Ruman naisen päiväkirja muuttaa osoitteeseen

http://helenof.blogspot.com/

Uudet merkinnät tulevat sinne, eivät tänne. ;)

Netistä poimittua... Artikkelin aiheena on Jennifer Weinerin kirja Hyvä sängyssä:

"Kirjan kookkaan päähenkilön Cannien koko elämä tuntuu määrittyvän hänen kilojensa kautta. Cannie suhtautuu kokoonsa ironisen huumorintajuisesti mutta tuntee silti, että hänen kilonsa ovat syypäitä moneen asiaan: uran takkuilemiseen, siihen ettei isä rakastanut tytärtään ja siihen ettei potentiaalisia poikaystäviä pyöri ympärillä...

Eikö XL-kokoisen ihmisen pitäisi pitää kynsin ja hampain kiinni ihmisestä, joka on kyennyt seurustelemaan kookkaan kanssa? Lihavalla ei ole varaa valita tai valittaa.

Ellien Sinkun elämää -ryhmässä käytiin keskustelua rumuudesta. Itseään rumaksi sanonut mies kertoi, millaista on ulkonäöltään poikkeavan ihmisen normaali elämä. "Ihmisillä on vaistonvarainen käsitys siitä, että ruma on ihminen on epämiellyttävä", mies kirjoitti. Ruman on vaikea luoda ystävyyssuhteita tai saada hyvää asiakaspalvelua eikä häntä valita edustustehtäviin. Kaikkein kipeimmältä miehestä tuntui silti ruman ihmisen deseksualisointi: oletetaan, ettei rumalla seksuaalisuutta. "Hänen ilmeisesti ajatellaan suosiolla luopuneen kaikesta toivosta naisten suhteen", mies luonnehti. Tai toisin päin: jokainen ruman miehen naiseen kohdistama katse tulkitaan epätoivoiseksi tuijottamiseksi.

Ruman elämästä kirjoittanut mies sai muilta keskustelijoilta runsaasti sympatiaa. "Kirjoitat kauniisti", sanoi eräs ja monet vakuuttivat, ettei oikeasti rumia ihmisiä olekaan. Näin siitäkin huolimatta, että keskustelun aloittanut mies kertoi, että kukaan internetistä löytynyt nainen ei ole halunnut tavata häntä toista kertaa.

Keskustelua lukiessa tuli mieleen, että vastauspuheenvuorot kertoivat ennen kaikkea siitä, miten meidän oletetaan puhuvan ulkonäön merkityksestä, eikä siitä, mitä me oikeasti ajattelemme. Älykäs ja toista kunnioittava, aikuinen ja ei-pinnallinen ihminenhän tietää, että vain sisäinen kauneus merkitsee.

Tämän sai kokea myös se mies, joka samoihin aikoihin rumuuskeskustelun kanssa kysyi Elleissä neuvoa, onko oikein jättää tuore tyttöystävä, joka on muuten mukava, mutta jonka ulkonäkö ei sytytä. Hän ja muut samoin ajattelevat saivat oitis nokilleen. "Varmaan on paljon nuoria ja kehittymättömiä ihmisiä, jotka ajattelevat ihan kuin keskustelun aloittaja", tyrmäsi eräs vastaaja. Toinen kutsui miestä lapselliseksi ja epäili, että tällä on huono itsetunto. Eihän seurustelusuhde saa perustua ulkonäköön!

Mutta käsi sydämelle: kuinka moni voi rehellisesti sanoa, että kumppanin ulkonäöllä ei ollut yhtään merkitystä suhteen alkamiselle tai etteivät toisen ulkoiset ominaisuudet vaikuta lainkaan suhteeseen? Ja jos pidetään yleisesti totena, että pitkälti ulkonäköön perustuva ensivaikutelma on esimerkiksi työhaastattelutilanteessa merkittävä, niin miksi emme saisi myöntää ääneen, että ulkoiset ominaisuudet vaikuttavat myös parinhakutilanteessa - ja varsinkin siinä? Enkä nyt puhu pinnallisten tai mallivartaloisten, vaan aivan tavallisten ihmisten elämästä. Miksi on tabu myöntää olevansa niin raadollinen, että tekee toisista ihmisistä tulkintoja vain näiden ulkonäön perusteella?

