Olen kauniilta nimeltäni
Hämypuron Helistin, mutta omistajani
Laura K., kutsuu minua myös nimillä mamman kulta, pieni kullannuppu, maailman ihanin ja sitten vaan pelkällä nimellä Elli. Kauniin nimeni ja ihanan alun elämälleni on antanut
wenya, kauniista siittola
Hämypurosta. Asustelen tällä hetkellä yksityistalli
Viennassa, jossa viihdynkin erittäin hyvin. Naisilta tätähän ei saisi kysyä, mutta antaa mennä nyt tämän kerran, eli ikää itselleni on kertynyt
vuotta. Tämä ei sitten leviä, eihän ?
Ai miten olen näin kaunis vai ? Äh, ei se ole niin vaikeaa, hanki väriksesi
rautias ja sen päälle kannattaa myös omistaa
huuliin asti ulottuva piirto ja joka
jalassa sukat, ne ovat siis kaikki puolisukkia.
Olen myös aika mallin mitoissa, olen siis
säkäpituudeltani 152cm pitkä. Ja jos et vielä ole ymmärtänyt, että mikä rotu voi olla näin kaunis, niin kaikille tiedoksi, että voin ylpeänä todeta olevani
suomenhevonen ja vieläpä sellainen
tamma. En muuten olekaan mikään turha tamma sillä omaan kouluratsastuksessa tason
HeB ja esteillä ponnistan niinkin korkealle kuin
100 ja yksittäisenä innostun jopa sellaisiin korkeuksiin, kuin
110cm.
Ja sitten omistajani kertoo
luonteestani, heippodei !
Hoitaessa Elli on rauhaton ja aamulla se onkin ruokittava ja vietävä ulos ensimmäisten joukossa, muuten se saattaa ryntäillä ja hyppiä vierellä, mutta kun tammaa ymmärtää se kävelee kiltisti vierellä, mitä nyt saattaa vähän steppailla tuulisena päivänä, mutta ei ole mahdoton taikka vaarallinen. Harjatessa Elli katsoo mieluusti ympärilleen ja hörähtelee kavereilleen. Jotkut pelkäävät mennä tamman karsinaan, kun se tulee heti tökkimään ja etsimään herkkuja ja jos sitä pelkää se osaa pelotella, luimia ja nostella takajalkojaan, mutta kun itse on rento niin tamma on ehdottoman kiltti.
Ratsastettaessa tammani on erittäin miellyttävä, eteenpäinpyrkivä ja herkkä. Elli ei kestä kovia pohkeita tai repiviä käsiä, silloin tulee pukkia ja paljon. Kun tamman kanssa alkaa sujumaan, Elliä ei voi olla rakastamatta, niin miellyttämishaluinen se kerrassaan on.
Kouluratsastuksessa Elli pärjää vaihtelevasti, ihan minkälainen päivä sillä on ollut, joko todella herkästi ja lennokkain askelin tai jännittyneenä ja vastaan taistellen. Kaikkein parasta Ellissä on se, että se oppii hyvin nopeasti ja ei jätä ketään liikkeillään kylmäksi. Elli on todella herkkä suustaan ja menee parhaiten, kun ratsastaja istuu rennosti, pohkeet lähellä ja kevyellä tuntumalla. Jos ratsastaja vahingossa pidättää ohjalla, mutta ratsastaa paljon istunnalla eteen menee tamma aivan ymmälleen ja alkaa kiukkuisena hyppimään pystyyn.
Esteratsastuksessa tamma näyttää, mistä se on tehty ! Esteen nähdessään Elli yrittää lähteä täyteen vauhtiin ja sitä saakin ratsastaa joka askeleella, että tamman voi tuoda mahdollisimman hyvin esteelle ja sitten Elli hoitaa loput, tyylikkäät ja korkeat hypyt, joille pelkkä taivas on rajana. Erikoisesteetkin menevät tältä tammalta kuin leikiten, mitä kummallisempi este, sitä isompi ja pyöreämpi hyppy. Ainoastaan sarjoilla Elli voi seota askelissaan, mutta yrittää korjata myös itse askeleensa. Elli rakastaa yli kaiken esteitä, on välillä kesken kouluratsastuksenkin lähtenyt viemään kentällä olevalle esteelle ja kaikenlisäksi ottanut kaameat ilmavarat, jolloin koulujalustimilla olevalla ratsastajalla voi olla hieman tasapaino- ongelmia. Ellille pitää antaa hypyissä paljon ohjaa, silloin se venyttää itsensä ja käyttää kaiken voimansa hyppyyn. Jos kuitenkin kävisi niin, että ratsastaja jäisi monessa hypyssä jälkeen, alkaa Elli kieltämään. Ja ne kiellot, huh, täydestä vauhdista liinat kiinni.Tässä onkin estelupaus, jolta riittää todellakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Ulkoasu by Miia L. 2008
