L U O N N E
MT Aurora hurmasi minut täydellisesti vieraillessani Metsätähdessä ja Aura jäi minulle todelliseksi pakkomielteeksi. Lopulta annoin periksi pakkomielteelleni ja muutaman päivän kuluttua puristin pienen, uteliasluontoisen tammavarsan riimunnarua kädessäni ja löysin itseni houkuttelemasta itsepäistä pikkutammaa traileriin. Pienestä pitäen Aura on tiennyt mistä naruista vetää jos haluaa ihmisten huomion itselleen ja pitää muutenkin komennon mielellään omissa kavioissaan.

Aura käyttäytyy hoitaessa yleensä kauniisti ja varsin mallikelpoisesti, muttei siedä ylimääräisiä ihmisiä ympärillään heilumassa. Auralle mieluinen hoitorytmi olisi yksinkertaisesti harjaus - satulointi - ratsastus ja loppupäivä rentoutuen tarhassa. Siksi kisoja edeltävä päivä onkin Auralle varsin kammotusta, koska ensinnäkin neiti joutuu kastelemaan hienostuneet kavionsa kun hänet pestään mäntysuovan kanssa korvistä takakavioihin asti, sen jälkeen vielä mahdollisesti taiteillaan harjaan letti tai pahijmmassa tapauksessa verkko. Tamma kuitenkin selviää henkisestä loukkauksesta mitä loistavimmin.

R A T S A S T U K S E S S A
Aurora on taatusti syntynyt estesatula selässään. Rataesteillä kapasiteetikas estetamma näyttää kaikki taitonsa huimista lähtökiihdytyksistä upeisiin, kissamaisen pyöreisiin hyppyihin jotka vievät tammaa eteenpäin kovaa ja korkealta. Tamma ei kuitenkaan ole ratsastettava parhaasta päästä vaan osaa niskuroida vastaan minkä kerkeää - koulutusvaiheessa Aura otti tavaksi kieltää esteelle ellei pidä pohkeita loppuun asti hyvin kiinni eikä tamma pääse nykyään enää tavastaan eroon. Hypätessään Aura kuitenkin hyppää rehellisesti ja vaikka se kuumenee roimasti esteradalla, on tamma suurin piirtein hallittavissa koko ajan.

Kouluradalla Auraa voi sanoa miltei laiskaksi. Ilman osaavaa ja paljon tahdonvoimaa omaavaa ratsastajaa Aura vain lontystelee kaula pitkänä radan läpi taipumatta lähes ollenkaan joka on varsin outo asia ottaen huomioon melko koulupainotteiset vanhemmat. Tamma yksinkertaisesti vaatii ratsastajaltaan ratsastusta eikä vain mukana matkustamista, muutaman kerran yhteistyön jälkeen alkaa kuitenkin homma sujua. Melko pian alkaa löytyä kaunis peräänanto Auran kanssa ja tamma alkaa käyttää myös takajalkojaan - tämän tehtyään tamma tuntuu kasvavan muutamia senttejä isommaksi ja esiintyvän sydämensä kyllyydestä.

Maastossa Aura on innokas, säpsähtelee tietenkin helposti äkkinäisiä asioita mutta harvemmin säikähtää niin pahanpäiväisesti, että yrittäisi poistua paikalta. Auralla on tapana työntää turpansa jokaiseen kivenkoloon ja kannon taakse nähdäkseen mitä kivaa sieltä löytyy. Mistä on tämä kaikki uteliaisuus peräisin, kukaan ei ole sitä mysteeriä selvittänyt.