Kennel Helmililjan

Keeshondien ensimmäinen kasvattaja oli tamperelainen Irene Lilja. Irene oli myös vahva vaikuttaja suomalaisessa kenneltoiminnassa ja muistetaan mm. ulkomuototuomarina. Lapsuudesta ja varhaisnuoruudesta muistan vierailut Irenen luona Tampereella Takahuhdissa. Tiilinen omakotitalo, jonka pihassa mökin katolla seisoi kili ja ovesta vyöryi villasukan oloisia haukkuvia ja nuolevia koiria. Keeshondeja aloin harrastaa vasta paljon, paljon myöhemmin jo Irenen siirryttyä ajasta ikuisuuteen. Harmi sinällään, mutta kun minut vei aikuisiällä tuo toinen ”sukurasitteena” tullut rotu (kiharakarvainen noutaja). Irene oli isäni täti ja näin meillä on yhteinen nimittäjä. Sukunimen Lilja tunsin välttämättömäksi osaksi kennelnimeäni.

Ensimmäinen Suomen Kennelklubin kantakirjaan merkitty noutaja oli kiharakarvainen Nigger. Se rekisteröitiin vuonna 1899. Niggerin saapumisen jälkeen kului melkein 80 vuotta ennen kuin seuraava kiharakarvainen noutaja tuli Suomeen. Leena Tuominen toi Englannista vuonna 1975 Suomeen mustan nartun KANS & FIN & N MVA, FIN JVA V-78-79 Darelyn Brechan. Darelyn Brecha tunnetaan kiharapiireissä erittäin hyvin nimellä Helmi. Minunkin ensimmäisten kiharoideni sukutaulusta löytyi Helmi. Kuten jo tuolla aiemmin mainitaan nuo ”sukurasitteet” niin on tässäkin. Leena on minulle isäni (Liljan) suvun kautta sukua ja oli kaiken alku ja juuri kiharoissa täällä Suomessa. Näin tunsin jälleen välttämättämäksi saada Helmi-sanan osaksi kennelnimeäni.

Näin syntyi 25 vuotisen koiraharrastukseni virstanpylväs Kennel Helmililjan. Tuosta ajasta 20 vuotta vannoin vain urosten nimiin. Kunnes kuulin minulle osoitetun lausahduksen: ”Perinteet velvoittaa”.