www.espoonlahdenteatteri.net

TodellisuusSirkus - Luigi Pirandellon "Kuusi henkilöä etsii tekijää" (2009)
Kaarlo Kankaanpää: Purkaus - raakaa puhetta rakkaudesta (2008)
Simo Lyly: Vierailu, lyhytnäytelmä (2008)
Philip Ridley: Maailmankaikkeuden nopein kello (2007)
Hanna Mykkänen: kurkkudirektiivi.fi, videoclipsarja (2007)
Nikolai Gogol: Tarkastaja (2007)

Simo Lyly: Parisuhteita - kohtaus eräästä harrastajateatterista, kohtaus (2007)
Sofokles: Oidipus (2006)
Outi Ahola ja Erikka Jussila: Hypermarket (2005)
Matti Rasilainen ja Ritva Tanhuanpää: Homo Sapiens - viimeiset tutkimukset (2004)
Ritva Tanhuanpää: Usko, toivo, rakkaus (2002)

Ritva Tanhuanpää: Suuri banaani (2001)

Etusivulle

Esitykset Matinkylän monitoimitalon teatterissa 6-17.6.2009

TodellisuusSirkus - Luigi Pirandellon "Kuusi henkilöä etsii tekijää"

Todellisuussirkus - Luigi Pirandellon "Kuusi henkilöä etsii tekijää" (2009).
Isä (Kari Hilvenius), Tytärpuoli (Anna Henttonen). - Kuva © Hannu Hurme. 

Pirandellon näytelmä on teatteri teatterissa. Näytelmässä on vähintääkin kolme tasoa. Siinä tutkitaan näytelmän roolihenkilöiden, näytelmän todellisten henkilöiden ja teatterimme lihaa ja verta olevien näyttelijöiden henkilökohtaista todellisuutta.

”Et ole mitään ilman yleisöä”

”Meillähän on harjoitus! Kai te sen tiedätte, ettei silloin ketään saa päästää sisään! Keitä te olette? Ja mitä te tahdotte?”
”Me haemme kirjailijaa.”
”Ei täällä mitään kirjailijaa ole. Tämä tässä ei ole mikään uusi näytelmä”
”Hyvä! Meistä tulee teille uusi näytelmä!”
”Meillä ei ole muuta todellisuutta kuin illuusio.”

Kerro meille tunteesi! Tuo se yhteiseksi koko maailmalle! Ole joku! Tuo tarinasi lavalle, kaikkien nähtäväksi, kaikkien koettavaksi! Me teemme siitä todellisen shown! Tervetuloa likaiseen peliin, näkemään ja kokemaan taidetta! Tervetuloa TodellisuusSirkukseen!

”Kun tie käy yhä syvemmälle ihmismieleen, voi jotain mennä joskus pieleen. Ihan sama mistä tulet, tänä vuonna selviää kuka oikeasti olet.” (Big Brother/Sub-tv)

Mikä on todellisuutta? Voitko sinä sanoa todella kuka sinä oikeasti olet? Kuka olit eilen? Tänään? Huomenna? Roolit etsivät tekijää ... mutta kuka lopulta on todellinen tekijä?

Hanna Mykkänen

Rooleissa: Anna Ahosniemi, Ulla Anteroinen, Henrik Forsberg, Reetta Heiskanen, Anna Henttonen, Kari Hilvenius, Hannu Hurme, Juho Jakka, Samuli Jaskio, Pihla Knaapila, Outi Koskelo, Seija Kärkkäinen, Hans Majewski, Miia Nurmi, Inka Ristola, Marianna Salin, Ida Saukkomaa, Gert Vimpari.

Ohjaus ja sovitus Hanna Mykkänen, ohjaajan assistentti Essi Orava, lavastus Hanna Mykkänen, Lauri Lundahl ja työryhmä, musiikki- ja äänisuunnittelu Serafiina Julkunen, valosuunnittelu ja tuotantoassistentti Lauri Lundahl, pukusuunnittelu Tarita Filppa, puvustus Maiju Leisti ja Jenna Hellsten, tuotanto ja markkinointi Tarja Koski ja Simo Lyly.

