yksityistalli Chillo

Urania Solo





Tämä on virtuaalihevonen!

Nimi Urania Solo alias Urania, Urra Rotu, sukupuoli suomalainen puoliverinen, tamma
Syntymäaika, ikä 10.10.2013, M Layouts / raitatossu.net/mayflower vuotta Täytti 4 vuotta 10.11.2014
Väri ja merkit ruunivoikko, piirto, kolme sukkaa (Ee/Aa/nCr) Säkäkorkeus 168 cm
Omistaja, kotitalli funfunHey, VRL-09146, Chillo Rekisterinumero VH13-031-0604
Kasvattaja Yogi, Solo Koulutus Ko. HeB, Re. 160 cm
Painotus estepainotus Meriitit ei meriittejä.


Luonnekuvaus

Yleisesti. Urania on luonteeltaan reipas tamma! Pienestä pitäen Urania on ollut valtaosan ajasta helppo käsitellä, mutta aina tietyt ikävät asiat ovat aiheuttaneet voimakasta luimistelua ja kavioilla huitomista. Hieman prinsessan vikaa omaava tamma on tarkka rajoistaan. Rajojen ylityksiin kuuluu mm. vesirapakkoon astuminen tai liian kova käsittely, oli kyse sitten ohjasotteesta tai narulla komentamisesta taluttaessa.

Hoitaessa. Urania on pääsääntöisesti helppo käsitellä, huonoinakin päivinä. Se antaa harjata itsensä kauttaaltaan ja jalatkin nousevat (ainakin yleensä) hyvällä menestyksellä. Kaikenlainen paapominen ja hipelöinti on Urran mieleen. Se tykkää todella paljon, jos sen kanssa vain seisoo karsinassa tai käytävällä ja vain silittelee ja hivelee tamman kaulaa tai selkää. Ja voi sitä iloa ja nautintoa kun joku letittelee harjaa! Silloin tamman naamalla voi nähdä oikeasti häivähdyksen hymyä. Harjaus ei suoranaisesti inhota tammaa, mutta ei se siitä sen kummemmin nautiskelekaan. Paikallaan se malttaa onneksi seistä, jalatkin nousevat sen kummemmin taistelematta. Varustuksen kohdalla se tamman hyvän käytöksen raja sitten meneekin. Jo satulan nähdessään tamma kiskaisee korvansa niskaan ja ilme on vallan hurmaava tamman esitellessä hampaitaan. Kun satulan saa kannettua tamman viereen, se alkaa välittömästi joko kuopia yhdellä tai tilanteen vaatiessa jopa molemmilla etusilla (tosin silloin se näyttää lähinnä vain sekavalta loikkimiselta). Myös takasella voi vähän viuhtoa sinne tänne. Jalkoja tulee siis joka tuutista, joten kannattaa olla aika tarkkana, ettei jää varpaat alle. Satulavyö meneekin sitten yllättävän helposti kiinni äskeisen shown jälkeen, vaikka tietenkin Urania on oppinut pullistelun jalon taidon. Suitsien kanssa ei ole muuta ongelmaa, kuin se että vajaa 170-senttinen tamma nostaa päänsä kirahvin lailla kattoon. Jos onkin ovela ja laittaa suitset riimun päälle ja sitten kaivaa riimun pois alta, suitsetkin saa kohtuu helpolla päähän.

Ratsuna. Talutusmatka kentälle tai maneesiin tuntuu tuskallisen pitkältä, kun "reipas" tamma matelee perässä etana-vaihde silmässä. Kun maneesiin on tämän vuorokauden puolella päästy, on Urania niin kilttiä tammaa että! Ei haittaa satulavyön kiristely, jalustinten mittailu tai selkään kiipeäminen. Liikkeelle lähteminen tapahtuu hitaasti kiihdyttäen ja muutaman minuutin kävelyn jälkeen hämäävä laiskottelu paljastuu huijaukseksi. Urania sytyttää ruutinsa ja ei muuten malta turhia jarrutella! Sileällä työskentely onkin siksi aika haastavaa ja raastavaa sekä kuskille että hevoselle, kun toinen haluaa mennä rauhassa ja kootusti ja toinen vain kaahata. Pienen keskustelun ja mahtien mittailun jälkeen Uraniakin taipuu mitä uskottavimman kouluratsun malliin. Esteillä Urra malttaa keskittää energiansa sekä nopeuteen että tarkkuuteen. Se menee kyllä lujaa, mutta on hienona leidinä erittäin herkkä jaloistaan, eikä tykkää jos puomi kolahtaa jalkaan. Juuri tämän takia Urania onkin loistava estetamma! Ratsastajan ohjeita ei virtaa täynnä oleva tamma juuri ehdi kuunnella, mutta tarpeeksi kovalla suostuttelulla se malttaa pieniä vinkkejä ottaa vastaan. Maastoiltusta Urania nauttii kuivalla kelillä. Kuivalla siksi, että vesilätäköt on niin inhottavia! Kaiken maailman rapakot täytyy kiertää tai vaihtoehtoisesti hypätä yli. Urania nauttii pitkistä kävelymaastoista silmin nähden: se rentoutuu ihan täysin ja venyttää kaulaansa ja askeltaan oikein antaumuksella. Silloin ei ole kiire kummallakaan, ei edes ratsulla.

