 |
 |
 |
 |
 |
 |
 | |
 |
 | ||
|
|
|
|
|
|
|
|
| |
|
|
| ||
Memma saapui laumaamme pitkän ja tarkan harkinnan jälkeen. Kun olin päättänyt, että voisin vihdoin ottaa kauan haaveilemani welshinartun, en tiennyt kuinka kauan joutuisinkaan odottomaan. Jokainen hyvältä tuntuva yhdistelmä jäi tyhjäksi tai sitten pentuja syntyi liian vähän. Vihdoin kuitenkin Messingissä syntyi upeasta yhdistelmästä upeita pentuja, joista vain Memma jäi lähimaisemiin.
Memman ja minun yhteinen taival alkoi Memman ollessa neliviikkoinen tytönnaskali, joka kasvattajan luona oli parhaillaan vetemässä veljiään korvista. Memma sai terhakkuudellaan lumottua huomioni ja sillä hetkellä päätin, että tuo se olisi. Pentuaitaan astuessani Memma, yllättävää kyllä, jäi katsomaan hetkeksi sivusta, että mikä kummajainen se uskalsi häiritä hänen veljien kidutusoperaatiota. Kuitenkin hetken minua töllisteltyä Memma toi syliini söpön ankkalelun ja laittoi muut pennut ojennukseen, nyt oli vain hänen vuoronsa saada huomiota. Koko päivän seurasni, kuinka pennut telmivät ja lähtiessäni kasvattajan luota annoin sylissäni olevan Memman kasvattajalleen, tokaisten vitsikkäästi "tuo mahdoton vipeltäjä tuleekin sitten minulle.". Tästä sai meidän tarinamme Memman kanssa alkunsa ja samanlainen mahdoton vipeltäjä, Memma edelleen on.
Yleisesti
Memma on laittanut koko kennelin nurinkurin, aivan kuten se aikoinaan teki pentulaatikossa. Kaikki, mikä on Memman mielestä hänen, se on myös on hänen, eikä asiasta neuvotella. Memma on erittäin energinen ja jokseenkin omapäinen ja itsenäinen walesinarttu, jonka keskittymiskyky ei aina ole se toivotuin.
Memma on omantiensä kulkija, jonka kanssa kontrolloiminen on toisinaan ollut erittäin hankalaa, mutta yhteisen sävelen opeteltua Memma on ollut, mitä mainioin lenkkikaveri, jonka kassa aika ei ikinä käy tylsäksi.
Vesi on Memman elementti, jonka takia olemme aloittaneet hyvin varhaisessa vaiheessa Vepen opettelun. Noutaminen on Memman pravuureita, kunhan myös se joskus saa tuomansa lelun vielä takaisin. Rakkaus veteen ei kuitenkaan ole ikuista, sillä Memma inhoaa yli kaiken suihkua ja siksi itse inhoankin Memman viemistä lenkille kurakeleille. Jos ei pelkkä märkä ja ällöttävä maa riitä, niin kyllä vain, Memma etsii syvimmät kuralätäköt [parhaimmillaan ne kaikki kolutaan läpi, kunnes on päätetty, mikä oli paras ja siinä sitten hypitään ja nukutaan...] ja likaisimmat ojat. Mikäs sen mukavampaa?
Diivaksi Memmaa en voisi unissanikaan sanoa, vaikka toisinaan neiti päättää, että kaikki huomio on annettava hänelle. Memmalla ei sinäänsä ole mitään näyttelyitä vastaan, mutta se trimmaaminen ei oikein ole Memman mieleen. Memmasta olisi paljon kivempaa olla kurainen ja likainen ja takkuturkkinen peikko, kuin siisti, vasta pesty ja trimmattu hieno leidi. Tämän takia yritänkin pitää Memman mahdollisiman hyvässä trimmissa kokoajan, jottei trimmaamiseen kuluisi ihan kohtuuttomia aikoja.
Agility on Memman mieleen. Siinä saa juosta sydämensä kyllyydestä ja kuitenkin täytyy olla tarkkana. Jopa ohjaajalle tämä on erittäin hauskaa ja vauhdikasta, vaikka monet toisin olettavatkin. Putket ovat Memmalle sellainen este, joiden kanssa tulee yleensä tunaroitua, sillä putkevat ovat vain niiiin vastustamattoman ihania, että niissä on pakko käydä pari kertaa pyörähtämässä, ihan vaan, vaikka ohjaajan verenpaineen takia!
Tokoa en koskaan tule ottamaan Memman kanssa niin tosissaan, että tunkisimme jonnekin kisoihin. Memman keskittyminen ei vain yksinkertaisesti riittäisi, ja ohjaajalla tuskin olisi ihan niin paljon huumorintajua, että ymmärtäisi kaikki Memman tempaukset. Kuitenkin Memman perustotteleivaisuus on mieleiseni ja noutaminen luonnistuu, sekä parit ylimääräiset ja ylemmän luokan tokoliikkeet. Kyse ei siis ole siitä, etteikö Memma tottelisi, mutta kun Memma on tuollainen touhottaja ja nimensä veroinen koira, ei keskittyminen riittäisi paria minuuttia kauempaa. Jos oikein hyvin kävisi, ei Memma pysyisi edes paikallaolossa paikallaan. Memma ilmiömäinen halua oppia uusia asioita teki kuitenkin minuun aikojen kuluessa suuren vaikutuksen ja pikku hiljaa ylimääräisistä liikkeistä alkoi kehittyä kiva pikku leikkihetki, josta Memma nautti täysin sydämin. Niinpä parin vuoden kuluttua saapui mankka kentälle ja huumorimielessä aloitetusta lajista kehittyi se meidän juttu. Biisiksi päädyimme lopulta Aquan ikihittiin Barbie Girliin joka sattumusten kautta on kuin luotu Memmalle ja minulle. Kisoissa menomme huvittaa monia vauhdillaan ja aina olen saanut hämmästellä, mistä Memma ne pisteensä oikeen kerää? Ensimmäisistä kisoistamme ropsahti 25pistettä, joten harrastus jatkui myös kisakentillä!
Memmaa käytetään myös käytännön metsästykseen muiden koirieni tavoin. Riistaa onkin tullut ihan kiitettävästi ja tämä taitaakin agilityn lisäksi, olla se juttu, missä Memma oikeasti keskittyy annettuun tehtävään. Naapurinsetä vinkkasi joskus taannoin, että Memma käyttää erittäin mielellään nenäänsä ja kulkee varmasti hajujen perässä ja etsii riistan kuin riistan hajuaistinsa avulla. Tästä innostuneena otinpa kerran Memman kanssa pienen laahausjäljen ja pakko oli myöntää, ettei naapurinsetä taaskaan valehdellut.
Memma on siis erittäin persoonallinen leidi, jonka tempaukset jaksavat yllättää yhä uudelleen ja uudelleen. Neiti on myös monien vierailijoiden mukaan "mamin pikkumussukka", joka taitaa ainakin osittain pitää paikkaansa.
ARVOSTELUT