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Esitykset Kannusillanmäen kesäteatterissa 6-18.6.2008

Kyllä se oli se eka krapula. Se makasit sängyssä taju kankaalla ja haisit hieltä kuin mies. En mä tajunnut että sellaista voi olla. Pikku darran mä olisin ymmärtänyt, mutta en sitä että sä täriset koko päivän etkä pysty kunnolla edes puhumaan. Mä sitten kannoin sulle limsaa vuoteeseen. Vasta illalla sä olit melko normaali, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Se oli vähän kuin mun eka pieru. Sä et edes kuullut sitä kun olit toisessa huoneessa. Silti mä häpesin. Teki mieli kuolla. Siinä pääsi ilma koko jutusta, nopeasti narahtaen. Ajattelin että tässäkö se oli. Tässäkö koko rakkaus. Niin mä ajattelin silloin kun sä makasit ja haisit vanhalle viinalle. Että tätäkö sä oletkin oikeasti. Sen jälkeen mä välttelin sua pari päivää. Päätin ettei mennä yhdessä kapakkaan.


Maastossa vaeltava esitys tutkii ja purkaa rakkauteen liittyviä myyttejä, kliseitä, käsityksiä ja uskomuksia. Ydinkysymys on selvä: Mitä on rakkaus?

Näytelmän teksti on syntynyt työryhmän yhteistyönä. Tyylilajin ja esityspaikan valinnalla ryhmä haluaa kyseenalaistaa paitsi rakkauteen, myös kesäteatteriin perinteisesti liittyviä luuloja ja oletuksia. Onko kesäteatterin aina oltava sisällöltään kevyttä ja muodoltaan musiikkipitoista? Voiko kesällä ulkotiloissa esitettävä teatteri olla myös pientä ja intiimiä?

Näytelmä on samalla osa laajaa rakkaus-teeman ympärille rakennettua Pappilanmäen-Kannusillanmäen monimuotoista ympäristötaidepolkutapahtumaa.

Ohjaus: Kaarlo Kankaanpää
Esiintyjät: Ulla Anteroinen, Anna Henttonen, Lauri Katajamäki , Outi Koskelo, Tarja Koski, Lauri Lundahl, Simo Lyly, Essi Orava, Ida Saukkomaa, Gert Vimpari

Esitys lähtee liikkeelle Kannusillanmäellä sijaitsevan Sunan navetan pihasta ja vaeltaa Kannusillanmäen maastossa. Liikkuvasta toteutuksesta johtuen esitystä ei suositella liikuntarajoitteisille katsojille. - Kannusillanmäen kesäteatteri on täällä.

 "Purkauksen" teksti

Kuvia treeneistä ... esse kirjoittaa ... Länsiväylä kirjoittaa ...

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

(6 kuvaa)

Purkauksen kuvat © Jani Viljamaa/Minna Rahikka

Rakkauden kumpareella. Vas. Ulla Anteroinen, Anna Henttonen, Gert Vimpari, Simo Lyly, Lauri Katajamäki, Outi Koskelo, Tarja Koski, Essi Orava, Ida Saukkomaa.





Rakkauden ylämäessä Essi Orava.
Kuva © Minna Rahikka
 

Rakkauden ylämäessä Ida Saukkomaa.

Rakkauden ylämäessä Ulla Anteroinen.

Rakkauden ylämäessä Lauri Katajamäki.

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

"-- Ryhmän näkemys rakkaudesta ei ole vaaleanpunainen. Alkuhuuma kääntyy pian ällötykseksi. Hurmos vaihtuu krapula-aamuihin, röyhtäilyihin, pettymyksiin ja menneisyyden mörköihin.

Tämäkö on se ihminen, johon rakastuin? --"



Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Esitykset 13.12.2007 - 22.1.2008 Matinkylän monitoimitalon teatterissa


Musiikkia, tanssia, hauskanpitoa, hassuja hattuja, paljasta pintaa, tarinankerrontaa ja muutenkin räjähtävää meininkiä. Puuma juhlii 19‑vuotissyntymäpäiviään! Tule mukaan… GRRrrrrrrrrrhh!!!


