusti sikkii.
Trippi mun messissä pimeälle puolelle,
älä stressaa kaikki me kuolemme.
Yhdet vielä juonemme hukutamme huolemme,
vaikka välil sattuu haavamme nuolemme.
Pitäkäämme puolemme jatkakaamme matkaa mun riimit
on synkkii mut joka stoori faktaa ja mä jatkan ei paikal ole valtaa ei kaikki sitä fiilaa et mun riimeis väkivaltaa.
Tätä se vaan on vaikka tuntus raa'alta ku osa nuoruuden frendeistä löytyy maan alta.
En muuta tätä maailmaa ei multa löydy valtaa tuuli puhaltaa seuraan taka-alalta
ja sanon sanan alta revin auki mun sydäntä.
Vaikkei aina tunnu hyvältä mä raastan ja syvältä

Pelko ja viha on vittumainen yhdistelmä

Svala on erittäin dominoiva ja temperamenttinen persoona, joka ei kestä muiden määräilyä tai pompottelemista vaan protestoi vahvasti kaikkia sääntöjä ja normeja vastaan. Vankeudessa eläminen on herättänyt nuorikossa raisun kapinallisen, joka ei koe tarvitsevansa mitään eikä ketään. Laumassaan narttu ei välitä lauman yleisistä mielipiteistä eikä koe tarvitsevansa enää lauman tuomaa rutiinia ja turvaa elämäänsä, mutta haluaa kuitenkin kuulua laumaan, mikä sotii hyvin selkeästi tämän elämänfilosofiaa vastaan. Taitavana metsästäjänä ja taistelijana narttu selviää hyvin omillaan ja haluaa asioiden myös pysyvän sillä tavalla. Svalaa on turha yrittää hallita ja varsinkin vahvaluonteiset nartut saavat hänet näkemään punaista. Välienselvittely tapahtuu yleensä hyvin kiivaasti ja usein myös varsin väkivaltaisesti, eikä narttu säästele sanojaan tai tekojaan toisen iästä, arvoasemasta tai fyysisestä olemuksesta riippumatta. Svala ei ole eläessään hävinnyt kaksintaistelua, ja narttu luottaakin omaan fyysiseen kuntoonsa kuin kallioon. Uroksien kanssa narttu tulee huomattavasti paremmin toimeen eikä narttu yleensä haasta vahvempaa sukupuolta. Uroksia kohtaan Svala tuntee hyvin suurta vetoa, mutta hyvin harvoin lähtee itse tekemään aloitetta edes keskustelutasolla, vaikuttaen siksi varsinkin aluksi usein hyvin etäiseltä.

Svalan luonne ei ole aina ollut sitä, mitä se on tänä päivänä. Nuorena Siperiassa laumansa kanssa rauhassa elänyt nuori narttu oli vakavamielinen ja vastuuntuntoinen laumalainen, joka oli ahkeruutensa ja oikeamielisyytensä vuoksi hyvin pidetty laumassaan, vaikkei nuoren ikänsä vuoksi juurikaan ehtinyt olemaan laumalleen hyödyksi. Menneisyys kuitenkin on tuhonnut nuoren suden kehittyvän luonteen lopullisesti ja tuonut tilalle vain vihaa, pelkoa ja katkeruutta. Svala ei kykene käsittelemään kokemaansa ja sen tuomaa tuskaa, vaan sivuuttaa tunteiden käsittelemisen kohdistamalla raivonsa ja katkeruutensa niitä kohtaan, joiden uskoo tehneen itseään kohtaan väärin, toisin sanoen lähinnä koirien ja ihmisten. Näihin elämänmuotoihin Svala suhtautuu jyrkän vihamielisesti ja aggressiivisesti, pyrkien tuottamaan koirille, koirasusille ja ihmisille mahdollisimman tuskaa ja kärsimystä. Svala ei myöskään kykene ymmärtämään, kuinka joku susi voi risteytyä vapaaehtoisesti koiran tai koiran verisen kanssa, eikä todellakaan aio kantaansa asiasta muuttaa. Hänestä koirat ovat ihmisen tahallisesti muovaamia orjia, jotka toteuttavat vain isäntiensä sairaalloisia mielihaluja. Pahojen kokemuksien jälkeen susineidolla ei ole minkäänlaista halua nähdä tai kuullakaan koirista tai niiden sukulaisista, mutta jos mokoma sattuu tulemaan vastaan, pyrkii Svala päästämään tämän päiviltä mahdollisimman nopeasti. Veistänsä taidokkaasti käyttäen on Siperian kasvatti murhannut raa'asti useita tielleen sattuneita koiria ja onpa narttu käynyt ihmistenkin kimppuun niitä kohdatessaan. Katkeruus on kietoutunut nartun sydämen ympärille kuin vaippa, peittäen alleen kaikki muut tunteet tieltään.