Ulkonäkö on vähän kuin terveys: sen merkityksen huomaa parhaiten silloin kun sen menettää. Itse elin jonkin aikaa allergian takia tavallisen nätin ja huolitellun nuoren naisen sijasta noita-akan näköisenä: silmät verestivät, silmäluomet repesivät ja koko naama turposi muodottomaksi. Ensimmäinen järkytys oli oma turhamaisuuteni. Minäkin olin vannonut oikeaoppisesti sisäisen kauneuden nimeen, mutta ulkoisen kauneuden menetys edes hetkellisesti oli todella masentavaa. Toinen shokki oli huomata, kuinka suuri merkitys ulkonäöllä on aivan tavallisessa arkielämässäkin. Äkkiä kaupan kassa ei katsonutkaan enää silmiin eikä hymyillyt, tuntemattomat ihmiset eivät kysyneet kadulla kulkuohjeita, miehet eivät tietenkään vilkaissetkaan minua. Olo oli kuin näkymättömällä - paitsi silloin kun joku tuijotti kauhistuneena. Oli siis pakko myöntää, että ulkoinen olemus on tärkeä asia sekä itselle että muille, tuntemattomillekin."

Teksti: Jenni Saarilahti

Koko artikkeli

***

Olen tänään iloisella mielellä. Tyhmää tai ei, olo on helpottunut. Tuntuu kuin taakka olisi nostettu harteiltani. Enää en tuhlaa energiaa toivon ylläpitämiseen.

Linkkivinkki: Pinnallinen ATM-mies (sarjakuvan teki Oikeita mielipiteitä)

Päässä soi: It's No Good/Depeche Mode

"Don't say you want me
don't say you need me
don't say you love me
It's understood..."

helen 19.2.04 

Netistä poimittua:

"Ihmiset valitsevat kumppaninsa erilaisin perustein... Siinä missä yksi arvostaa kumppanin miellyttävää ulkonäköä, toiselle tärkeintä on älykkyys. Joku mieltyy itsensä kanssa samanlaiseen ihmiseen, toinen vastakohtaansa, joku hakee kauniin kumppanin kautta pönkitystä omalle itsetunnolleen.

Ihmiset ovat kautta aikain pitäneet kumppanin tärkeinä ominaisuuksina luotettavuutta ja tasapainoisuutta. Rakkausprofessori Kaarina Määttä luettelee kirjassaan Rakastamisen lumous erityisen tärkeinä tekijöinä myös keskinäisen miellyttävyyden kokemisen, toisen sosiaalisuuden, koulutuksen, älykkyyden ja ulkonäön. Viimeisimpien tutkimusten mukaan naiset arvostavat nykyään erityisesti myös sitä, että mies osallistuu yhteiseen kodinhoitotyöhön ja tukee naista tämän urakehityksessä.

Tutkimusten mukaan viehättävä ulkonäkö on kumppanin valinnassa miehille tärkeämpi kriteeri kuin naisille. Yleisesti uskotaan komeiden miesten ja kauniiden naisten omaavan kaikenlaisia avuja, heidän oletetaan olevan tasapainoisempia, kiinnostavampia, ystävällisempiä, vahvempia ja herkempiä kuin ulkonäöltään tavanomaisemmat ihmiset. Ainoa asia, missä kauniiden ihmisten kykyjä epäillään, on heidän kykynsä olla hyviä vanhempia lapsilleen.

Hämmästyttävää on, että Kaarina Määtän mukaan kauniit ihmiset myös ovat keskimäärin onnellisempia parisuhteissaan. Tämän on arveltu johtuvan ehkä siitä, että miellyttävän ulkonäön omaavien on helpompi pitää itsestään, koska he saavat jatkuvasti myönteistä palautetta, joka vahvistaa itsetuntoa ja vaikuttaa myönteisesti myös parisuhteen laatuun.

