t. ÆRVÆRDIG

Luonnekuvaus

Hoidettaessa Digy on yleensä puolinukuksissa. Se ei edes huomaa, jos lähdet jonnekkin, jättäen karsinan ovat selälleen, ja sen irti. Digy seisoo paikallaan kuin patsas, mutta nostaa kuitenkin kaviot aika nätisti. Tamman karvaa ei saa täysin kiiltäväksi, vaikka sitä jynssäisi kuinka, koska Digy on perinyt suvultaan "mattapintaisen" karvan. Kyse ei siis ole likaisuudesta. Pään Dugy antaa harjata mielellään, mutta se on silmien ympäriltä vähän herkkä, joten harjaathan varovasti? Satuloidessa Digy on erittäin nätisti, vaikka se ei pullistele, ei satulavyötä saa heti kiristää liian kireälle, vaan pikkuhiljaa, koska tyttö haluaa tottua ajatukseen, että sillä on satula selässä ja vyö kiinni. Suitsien laitosta Digy ei ole moksiskaan. Kuolaimet se ottaa suuhunsa ilman erityisiä painiotteluita ja antaa rauhassa laittaa remmit kiinni.

Ratsastettaessa Digy on reipas, ja tarmokkuutta löytyy joka lajiin, ainakin hieman. Digy on koulupainotteinen, eikä hankalinkaan luokka tuota sille sen suurempia vaikeuksia. Esteitä Digy hyppii vain 20-30cm, joten tammasta ei oikein siihen hommaan ole. Maastossa Digy on hyvin kuulias, korvat ovat aina höröllä, eikä se säiky lainkaan, tosin jos jokin puska rapisee vaarallisesti, on tamma kohdannut vouttajansa ja lähtee kiireesti karkuun. Digyn rauhoittelu ei kuitenkaan saa aikaan ongelmaa. Digy on upea ratsastettava. Se kuuntelee apuja, ja tottelee pientä, lähes huomaamatontakin sellaista.

Taluttaessa Digy saattaa riuhtoa, mutta ei paljoakaan. Välillä se nostaa päänsä ylös ja luimistaa korvansa, koska se haluaisi päästä tarhaan kavereiden kanssa, joten yrittää pelotella. Aloittelijat usein päästävätkin narusta irti. Kokeneemmat ymmärtävät, ettei Digy uskalla muuta, kuin näyttää pelottavalta, joten heidän kanssaan luimiminen ei auta. Digy on siis paljon helpompi talutettava kokeneille, kuin aloittelijoille.

Kuljetuksessa tamma seisoo hyvin nätisti paikallaan. Se palelee aika helposti, joten se vaatii jonkin lämpimän loimen. Sisään Digyä ei kovin helposti saada, se nimittäin keksii aina jonkin jekun, joka viivästyttää lastausta. Digy ei kuitenkaan ole raivostuttava, koska yleensä näille jekuille nauretaan jälkeenpäin, vaikka ne aluksi hieman suututtavatkin.

Laitumella ja tarhassa minua kiinnostavat lähinnä ruoho ja orit. Olen hyvin varsarakas, joten jos joku varsa tai nuori on yksikseen, alan heti tämän varaemäksi. Unelmani onkin se, että minulla olisi aina (siis joka ainoa päivä) oma pörröturkkinen russponi-varsa, jota helliä ja hoivata. Varsat ovat aina olleet, ja tulevat aina olemaan minun. Kyllähän minä itsekin muistan vielä, kun pienenä laukkasin kilpaa Tanskassa parhaiden kavereideni kanssa. Yhä edelleen teen sitä, haastaan usein ystäviäni pikkukisailuun, mutta tamma-kaverini eivät aina siihen suostu, joten täytyy kilpailla yksikseen tai jonkin orin kanssa, vaikkakin joskus joku varsa kisaa kanssani, mutta ne ovat toisaalta tylsää kilpaseuraa, johtuen siitä, että voiten ne aina.

Kisapaikoilla olen hyvin rauhallinen, alan yleensä jännittämään vasta viisiminuuttia ennen suoritustani, mutta se raukeaa heti, kun astun areenalle. Koulu on intohimoni, mutta esteillä en kisoissa välttämättä oikein jaksa keskittyä, vaikka tunneilla menenkin matalia esteitä hyvin kuuliaasti. Asetun mielelläni kunniakierroksella jonon ensimmäiseksi, mutta valitettavasti en aina sitä paikkaa saa. Rakastan huomion keskipisteenä oloa, ja saan aina lisää itsevarmuutta suoritukseeni, jos yleisössä huokaillaan ihastuneesti minun sulavia liikkeitäni.

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

Jälkeläiset