Yleisesti ottaen nartun luottamus muihin on hyvin hataralla tolalla menneisyyden tapahtumien vuoksi ja nartun epäilevän ja skeptisen luonnon sulattaminen voi olla hyvinkin pitkäpiimäinen prosessi. Svala epäilee jatkuvasti jonkun haluavan hänelle pahaa eikä usko enää kenenkään luontaiseen ja vilpittömään hyväntahtoisuuteen. Svala myös ilmaisee epäilyksensä yleensä hyvin topakasti ääneen, laukoen ajatuksensa suoraan päin naamaa suuremmin kursailematta. Epäluuloisuuden lisäksi nartun itsensä mielestä epäilyttävät eleet voivat laukaista nartussa hyvin vahvan puolustusreaktion, joka yleensä saa Svalan hyökkäämään toisen kimppuun ja yleensä ensin alistamaan toisen, minkä jälkeen narttu yrittää sitten uhkailemalla ja satuttamalla saada toisen paljastamaan mahdolliset aikeensa. Usein epäilykset ovat täysin turhia, mutta harvoin narttu on jäänyt tarpeeksi pitkäksi aikaa miettimään, jotta olisi tämän tajunnut.

Mikäli Svalan luottamuksen kuitenkin onnistuu saamaan puolelleen, saattaa toinen löytää pienen palan nartun luontaisesta luonteesta. Edelleen omaa tilaansa kaipaava narttu on kuitenkin sisältä ennen kaikkea rikki: se on menettänyt luottamuksensa kaikkeen elävään ja elää yksin pimeässä yksinäisyydessä. Riippumattomuus muista on pelkkä suojakuori, jolla narttu suojelee itseään menneisyytensä haavoilta ja kolhuilta, ja väkivaltaisuus pelkkä pelon jatkumo (hyökkäys on paras puolustus, kuten sanotaan). Syvällä sisimmässään Svala kaipaisi luotettavaa toveria, yhteisöä tai rakastettua, joka kykenisi omalla tasaisuudellaan hieman rauhoittamaan Svalan räjähtävää temperamenttia ilman turhaa komentelua, joka vain raivostuttaisi narttua entisestään.

Isä: Roug
Emo: Nielan
Sisarukset: Gouran, Ragor, Sorav, Kytav

Pitää:
Ystävät:
Neutraalisuhtautuminen:
Ei pidä:
Intiimit suhteet:
Viholliset:

Menneisyys

Svala syntyi keskikokoiseen susilaumaan alfaparin pentueeseen Pohjois-Siperiaan. Svala oli sisaruksistaan keskimmäinen ja ainoa narttu, ja jo lapsuuden leikit isompien ja vahvempien veljien kanssa kehittivät hyvän pohjan vahvalle lihaksistolle. Kasvettuaan nuorikko pyrki aina miellyttämään vanhempiaan ja muuta laumaansa, osallistuen lauman töihin innokkaasti jo varhaisella iällä, unohtamatta rajuja painiotteluita veljiensä kanssa. Vuoden iässä narttu oli jo osallistunut metsästysretkille ja löytänyt oman paikkansa lauman tiukassa hierarkiassa. Laumassa ainoastaan alfapari lisääntyi ja useimmiten pennut joko tyytyivät osaansa lauman rivijäseninä, vaihtoivat laumaa tai perustivat oman lauman iän kartuttua. Svala valitsi jäädä rivilaumalaiseksi omaan laumaansa, kun taas veljet jättivät lauman n. vuoden iässä.

