Miss Amazing Slowly "Amor", shetlanninponitamma, s. 3.4.2008 (katso ikääntyminen sivun lopusta), rt, sk 102cm, tuonti Iso-Britaniasta, VH-49735, om. mä,,..,,/Tattiliiga
Ko: Helppo A Re: 50cm Me: 40cm Irt.: 70cm Painotus: kouluratsastus
Kuvagalleria
Klikkaathan kuvaa, niin saat sen oikeaan kokoonsa ja näät minut aivan täysin omassa persoonallisuudessani...
Luonnekuvaus
Heippa vaan, te kaikki kurjat kuolevaiset! Minä olen Miss Amazing Slowly, tutummin Amor, mutta älkää antako nimieni hämätä. Olen todella nopea juoksemaan, sillä tarhassa pinkaisen yleensä kiitolaukkaani ja väsytän hoitajani (yleensä hoitaja kyllä hekottaa itsensä väsyksiin, mutta ei hän kyllä minulle varmana hekota. Ei ihan varmana!) sekä en ole kylläkään niin neitimäinen vaan vaikutan enemmän hurjalta orilta aika ajoin (voitte vain arvailla, kuka Hevoshullun sarjakuvahahmo on idolini..). Mielessäni olisi karata preerialle ja isoille laitumille ilman satulaa ja suitsia. Mutta, pakko myöntää että kaipaan näitä (v)ihastuttavia ihmisiä, kun heiltä liikenee aina muutama makupala. Mutta, asiaan! Olen luonteeltani yleisesti ottaen jekkuileva tuntipolle, jolla kyllä riittää sydäntä kevyille (alle 50 kiloisille) pikkuratsastajille ja kärsivällisyyttä aloittelijoille.
Ratsastaessa olen tiemmä oikea änkyräpää ja jääräpää kuin aasi (näytänkö muka aasilta?). Askellajit minulla ovat kovin pehmeät, mutta kun innostun, voi jopa jo käynnissä ratsastaja lentää reippauden puuskissani alas maan tasalle. Käyntini on mukavaa istua, mutta ravi on pientä pomppuravia, joten harjoitusravia on vaikea istua. Laukka on useimmiten pukkista, mutta reipasta ja vauhdikasta. Aloittelijoilta tietenkin säästän pukit, mutta kokeneemmille saattaa lentää muutamia pukkeja.. Esteitä pomppiessa saatan olla kömpelö, mutta sille en voi mitään, etkä voi kyllä sinäkään, jos on syntynyt lähes tulkoon sellaiseksi, että vatsa raahaa maata. Puomeja tykkään mielelläni mennä, sillä ne eivät yleensä maahan kolise, kuten isot, 20cm, esteet. Kouluratsastuksessa kykenen menemään sitä ihmisten kutsumaa Helppoa A:ta ja mielestäni osaan mennä lähes yhtä hienosti piaffea ja passagea tarhassa kuin Matador kouluradoilla (hoitajat kyllä yleensä hirnuvat täyttä häkää ja puhuvat kovaan ääneen ponin paikallaan pukittelusta.. outoja tyyppejä ne hoitajat..) Maastossa minua ei anneta muille kuin kokeneille, sillä siellä, totta vie, juoksen niin kovaa, kuin lyhyistä kintuillani pääsen. Siellä saavat pienet risukot ja oksat väistyä syrjään kun meikä mamma painelee. Useimmiten tallille palatessa ratsastaja on mansikkajäätelön näköinen, posket ihan punaiset, mutta muuten kalpea kuin kuollut kala.
Kärryjen ja kaikkien muiden kummallisten krumeluurien eteen minut voi turvallisesti laittaa, sillä jaksan vetää aika hyvin ja vaadittaessa menen vaikka ponilähtöjä nopeaa ravitahtia. Yleensä ovat kyllä aisat menneet rikki, kun olen innostunut omaa tahtia peruuttelemaan ja väistämään aisoja. Parivaljakkoajoa ollaan myös kokeiltu, mutta se ei todellakaan sujunut kovin hyvin, kun parinani oli todella huono shettisruuna joka ei sanaa "SEIS!!!" ottanut kuuleviin korviinsa. Minullekkin se kävi erinomaisesti ja eikös juu, kun salakumppani löytyi, niin paineltiin täyttä laukkaa kärryt perässä tallille. Omistajani ei siitä kyllä tykännyt, mutta hällä väliä..
Hoitaessa olen yleensä kiltisti ja lähes tulkoon nukun, kun joku ihastuttava pikkulapsi minua harjailee. Erityisesti rakastan, kun joku harjailee pyörittävästi kumisualla vatsan alta tai selästä. Päänharjauskin on kivaa, jos hoitaja muistaa rapsuttaa otsasta. Muuten huitelen vähän päätäni hermostuneesti ja pärskähtelen. Kavioit annan ottaa hyvin, mutta joskus saattaa hoitajan kanssa tulla erimielisyyksiä, kumpi tässä nyt oikein onkaan se pomo. Joskus kun hoitaja vain kiskaisee jalan maasta, niin annetaan vain takaisin samalla mitalla jalkaa huitaisemalla ja kiskaisemalla se takaisin maahan. Peseminen onkin sitten ihan eri asia kuin harjaaminen. Itse en paljoa vedestä perusta, paitsi silloin kun se on ihanan mutalätäkön muodossa. Pestessä riuhdon yleensä hermostuneesti päätäni, huitelen häntää puolelta toiselle ja roiskuttelen kaikki mahdolliset vedet hoitajan päälle, ja voitte kyllä vain arvata, mitä hoitaja tästä tuumaa.