Nuoruutta ihannoidaan ja molemmat sukupuolet iästä riippumatta arvioivat vanhempaa naista kielteisemmin kuin samanikäistä miestä. Ikääntyneeseen mieheen saatetaan suhtautua jopa myönteisemmin kuin nuoreen mieheen. Toisaalta Määttä muistuttaa kirjassaan, että mitkä ominaisuudet tahansa koetaan kauniina, kunhan arvioitsijoina vain on riittävän suuri määrä ihmisiä ja että kumppanin ulkonaisen kauneuden kokeminen voi olla myös parisuhteen seuraus eikä vain sen syy. On nimittäin tavanomaista, että kumppanit arvioivat toistensa ulkonäön paremmaksi oltuaan yhdessä jonkin aikaa."

Teksti: Nina Pinjola

Koko artikkeli

***

Elleissä taas joku ATM valitti kuinka KAIKKI naiset valitsevat miehen ulkonäön perusteella. Kivaa kaksinaismoralismia. Onhan se usein tutkimuksinkin todistettu että miehelle naisen ulkonäkö on tärkeämpi juttu kuin päinvastoin. On tainnut tuokin ATM katsella sillä silmällä vain niitä kaunokaisia. Onko se ihmekään että kaunis nainen haluaa komean miehen? Pysykää miehet tasollanne, niin moninkertaistatte onnistumismahdollisuutenne.

"Miehet ja naiset kokevat ulkonäön merkityksen parinvalinnassa ilmeisesti erilaisena. Ulkonäkö on osoittautunut miehille tärkeämmäksi. Fyysisesti miellyttävät ihmiset koetaan seksikkäämpinä, lämpimämpinä, herkempinä, ystävällisempinä ja kyvykkäämpinä kuin vähemmän miellyttävät... Ihmisen persoonallisuutta tuomitaan usein ulkonäön perusteella." On aina yhtä mukavaa tulla tuomituksi epämiellyttäväksi ihmiseksi pelkän ulkonäön perusteella. Linkki

***

Impo antoi hyvän neuvon. Minun on aika lakata toivomasta mahdotonta. En jaksa enää lyödä päätäni seinään. Lopetan omasta rakkkaasta haaveilemisen, ja keskityn elämässäni muihin asioihin. Ei tämä päätös poista tarpeitani, halujani ja toiveitani, mutta helpottaa kuitenkin elämääni jonkin verran. Joskus hellyyden tarpeeni on niin suuri, että minun on pakko itkeä. Mutta epäilen silti saisinko tarpeeksi hellyyttä parisuhteessakaan. Onneksi seksin tarve vähenee vuosi vuodelta. Kai se on niin, että ihminen lakkaa haluamasta sitä mitä ei voi saada.

Jokaisella ihmisellä on tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. Minun täytyy nyt tuo tarve unohtaa. Enhän koskaan voisi tehdä yhtäkään miestä onnelliseksi ulkonäköni vuoksi. Parempi siis näin.

helen 18.2.04

Jenkeistä taitaisi löytyä yhtä ruma nainen kuin minä... Jippiin foorumissa kirjoitettiin: "Aikoinaan kun olin Jenkeissä vaihtarina, kävi samaa koulua eräs ruma tyttö. Hän kuului meidän kaveripiiriin ja taisi ihastuakin minuun, mutta voi rupisammakko kun hän oli ruma. Siis ihan oikeasti. Kerran jouduin vaihtaa paikkaa ruokatauolla, kun hän istui vastakkaisella puolella ja minua alkoi oksettaa tämä tyttö. Ei kertakaikkiaan voinut syödä ja katsella häntä samaan aikaan.