Kodin ulkopuolella. Urania on ollut heti ensimmäisistä kisoistaan lähtien rauhallinen otus oudossakin paikassa. Se ei turhia rieku tai huutele, vaan seisoo kuin tatti ja tarkkailee muita hevosia hyvin hyvin tarkasti. Varustus onkin muuten helppo huomion ollessa muualla, mutta suitsia ei tahdo päähän saada, sillä tamma tahtoisi tiirailla vaan muiden touhuja. On tullut todettua, että lämmittelyt kannattaa jättää minimiin ja mieluummin vain kävellä kauan, sillä Uranian energiavarastot ovat kovinkin rajalliset. Itse suoritusta Urania jännittää selvästi, ja alla laukkaakin hyvin jähmeä hevonen. Jäykkyys helpottaa ensimmäisen esteen jälkeen, mutta lopullisen vapautuksen jännäämisestä se saa radan suoritettuaan. Uranialla onkin hauska tapa alkaa pärskimään heti viimeisen esteen jälkeen, kun sitä taputtaa kaulalle. Kai se rentoutuu, kun jännittäminen loppuu. Klinikkareissuilla ja muualla Urania käyttäytyy ihan fiksusti, hieman jännittäen, mutta kuitenkin asiallisesti ja riekkumatta.

Sukutaulu

i. Luscious Latte
fwb, vkk (ee/Aa/nCr), 170 cm
YLA2
ii. Orbit Mocha
fwb, cre, 169 cm
ERJ-I, KERJ-I
iii. Killburn TO
fwb, vkk, 170 cm
iie. Magic Sun
fwb, cre, 165 cm
ie. Sinnlich Wanderer
hann, rt, 167 cm
YLA2
iei. Shlaench
hann, rn, 175 cm
iee. Geilheit
hann, rt, 159 cm
e. Neptunia Solo
fwb, rn, 168 cm
ei. Deception Point
xx, rn, 169 cm
ERJ-I, XLA-I
eii. Muraine xx
xx, tprn, 170 cm
eie. Dragonsbane xx
xx, rn, 169 cm
ee. Havana Affair
fwb, mrn, 167 cm
eei. Almost Famous
fwb, rn, 170 cm
eee. Jane Doe
fwb, m, 164 cm


Sukuselvitys

Uranian isä Luscious Latte on hieno estepainotteinen voikko suomalainen puoliverinen, jolta löytyy korkeutta 170cm. Käsitellä ori on hyvä, joskin satulavyön kiristys aiheuttaa kiukuttelua. Esteradoilla Late on puolestaan kuin automaatti, joka korjaa myös ratsastajansa virheet ja siten loistava opetusmestari myös vähemmän kokeneille ratsastajille. Late on jättänyt neljä varsaa, joista Urania on ainoa tamma. Kouluratsastuksen saralla Late on kerännyt 44 ERJ-sijoitusta ja myös 16 KRJ-sijoitusta.

