Asun Kajaanin kaupungissa Kainuussa. Perheessämme on yhteensä neljä jäsentä + Benita eli äiti Tiina, isä Osmo, Laura (eli minä), pikkuveljeni Toni ja Benita. Benita on perheemme silmäterä eikä kukaan vie rakkaan törkyturvan paikkaa sydämmissämme. Erityisesti Osmo isän sydämmen Benita on vienyt. Tämä on jo vähän kiusallistakin mutta koiramme on myös aika lellikki mikä ei kuitenkaan haittaa perhettämme yhtään. Benita on tullut perheeseemme 2005 vuonna jolloin tämä oli jo kaksivuotias. Kasvattaja Anja Salmi etsi lamppuharjalle uutta kotia, koska tämä oli Anjan koiralaumassa (6 koiraa) alistettuna lauman alimmaiseksi ja sitä kautta tullut araksi ja pelokkaaksi. Nykyään tuo iloinen koiruus ei enää vierasta paljoakaan, mutta muutamat haukut ja mörähdykset on sanottava jokaiselle tuntemattomalle joka tulee joko meille tai menemme jonnekkin kylään. Haukkuminen onkin kaikkein huonoin tapa Benitalla. Joudumme käyttämään sillä haukkupantaa silloin kun jätetään törkyturpa yksin kotiin. On se ilo aina ratketa kun ensimmäinen koulusta tai töistä tuleva tulee kotiin. Silloin tuodaan puruluuta tai muuta jonka ensin näetään ja käsketään ulisemalla heittää esinettä ym. Benitan tullessa meille se ei leikkinyt ja nyt se oikein kaipaa välillä virikettä jonka joskus uhraamme leikkimiseen. Olemme huomanneet Benitan tykästyneen muihin kääpiösnautseriin, terrieriin ym. erityisesti Nelli parssoniin jonka kanssa Benitasta olisi aina mukava peuhata.