En ole mikään koulukiusaaja tai heikompien sortaja, enkä haukukaan tätä tyttöä muuten kuin että hän oli kyllä todellakin ruma. Itse olisitte samaa mieltä jos hänet näkisitte. En mahda sillekään mitään, että mua kävi oksettaa se ruokatauolla." Näin ruma minäkin olen... Mutta valitettavasti ihminen ei voi mitään sille minkänäköiseksi syntyy, joten pyydän että yrittäisitte olla syyllistämättä meitä rumia ihmisiä. Ei se rumaksi haukkuminen ketään kauniimmaksi tee.

***

Ellien Millaista on olla kaunis nainen-keskustelussa nimimerkki Neiti Nöpönenä kirjoitti: "Minä olen kai sellainen ns. ruma ankanpoikanen, josta tulikin joutsen.

Ulkonäkö ei ole kuitenkaan tärkeältä tuntuva asia, en paistattele miesten ihailussa, en nauti siitä, eikä se merkitse minulle mitään, jos sitä edes tulen huomanneeksi. Miten ihmeessä itsetuntoni voisi rakentua sille, että joku kuolaa perääni? Monelle asia kuitenkin on niin - itse en näe mitään hohtoa olla kenenkään objekti. En hihittele typerästi, kun minulle tullaan flirttamaan, enkä laita kehuja korvan taakse. En pidä itseäni niin erikoisena, että kenenkään tarvitsisi kadehtia, ainutlaatuisena kylläkin mutta lähinnä arvomaailmani takia.

En kunnioita ihmisiä, jotka arvostavat / arvostelevat pelkästään toisten ulkonäköä. Elämässä on niin paljon mielenkiintoisempiakin asioita: ystävät, harrastukset, työ ja opiskelu. Ulkonäkö saa olla yksi kriteeri, mutta sen LISÄKSI pitää olla arvomaailma kohdallaan, älyä, empatiakykyä ja tunnetta. Joka vähempään tyytyy niin ei ole muuta ansainnutkaan."

***

Lueskelin eilen illalla vanhaa päiväkirjaani. Sieltä löytyi tällainenkin teiniangstinen kirjoitus:

20.2.1996 Laskiaistiistai klo 20.13

"There's nothing to keep me here. Not anymore.

Tässä maailmassa ei ole enää mitään minkä takia mun pitäis elää, minkä vuoksi mä jaksasin elää. EI MITÄÄN.

Tasapaksua paskaa vaan tiedossa, ei mitään iloista, hauskaa, ihanaa. Mulla on sairaan nälkä ja kylmä ja heikko olo, ja niin tulee aina olemaan, mun lyhyen loppuelämän ajan. Siis yhtä KÄRSIMYSTÄ. Hengenahdistusta.

Se yks juttu vaikutti muhun todella paljon, paljon enemmän kuin mä uskalsin aatella. Se oli ikäänkuin merkki siitä, että nyt ei ole enää edes mitään TOIVOA paremmasta huomisesta, elämästä. Merkki siitä, että munkin olis lopulta aika antaa periksi, lopultakin. FINALLY GIVE UP.

Mä en enää jaksa. En jaksa enää tätä nälkää, kylmyyttä, heikkoutta. Mä en enää jaksa itkeä. Mä en enää jaksa kysyä Jumalalta, että miksi Hän kasasi KAIKKI huonot puolet mitä ihmisessä voi olla, muhun. Rumuus on pilannut mun elämän. Jos mä en olis näin ruma, mä oisin todella onnellinen ihminen.

Miksi mun pitäisi vielä jaksaa jatkaa tätä läpikotaisin mätää elämääni? Näin rumalla ihmisellä ei voi edes ikinä olla mitään elämää. Kaikki maailman elolliset oliot vihaavat, halveksivat, inhoavat minua. Ja vain ulkonäköni vuoksi. Mä olen niin monta kertaa kysynyt Jumalalta miksi Hän teki minusta niin ruman? MIKSI?

Mä uskon kohtaloon. Mä tiedän, etten mä voi tippaakaan vaikuttaa kohtalooni. Mun kohtaloni on ennalta määrätty.

Musta tuntuu, että mut on luotu tänne vain kuolemaan. Nuorena.

Mä olen saanut kysyä itseltäni liian monia MIKSI?-kysymyksiä viime aikoina. Mä en enää KESTÄ.