ii. Orbit Mocha on harvinaisen värinen suomalainen puoliverinen, sillä 169cm korkea ori on väriltään cremello. Mocha on kerännyt huimat 103 ERJ:n alaista sijoitusta ja kenttäradoiltakin siltä löytyy 43 sijoitusta. Huiman kisamenestyksensä lisäksi Mocha tunnetaan pahaluonteisuudestaan. Todennäköisesti tämä on seurausta orin taustasta kiertolaisena, orin omistaja Yogi pelasti sen Alegresta, joka myy eteenpäin hylättyjä kiertolaishevosia. Orilla on kahdeksan jälkeläistä, joista kaksi on palkittu ERJ-I –palkinnolla ja kaksi KERJ-I –palkinnolla. Lisäksi varsoilta löytyy myös EV-I, EV-II ja YLA3-palkinnot. Vain yksi varsoista peri orin cremellovärityksen, loput varsoista ovat voikkoja.
iii. Killburn TO oli voikko 170cm korkea suomalainen puoliverinen. Ori kisasi kenttäratsastuksessa niin kotimaisilla kuin ulkomaisillakin radoilla. Ori palkittiin jo kolmivuotiaana ikäluokkansa lupaavimpana kenttäratsuna lajijärjestön katselmuksessa. Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelusta ori sai ensimmäisen palkinnon erittäin hyvillä pisteillä ja ori myös kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla. Killburn TO jätti jälkeensä viisitoista varsaa, joista kaikki olivat voikkoja tai cremelloja.
iie. Magic Sun oli 165cm korkea estepainotteinen cremellotamma, joka herätti huomiota kauniilla värityksellään. Tamma myös periytti voikkogeeninsä jälkikasvuunsa: tammalla on neljä voikkoa tai cremelloa varsaa. Estelaatuarvosteluunkin tamma ehti, ja nappasi sieltä hienosti ensimmäisen palkinnon. Kantakirjasta tamma sai ansaitusti myös ensimmäisen palkinnon – ja rutkasti ihailijoita ympärilleen.

ie. Sinnlich Wanderer oli 167cm korkea rautias hannoverinhevonen. Tamma tuli Suomeen nuorena, ja pääsi hyvälle tallille, jossa tamma pääsi näyttämään taitojaan. Esteillä tammalla riitti taitoja 140cm rataesteiden tasolle ja koulussa Wanda suoritti kauniistia Vaativa A-tasoisia kenttiä. Yhteensä tamma ehti saada yleislaatuarvostelusta toisen palkinnon ja ehtipä se myös keräämään 79 sijoitusta villeistä ja alaisista kisoista. Tämän lisäksi tamma jätti kolme hienoa puoliveristä varsaa.
iei. Shlaench oli Saksassa erittäin maineikas. Ruunikolla orilla oli korkeutta 168cm ja luonnettakin orilta löytyi kokonsa edestä. Tulisuus ei kuitenkaan haitannut Shlaenchin siitosuraa: ori oli haluttu ja suosittu siitosorina ja se jättikin melkein 200 varsaa, joista monet ovat jatkaneet isänsä menestyksen tiellä.
iee. Geilheit oli saksalainen tamma, jolla oli korkeutta 159cm ja väriltään tamma oli erittäin kaunis rautias. Geilheitillä riitti taitoa ja yritystä niin esteillä kuin kouluratsastuksen sarallakin. Luonteeltaan tamma oli helppo ja yritteliäs. Yleislaatuarvostelusta tamma saikin oikeutetusti ensimmäisen palkinnon. Tamma jätti viisi varsaa, joista jokainen on pärjännyt hyvin urallaan.

Uranian emä Neptunia Solo on 168cm korkea ruunikko suomalainen puoliverinen, joka on niittänyty menestystä puoliveritalli Solossa. Tamman esteratoja katselleet ihmiset eivät voineet kuin ihastella miten helppoa tamman työskentely oli. Tamma keräsikin yli 100 ERJ:n sijoitusta, joista voittoja oli 16. Tammalta on jäänyt kolme varsaa, joista kaikki ovat tammoja.

