Terveisin, ellla
Lue lisää Hahlin tallin hevosista täältä
Kymmenen tapaa niellä pettymys
Sunnuntai 11.10.09
Kategoria: Varteenotettavia vinkkejä
Joskuson asioiden mentävä pieleenkin. Kun kisasuoritus ei mene nappiin voi joko jäädä surkuttelemaan asiaa, tai niellä pettymyksen ja jatkaa eteenpäin.
1) Keskity olennaiseen, eli siihen, mikä meni hyvin. Pettymyksen kyyneleet silmissä on aivan turha rangaista itseään käymällä mielessään läpi yhä uudestaan ja uudestaan sitä asiaa, mikä meni vikaan. Miettimällä asiaa useaan otteeseen, ongelma tuntuu aina vain suuremmalta.
2) Käännä ikävät ajatukset pois. Mökötä vielä hauskojen kotivideoiden ajan ja unohda sen jälkeen koko juttu.
3) Halaa hevostasi. Epäonnistuminen ei ole, jos ollenkaan niin ainakaan kokonaan, sen syy. Hevonen ei pudottanut puomia tai heittänyt sinua selästään tahallansa. Surkuttelemalla saat senkin pahalle tuulelle. Hevonenhan kuitenkin yritti parhaansa. Aina löytyy suorituksesta jotain hyvää, josta voit palkita ratsusi.
4) Opi nauramaan mokillesi. Maapallo on vielä radallaan? Hyvä, virheesi ei kaatanut maailmaa. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti.
5) Älä unohda, että kilpailut eivät ole vielä ohi, vaikka suoritus olisi. Hevonen on kuivateltava, harjattava ja lastattava. Varusteet täytyy hoitaa ja viedä omille paikoilleen. Kilpailupaikalla saatetaan tarvita apua, jaloa olisi päästää joku puomipuksu kahville ja mennä hetkeksi tuuraajaksi. Kova työ vie vie ajatukset muualle. Suoritushan on vain yksi hetki osana kilpailupäivää.
6) Auta muita kilpailijoita. Olet suureksi hyödyksi, vaikka vain pitelemällä hevosta toisen ratsastajan tutustuessa rataan, tai työntöapuna hevosta lastatessa. Kun suhtaudut virheisiisi rennosti, ei kukaan muukaan kiinnitä niihin huomiota. Ne ovat arkipäivää, virheitä sattuu muillekin. Teet vain itse suuren numeron epäonnistumisesta, jos istut loppuajaksi karsinan nurkkaan mököttämään.
7) Lohduttaudu aforismeilla (googleta). Valitse sopiva, kirjoita se ylös, naura ja laita näkyville. Aina ei voi onnistua, kokemus tämäkin, huomenna on uusi päivä, aika kultaa muistot ja niin pois päin. Jos jaksat vähän etsiä, löydät ehkä vähemmän kliseisiä.
8) Istu alas ja syö. Huuhdo kurkkuun juuttunut pettymyksen möykky alas kaakaolla ja possumunkilla. Täydellä vatsalla ei kauan murjota.
9) Lopuksi, pitkän ajan jälkeen (esimerkiksi hyvin nukutun yön jälkeen) käy virheesi läpi. Mieti, mikä oikeastaan meni pieleen, mitä olisit voinut tehdä toisin, ja miten toimit jatkossa välttääksesi vastaavan. Hyvä ratsastaja ottaa oppia mokistaan, huono ratsastaja velloo itsesäälissä.
10) Muista, että kilpailemista on kaikki harjoittelu siitä asti, kun päätit osallistua. Jokainen treeni, jokainen pellon yli laukka, jokainen maneesissa hypätty sarja, jokainen muistanko-nyt-varmasti-radan-ajatus ennen nukkumaan menoa lasketaan. Näistä kertyy yhteenlaskettuna melkoinen tuntimäärä. Mitä siitä, vaikkei puoli minuuttia areenalla mennyt ihan putkeen? Sehän on vain pienenpieni murto-osa suuresta hienosta kokonaissuorituksestasi.
