Havumetsän tiluksilla sijaitsee kaksi tallia: iso ja pieni. Pikkutallin 5 karsinaa ovat oreille, ison tallin 11 karsinaa tammoille ja varsoille.
» Lue lisää
Tahdot siis tehdä yleiskatsauksen talliin?
Tältä sivulta voit haalia yleiskuvan tallialueesta, tallirakennuksesta sekä lähimaastoista, kuvien kera. Sivulle on koottu myös pieniä paloja tallin historiasta asiasta kiinnostuneille.

Tallirakennus itsessään on valkoiseksi kalkittu kivirakennus, joka aikoinaan on toiminut ratsastuskouluna. Puitteet olivat kaikkea muuta kuin siistit muuttaessamme hevostemme kera tänne, eikä työmaa antanut odottaa itseään. Parisen vuotta avaamattomina olleet tallin ovet narisivat ja pölyinen ja hämähäkinseittien peittämä sisältö paljastui päivänvalon tunkiessa ovenraosta sisään. Käytäviä peitti ohut pölykerros ja lattialla saattoi nähdä hiirien jätöksiä. Ulos katsellessamme totesimme vanhojen puuaitojen olevan huonosti maahan juntattuina, osa tolpista kaatuneena kovan tuulen riepottamana. Tällainen talli oli silloin, kun minä ja Mila ensimmäistä kertaa astelimme katsomaan ostamaamme rakennusta.

Nyt voit nähdä tallin valkeiden kiviseinien hohtavan puhtauttaan ja lattiaa peittänyt pölykerros on tiessään, tilalla vain muutamia heinänkorsia ja kauranjyviä. Karsinat on rakennettu vaaleasta, paksusta laudasta joka tosin on aikojen saatossa hieman tummentunut, pysyen silti yhtä hyväkuntoisena ja vankkana kuin tekohetkelläkin. Hevoset hörisevät ikkunallisissa karsinoissa, kolistellen välillä vihreästä muovista valmistettuja ruokakippojaan, aamuaterian toivossa. Turve pöllyää muutaman hevosen odotellessa kärsimättömästi apettaan, pyörähdellessään kokoa 3,5x3,5 olevassa karsinassaan. Päärakennus sisältää 11 edellämainitun kokoista karsinaa ruokakupilla ja vesiautomaatilla varustettuna. Talli tekee hevosten karsinoiden jälkeen pienen mutkan, jonka jälkeen voit nähdä suoraan edessäsi tallin rehuhuoneen ja vasemmalla sivulla puolestaan varustehuoneen ja taukotuvan. Hevosten käytävään kuuluu myös vesiboxi, sekä 4x4m kokoinen varsomiskarsina.

Kun paikan ostamisesta oli kulunut vuoden verran, tilat alkoivat käydä liian ahtaiksi ja päärakennuksen lähelle pystytettiin viisipaikkainen oritalli, jossa viiden peruskarsinan lisäksi on myös suurempi varsomiskarsina - joka tosin toimittaa tällä hetkellä virkaa kottikärryjen ja talikoiden säilytyspaikkana. Oritallin karsinat ovat uudemman malliset ja liukuovilla varustetut, jonka lisäksi tallinkäytävä on huomattavasti leveämpi kuin päätallissa. Tämä yhdistettynä tallin molemmissa päädyissä oleviin parioviin, oritallissa on loistava tila valjastaa hevonen kärryjen eteen ja ajaa suoraan tallinovesta ulos.

Kun sitten tallista saavutaan pihamaalle, törmätään ensin melkoisen suureen hiekkakenttään, jota on jo kerran laajennettu. Alkuperäisissä mitoissaan kenttä oli huomattavasti pienempi, mutta uudistuksen jälkeen se on jo kokoa 20x50 metriä. Kenttää vierustavaa polkua eteenpäin kävelemällä päädyt risteykseen, jossa voit valita suunnaksi joko maastot, tahi hevosten ulkoilutarhat, joita tällä hetkellä on 7 kappaletta. Vanhat puuaidat on purettu ja tilalle kiinnitetty paksua sähkölankaa, jonka virran voi tarpeen vaatiessa katkaista rehuhuoneesta. Kaksi aitausta on kuitenkin vahvoja puisia tarhoja, joissa tallin nuorimmat ja innokkaimmat oriit voivat turvallisesti oleilla, eikä ihmisten tarvitse pelätä aitojen läpi tunkeutumisia.

Maastoon suunnatessa alkaa melkein hetimiten pieni, pehmeäpohjainen polku kuusimetsän siimeksessä, josta tallikin on nimensä alunperin saanut. Suunnilleen kilometrin päässä aukeaa laakeampi näkymä peltojen keskelle, melko leveälle hiekkatielle jossa autot ovat erittäin harvinainen näky, joten ratsastaa voi turvallisin mielin. Erilaisia polkuja kääntyilee teiltä mielin määrin, mutta kaksi joista itse erityisesti tykkään, ovat oikealle kääntyvä pehmeäpohjainen metsätie, joka jatkuu suorana yli kilometrin matkan. Tie suorastaan kutsuu laukkaamaan! Toinen taas johtaa valtaville hiekkakuopille ja voit ratsastaa joko varovasti kuopan pohjalle tietä pitkin tai käydä ihailemassa huikeita maisemia kuopan korkealta harjanteelta.