ei. Deception Point oli hurmaava tummanruunikko englantilainen täysveriori, jolta löytyi korkeutta 169cm. Point on palkittu estelaatuarvostelussa ykköspalkinnolla ja myös XLA-I –palkinnolla ja se on voittanut 23 ERJ:n alaista esteluokkaa ja sijoituksia siltä löytyy esteiden parista peräti 117 kisasta. Luonteeltaan ori oli tyypillinen täysverinen: herkkä, mutta kuitenkin herkästi innostuva. Ori jätti jälkeensä 11 varsaa, joista neljä on täysiverisiä.
eii. Muraine xx oli tummanpunaruunikko 170cm korkea englantilainen täysiverinen. Ori periytti hienoa väritystään eteenpäin myös varsoilleen. Varsoja Muraine jätti paljon, sillä ori oli hyvin suosittu aikanaan. Luonteeltaan Muraine oli varsin temperamenttinen, mutta jätti silti jälkeensä huimat hyppykyvyt omaavia varsoja, joilla usein oli ruunikko väri, pieni tähti päässään ja ne ovat usein suurikokoisia.
eie. Dragonsbane xx oli 169cm korkea ruunikko englantilainen täysverinen, joka tunnettiin kovasta luonteestaan. Tamma meni esteen kuin esteen yli, mutta luonteeltaan kipakka ja tulinen tamma ei sopinut kuin kokeneille ratsastajille. Omistaja naureskeli haastatteluissa tammaa hulluksi, mutta perui sanansa voittopokaaleja noutaessaan. Tamma jätti kuusi varsaa, joista kaikki ovat kilpailleet vaativissa esteluokissa hyvällä menestyksellä.

ee. Havana Affair on ERJ-I –palkittu mustanruunikko suomalainen puoliveritamma, jolta löytyy korkeutta 167cm. Utelias ja sosiaalinen tamma tuli tunnetuksi hyvistä estetuloksistaan. Tamma keräsi yli 100 ERJ:n alaista sijoitusta, joista 23 on voittoja. Tamma jätti jälkeensä neljä tammavarsaa, joista muun muassa Yamaican Latte Solo on kerännyt 60 ERJ:n alaista sijoitusta ja muutaman sijoituksen myös KERJ:ssa.
eei. Almost Famous oli ruunikko suomalainen puoliveriori. Korkeutta orilta löytyi 170cm, ja luonteeltaan Fafa oli varsin meneväinen. Orin omistaja ei keskittynyt orilla vain jalostusuran luomiseen, vaikka orilla olisi sukunsa puolesta ollut siihen täydelliset edellytykset, vaan kilpaili orilla myös kansallisen tason esteratoja. Fafa jätti jälkeensä ainakin kahdeksan varsaa.
eee. Jane Doe on musta puoliveritamma. 164cm korkea tamma on menestynyt loistavasti näyttelyissä, ja kuusivuotiaana Jane kantakirjattiinkin I-palkinnolla. Samassa tilaisuudessa tamman vajaa puolivuotia orivarsa sai I-palkinnon ollen ikäluokkansa paras varsa. Lempeäluonteinen tamma sai toimia siitostammana, vaikka kotioloissa tamma oli hypännyt 120cm ratoja ja suvusta löytyy moniosaajia.

Sukuselvityksen © Magnetie

Jälkeläiset

synt. 15.05.2015 ori Creamy Oberon, isä Valiant Vanilla Patriot

Kisakalenteri

Urania on kerännyt yhteensä 49 (46 ERJ + 3 KRJ) sijoitusta tähän mennessä.

ERJ (23)
03.02.2015 : kutsu : 100 cm : 3/30
06.02.2015 : kutsu : 100 cm : 2/30
07.02.2015 : kutsu : 100 cm : 4/30
16.02.2015 : kutsu : 100 cm : 6/44
18.02.2015 : kutsu : 100 cm : 1/44
24.02.2015 : kutsu : 100 cm : 6/44
27.08.2015 : kutsu : 160 cm : 5/30
28.08.2015 : kutsu : 160 cm : 3/40
28.08.2015 : kutsu : 160 cm : 3/30
29.08.2015 : kutsu : 160 cm : 2/30
29.08.2015 : kutsu : 160 cm : 1/40
29.08.2015 : kutsu : 160 cm : 5/30
31.08.2015 : kutsu : 160 cm : 1/30
01.09.2015 : kutsu : 160 cm : 3/40
01.09.2015 : kutsu : 160 cm : 5/30
01.09.2015 : kutsu : 160 cm : 3/30
01.09.2015 : kutsu : 160 cm : 1/30
03.09.2015 : kutsu : 160 cm : 2/30
03.09.2015 : kutsu : 160 cm : 2/30
04.09.2015 : kutsu : 160 cm : 4/30
06.09.2015 : kutsu : 160 cm : 5/30
07.09.2015 : kutsu : 160 cm : 2/30
08.09.2015 : kutsu : 160 cm : 4/30
ERJ (23)
08.09.2015 : kutsu : 160 cm : 4/30
10.09.2015 : kutsu : 150 cm : 4/30
10.09.2015 : kutsu : 160 cm : 3/30
10.09.2015 : kutsu : 160 cm : 3/30
11.09.2015 : kutsu : 160 cm : 3/30
15.09.2015 : kutsu : 160 cm : 4/30
15.09.2015 : kutsu : 160 cm : 3/30
15.09.2015 : kutsu : 160 cm : 1/30
16.09.2015 : kutsu : 160 cm : 2/30
17.09.2015 : kutsu : 160 cm : 4/30
19.09.2015 : kutsu : 160 cm : 4/30
23.09.2015 : kutsu : 160 cm : 4/22
04.10.2015 : kutsu : 160 cm : 1/40
27.10.2015 : kutsu : 160 cm : 3/24
28.10.2015 : kutsu : 160 cm : 4/24
30.10.2015 : kutsu : 160 cm : 1/24
30.10.2015 : kutsu : 160 cm : 4/30
01.11.2015 : kutsu : 160 cm : 1/24
02.11.2015 : kutsu : 160 cm : 6/40
03.11.2015 : kutsu : 160 cm : 4/40
03.11.2015 : kutsu : 160 cm : 4/24
04.11.2015 : kutsu : 160 cm : 6/40
05.11.2015 : kutsu : 160 cm : 1/24
KRJ (3)
17.02.2015 : kutsu : HeB : 1/50
18.02.2015 : kutsu : HeB : 1/50
24.02.2015 : kutsu : HeB : 4/50