Tsemppiä seuraaviin kisoihin!
Puolitoista tuntia esteratsastusta
Sunnuntai 4.10.09
Kategoria: Ratsastus
Tämän päiväisessä kirjoituksessa ajattelin ihan vain selvyyden vuoksi antaa pienen kuvan siitä, millä kaavalla tavallinen Sunnuntai-maneesi sujuu.
Pidän alkuverryttelyä erittäin suuressa arvossa, ja niinpä uhraan sille hyvin suuren osan kahden tunnin maneesivuorosta (josta puoli tuntia kuluu aina hevosen varusteluun ja muihin valmisteluihin.) Saan avut hyvin läpi nopeilla siirtymisillä jokaisen kirjaimen kohdalla, jos Mara heittäytyy tahmatassuksi. Kun poni taas käy hirvittävän kuumana, ratsastan useita suuria kuvioita kevyessä ravissa. Sisäpohkeen ratsastan aina läpi väistättämällä takaosaa kulmissa. Alkuverryttelyksi lasken myös ensimmäiset laukannostot, joita teen käynnistä parikolme molempiin suuntiin.
Estetreenissä aloitan usein parin pystyesteen hyppäämisellä. Hitaamman puoleisella ponilla tykkään hypätä diagonaaleilla, kun taas reippaamman hevosen saan paremmin hallintaan kaarevilla linjoilla. Verryttelyesteenä hyppään myös okseria. Lopputunnin harjoitukset vaihtelevat hyvin paljon, mutta tykkään kovasti lyhyistä, noin kolmen esteen radoista, keskittyen hyvien teiden ratsastamiseen. Suosikkiharjoituksiani ovat myös laukanvaihdot esteen päällä. Maralla hypätessäni esteiden korkeus on noin 60-70 cm:n luokkaa.
Loppuverryttelyssä keskityn eteen-alas venytyksiin uralla kevyessä ravissa, unohtamatta tietenkään loppukäyntejä, jotka suoritan yleensä maastakäsin.
Maneesivuoro kannattaa aina varata kahdeksi tunniksi. Itse en voisi mitenkään saada mitään kunnon treenejä aikaiseksi yhdessä tunnissa. On myös paljon mukavampi ratsastaa, kun ei tarvitse koko ajan olla kyyläämässä kelloa ja maneesin ovea miettien, milloin seuraava ratsastaja ampaisee sisään.
Tehokkuus ratkaisee
Lauantai 3.10.09
Kategoria: Tallipuuhia
Ei ole parempaa tapaa herätä kuin puoli kahdeksalta alkava aamutalli. Ensinnäkin, tämän varjolla saat väännettyä itsesi vaikka väkisin ylös sängystä. Toiseksi, vaikka kuinka väsyttäisi auringonnousun aikaan, raikas syysilma karistaa viimeisetkin unihiekat kyynelkanavista. Sitä paitsi, mitä aikaisemmin päivä alkaa, sitä enemmän saat aikaiseksi.
Aamutallia seuraa välittömästi karsinoiden siivous, vesiastioiden täyttö ja iltaruokien valmiiksi annosteleminen. Ennen keskipäivää ehtii vaikkapa leipoa jotain. Kun vanhemmat lopulta raahautuvat hyvin kännätyn yön jälkeen kotiin valmiiksi leivotun tuoreen pullan ääreen, on viikkorahankorotus varma. Pullien kohotessa voi muun muassa puhdistaa varusteita.
Kun välttämättömät, vaikkeivat välttämättä ne mieluisimmat, puuhat on tehty, voi hyvällä omatunnolla nauttia pitkästä maastolenkistä. Kun hevonen ravaa reippaasti sammalmättäiden yli, tai venyttää askeltaan yhä pidemmäksi laukatessaan pellon poikki, ei voi kuin nauraa ääneen. Niin ihanaa on hevosen omistajan arki.