Philip Ridleyn “Maailmankaikkeuden nopein kello” on tarina äärimmilleen viedystä egoismista, narsismista ja toisten ihmisten hyväksikäytöstä. Toisaalta se on myös näytelmä rakkaudesta ja siitä, mitä kaikkea tämä voimakkain inhimillinen tuntemus voikaan saada meidät tekemään – niin hyvässä kuin pahassa.

Näytelmän aihepiiri tuskin voisi olla ajankohtaisempi. Altistumme päivittäin median luomille egoistisille ja ulkonäkökeskeisille arvoille. Meitä kutsutaan menestymään Idols tai Big Brother -tähtinä, ryppyvoidemainokset kieltävät ulkoisen vanhenemisen luonnollisena asiana ja normaalipainoisen on turha haaveilla mallin urasta.
”Maailmankaikkeuden nopein kello” näyttää, miten huteralla pohjalla tällaisille asioille perustuva minäkuva on, ja kuinka kuvan rapistuessa kärsii sekä ihminen itse että hänen ympärillään olevat.

Tietenkin näytelmä vastaa myös kysymyksistä suurimpaan: mikä on maailman­kaikkeuden nopein kello?

Näytelmä on temaattista jatkoa Espoonlahden teatterin viime kevään menestys­näytelmälle Gogolin ”Tarkastaja”. Siinä käsiteltyjä teemoja on tuotu nyt enemmän yksilön tasolle.

Ohjaus ja sovitus: Perttu Hangaslahti
Rooleissa: Anna Henttonen, Juho Jakka, Petri Kainulainen, Arja Viitikko, Riina Väisänen

Lavastus: Mirka Mylläri
Valosuunnittelu: Lauri Lundahl
Äänisuunnittelu: Sanna Haarala
Puvustus: Tiia Terviö
Valokuvat: Katri Saukonpää
Graafinen suunnittelu: Taika Mannila
Tuotanto ja markkinointi: Camilla Anderzen
Järjestäjät: Tarja Koski, Seija Kärkkäinen, Simo Lyly, Ida Saukkomaa, Eija Tikander

Suomennos: Maija Rantanen
Näytelmän esitysoikeuksia valvoo: Nordic Drama Corner Oy

"Kellon" ohjaaja avautuu ...

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Kuvia “Kellosta”

 
Puuma (Riina Väisänen)
Kuva: Katri Saukonpää

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Nikolai Gogol: Tarkastaja

Esitykset 12.4.2007 - 10.5.2007 Matinkylän monitoimitalon teatterissa

Tarkastaja on kaupungissa!

Pienessä venäläisessä kaupungissa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut ja korruptio kukoistaa. Eräänä päivänä kaupungin valtaapitävien viettäessä normaalia huoletonta elämäänsä kaupunkiin leviää huhu tarkastajasta. Paniikki saa vallan ja virkamiehet päättävät toimia pelastaakseen oman nahkansa. "Kadut on hetimiten siivottava roskasta ja laitapuolen kulkijoista…"

Näytelmä perustuu Nikolai Gogolin klassikkokomediaan ”Reviisori”. Espoonlahden teatterin tulkintana "Tarkastaja" tuo näyttämölle ihmiselämän irvikuvan. Oleellista ei ole, mihin näytelmän tapahtumat sijoittuvat. Oleellista on havainto siitä, millaista elämä voi pahimmillaan olla, kun ihminen on toiselle vain väline oman edun tavoittelussa. Ainoa, mikä merkitsee, on pinta – oli sisin miten mätä hyvänsä.

Uusi dramatisointi vahvistaa näytelmän traagista puolta, mutta toisaalta komiikka on ajankohtaisempaa. Näytelmän on sovittanut ja ohjannut Espoonlahden teatterille nuori lahjakas teatteri-ilmaisunohjaaja Perttu Hangaslahti. Suosittelemme näytelmää 15 vuotta täyttäneille.