Syvällä Siperian metsissä elellyt lauma oli tottunut ihmisten satunnaisiin käynteihin, eikä kukaan suuremmin ihmetellyt ihmisten saapumista. Tällä kertaa kyseessä eivät kuitenkaan olleet ohikulkevat matkalaiset tai luonnontutkijat, vaan jotain aivan muuta. Tundrasusien muodostamassa laumassa oli suuri osuus valkeaturkkisia susia, jotka kiinnostivat salametsästäjiä. Niinpä vuoden ikäinen Svala koki elämänsä järkytyksen, kun salametsästäjät koirineen yllättivät lauman eräänä aikaisena aamuna, teurastaen raa'asti kaikki vaaleaturkkiset lauman jäsenet. Ne muutamat tummaturkkiset sudet, jotka jäivät jäljelle, suljettiin häkkeihin ja pakattiin pimeään hurisevaan paikkaan matkalle kohti tuntematonta. Peloissaan Svala aloitti elämänsä ensimmäisen matkan kohti etelää.

Tietämättään Svala oli matkalla kazakstanilaiseen eläintarhaan, jonne venäläiset salametsästäjät olivat ylijääneet sudet myyneet. Auto, johon sudet oli pakattu, pysähtyi lopullisesti vasta määränpäähänsä, jossa sudet heitettiin pieneen häkkiin useiden muiden susien sekaan. Suurin osa häkissä elävistä susista oli jo tottunut häkkielämään ja menettänyt samalla elämänhalunsa. Eläintarhassa vallitsivat ihmisten säännöt:jos kapinoit, sait kepistä. Svala tajusi tämän ja viha ihmisiä kohtaan kuohahti nuoren suden sisässä. Jo ensimmäisenä päivänä narttu kieltäytyi ihmisten tarjoamasta ruoasta ja yritti puraista hoitajaa, saaden kepistä heti ensi töikseen. Nälkä pakotti nartun syömään, mutta ihmistä kohtaan noussut aggressio vain nousi ja nousi. Jokainen ärähdys, näykkäisy, naarmu ja hyökkäys ihmistä vastaan sai aikaan entistä kovemman löylytyksen nartun niskaan.

Kaikesta huolimatta Svala ei menettänyt elämänhaluaan, mutta viha ja katkeruus jäytivät sen mieltä, ja lisättynä pelkoon hoitavia ihmisiä kohtaan, oli pommi jo lähes valmis. Nartun onnistui haastaa lauman aiempi johtaja ja voittaa tämä ihmisten hoteissa jo vuosia ollut narttu. Yrityksistään huolimatta nuori kapinallinen ei kuitenkaan saanut laumaa mukaan huimaan suunnitelmaansa, jonka tarkoituksena oli tappaa heitä kaltoin kohtelevat ihmiset ja paeta. Nuorikko ei kuitenkaan luovuttanut: jos kukaan ei auttaisi häntä, hän tekisi sen yksin. Eräänä päivänä Svala hyökkäsi hoitajan kimppuun repien tämän kasvot lähes tunnistamattomiksi. Lisää ihmisiä kuitenkin tuli, ja kohtalon hetki näytti hetken jo tulleen tuoreelle (ja hyvin nuorelle) johtajanartulle. Kauhuissaan lauman muut jäsenet, mukaanlukien Svalan entisen lauman selviytyneet, katselivat kuinka ihmiset raahasivat väkisin rimpuilevan ja täyttä kurkkua raivosta huutavan suden ulos häkistä. Haulikot olallaan.

Susi heitettiin henkihieveriin hakattuna ulos eläintarhan rajojen ulkopuolelle ja kun narttu yritti paeta, ampui eräs miehistä sutta kohden. Luoti osuikin narttua takareiteen ja harmaaturkkinen jäi makaamaan paikoilleen maahan. Varmana osumastaan yksikään miehistä ei lähtenyt tarkistamaan suden tilaa. Miesten kadottua näköpiiristä avasi Svala silmänsä. Aikansa nuorikko makasi paikoillaan, yrittäen selvitä tuskasta, joka riepoi sen kehoa. Illan hämärtyessä nuorikko könysi ylös, takajalkaansa linkuttaen, ja katosi metsän pimeyteen.

