...joskus silti voi käydä niinkin synkeästi, että laaksoon eksyy ihmisiä. Joskus se saattaa olla joku yksinäinen tutkimusmatkaaja, mutta eläimet usein yrittävät saada ihmisen hengiltä, ihan siitä syystä, että jotkut eläimet tietävät jo menneisyydestään, että ihmisiin ei ole luottamista, ja jos väärä henkilö löytää uhanalaisia tai sukupuuttoon jo kuolleeksikin luultuja lajeja, tai esihistoriallisia lajeja joita eli vuosimiljoonia sitten, seuraukset voisivat olla tuhoisat ja kaikki menehtyisivät ihmisten tehdessä harvinaisten eläinten turkeista kalliita turkiksia tai viedessään näitä vankieläimiksi eläintarhoihin. Yksinäiset ihmiset yleensä kukistetaan niin että he eivät enää koskaan pääsisi löydöksestään kertomaan.

Eläimistä vanhimmat silti voivat muistaa myös sen ajan kun laaksoon hyökkäsi joukku aseistautuneita ihmisiä. Ihmiset ampuivat eläimiä - ja nukuttivat niitä, köyttivät niitä - saadakseen niitä mukaansa elävinä tai kuolleina. Kuolleiden eläinten ruhoista tehtiin kalliita esineitä, elävät päätyivät erilaisiksi nähtävyyskohteiksi, sirkusvetonauloiksi tai eläintarhan kohokohdiksi. Samalla kun ihmiset tappoivat julmasti eläimiä, eläimet eivät kaihtaneet keinoja yrittäessään säästää henkensä - se oli kuin ihmisten ja uhanlaisten eläimien, sukupuuttoon kuolleiden eläimien ja eläinten esimuotojen välinen sota. Osa eläimistä piiloutui ja osa onnistui karkaamaan nopeasti laaksosta jo lähteneiden ihmisten kynsistä - suurin osa eläimistä silti kuljetettiin pois ja ne kuolivat yrittäessään pakoon ihmisten luota. Kun lopulta ihmiset olivat lähteneet verijäljet maahan jättäneinä, viimeiset säästyneet kiipesivät pois piiloistaan. Pienen ajan sisällä jokunen eläin palasi ruhjeisena laasoon, mutta kaikki eläimet pelkäsivät ihmisten paluuta. Laakson rajalle määrättiin erilaisia eläimiä vahtimaan etteivät ihmiset enää ikinä palaisi - ja jos joku yrittäisi takaisin, hänet tapettaisiin välittömästi. Suurin osa rajavartioista oli erilaisia petoeläimiä, mutta koska kaikki eivät niihin luottaneet, muutkin, kalaa, hyönteisiä ja kasveja syövät eläimet laittoivat rajalle omia vartijoitaan. Kaikki pelkäsivätkin hieman petoeläimiä... Takaisin palaavat eläimet päästettiin takaisin pitkien kysymyssessioiden turvin - mikäli siis yksikään pedoista ei syönyt heitä nälkäänsä. Ihmiset häädettiin tai tapettiin jottei moista eläinten joukkotuhoa enää uudelleen tapahtuisi.

Edelleen eletään sitä pelon aikaa että ihmiset palaisivat, ja rajavartijat vahtivat tarkasti jokaista palaavaa tai uutta laaksoon tulevaa eläintä ja tiedustelijatkin joutuvat karkaamaan laaksosta vartijoiden huomaamatta. Ketään ei päästetä pois laaksosta tai laaksoon helposti. Vartijoita ei silti ole paljon, ja pedot yrittävät ehtimiseen hyökätä toisten vartijoiden kimppuun nälissään. Kasvinsyöjät ja pedot ovat todella huonoissa väleissä – mutta jokainen tahtoo elää laaksossa, koska siellä silti on paras turva saada lajit kukoistamaan taas ja elää rauhassa epäluotettavien ja raakojen ihmisten tieltä. Silti kaikki pelkäävät että joku päivä laaksosta loppuu ruoka, ja kaikki muut eläimet pelkäävät sitä, että pedot hyökkäävät kaikki rintama heidän kimppuunsa, tappavat jokaisen ja sen jälkeen lähtevät voimakkaana laumana kukistamaan laakson ulkopuolista maailmaa.

Jotkut laumat ovat olleet aina muutenkin huonoissa väleissä, ja pelko ihmisten paluusta, ruuan loppumisesta ja oman lauman tuhoutumisesta saa kaikki varuilleen ja karttamaan toisiaan – tai hyökkäämään toistensa kimppuun. Osat laumoista ja laumalaisista ovat ehtimiseen hyökkäämässä toisten laumojen kimppuun, toiset yrittävät pysytellä mahdollisimman kaukana muista ja keskittyvät vain selviämään hengissä parhaansa mukaan.

Jokainen on omanlainen persoonansa ja jokainen on omanlaisensa laumansa. Kaikilla on hieman erilaiset päämäärät. Jokaisen eläimen pelkona on vain että selviävätkö he vielä huomiseen...