Rooleissa: Ulla Anteroinen, Juho Jakka, Meku Kanniainen, Outi Koskelo, Tarja Koski, Simo Lyly, Essi Orava, Olli Pirskanen, Riina Väisänen

Valosuunnittelu: Paula Välilä
Äänisuunnittelu: Sanna Haarala
Lavastus/puvustus: Hanna Mykkänen ja työryhmä
Maskeeraus: Essi Orava ja Riina Väisänen
Koreografiat: Riina Väisänen
Valokuvat ja markkinointi: Minna Rahikka

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
 
Kuvia “Tarkastajasta”

 
Kuvat © Minna Rahikka

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle 

Esitys Matinkylän monitoimitalon teatterissa LA 26.5.2007
Matinkylän raittikarnevaalin teatterikatselmukseen tuotettu näytelmäkohtaus.


Espoolahden teatteri osallistui Raittikarnevaaleihin näytelmäkohtauksella ”Parisuhteita”, jonka teatterin jäsen Simo Lyly oli kirjoittanut ja yhdistyksen puheenjohtaja Hanna Mykkänen ohjasi.

Lyhyestä harjoituskaudesta huolimatta esitys meni loistavasti ja jopa vastikään teatteriin tullut harrastaja (Ida Saukkomaa) pääsi tuoreeltaan hyvin mukaan teatterin toimintaan. Lyhytnäytelmän teko katsottiin sen verran toimivaksi tavaksi tutustuttaa ihmiset Espoonlahden teatteriin ja teatterin osallistumaan tapahtumiin, joten jatkossakin on odotettavissa samanlaisia projekteja.

Rooleissa: Juho Jakka, Outi Koskelo, Essi Orava, Olli Pirskanen, Ida Saukkomaa, Riina Väisänen

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

(Esitykset Matinkylän monitoimitalon teatterissa 23.11.2002 - 8.2.2003)


Missä ovat unelmat ja utopiat? Mihin ihminen voi asettaa toivonsa, jos yhteisöllistä toivottomuutta pidetään itsestään selvänä? Ja voiko kukaan enää laittaa toisten etua omansa edelle, kun kaikkein kattavin ihanne on "terve itsekkyys"?


Koska Suuri Banaani oli onnistunut produktio, päätimme jatkaa yhteistyötä ohjaaja Matti Rasilaisen ja kirjoittaja Ritva Tanhuanpään kanssa. Suurin osa mukaan tulleista näyttelijöistä oli esiintynyt myös Suuressa Banaanissa. Puuttuvat näyttelijät tulivat remmiin kuin itsestään. Äidin rooliin saimme Mialeena Leppälän työtoverin Irja Asikaisen. Hannu Hurme ja Hanna Mykkänen taas ottivat yhteyttä ohjaajaan, samoin teki myös Suvi Jumppanen, joka otettiin Mirka Vuoren tilalle tämän jouduttua keskeyttämään harjoitukset henkilökohtaisista syistä. Teknistä osaamista joukkoomme toivat Antti Tanhuanpää ja Visa, jotka suunnittelivat ja toteuttivat valot. Ilkka Ojala, joka teki äänimaailman AUKI-produktioon, jatkoi sävellystyötään ohjaajan toivomuksesta myös Usko, toivo, rakkaus -produktiossa. Pitkästä aikaa työryhmässämme oli lavastaja, Anna Karmala, joka on koulutukseltaan puuseppä.

Ritva Tanhuanpää kirjoitti käsikirjoituksen kesän aikana. Kantava lähtökohta tematiikalle olivat ideologiat ja niiden toteutuminen sekä Suomen nykytila. Tanhuanpää loi roolit yksilöllisesti sen perusteella, minkälaisia näyttelijöitä tuli mukaan. Harjoitukset aloitettiin 16. elokuuta ja 21. marraskuuta mennessä olimme harjoitelleet 44 kertaa. Harjoituspaikkoina olivat jälleen Matinkylän monitoimitalo ja Kannusillan teatterisali. Käsikirjoitus valmistui muutama viikko harjoitusten alkamisen jälkeen, mutta juoni ja dialogi täsmentyivät vielä harjoitusten myötä. Haimme roolihahmojen käyttäytymistä ja ajatusmaailmaa edellisvuoden tapaan improvisaatioon perustuvien harjoitusten kautta. Oma persoona oli roolityön luova voima.