Tallin historiaa
Kiinnostus virtuaalimaailmaa kohtaan oli kasvavana kytenyt omani ja Milan mielessä pitkään, kunnes kauniina talvisena päivänä, vain muutama vuorokausi uudenvuoden jälkeen syntyi lopulta talli ja millainen. Talli kantoi tuolloin nimeä Hopeakuun Ratsutila, mitään erityistä kasvattirotua ei ollut, halusimme vain tehdä tallin, pitää hauskaa ja kerätä kehuja vieraskirjaan. Talli oli ensimmäisemme ja kummallakaan ei ollut hajuakaan miten koodit toimivat ja miten niitä tulisi käyttää, mutta GeoApua, Menthal27 ja CopyZonea apuna käyttäen saimme kasattua tallin ensimmäisen version kasaan. Vaaleanpunainen etusivu, josta löytyivät linkit: orit, tammat, ruunat, varsat, in memoriam, hoitajat, toiminta ja vieraskirja.

Vaikka tallia ei voinut kutsua hienoksi, se oli kuitenkin monen silmissä tarpeeksi hyvä ja hoitajiakin tuli pyytämättäkin. Talli pyöri ja kehittyi eteenpäin, kunnes tammikuun lopuilla ensimmäinen kasvatti Helmi-Piirto näki päivänvalon, vanhempinaan tallin kaksi ensimmäistä suomenhevosta, Napoleon ja HopeaHelmi. Toiminta jatkui verkkaan vaihtuvalla hevoskannalla eteenpäin, ulkoasujen ja sisällön kehittyessä taitojemme mukana. Lopulta koitti se päivä, jolloin Milan innostus hiipui ja talli jäi kokonaan minun harteilleni. Tuossa vaiheessa ulkoasuja oli ollut noin 5 kappaletta, kaikki omaa tekoamme ja nyt oli taas uuden aika. Kun Mila lopetti tallin pitämisen, vaihtui ulkoasun lisäksi nimi, sekä toimintatapa. Nyt Havumetsä ei ollut enää ratsutila, jossa hevoset vain olivat, vaan talli oli kasvanut pieneksi siittolaksi, jossa maailmaan putkahti 'Havumetsän' kasvattajannimen alle varsoja yksi toisensa jälkeen.

Aloin päästä virtuaalimaailmasta todellisesti jyvälle tammikuun 2005 puolella, jolloin Havumetsä oli taukoillut ensimmäisen syntymäpäivänsä yli, sillä kiinnostukseni oli tilapäisesti kadoksissa. Sain kuitenkin uutta puhtia kun löysin itseni toisten virtuaalihevostelijoiden parissa hevostalli.netin foorumissa. Topicceja selaillessa tietämykseni ja samalla myös kiinnostukseni tätä maailmaa kohtaan kasvoi, joka tarkoitti suurta muutosta Havumetsässä, niin ulkoasullisesti kuin sisällöllisestikin. Hevoset saivat pidemmät luonteet ja jaksoin yrittää yhä haastavampia ulkoasuja. Ensimmäistä kertaa aloin myös tosissani kisaamaan tallin hevoskannalla, johon tuolloin kuului vielä suokkien lisäksi oma tinker-orini Bono, sekä vuonohevoseni Canel, joista jälkimmäinen on jo laukannut vehreämmille niityille.

Hevoset vaihtuivat ja Havumetsä ehti olla muutaman kuukauden tauolla useampaankin otteeseen - kumman usein juuri syntymäpäivänsä aikoihin. Kasvatteja kuitenkin putkahteli vuoden aikana aina muutama kappale, eikä talli pitänyt koskaan hiljaiseloa muutamaa kuukautta pidempään. Kunnes kevät 2007 koitti. Aivan vuoden alussa kiinnostukseni hiipui kokonaan ja Havumetsä näytti tulleen tiensä päähän. Virallista lopetusilmoitusta en kuitenkaan koskaan lyönyt tallin luukulle, josta olen hyvin iloinen, sillä heinäkuun lopulla houkutus takaisin virtuaalimaailmaan oli jälleen liian suuri. Havumetsä näki uudestaan päivänvalon elokuun alussa, jonka jälkeen on porskuttanut ennennäkemättömän aktiivisesti eteenpäin. Ensimmäisenä oli tietenkin vuorossa hevoskannan uudistaminen ja syksyn aikana talliin muutti tasaiseen tahtiin uutta väkeä, samalla kun jouduin hyvästelemään aivan liian monta rakasta hevosta viimeiselle matkalle. Viimeinenkin alkuperäinen Havumetsäläinen näki tiensä pään 13.4.2008, kun suomenhevosori Runoratsu laukkasi ajasta ikuisuuteen. Viimeinenkin vuoden 2004 aikana Havumetsässä asunut hevonen jätti tallin pölyt ja matkaa täytyy jatkaa uuden porukan kanssa.

» Puro © Freefoto.com
» Suokit laitumella © poet-
» Otsikon maisema © poet-
» Kaiken sivuilla olevan © Lumiére, ellei toisin mainita