Mun maailmani aurinko on laskenut lopullisesti. Valonpilkahdustakaan ei ole näkyvissä.

Maailma, mä en enää kestä sun epäreiluuttas, naurua, ivaa, pilkkaa.
Mä en enää kestä enkä jaksa. EN ENÄÄ.

Mä en enää jaksa esittää iloista ihmistä, jolla on kaikki hyvin. Mä en enää jaksa tätä yksinäisyyttä. Mä en jaksa enää mitään. Mä en enää jaksa ELÄÄ."

Elämäni tuolloin kahdeksan vuotta sitten oli kuitenkin pelkkää ruusuilla tanssimista nykyiseen verrattuna. Masennuskausia on kai jokaisella, mutta minä idiootti se jaksan yleensä olla positiivisella mielellä ja iloita pienistä hyvistä hetkistä. Jossain vaiheessa ei jaksa enää välittää ihmisten pilkasta ja naurusta. Jossain vaiheessa ei jaksa enää itkeä. Jossain vaiheessa ryhtyy vain nauramaan aivottomille ihmisille, jotka paljastavat typeryytensä aukomalla päätään asioista, jotka eivät heille kuulu. Ehkä olen sitten kovettanut itseni. Niin kai minun asemassani olevan ihmisen on pakko tehdä.

Nykyään tiedän sen, että Jumala loi minut tänne kärsimään. Kärsimään mahdollisimman paljon.

Päivän totuus: "Mies ottaa aina kauneimman naisen minkä voi saada." Eli ei mene hyvin miehellä joka joutuu rumaan naiseen tyytymään.

Päässä soi: Rush Rush/Paula Abdul

"And all I want from you is what you are
And even if you're right next to me
It's still too far away
If I'm not inside your arms
I get traumatic, baby, yes I know
But I need you
I want you
Oh, man, I love you so
You're gonna see..."

helen 17.2.04

Luin äskettäin Robin Cookin kirjoittaman kirjan Kaappaus. Kirjassa joukko ihmisiä joutuu toiseen maailmankaikkeuteen. Tässä onnelassa kaikki on enemmän tai vähemmän täydellistä. Ei väkivaltaa, ei kuolemaa, ei rikoksia, ei sairauksia, ei rumia ihmisiä. Kaikki ihmiset ovat kauniita ja elävät ikuisesti. Työtä heidän ei tarvitse tehdä, siitä huolehtivat työläiskloonit. Parisuhteita tai perheitä ei ole, kaikki harrastavat seksiä kaikkien kanssa. Ja koska kaikki ovat täydellisen komeita, kaikki myös _haluavat_ harrastaa seksiä kaikkien kanssa. Ihmisillä ei koskaan ole mitään vaikeuksia, heidän päivänsä ovat täynnä auringonpaistetta, juhlimista ja rakastelua.

Olisiko maailma parempi paikka elää, jos kaikki olisivat ulkonäöltään samasta muotista veistettyjä? Olisiko elämä ilman ongelmia tarpeeksi mielenkiintoista? Haluaisitko elää ikuisesti? Kirjassa tähän toiseen maailmaan joutuneet ihmiset tajuavat pian, kuinka tylsää elämä lumeonnelassa pidemmän päälle olisi. Sieltä on päästävä pois hinnalla millä hyvänsä...

***

Viimeaikaisiin lukukokemuksiini kuuluu myös J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa. Miksiköhän sitäkin klassikoksi kutsutaan? Mitäänsanomattomampaa ja turhempaa kirjaa saa hakea. Yleensä kaikki klassikon statuksella kulkevat kirjat ovat todella tylsiä. Muistan kuinka teinivuosinani pakotin itseni lukemaan Charles Dickensin Oliver Twistin, kidutukselta se tuntui. Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen jätin suosiolla kesken. Jotain Jane Austenin kirjaa luin vuoden ajan, ennen kuin pääsin loppuun asti. Ehkä nuokin kirjat aukeaisivat minulle paremmin nyt "vanhempana ja viisaampana". Viime syksynä luin Wilbur Smithin kirjan Joen jumala, ja harvemmin olen mistään lukemastani niin paljoa innostunut. Toivoin ettei kirja loppuisi koskaan, että saisin nauttia siitä ikuisesti. Joen jumala kertoo faaraoiden ajan Egyptistä, joten olen miettinyt pitäisikö yrittää sitä Sinuhea uudestaan...