Toteutus piirtää kuvaa tämän päivän Suomesta. Esitys kysyy, onko niin politiikassa kuin ihmisten arvomaailmassa sijaa aatteellisuudelle ja ideologioille. Mikä on suurta pyörää pyörittävä voima, kun lattapääyksilöt eivät välitä muusta kuin omasta edustaan? Raha, teknologia ja talouskasvu imevät pyörteeseensä tukahduttaen inhimillisyyden alleen. Tarinassa seitsemän nuorta on perustanut lukioaikanaan aatejoukon Kääpiöt keskeisenä päämääränään pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Aatteellinen paatos kiteytyy kääpiöpykäliin.

Kääpiöt tapaavat viisi vuotta myöhemmin, sillä heidät on kutsuttu aatejoukon keskushenkilön Robertin kotiin. Robert makaa onnettomuuden seurauksena koomassa, mutta isällä on idea, jonka vuoksi on syytä nostaa juhlamalja jos toinenkin. Kääpiöiden ideologia on murtunut ontuvaksi utopiaksi eivätkä nuorten ajatusmaailmat enää kohtaa. Robertin vanhemmat ja pikkuveli elävät omissa mahdottomissa todellisuuksissaan: pillerit ja rahat pitävät yllä elämän raameja. Aihepiiriä käsitellään ironian ja komiikan keinoin. Esitys herättää paljon syvällisiä kysymyksiä ja jättää niihin vastaamisen katsojan harteille.

Työryhmä jakoi jälleen tuotantovastuun. Tiedotuksesta ja lipunmyynnin organisoinnista vastasi Jutta Kaunisto, markkinoinnissa käytetystä piirroksesta Milja Valtonen ja harjoitus- ja esitystilojen järjestämisestä Emilia Kokko. Koko työryhmä osallistui markkinointiin ja muihin käytännön järjestelyihin. Työryhmä rakensi ja hankki lavasteet lavastajan ja ohjaajan johdolla. Puvustamisessa pitäydyttiin dogma-periaatteessa eli vaatteet löytyivät pitkälti näyttelijöiden omista kaapeista. Myynnissä avustivat Outi Ivaska, Ilkka Ojala, Minna Rahikka, Jenni Ryynänen, Laura, Mirka Vuori, Jaana Riikonen, äidit Kaunisto ja Jumppanen.

Esitystä markkinoitiin totuttuun tapaan värillisin A3-julistein ja flyerein. Markkinointikirjeitä lähetettiin muutamille alueen yrityksille ja Espoon koulujen äidinkielen opettajille. Tiedotteita lähetettiin kaikkiin tärkeimpiin pääkaupunkiseudun medioihin. Useissa lehdissä oli kuvallinen nosto menopalstalla. Alueuutiset kirjoitti esityksestä puolen sivun buffin värikuvalla ja ohjaajan haastattelulla ja Länsiväylä kirjoitti ison arvioivan buffin kenraaliesityksen perusteella. Espoon Seurakuntasanomissa oli pohdiskeleva analyysi. Kaikki kirjoitukset olivat kannustavia ja positiivisia.

Ohjaus: Matti Rasilainen

Tarjoilija 2 / Hanna Mykkänen

(Teksti lainattu vuoden 2002 toimintakertomuksesta. Kirjoittajina Jutta Kaunisto, Emilia Kokko ja Milja Valtonen. - Kuva Milja Valtonen.)

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Esitykset Matinkylän monitoimitalon teatterissa 17.11. - 15.12.2001


Tragikomedia jonka ruoska ei säästä satiirisilta iskuiltaan tusinaostareita, tosi-tv:tä eikä tavallisia tien tallaajia. Insesti, kuolema, syntymä, hulluss, hyväksikäyttö, rakkaus, hedonismi sekä vapaus ja sen puuten kietouvuta suureksi vyyhdiksi, joka sysää katsojat keskelle vuosikymmenten synkkää sykliä.