Takareiden paraneminen kesti kauan ja tulehduksen kiusaama haava märki pitkään. Jotenkin Svala kuitenkin selvisi ja halusi aloittaa matkansa kohti kotia. Tietämättä kuitenkaan lainkaan mistä oli tullut, lähti nuorikko tajuamattaan tyystin väärään suuntaan. Matkallaan nuorikko tapasi useita kulkukoiria, jotka narttu tappoi raa'asti ja jätti sitten lojumaan jälkeensä. Myös vastaantulevien ihmisten kimppuun narttu kävi surutta, toivoen aiheuttavansa tuolle kamalalle luontoäidin virheliikkeelle niin paljon tuskaa kuin vain mahdollista. Eräältä ihmiseltä Svala myös varasti tämän aseenaan käyttämän veitsen.

Aikansa matkattuaan tuli Svala meren rannalle. Tietämättä lainkaan, mikä meri oli ja minne tie sitä kautta johtaisi, yritti nuorikko päästä jäniksenä ihmisten laivaan piiloutuen erään laivan ruumaan. Laiva matkasikin jonkin aikaa, ja kaikki meni kuten suunniteltu, mutta kun laiva rantautui satamaan, ei sudelle jäänytkään aikaa jättää piilopaikkanaan toiminutta konttia. Jälleen ihmiset löysivät suden ja eläinsuojeluviranomaiset kutsuttiin paikalle poimimaan susi talteen. Narttu oli raivoissaan jouduttuaan jälleen häkkiin ja aggressiivinen käytös paheni entisestään. Pelkonsa tuoman aggression voimin Svala hyökkäili ihmistä kohti jo häkkikaltereiden läpikin.

Eläinsuojeluihmiset olivat saaneet hyvän tarjouksen eräästä luonnonpuistosta, joka oli tarjoutunut ottamaan Svalan susilaumansa lisävahvistukseksi. Tätä Svala ei kuitenkaan tiennyt eikä ymmärtänyt, vaan epätoivoisena narttu katseli häkistään kuinka se kannettiin lentokoneen ruumaan. Lentokoneen äänet olivat viedä nartulta järjen ja hädissään narttu ulvoi yksinään, peloissaan, vihaisena ja katkerana. Tuska kuitenkin loppui lyhyeen, sillä yhtäkkiä koneistossa räjähtivät punaiset lieskat ja kone alkoi syöksyä kohti maata.

Kone rysähti mereen valtavalla paineella, hajottaen koneen runkoa ja sisältöä pahoin. Samoin kuin Svalan häkin. Nartun onnistui kuin onnistuikin selvitä pudotuksesta ja keskellä merta koneen osien seassa pärskien nuorikko suuntasi päämäärättömästi pois koneen jäännöksien läheltä. Mitä kauempana se olisi ihmisistä, sen parempi. Uiminen kuitenkin kävi nartun voimille, eikä kilometreihin näkynyt mitään muuta kuin aavaa, aallokkoista merta. Lähes toivonsa menettäneenä nuorikko oli jo valmis luovuttamaan, kunnes ruskeat silmät kiinnittyivät kaukaisuudessa häämöttävään näkyyn: saari.

Viimeisillä voimillaan suden onnistui kuin onnistuikin päästä saaren rantaan. Väsyneenä, uupuneena ja nälkäisenä rojahti narttu kyljelleen matalaan rantaveteen, mielessään vain yksi asia: hän oli elossa. Narttu sulki silmänsä ja vaipui uneen Andriaanan rantahietikolle, liian uupuneena edes ottamaan selvää missä oli ja miksi.

Muuta

Svalan luonne lähti kehittymään Steen1:n kappaleen ”100% vihaa ja väkivaltaa”-kappaleen pohjalta, vaikka täysin hullua tappajaa ei neidosta tullutkaan.
Svala-nimi oli mielessäni jo pitkään bongattuani sanan kauan sitten. En ollut tietoinen, että ”svala” on ruotsinkielinen sana, mutta saatuani siitä tietää, päätin olla välittämättä tiedosta.