***

Pornopetteri ihmetteli vieraskirjassa kuinka neitsytmies voi olla uskoton. Ihmisen täytyy olla harvinaisen yksinkertainen, jos hän kuvittelee että suhteeseen neitsyenä tullut mies pysyisi uskollisena naiselleen. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että neitsytmies pettää tai jättää tyttöystävänsä ennemmin tai myöhemmin. Miehinen itsetunto kun ei kestä sitä, että kaatoja on kasassa vasta yksi! Lisää pitää saada, eihän mies voi muuten katsoa itseään aamulla peilistä. Miehelle tärkeintä on seksikumppaneiden määrä, ja yllättävän monelle elämän sisältö ja päämäärä on mahdollisimman monen naisen kanssa makaaminen. Todella harvassa ovat ne miehet, jotka yhä ovat sen ensimmäisen seksikumppaninsa kanssa. Miehisessä maailmassa olet luuseri, jos olet pannut vain yhtä naista. Kaikki kunnia heille jotka pitävät oman päänsä paineen alla!

***

Ellien sinkkuosastolla kuohuu. Sota miesten ja naisten välillä käy kuumana. Nimimerkki cat kirjoitti todella osuvasti: "Suomalainen mies kuolaa vain silikonitissisten blondien perään. Jos suomalainen mies ei tällaista naista saa, ei se huoli minkäänlaista naista. Tai jos huolii, niin mies loukkaa tätä tummaa, pienitissistä, lihavaa tyttöystäväänsä haukkumalla tätä rumaksi ja lihavaksi, kehumalla näitä isotissisiä blondeja maasta taivaaseen, runkkamalla pornosivujen äärellä ikäänkuin tyttöystävää ei olisikaan tai sitten pettämällä. Suomalaista miestä ei kiinnosta pätkääkään se, millainen nainen on ihmisenä, mitä sanottavaa naisella on tai millaisia tunteita naisella on. Kielenkäyttö suomalaisella miehellä on yleensä ala-arvoista ja voin taata, että tällä ominaisuudella ei naisia hurmata...

Valitkaa kerrankin nainen muiden ominaisuuksien kuin nuoruuden, kauneuden, isojen tissien tai makoisten säärien perusteella. Ehkä näin tekin löytäisitte jotain syvällistä elämäänne, eikä teidän tarvitsisi vihata naisia. Tuo naisten vihaaminenhan kertoo vain siitä, että olette katkeria kun nämä nuoret, kauniit, isotissiset ja makea sääriset naiset eivät teille halua antaa. Sitten valitatte kun naiset ovat pahoja h....a, ja kuinka teitä mies"parkoja" sorretaan kun nämä pahattaret eivät teille anna mutta muille kylläkin."

Päässä soi: Everywhere/Michelle Branch

"Just tell me how I got this far
Just tell me why you're here and who you are
Cause everytime I look
You're never there
And everytime I sleep
You're always there..."

helen 11.2.04

Netistä poimittua:

"On paljon vaikeampaa käsittää mitä rumuus on kuin ensinäkemältä uskoisi. Akateemisessa estetiikassa rumalla on tarkoitettu kauneuden vastakohtaa. Rumuus on puute, mikä estää luotua olentoa olemasta kaunis.

