|
BH Jk2 Tk2 vKTV Dwelin's Fleur D'Amour Kuva poistettu kuvaajan pyynnöstä.
Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen, Fleur, ensimmäinen oma samojedinkoirani ikinä. Saimme viettää liian vähän aikaa yhdessä, tulit meille, kun olit jo nähnyt aktiivisimmat nuoruuden päiväsi. Pääasiassa jatkoimme harrastelua lähinnä kotipohjalta, emmekä koskaan käyneet sen suuremmin virallisissa kilpailuissa. Olit aina hieman pienikokoinen ja kevyrakenteinen narttu, jonka takia myöskään näyttelyt eivät lieneet meidän juttumme. Silti annoit minulle niin monta hyvää ja onnelista hetkeä, että niitä on ilo muistella. Yhä edelleen muistan nauravan nassusi kesäauringon paisteessa metsälenkeillä, yhä edelleen sen miten retuutit kaiken maailman risut mukanasi. Olit lauman ilopilleri ja sanoinkin sinulle, että säilyt ikuisesti. Toisin kävi. Kasvain tuli aivan yllättäen, tuskallisen varoittamatta. Leikkauksesta huolimatta se uusi jälleen ja heikkenit. Eläinlääkärin diagnoosi siitä, ettei toivoa juurikaan ole, iski suoraan sydämeeni. Pitelin sinua sylissäni eläinlääkärin lattialla. Katsoit minua silmiin levollisesti, rauhallisesti. Kuin tietäen mitä tapahtuu. Sanoin kohtalon sanat: ''Päästetään se pois nyt, ettei sen tarvitse kärsiä enää.'' Piikki painettiin tuuheakarvaiseen niskaasi, katsoit minua. Rauhallisesti, ilman mitään tuskaa tai pettymystä. Viimeisillä sekunneilla näin silmiesi takana välkkyvän valon sammuvan ja hengityksesi pysähtyi. Käpäläsi olivat jähmettyneet syliini, olit ylittänyt rajan. Enää et ole vastassa, kun tulen kotiin. Enää et nuku vieressäni yläkerran makuuhuoneessa. Enää et varasta keppejä. Sinua ei ole, lensit tähdeksi taivaalle. Rakastan sinua. Fleur oli alusta asti enemmän koti- kuin kisakoira. Koiratanssivalion arvo suoritettiin, TOKOssa edettiin jopa EVL -luokkaan asti. PK:ssa oli kilpailuoikeidet VOI -luokkaan jälkikokeessa, metsäjälkeäkin kokeilimme. Fleurilla ei ollut jälkeläisiä, mutta sen sukulinjat tulevat toivottavasti jatkumaan sen sisarusten kautta.
|