Keväällä keskustelimme teatterissa syksyllä valmistettavasta näytelmästä ja päätimme, että jotakin uutta on saatava aikaan. Minna Rahikan ideasta kutsuttiin haastatteluun Opistoteatteria jo vuosia ohjannut Matti Rasilainen esittelemään itsensä ja tapaansa työskennellä. Matti valloitti heti ensi tapaamisella niin hallituksen kuin jäsenistönkin ja yksimielisesti päätettiin palkata hänet syksyn produktion ohjaajaksi. Matilla oli "takataskussaan" kirjoittajatuttavansa Ritva Tanhuanpää, jonka kanssa hän oli jo aiemmin tehnyt yhteistyötä ja Matti tiesikin kertoa, että Ritvalla olisi "juttu" näytelmäksi dramatisointia varten. Kutsuimme Ritvan vielä kevään aikana esittelemään tarinansa ja niin 'Suuri banaani' alkoi syntyä.

Ritva kirjoitti neljään sukupolveen sijoittuvan tragikomedian sen pohjalta, ketkä näyttelijöistä ilmoittivat olevansa mukana syksyn produktiossa. Hyppy tuntemattomaan oli alkanut ja ensimäississä harjoituksissa 24.8. tekstin ollessa valmis olimme varmoja, että valinnat olivat oikeita. Kesän aikana ihmisten elämäntilanteet olivat taas muuttuneet, ja yksi miesnäyttelijöistä ei voinutkaan tulla mukaan produktioon. Turvauduimme helsinkiläisen teatteri Kultsan puoleen, josta saimmekin vierailijan. Ongelmia aiheutti myös perinteisesti valo- ja äänitekniikasta huolehtivien ihmisten puuttuminen. Apu löytyi onneksi Antti Kohin oppilaista Ressun lukiosta.

Suurta banaania harjoiteltiin yhteensä 42 kertaa elo-marraskuussa. Harjoituksia oli niin Matinkylän monitoimitalon kokoustilassa kuin teatterisalissa ja Kannusillan teatterisalissa vähintään neljä tuntia per kerta. Ensi-illan lähestyessä harjoituksia oli useamman kerran viikossa ja urheat teatterille omistautuneet näyttelijät antoivat itsestään kaiken aina yön pikkutunneille asti venyneissä treeneissä. Ohjaaja rakensi roolit pitkälti näyttelijöiden oman improvisoinnin tuottaman materiaalin varaan. Kirjailija oli antanut näyttelijöille ja ohjaajalle vapauden muokata tekstiä. Hän kävi itse seuraamassa harjoituksia ja muutti jonkin verran juonen kulkua ja repliikkejä.

Näytelmän juoni porautuu nykyaikaan. Suuren banaanin suuri ruoska ei säästä satiirisilta iskuiltaan euroajan loistonsa alle hukkuvia tusinaostareita - oho! nousukausi ei kestäkään ikuisesti, mutta kestääkö ystävämme Iso Omena? Myös Real TV -vouhotus ja ihmisten yksinäisyydellä retostelu saavat oman sivalluksensa. Kaikista vähiten näytelmä säästää pientä tavallista ihmistä, joka sukupolvesta toiseen ajautuu pahoihin tekoihin ja niiden uhriksi. Insesti, kuolema, syntymä, hulluus, hyväksikäyttö, rakkaus, hedonismi sekä vapaus ja sen puuten kietoutuvat suureksi vyyhdiksi, joka sysää katsojat keskelle vuosikymmenten synkkää sykliä. Performanssitaiteilija on häkessä, näyttelijä on häkissä - katsoja on häkissä. Juonen rakenne on moderni: se liikkuu eri aikatasoilla antaen niiden leikkautua toisiinsa vapaasti, asiat kerrotaan usean eri henkilön näkökulmasta ja tarinan tematiikka on moninainen. Sanalla sanoen, Espoonlahden teatteriyhdistys ry on tehnyt todellisen löydyn ja on jatkava tällä löytejen kunniakkaalla tiellä.

Kuten aiemmissakin teatterin produktioissa työryhmä jakoi päävastuun tuotantotehtävistä. Erityismaininnan ansaitsevat tuotanto- ja markkinointipuolella Jutta Kaunisto sekä visualisoinnissa monilahjakkuus Milja Valtonen. Toki kenenkään panosta ei ole väheksyminen.