Näyttelymenestys
01.03.2015 : Seitikki : Puoliveritammat rakenneluokka, tuom. nica : HY
15.03.2015 : Järnby : Puoliveritammat rakenneluokka, tuom. Latu : HY (Kaipaa lisää syvyyttä, esim. varjojen kautta.)
22.03.2015 : Mel Seren : Puoliveritamma rakenneluokka, tuom. Kics : HY
24.03.2015 : Amarante : Puoliveritammat rakenneluokka, tuom. Kics : HY (Hyvä rotuleima, hieman ruunamainen. Lyhyehkö kaula, rakenne kompakti. Värityksessä saisi olla lisää syvyyttä.)
04.04.2015 : Moocruiser : Puoliveritammat rakenneluokka, tuom. Kics : HY

Päiväkirja

15. kesäkuuta 2016 - päiväkirjamerkintä, funfunHey
Olen viime päivinä katsonut paljon Gossip Girliä Netflixistä sadepäivien kunniaksi, ja olen todennut että Urania on juuri niin kuin Serena! Sismmässään Urra on tottunut saamaan kuninkaallisia varusteita ja prinsessalle sopivaa kohtelua, mutta tilanteen pakosta se tyytyy myös vähempään - ilman sen suurempia motkotuksia. Sielultaan kuninkaallinen, ulkokuoreltaan hieman keskiluokkaa parempi. Sade lakkasi iltapäivällä, joten puin ratsastuskamppeet päälleni ja päätin lähteä ratsastamaan Urran ja pari muuta hepoa. Hain Urran ensimmäisenä sisälle, heitin märän loimen kuivaushuoneeseen ja harjailin puhtaan tamman pikaisesti. Ällöttävän märät ja kuraiset jalat saivat jäädä likaisiksi, sillä menimme kentälle kuran keskelle urheilemaan joten jalkojen pesusta ei olisi mitään hyötyä. Urra ei jostain syystä tehnyt muuta kuin luimisteli, kun kiristin satulavyön. Liekö jumit lähteneet itsestään pois ja prinsessan selkä paremmassa kunnossa, sen näkisi pian selästäkin käsin. Kävelimme kentälle ja kapusin selkään, kiitin heti aluksi onneani siitä, että olin ottanut raipan mukaan. Urra oli nimittäin sitä mieltä, että kurassa ei kerta kaikkiaan voi edes liikkua! Sain tamman kuitenkin suostuteltua ihan laukkaankin asti parilla raipannapautuksella ja vääntelin tammalla pikaiset koulukiemurat. Jumit selästä olivat tosiaan hellittäneet muutaman päivän tarhailun ja loimen alla hautumisen seurauksena, sillä Urania antautui pyöreäksi todella helposti ja sitä oli helppo ratsastaa kaikin puolin. En ole varmaan koskaan ollut yhtä ylpeä tästä tammasta! Ratsastuksen jälkeen pesin tamman hyvin ja juotin sille ison sankollisen melassimehua. Urra sai levätä karsinassa päiväruualle asti ja se pääsi vielä illaksi tarhailemaan.

