Lasipisaran Yön Ylhäisyys

Ytte tuli minulle Veeralta Lasipisarasta. Juttelin Veeran kanssa cockeripentueesta. Kyselin kovasti oliko pentuja vapaana. Veera sanoi että kaikki pennut olivat varattavissa. Hän yritti minulle tyrkyttää sijoitusnarttua mutta halusin uroksen. Veera ehdotti sitten jos ottaisin sijoitusuroksen. Tämähän kävi minulle. Sovimme Veeran kanssa sitten että otan sijoitusuroksen. Kauheinta oli odottaa että pennut syntyisivät. Parin viikon päästä Veera soitti minulle "Anna! Pennut ovat syntyneet! Täällä pentuboksissa nukkuu sinun uroksesi." Olin ihan ymmälläni. En saanut sanaa suustani. Sanoin sitten "Ihanaa! Koska saan tulla katsomaan?" Veera vastasi "Saat tulla katsomaan kun pennut ovat 4viikon ikäisiä." 

Neljä pitkää viikkoa odotin että saisin mennä katsomaan omaa pentuani. Mutta kun neljä viikkoa oli kulunut, pakkasin kamppeeni & Hillan autoon. Ajoimme autolla melko pitkän matkan. Mutta oli se sen arvoista. Päivä jolloin lähdimme ajamaan Lasipisaraan, oli sateinen ja synkkä.

Kun pääsin Lasipisaraan, Veera oli ovella vastassa. Hänen takanaan seisoi kaiken karvainen ja kirjava lauma. Sieltä löytyi minulta lähtöisin oleva Friiko ja Roki. En ollut ennen nähnyt Veeran Hypnoa (kiinanharjakoiraa). Hypno oli aika hassu näky labradorinnoutajien, cockereitten ja parsonien seassa. Veera silitteli Hillaa, oli hän sen nähnyt toki näyttelypaikoilla mutta nyt oltiin "kotona". Veera päästi koirat pihaan irti ja minä päästin Hillan. Koko lauma painoi pitkin pihaa. Kysyin "Ovatko pennut sisällä?" Veera nyökkäsi ja päästi minut sisälle. Luulin että Veera oli päästänyt kaikki ulos, sisällä odotti minua mursiva bokseri ja holsku. Veera komensi niitä lopettamaan ja ne lopettivat. Jätimme koirat ulos, olihan piha aidattu kunnolla.

Pääsin Veeran kanssa huoneeseen missä oli kolme suloista cockerinpentua. Blue roan narttu ja kaksi mustaa urosta kurkkivat pentuboksistaan. Veera nosti toisen uroksen syliinsä "Tässä on Ytte eli Lasipisaran Yön Ylhäisyys. Sinun pentusi!" Sanoin "Aivan mielettömän ihana. Voi Ytte pientä. Neljän viikon päästä pääset kotiin." Juttelimme Veeran kanssa pennuista. Yksi pennuista, Häiskä (uros), oli vielä kotia vailla. Voisi siis olla että Y-pentueesta jäisi kaksi pentua Veeralle. Lähdin Hillan kanssa Lasipisarasta, koko matkan kotio haaveilin omasta, ihanasta cockerista.

Neljän viikon kulttua oli aika hakea Ytte kotiin. Otin taas Hillan mukaan, pitihän pojalla olla seuraa kun se tuli kotio. Lasipisarassa näin kolme suloista cockerin pentua. Veera oli päästänyt ne pihaan viilettämään emänsä kanssa. Päästin Hillan ulos autosta, pidin sitä kuitenkin hihnassa. Yli innokas musta uros tuli repimään Hillaa korvasta. Veera sanoi "Se on Ytte. Se näköjään tykkää Hillasta." Vastasin "Voi että kun poika on kasvanut. Siitä on tullut oikein komea." Narttupentu, Sinttu, viiletti kiusaamaan Ytteä. Katselin pitkään kun kolme cockeria painoi pihaa pitkin, pentujen emä oli löntsinyt jo sisälle. Juttelin Veeran kanssa jonkin aikaa. Sitten lähdimme Yten ja Hillan kanssa kotiin. Automatka onnistui ilman suurempia ongelmia, Ytte ja Hilla makasivat kuljetustilassa vieri vieressä.

Sunlightsissa odotti koiralauma. Porukan pomo, Aga, katsoi uutta tulokasta arvioiden. Se ärähti jokaiselle joka meinasi mennä pientä nyyttiä katsomaan. Kaikki muut olisivat halunneet mennä katsomaan nyyttiä. Aga kiukutteli koko illan Ytten takia, se oli tosi mustasukkainen. Muut koirat saivat mennä pentua katsomaan kun Aga oli muualla. Ytte oli innokkaasti tutustumassa muihin koiriin. Parin viikon päästä Aga hyväksyi Ytten porukkaan.

Ytte on täydellinen nuori koiran alku. Siltä löytyy innostusta kaikenlaiseen harrastamiseen. Yten nenä ja pää ovat kunnossa. Eikä se arastele ollenkaan vieraita ihmisiä.

Ytte sopii kaikenlaiseen harrastamiseen erittäin hyvin, siltä löytyy intoa ja tarmoa harjoitella. Ytteä ei voi laittaa muutakuin minun, Annan, tai Veeran kanssa kehään tai kentälle. Ytte ei tottele muitakuin meitä. Siksi Ytteä ei oikein voi laittaa muiden kisautukseen.

Näyttelyissä Ytte on hienosti. Kehäkäyttäytyminen on 10+++ Näyttää tuomarille hampaansa hyvin. Liikkuu kauniisti eikä yritä yhtään kiskoa kehässä. Antaa tuomarin käpälöidä rauhassa. Ytte ei hypi kehässä tuomaria vasten mutta esittäjän päälle voi hyppiä.

Tokokoirana Ytte on loistopakkaus. Tässä lajissa voidaan hyväksikäyttää uroksen ahneutta. Yten motto "Kaikki mitä omistajalla on, on varmasti hyvää." Kyllä uros osaa käskyjä ilman herkkuakin mutta tekee huomattavasti nopeammin kaiken jos ohjaajan kädessä on (vaikka) nakinpala. Tokoa ollaan harjoiteltu kunnolla ja osaa jo voittajaluokan liikkeitä.

Luonne  © Veera