Suuressa banaanissa olivat mukana seuraavat henkilöt:

Teatterimme pitkäaikainen ja kaikkitietävä touhutäti Minna Rahikka oli onneksi jälleen tukemassa, järjestelemässä, valokuvaamassa, myymässä lippuja ja kahvia sekä auttamassa aina tarvittaessa. Puvustus ja lavastus saatiin pääosin teatterin varastolta ja näyttelijöiltä. Häkin suunnitteli ja rakensi Timo Ivaska ja roskalaatikko saatiin lainaksi Nuorisoteatterilta. Käsiohjelman piirsi ja taittoi Minna Valtonen, joka vastasi myös muusta graafisesta suunnittelusta. Valaistuksen suunnitteli ja toteutti Teppo ja äänistä vastasi Mikael yhdessä ohjaajan kanssa.Lipun myynnin ja buffetin organisointivastuu oli Outi Ivaskalla. Myynnissä avustivat Minnan lisäksi Antti Kohi, Peter Norra, Anna-Liisa Kuisma, Jenni Ryynänen, Ilona Tuominen, Anna-Kaisa Ivaska sekä Annuka Alho.

Esitystä markkinoitiin A3 julisteilla ja A4 monisteilla sekä erilaisin flyerein sekä Espoon harrastajateattereiden yhteisessä Kohtauksia -tapahtuman esitteessä, joita jaettiin n. 2300 kappaletta Matinkylän alueella ja Espoon kirjastoihin ja muihin kulttuurikohteisiin. Niin sanottu minne-mennä -ilmoittelu onnistui hyvin, vain kerran oli ilmoitukset jääneet pois lähes kaikista lehdistä. Netissä hakurobotti löysi Suuren banaanin monestakin paikasta, joista mainittakoon Aktivist ja Kulttuuriuutiset. Myös teatteri Musta Aukon sivuilla oli ennen ensi-iltaa mainos (Kohtauksia -tapahtuman sivuilla). Lehdistö huomioi Suuren banaanin näyttävästi. Alueuutiset ja Seurakuntasanomat kirjoittivat pienen puffin. Länsiväylä puffasi näytelmää Kohtauksia -tapahtuman jutussa ja kirjoitti lisäksi arvostelun. Myös Seurakuntasanomat kirjoitti arvostelun ja Espoonlahden Taide- ja Mediapajan työharjoittelija netti-Periferiaan.

Suuri banaani -seurua markkinoi näytelmää myös 10.11. järjestetyssä kauppakeskus Iso Omenan järjestötapahtumassa jaellen mainoksia rooleissaan ja roolipuvuissaan. Näyttelijät saivat osakseen hiukan negatiivista palautetta, mikä ei johtunut näyttelijöistä vaan Iso Omenan selvästikin jäykästä suhtautumisesta teatterilaisiin. Vahtimestarit jopa kielsivät flyereiden jakamisen kauppakeskuksessa ja kumpikaan kauppakeskuksen marketeista ei halunnut ottaa teatterilaisia tiloihinsa hedelmävaakojen viereen jakamaan näytelmän mainoksia banaaneja ostaville asiakkailleen.

Suuri banaani sai katsojilta runsaasti positiivista palautetta ja mikä ilahduttavinta voitaneen todeta, että katsojissa oli paljon nuoria. Suuren banaanin kahdeksassa näytöksessä oli katsojia 258. Esityksen keskimääräiseksi katsojaluvuksi saatiin 32. Näytelmän ensi-illan ollessa taas pikkujouluajan kynnyksellä yksi näytöksistä peruutettiin, koska yleisöä ei lauantai-illan esitykseen saapunut. Näytelmällä pyrittiin myös Työväen näyttämöpäiville, mutta valitettavasti se ei tullut valituksi. Selittelyt ovat turhia, mutta yhtenä syynä voitaneen pitää sitä, että valitsijaraadin edustaja kävi katsomassa näytelmän harjoituksia noin 3 viikkoa ennen ensi-iltaa, jolloin näytelmä oli vielä melkoisen keskeneräinen.

Kukka Kokkonen eli ohikulkija / Maaria Kujala

(Teksti on lainattu vuoden 2001 toimintakertomuksesta. Kirjoittajana Emilia Kokko, Outi Ivaska ja Minna Rahikka.)

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Kuvia ”Banaanista”