1. toukokuuta 2015 - päiväkirjamerkintä, funfunHey
Sadepisarat putoilivat raskaina tallin katolle. Tallissa asti tuoksui se ihana sateen tuoksu, jota olin kaivannut koko pitkän talven - tämä kun oli ensimmäinen kunnon kesäsadepäivä. Ja taisipa se olla kesän ensimmäinen ukkonenkin, tosin ilman salamointia ja jyrinää. Vettä vain tuli niiiiin paljon, ettei kyse ollut tavallisesta kuurosta. Mielessäni käväisi säälin häivähdys, sillä olin laittanut suurimman osan hevosista ilman loimia ulos, ja heti kun viimeinen oli tarhassa ja minä sisällä, sade alkoi. No, myöhäistä se enää oli murehtia. Siivosin karsinat loppuun ja lakaisin käytävän ja kipaisin hakemaan prinsessatamma Uranian sisälle. Tarkoitukseni oli vain katsoa, oliko tamma ihan okei sateen jälkeen, mutta mitä vielä! Tamma oli kuorruttanut itsensä kahden sentin kerroksella kuraa, joten totesin prinsessan kaipaavan kylpyä. Talutin tamman pesupaikalle ja tein shampoo-veden valmiiksi. Yritin epätoivoisesti esikastella tammaa, mutta kurapeite oli niin paksu, että totesin shampoon purevan likaan paremmin. Melkein puolen tunnin pesun jälkeen tamman kultainen karvapeite löytyi taas. Loimitin Uranian sen uudella kevyellä villaloimella ja jätin tamman karsinaansa kuivumaan.

11. marraskuuta 2014 - päiväkirjamerkintä, funfunHey
Maassa on vihdoin pysyvä lumi, vaikka päivällä lämpötila hipookin yhtä lämpöastetta. Leudon talvipäivän houkuttamana käppäilin tarhan portille huutelemaan Urra-prinsessaa hienossa uudessa toppaloimessaan. Tamma loi minuun kyseenalaistavan katseen ja jatkoi heinien mutustelua hetken aikaa. Kun se huomasi, että aloin kaivella taskujani leivänpalan löytääkseni, se lähti tulemaan luokseni ravaten. Silitin tamman kaulaa ja annoin sille leivänkannikan samalla, kun hapuilin ovelasti riimua portilta. Urralla ei kuitenkaan ollut aikeitakaan lähteä pakoon, joten sain neitokaisen näppärästi kiinni. Taluttelin neitokaisen talliin, tänään olisi kengityspäivä. Onneksi olin käynyt kengityskurssit ja händläsin tämän taidon, sillä nimittäin säästyi pitkä penni tällaisen lauman kanssa! Uranian edellisestä kengityksestä oli jo liian kauan, joten nyt oli jo korkea aika tarttua tuumasta toimeen. Urania ei ollut mikään maailman helpoin tässä touhussa, muttei se ihan kamalakaan ollut. Etujalat sain laitettua nopeasti, niiden kanssa Urra ei temppuile. Pidin pienen kahvitauon ja jatkoin takapään kenkäyksellä. Takajalkoja Urra jaksaa potkiskella, mutta kun ei anna periksi heti ensimmäisellä tönäisyllä niin prinsessaheppakin luovuttaa ja tyytyy pedikyyriinsä. Kokeilin laittaa Urralle nyt taakse kevyemmän rautakengän, josko sillä olisi vaikutusta tamman jumisen takapään liikkeeseen. Urra sai melassimehun operaation jälkeen ja pääsi takaisin tarhailemaan, juuri sopivasti päiväheinien aikaan.