Muiden hevosten kanssa käyttäydyn siivosti, mutta yritän houkutella muita jekkuilemaan kanssani ja leikkimään, mutta eivät ne yleensä siitä liiemmiltään innostu. Muutama saattaa kyllä innostua tekemään muutaman laukkakierroksen laitumen ympäri, mutta siihen se sitten loppuukin. Eiväthän ne "papparaiset ja mummeliinit" mitään jaksa.
Tallissa ja laitumella, jos olen yksin, käyttäydyn aika häijysti. Karsinassa saatan ihan tahalteni mennä heti harjausten ja pesujen jälkeen piehtaroimaan ja kopistella vesiämpäristä vettä sinne sun tänne, sekä myös kopistaa karsinan ovea. Laitumella kun on tilaa laukata, niin laukkaan lähes aina itseni aivan läkähdyksiin ja sitten läsähdän vain ruohikolle makaamaan ja haukkailemaan ruohonkorsia. Jos minut päästetään vuotiaiden tai vähän vanhempien "varsojen" laumaan, niin aijai sitä laukkojen ja pukkien määrää. Tarhassa taas olen lähes tulkoon samanlainen kuin karsinassa, mutta otan silloin rennosti. Piehtaroin megapaljon maassa ja syön niiiin paljon heiniä, kuin mahalaukku vetää. Se onkin sitten sitä elämää, eikös juu?
Eläinlääkärille osaan olla oikea paholainen. Normaalisti väläyttelen hänelle hampaitani, vedän korvani ooooikein luimuun ja tallon varpaille. Mutta eläinlääkäri on kyllä nopeampi pistämään sen piikin minuun kuin minä tallomaan hänen varpaansa muussiksi.. Mistäköhän se johtuu? Kengittäjälle käyttäydyn lähes samoin tavoin, paitsi jaksan olla hälle kärsivällisempi ja joskus jopa jättää tyystin jekkuiluni, sillä yleensä häneltä saa ison porkkanan tai ruisleipää sekä taputuksia palkkioksi yhteistyöstä.
Varustaessa pullistelen niiiin isoksi mahani, että ratsastuksenopettajan pitää tulla se kiristämään edes ensimmäiseen reikään. Suitset annan laittaa hyvin päähän, mutta en pidä siitä, kun turparemmiä kiristetään. Silloin yleensä viskon päätäni. Ajovaljaita laitettaessa seison kiltisti paikallani, mutta sitä kurjaa mahavyötä kiristettäessä yritän myös pullistella. Aisoja laitettaessa saatan tahallani säpsähdellä, että vältyn ylimääräiseltä työltä.. No, ei kai minusta sitten muuta. Ai niin, ruokakupin saa sitten vapaasti täyttää herkuilla vaikka ihan piripintaan, sillä kyllä ne katoavat sieltä alta aika yksikön!
Sukutaulu
Huomaathan, että sukuni on evm-sukuinen, eli sitä ei oikeasti ole sukua virtuaalimaailmassa, vaan sukutauluni on keksitty.
I. Amazing II. Amator IE. Mesin's Terrible
E. Miss Slowly but Beauty EI. Slow EE Miss Beaytyfyl
Lyhyehkö sukuselvitys
Isäni, Amazing, oli kohtuullisen hyvin valjakkoajossa pärjännyt ori, joka kyllä osoittautui hyväksi tuntiratsuksikin. Iskä oli todella monen suosikkiponi ja ihanilla ruskeilla silmillään ja lehmänkirjavuudellaan se hurmasi tiensä monen sydämeen. Söpöysnäyttelyissä isää käytettiin ja melkein jokaisessa se voitti ja hurmasi tuomarit. Jälkeläisiä ei tällä hetkellä ole kuin yksi minun lisäkseni. Amazing on voimissaan ja porskuttaa vielä tuntikäytössä.
Äitini, Miss Slowly Beauty, on tavallinen tuntiratsu, joka pärjäili ihan mukavasti pienissä este-ja koulukisoissa. Jälkeläisiä maailmaan äiti sai neljä ja niistä lähes kaikki ovat olleet koulupainotteisia. Edelleenkin äiti on tuntikäytössä ja myös valloittamassa sydämmiä ihanalla karvapallomaisuudellaan.
Kisakalenteri 2009 Amorilla ei enää käydä kisaamassa, vaan se on siirtynyt viettelemään leppoisia eläkepäiviään, mutta toimii yhä siitostammana ja kevyenä puskaratsuna.
Pvm. | Järjestäjä (kutsu) | Laji (jaos) | Luokka | Sijoitus
Amor siis ikääntyy VHKR:n mukaan, eli siten, että yksi IRL-kuukausi vastaa yhtä virtuaalivuotta. Voit tästä alhaalta katsoa, milloin Amor on täyttänyt mitäkin ja milloin se tulee täyttämään jotakin. (Tässä ikääntyminen aina 20 ikävuoteen saakka.)