Rumuutta on pidetty vain (kauneus)virheenä ja sellaisena se ei ole ollut kovin vakava asia kauneuden rinnalla. Ruma on vain omiaan täydentämään kaunista, epätäydellinen olento saa kauniin näyttämään entistäkin täydellisemmältä. Kristillinen oppi on selittänyt hurskaasti rumille Luojan luomille, ettei näiden pidä surra. Päinvastoin, heidän pitää olla kiitollisia, sillä rumuudellaan he ovat korostamasssa Luojan kauniita aikaansaannoksia. Keski-ajalla syntyneen ajattelutavan mukaan Jumala, joka oli kaikkivoipa, ei yksinkertaisesti voinut tehdä mitään tarkoituksetonta. Rumilla, sairailla, epämuodostuneilla ja poikkeavilla oli tarkoituksensa Kaikkivaltiaan luomassa maailmassa.

Rumuus on jotakin, mikä ei kuulu minkään esineen tai luodun olemukseen. Päinvastoin kuin kauneus, joka on aina olemuksellista ja ennustettavaa, rumuus on yksilöllistä ja odottamatonta. Rumuus on poikkeus... Kauneus täyttää standardit, se noudattaa mittoja ja odotuksia, ruma poikkeaa hyväksytyistä mitoista ja standardeista.

Rumalle ei ole paikkaa, se on persona non grata. Se tuntuu olevan aina sopimattomassa paikassa ja vievän siinä suhteettoman suuren tilan. Likainen ja rikkinäinen kahvikuppi ehjien ja puhtaiden joukossa vetää kiusallisesti huomion puoleensa. Rikkinäinen kuppi saa aikaan halun siivota, se pitää sulkea pois näköpiiristä. Vammainen kilpailija missikisoissa saisi varmaan aikaan paniikin. Ehdokas nostaisi esiin kysymykset, miten tuollainen sairaus kehittyy, tarttuuko se, eikö sairas pitäisi eristää terveistä?

Ruma ja poikkeava uhkaa ihmisen minuutta. Ruma pelottaa siksi, että se näyttää tartuttavan poikkeavuutensa muihinkin. Eräs suurimpia pelkojamme nykyisin on tarttumisvaara.

Rumuuteen ja kauneuteen liittyy myös voimakkaita sukupuolisia merkityksiä. Kauneus herättää rakkautta ja sukupuolista halua. Kauneutta on aina pidetty passiivisena ja ‘naisellisena’. Kaunis nähdään ulkoapäin, se pysyy aloillaan ja rajoissaan. Ruma on taas jotain joka ryömii sisältä ulos, uhaten tartuttaa ja liata."

Kirjoittanut Irmeli Hautamäki

Koko artikkeli: http://mustekala.kaapeli.fi/artikkelit/1027677413/index_html

***

Huh huh. Näin viime yönä karmivan painajaisen. Unessa sain pitkän, ainakin 20-sivuisen käsinkirjoitetun kirjeen joltain mieheltä, joka ei nimeään paljastanut. Mies oli kirjoittanut kirjeeseen isoin kirjaimin oikean nimeni, hän kertoi siis tietävänsä kuka olen ja uhkaili minua sillä. Pahinta oli se, että mies sanoi hänellä olevan hallussaan valokuva minusta, jonka hän aikoi laittaa nettiin jotta kaikki halukkaat ihmiset voisivat arvostella ulkonäköäni!! Olin unessa aika helvetin vihainen ja ahdistunut. Ei se minua haittaisi, jos joku minut tunnistaisi, mutta ei henkilöllisyyttäni tarvitsisi kaikille kertoa. Ja vielä vähemmän saattaa minut naurunalaiseksi ulkonäköni paljastamalla...

Oli muuten ensimmäinen kerta kun näin unta bloggaamisesta. Täytyy varmaan toivoa että myös viimeinen...

Päässä soi: The Swing/Everclear

"Never said I was innocent
never said I was anything good..."

helen 9.2.04

Netistä poimittua:

"Länsimaisen filosofian ja ajattelun isä Platon oli jo 400 eKr. sitä mieltä, että ihmisen tulisi arvostaa enemmän sielun kuin ruumiin kauneutta, niin ettei ulkonaisen kauneuden puute estäisi häntä rakastamasta ihmistä ja välittämästä tästä, jos tämä on sielultaan moitteeton.