12. kesäkuuta 2014 - päiväkirjamerkintä, funfunHey
Ensimmäinen kunnon ratsastus, jes! Aurinko paistoi jo korkealla taivaalla ja aamukaste oli haihtunut ilmaan. Olin intopinkeänä jo herätessäni, sillä tälle päivää oli sovittu jotain hurjan hienoa: Uranian ensimmäinen oikea ratsastus (mikäli kaikki nyt menisi, niin kuin on suunniteltu!). Urania on tietenkin jo aikapäiviä sitten totutettu selässä roikkuvaan ihmiseen ja painoon ilman satulaa. Ja onhan selässä käyty ihan istumassakin kentällä, ja pari hassua askelta otettu aina, kun tamma ei ole kovin järkyttyneeltä näyttänyt. Mutta tänään otettiin vihdoin askel ison hevosen elämään! Varustin Uranian tallissa kaikessa rauhassa ja nappasin mukaan liinan. Kiristin kentällä mahavyön eikä tamman ilme värähtänytkään. Laskin jalustimet alas ja kiinnitin ne yhteen ylimääräisellä jalustinhihnalla, jotteivat ne hakkaisi Urran kylkiin. Kävelytin melkein-isoa-heppaa ensin tovin aikaa ja päästin sen sitten ympyrälle juoksemaan. Tamma ei välittänyt satulasta tai jalustimista yhtään mitään, ei ravissa tai edes laukassa. Juuri sopivasti kentän laidalle ilmestyi tallityöntekijämme Anni ja pääsimme tositoimiin. Pyysin Annia punttaamaan minut selkään ja siellä sitä sitten killuttiin. Uranian korvat alkoivat pyöriä ja pää nousi korkealle, muttei se siitä mihinkään hievahtanut. Pyysin Annia taluttamaan meitä hetken aikaa ja Urra rentoutuikin huomatessaan, ettei tässä nyt mitään maata kaatavaa tapahdu. Anni uskalsi päästää meidät liinastakin, sillä pikkutamma ei ollut enää moksiskaan minusta. Otin ohjiakin hetkellisesti tuntumalle ja tamma alkoi vain väykyttää kuolainta. Kävelimme kuitenkin ihan löysin ohjin hyvän aikaa, kunnes tunsin oloni tarpeeksi luottavaiseksi ja kannustin tamman raviin. Anni katsoi vähän hölmistyneenä, kun en pyytänyt häntä apuun, mutta koska Urania ei pään nostamista isompaa elettä tehnyt, en minä apua olisi tarvinnutkaan. Ravasimme ihan parin kierroksen verran, ja olin tammasta valtavan ylpeä! Urra ei yrittänytkään hidastella tai töppäillä, vaan hölkötteli pää alhaalla ja rentona eteenpäin. Urania oli jo juoksutuksessa oppinut äänimerkit hyvin, joten pyysin sitä hidastamaan ja kävelimme tovin verran. Uskalsin ihan laskea jalustimetkin pois jaloista, niin hyvältä pikkuhevonen tuntui! Jalkauduin alas ja minun oli pakko halata omaa pikku varsaani! Urania oli vähintäänkin hämillään saamastaan huomiosta, mutta ei juuri välittänyt. Tamma pääsi tallissa käymisen jälkeen vielä takaisin tarhaan, eihän sitä näin kauniina kesäpäivänä voinut tallissa hautoa! <3

10. tammikuuta 2014 - päiväkirjamerkintä, funfunHey
Pakkasen voimasta värähti niin pikkulintu koivun oksalla kuin meikäpoikakin ovesta ulos astuessa. Laahustin lumihangen läpi talliin ja hain pienen lumihevosen tarhastaan. Urania saisi tänään kokea jotain uutta, nimittäin kuolaimiin ei oltukaan vielä tutustuttu. Sen sijaan valjaat olivat varsan mahan ympärillä jo käyneet, eikä niistä tarvinnut sen kummemmin suuttua. Näin 1-vuotissynttäripäivänähän onkin otollinen hetki kokeilla, miten se rauta suuhun sopii. Kuolain olikin jo ihan uusi luku, muttei onneksi sen kammottavampi kuin silatkaan. Suutaan Urania ei ihan heti ymmärtänyt avata, mutta pienellä avustuksella se aukeni kyllä. Uranian suuhun hulahti mukava nahkapäällysteinen nivelkuolain, jotta tammalla olisi näin alkuun vähän jotain imeskeltävää suussaan. Niskahihnasta se ei ollut mitään mieltä, eihän se välitä, vaikka korviakin kaivelee. Mutta se itse kuolain oli kovin jännä, pikkutamma väykytti suutaan auki hyvän tovin. Vartin päästä suun mässyttely alkoi tasoittua, mutta aina jos kuolainta liikautti, piti sitä varalta väykyttää lisää. Aika hauskaahan tuollaista on seurata, kun hieman yksinkertainen otus koettaa ratkoa arvoitusta. Kun tamma malttoi pari hetkeä olla väykyttämättä, otettiin suitset pois ja tamma sai taas porkkanan. Herkuista onkin tullut hyvä motivaattori Uranialle, sillä se on kovinkin makeannälkäinen!

