muistoissa
  |
17.10.1999 - 15.12.2005
In memoriam
pitkäkarvainen Collie uros Roxier`s Alex
Alex tietokannassa Kuvia Alexista
♥ Alex, koira kuin koru tai orgidea...no ihailuni ei pääty koskaan. Ikävä tätä mystisen arvokkuuden omaavaa koiraa kohtaan ei lopu varmaan koskaan. Nuorena terveyden perikuva, Alex aivan liihotteli juostessaan niityllä Variksia jahdaten, sekä kisaillessaan Neeron kanssa ..sitten julma sairaus iski. Uljas koirani muuttui hauraaksi ja jäykäksi. Minun oli pakko päästää sinusta irti. Turkkisi kastui kyynelistäni, kun päästin sinut viimeiselle matkalle... lepoon. Nyt Alexia ei ole enää....ei hauku paimeneni pihalla ohikulkijoita ...mutta muistot säilyy ja ne monet opettavaiset kisakokemukset Alexin kanssa. Mitä meistä olisikaan vielä yhdessä tullut jos olisit saanut viipyä kauemmin ja pysyä terveenä. Opin ainakin kärsivällisyyttä ja sen miten itsestä voi tehdä pellenkin joskus, että saisi koiransa innostumaan ja tekemään yhteistyötä, mutta Alex teki sen kaiken joskus ihan ilman mitään kikkailuja, totteli ja teki liikkeet kuin unelmissa. Ihana otus, ainutlaatuinen .....jää hyvästi♥
Saksanpaimenkoirat
In Memoriam
JK1Fennikan Xandra narttu 1983-1996kuvat:ylhäällä vas.12viik. oik. n.1v. Alhaalla vesemmalla "Santra"
Santra oli ensimmäinen pk-rotuinen jonka hankin, silloisen mieheni vastustuksesta huolimatta .Hyvin se mahtui 4 Wipukan laumaan, vaikka roturasismia ilmeni kyllä Wipukoitten puolelta ,hyvin kuitenkin kaikki sopeuduttiin. Jälki- kokeissakin käytiin jonkun kerran, sekä syksyisin haettiin "veropinnat" tottiksesta. Ratajuoksussakin Santra näytti kyntensä toimimalla koejuoksijana,( kun ennen kisoja tarkastettiin kaikki laitteet että toimivat) Vinttikoirien kisoissa.
In Memoriam
Svarzekoks Wohlert uros 1992 -1999 "Regu" oikealla. 4v.
Regu..tästä koirasta sain huomata millainen on todella vaikea koira. Oppivainen se kyllä oli, mutta agressiivinen lapsille, aikuisille..kaikelle ja minullekkin. Luonnollinen selitys löytyisi ehkä vakavasta sairaudesta joka sillä oli, mutta levätköön koira parka rauhassa . 
Muistoissa ja hiukan koirataustani historiaa
Vinttikoirat : Harrastuksen tähti hetkiä kuvina.
1974 - 1983
SF MVA KVA Sökövintin Sinttu.s. 1974
|
Sinttu oli ensimmäinen Wipukkamme ja se oli sellainen herkkä ja hieno narttu, kuin metsäkauris. Tosi elämässä armoton Jänisten saalistaja, radalla otti hiilitymmin, mutta oli viehevarma koira ja saavutti hienosti kva ajat Lisäksi Sinttu oli siihen aikaan ensimmäinen kaksoisvalio narttu. |
Harrastimme myös pienimuotoista kasvatusta . Sintun toinen pentue kuvassa.
"Muumin tyylinäyte!"
SF KVA SM-79 TJ-79-80 PM-79- 80-82 Sökövintin Muumi s.1978
|
Muumi oli legenda jo eläessään. Loistava juoksija ja mitä ihanin perhekoira, lempeä ja rauhallinen. Radalla sitten räjähtävää voimaa. Kilpailuviettiä oli vaikka muille jakaa. Muumi antoi kaikki, mitä ratajuoksussa voi saavuttaa se oli "suuri koira", jollaista ei mahdollisesti tule koskaan enää toista kertaa kohdalle ..... |
Muumi ja Neero myös astutettiin keskenään.
kuvassa osa pennuista
muumi tietokannassa Suomi-Ruotsi maaottelun voitto-mantteli Muumin päällä.
. Vasemmalla kuvassa :Muumin sekä Sintun jälkikasvua. ( pennut ei järjestyksessä)Tuuli,
Jambo,Sinttu,Neero ,Muumija Jade. Kaikki voittivat oman Finaalinsa . Sekä ,Oik.kuva: Muumi PM-
82 voitto, (kuv.2sij. pahin kilpakumppani, Happy`Star Lady. oik. Sopisco Symbol)
SF KVA Sökövintin Neero s. 1979
Neero, Sintun poika, oma kasvattimme, kovan onnen koira jolle aina sattui vahinkoja.
Vammoista huolimatta siitäkin tuli KVA kun on tahtoa, löytyy myös
sitkeyttä ja sitä Neerosta kyllä löytyi. Hurmaava uros joka oli aina hyväntuulinen kuin" Flatti"
siksi annoinkin nykyiselle noutajalleni saman
nimen...Neeron .
Neero juoksi pyörän alle pentuna ja jalka poikkesi. Myöhemmin samasta jalasta katkesi jänteet
etukintereestä kun Neero oli löytänyt maakätkön ja kaivanut sitä, siellä oli myös lasia.....
Ensimmäinen oma koirani jonka ostin 16v.jostain Helsingistä, en enää muista edes Kennelnimeä, Pirat Duce..tai jotain, mutta loppuosa oli Pirat-duce.tai jotain. Kävin koirakoulussa Juffen kanssa Hyvinkäällä ja siitä se kipinä varmaan lähti kytemään.