Miten länsimaiset yhteiskunnat ovatkaan vieraantuneet tästä ajatuksesta. Viime vuonna suomalaiset naiset ostivat Stakesin tutkimuksen mukaan kosmetiikkateollisuuden tuotteita noin 864 miljoonalla eurolla. Jos siihen lisätään laihdutusteollisuuden kasvava menekki sekä yhä lisääntyviin kauneusleikkauksiin käytetyt eurot, saadaan viime vuoden kauneuspotiksi noin miljardi euroa, mikä on varsin huomattava satsaus ulkoisen kauneuden hyväksi. Onko naisesta tullut mielikuvayhteiskunnan uhri, jolle uskotellaan, että kaunis, nuori ja laiha menestyy ja että rumuus on vain laiskuutta?

Voidaan myös kysyä ovatko naiset ottaneet itselleen kolmannen päivätyön itsensä kauniina ja nuorekkaana pysymisestä... Mainokset ja lehdet ovat täynnä nuoria, täydellisiä naisvartaloita, joita on usein vielä kuvan ottamisen jälkeen teknisesti paranneltu. Onko näistä kuvista tullut naiselle normaaliuden mittapuu?

Monet äärimmäiset esimerkit kertovat, miten ulkonäköön liittyvät normit todella vaikuttavat ihmisten toimintaan. Amerikkalaiset juutalaistytöt leikkauttavat plastiikkakirurgilla itselleen suoran nenän, mustat kaventavat omaansa ja aasialaista syntyperää olevat suoristavat silmiään länsimaiseen tyyliin. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon valkoiset naiset korjauttavat ja parantelevat itseään leikkauksilla, pillereillä, bodaamalla ja meikeillä normin mukaisesti.

Suomessa plastiikkakirurgien määrä on noin kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut ja erilaisista riskeistä huolimatta kosmeettisia kauneusleikkauksia tehdään enenevässä määrin. Suosituimpia toimenpiteitä ovat kasvojen kohotus, rintojen suurennus ja rasvaimu. Suomessa rintaimplantit on asetettu n. 6000 naiselle. Yleisimpiä rintaimplantteihin liittyviä komplikaatioita ovat implantin kovettuminen, repeäminen ja tulehtuminen. Miksi sitten operaatio on niin suosittu?

Asiaa Suomessa tutkineet Mirja Määttä ja Sirpa-Liisa Hovi sanovat, että naiset eivät perustele leikkauspäätöstään sillä, että haluaisivat tulla kauniimmiksi, vaan halulla tulla tavallisen, normaalin ja samannäköisiksi kuin muut. He ovat hävenneet ruumistaan ja kärsineet siitä ja tähän halunneet leikkaukselta apua sekä lisäksi toivoneet minäkäsityksensä vahvistumista rintaimplanttien avulla. Naiset siis yrittävät rakentaa uutta identiteettiä ruumiinsa kautta. Tulokset osoittavat, kuinka merkitykselliset rinnat voivat olla naisten minäkäsitykselle länsimaisessa kulttuurissa ja miten massamedia kuvineen vahvistaa edelleen rintojen merkitystä naisten seksuaalisessa identiteetissä.

Nykyisen postmodernin ja mielikuviin vahvasti nojaavan yhteiskuntamme media suosii nuoren, hoikan ja kauniin naisen representaatiota, jota tulkitaan usein väärin naisen ja kauneuden normaaliuden mittarina. Erikokoisuus ja - näköisyys on normaaliutta, ja ihmisten oikeutena ja mahdollisuutena on saada elää ilman puolustuspuheita omasta (muka)erilaisuudestaan..."

Kirjoittanut Mari Mikkola

Koko artikkeli: http://www.yle.fi/mirjapyykko/jos170104.html

Blogivilleen on ilmestynyt kauniin naisen blogi

Päässä soi: You'll be in my heart/Phil Collins

"My arms will hold you
Keep you safe and warm
This bond between us
Can't be broken
I will be here, don't you cry..."

helen 7.2.04