23. marraskuuta 2013 - päiväkirjamerkintä, funfunHey
Tänään otettiin naisesta ja tammasta mittaa ihan tosissaan! Uraniasta on kuoriutunut reilussa kuukaudessa melkoinen äkäpussi. Kaikessa pitää väitellä vastaan, mutta lopulta Urania luovuttaa ja tottelee hieman happamalla naamalla. No, kuten sanottua, tänään käytiin todellinen tahtojen taisto. Eihän pikkuruista tammaa nyt voi pesupaikalle viedä ja pestä! Ainakaan Urran mielestä... Tilanne oli siis tämä: hain erittäin kuraisen (edelleen on plussan puolella ja lunta ei näy mailla halmeilla!) pikku-Urran tarhasta ja laitoin sen käytävälle kiinni ketjuihin. Yritin ruveta selvittämään takku- ja kurakasaa siistimpään kuosiin, mutta todettuani kumisuankin aika turhaksi kapistukseksi ajattelin pestä tamman. Saahan sitä ajatella! Urania ei tehnyt elettäkään, kun tajusi että kaarramme pesupaikalle. Niinkin pieni hevonen osaa olla yllättävän painava, kun niin haluaa. Yritin vetää varsaa ja pyysin tallityöntekijä Anninkin työntämään, eikä varsa liikahtanutkaan. Koitin myös hyvällä (ämpärin pohjalla kauraa) - ei tulosta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi koittaa pahalla ja nappasin piiskan käteeni. Onneksi en joutunut käyttämään sitä, sillä varsa ihan kuin heräsi ja yllättäen olimmekin samaa mieltä pesupaikalle tulosta. Ei tämä tähän kuitenkaan vielä loppunut. Tein pesuveden ämpäriin valmiiksi ja aloin kastella tammaa. Urania seisoi paikallaan koko ajan, joten luulin voivani jättää saippuaämpärin niille sijoilleen. Varsa kuitenkin astahti vallan näppärästi sankkoon, säikähti sitä ja sinne kaatuivat pesuvedet. No, tekaisin uuden veden ja aloin saippuoida Urraa. Huuhdellessani tammaa yritin luonnollisesti myös huuhdella pään - Urania vetäisi sellaiset kilarit, että oksat pois! Se sai mukamas kamalan vetopaniikin ja alkoi riuhtoa hullun lailla. Lopetin veden laskemisen ja tamma rauhoittui, ja kun uudelleen koetin letkuttaa tamman päätä, ei Urra ollut muka moksiskaan... Ota nyt tuostakin selvää. No, oli miten oli, puhdasta tuli, tamma sai monta porkkanaa ja loimia selkäänsä.

13. lokakuuta 2013 - päiväkirjamerkintä, funfunHey
Syksy kolkutteli ovea tänään tosissaan. Ilma oli jo aamulla viileä ja päivän ajaksi se ehti kehittää sateenkin. Tähän päivään oli silti palanen iloakin luvassa, sillä pikkuruinen Urania muutti tänään meille! Trailerista kuului kimeä pikkuhevosen hirnunta, ja kipitin touhuissani katsomaan, mitä trailerista löytyy. Harkitsin pitkän aikaa uuden hevosen ostamista, ja kun Yogi tarjosi tammaansa, minun oli pakko lähteä mukaan! Ja siitä se sitten syntyi, ihana pikku Urania. Uranian kanssa tullaan ensin kokeilemaan näyttelyitä ja kun ikää riittää, siirrytään kisojen puolelle! Pieni puolivuotias pikkukaramelli asteli varovaisin askelin trailerista ulos ja jähmettyi sitten niille sijoilleen. Ei se ressukka uskaltanut liikkuakaan mihinkään, tammavauvaa piti käydä ensin rapsuttelemassa ja hellittelemässä, ennen kuin se totesi alueen turvalliseksi. Sain narun Yogilta käteen ja talutin ensimmäistä kertaa ikiomaa varsaani kohti tarhaa! Laskin Uranian irti ja sinne se varsa sitten katosikin. Edit: Urania antoi illalla kiinni pienen jahtaamisen jälkeen, palkaksi oli pakko antaa taskusta nami, jotta meistä nyt tulisi kavereita!