Estetreenit
Sunnuntai 27.9.09
Kategoria: Ratsastus
Lastaus sujui ongelmitta, Mara ei yrittänyt karata minnekään eikä yksikään maneesin kulma saanut harjaa nousemaan pystyyn. Eiköhän tästä voikin jo päätellä, että treenit meni kerrankin hyvin.
Minä, äiti ja Petra istuimme autossa jo ennen kello yhtätoista Maran mussuttaessa heinää kopissa, jonne olimme saaneet sen vain kymmenen minuutin kiukuttelun jälkeen. Suunnittelimme päivän treenejä, sekä juttelimme tulevista Larjan tallilla pidettävistä estekilpailuista. Itse en aikonut osallistua, mutta olin antanut Petralle luvan startata Maralla pienessä luokassa, kunhan yhteistyö toimisi.
Pääsimme aloittamaan noin 11.20. Lämmittelin maneesissa muutaman kierroksen jälkeen useilla käynti-ravi siirtymisillä, sekä muutamilla laukannostoilla ja temmonvaihteluilla molempiin suuntiin. Tunsin heti, että tänään ei selvästikään ole tahmatassu-päivä. Tiheiden siirtymisien avulla sain herkistettyä Maran nopeasti avuille. Mara tuntui liikkuvan hyvin eteen, joten tein laukannostot käynnistä. Lämmittelyn jälkeen siirryimme ulkokentälle, jossa esteet olivat jo valmiiksi pystyssä. Hyppäsin pari kertaa suhteutetun välin (noin 50 cm). Mara oli hyvällä tuulella, pirteä ja avuille herkkänä. Tämän jälkeen Petra hyppäsi selkään. Petra ja Mara hyppäsivät suhteutetun välin muutaman kerran. Mara näytti nauttivan (tietysti, kun hyppäämisestä on kyse.) "Ihan tykkiponi!" sanoi Petra parin pystyn jälkeen. Ratsukko harjoitteli vielä vähän kaarevia linjoja, sekä laukanvaihtoa esteen yllä. Jälkimmäinen sujui hiukan kankeasti, kun Maralla eivät askeleet meinanneet sopia ja pienestä hypystä tulikin jättiloikka. Harjoittelun jälkeen minä hyppäsin uudestaan ponin selkään hypätäkseni vielä diagonaalilla sijaitsevan noin 60 cm:n okserin. Mara hyppäsi mukavasti, ja teki tapansa mukaisesti hyvän laukanvaihdon esteen päällä. Loppuverkkasimme maneesissa, kunnes Maran hengitys oli tasaantunut. Lastaus sujui loistavasti, ja paluumatka taittui trailerissa omppuja syöden luumunpunainen loimi yllä.
Kosto elää
Maanantai 21.9.09
Kategoria: Randomia
Pihattotalli (eli pihatto- ja talliasumuksen välimuoto, jota käytetään Hahlin tallilla), jossa hevoset vaihtavat karsinasta toiseen mielensä mukaan, on sekä siunaus, että kirous. Hahlin tallin arkiaamuun kuuluu, että Mara syö, piereskelee ja siirtyy lopuksi Juuson karsinaan aamupissoille. Jos hädän yllättäessä ei Juuso ole ehtinyt vielä syödä, Mara kipittää kiltisti ovesta ulos pihamaalle. Omaa karsinaahan ei sovi liata. Erittäin huomaavaista minua kohtaa, Maran menettely tekee tallihommat entistäkin helpommiksii. Ottaen huomioon vielä sen, että Maran boxi on Juuson karsinaa pienempikin, tallityöt hoituvat minun osaltani hujauksessa, kun taas Juuson karsina on kahta kauheammassa kunnossa. Siunaus minulle, kirous äidille. On selvää, että tälläinen menettely ei miellytä Juusoakaan. Siispä herra marssi tänä aamuna Maran karsinaan omille tarpeilleen, ajatuksenaan selvästi tasapuolistaa tallihommien jakoa. Boksit vaihtoon, kosto elää!
Lue aikaisempia blogimerkintöjä täältä
